Pari viikkoa sitten teimme lauantaisen päiväretken Kemiönsaarelle. Tästä teinkin jo yhden bloggauksen, jossa vierailtiin Käsnasin ihanassa Källarvinden kesäkahvilassa , joka taitaa olla sulkenut ovensa jo tältä kesältä. Kemiönsaari kierrokseen kuului paljon muutakin mukavaa.
Aloitimme kierroksen Amos Andersonin kesäparatiisista Söderlångvikin kartanosta. En ollut aiemmin vieraillut täällä joten oli jännä kurkata miltä kulttuuripersoona, lehtikustantaja ja mesenaatti Andersonin kesäpaikka näyttäisi sisältäkin.
Kartano sijaitsee suojaisan merenpoukaman kainalossa ja rannassa oli vähän muumikirjamainen uimahuone, johon on mahdollista saapua myös omalla veneellä. Jos rantautuu tätä kautta kartanon rantaan huomaa ensimmäisenä rantakalliolla Stefan Lindfors Hej Hylje -kampanjahahmon siis hylkeen. Näitä vekkuleita hylkeitä näkyy myös Turun kaupunkikuvassa mm. kaupungin turisti-infon edessä ja hyvän asian puolesta huutokaupatut hylkeet ovat tuotollaan tukeneet Saaristomeren Suojelurahastoa.
Kartanon saleissa kierrellessä näki upeiden taulujen lisäksi paljon muuta mielenkiintoista katsottavaa. Neliöitä kartanossa on peräti 560! Valtavan pitkän pöydän ääressä suuren kristallikruunun alla on Andersson varmaan kestinnyt isoa illallisjoukkoa. Astiakaappi oli pullollaan sini-valko-kultaista astioita kaikkine tykötarpeineen. Kiinalaisia ruukkuja, ihanan koristeellisia huonekaluja ja sermejä, värikästä taidetta, Birger Kaipiaisen herkkä pieni pöytä. Kartanon pilarisalissa oli myös istuinryhmä, joka on aikoinaan suunniteltu Suomen kuninkaalle. Tämä kartano on ollut kyllä taiteenkeräilijän paratiisi ja henkireikä kaupunkiasumiselle.
Söderlångvikin kartanon puistossa voi rauhassa kävellä tai ostaa mukaansa piknik-korin kahvilasta ja lähteä kiertämään luontopolkuja kartanon lähiympäristössä. Meidän aikatauluumme luonnossa samoilu ei valitettavasti mahtunut mutta varmaan olisivat maisemat olleet kauniit.
Kartanon autotallin seinään koristavat melko hienot naisfiguurit. Amos Anderson pelasti 1930-luvulla Svenska Teaterin korjauksesta neljä karyatidi kuvapatsasta, jotka sijoitettiin hänen autotallinsa eteläseinälle. Mietin mielessäni minkälaisia autoja Amoksella oli mahtanut tallissa olla?
Nyt autotallissa oli menossa akvarellimaalauskurssi, jota oli vetämässä ruotsalainen akvarellisti Björn Bernström. Autotallin oveen oli kiinnitetty hänen valmiita töitään kun itse taiteilija oli mennyt lounaalle. Olimme tietämättämme kävelleet kuuluisan taiteilijan ohi kartanoon mennessämme kiinnittämättä häneen juurikaan huomiota...
Söderlångvikin kartanon yhteydessä on valtava omenatarha ja kartano onkin yksi Suomen suurimmista omenoiden tuottajista. Lisäksi tilan kasvihuoneista saadaan kurkkuja ja tomaatteja, joita oli myynnissä kahvilan yhteydessä olevassa itsepalveluputiikissa. Setelirahat pudotettiin suljettuun laatikkoon, vaihtorahat voi puolestaan ottaa purkista pöydältä. Myös omenatuotteita löytyi pikkupuodista kahvilan yhteydessä samoin hunajaa ja tilan omia jauhoja.
Café Vivan on remontoitu vanhaan navettarakennukseen. Kahvilassa olisi voinut syödä lounasta mutta tässä vaiheessa reissua päädyimme vähän kevyempään vaihtoehtoon eli saaristolaisleipään kalalla ja piirakkaan salaatin kera. Kauniita annoksia ja äärimmäisen hyviä!
Seuraavaksi auton nokka käännettiin kohden Taalintehdasta. Kauniiden saaristolaismaisemien läpi ajaminen oli hauskaa vaikka tie olikin melko kapea ja liikennettä tuli myös vastaan. Ajelimme varmaan meidät ohittaneen auton mielestä aivan liian hiljaa tai sitten heillä oli vain kiire ulommille saarille lähtevään lauttaan. Meistä taas maisemien ihailulle piti antaa aikaa koska kiirettä ei ollut.
Nyt oli jo aika lounastaa ja istahdimme ihan vierasvenesataman vieressä olevaan Ravintola Portsideen, joka olikin oivallinen valinta. Siellä oli valittavana monipuolinen saaristolaispöytä mutta itse päädyin kuitenkin listalta jännään punajuuripihvi-chevre-sienisalaatti-kasvisannokseen, joka oli äärimmäisen maukasta. En edes onnistunut sotkemaan vaatteitani punajuurella!
Taalintehtaalta matkamme jatkui sitten Kasnäsiin, josta olisi voinut lähteä vielä eteenpäin vaikka Rosalan viikinkeskukseen, Bengtskärin majakkasaarelle, Vänön saarelle tai vaikka Hiittisiin. Tällä päiväreissulla emme lähteneet seikkailemaan lautoille vaan päätimme säästää sen vaikka ensi kesän retkikohteeksi. Saariston rengastie voisi olla myös hauska kiertää.
Lövön silta Kasnäsin ja Dragsfjärdin välillä oli melko huikea kokemus. Vuonna 2011 valmistunut silta on korvannut aiemman lossiliikenteen. Silta on melkein 480m pitkä ja sen verran korkealla ajettiin, että myös maisemat olivat aika vaikuttavat. Olisin niin halunnut kävellä sillan päästä päähän mutta muut mukana olijat eivät suositelleet kävelyä joten tässä nyt sitten autosta räpsittyjä maisemia. Koska silta oli kaareva tuntui siltä, että ajaisi jonnekin äärettömään....
Dragsfjärdin kirkonkylä - vai voiko enää puhua kirkonkylistä - oli todella pieni. Halusimme mennä katsomaan 1700-luvulta peräisin olevaan Dragsfjärdin puukirkkoa. Herkkä pieni kirkko, jossa votiivilaivoja roikkui katossa useita. Myös kirkon koristeellinen saarnastuoli oli kaunis. Dragsfjärdin kirkko ympäristöineen kuuluu kulttuurihistoriaalisesti merkittäviin kohteisiin Suomessa joten sinne kannattaa kurkata sisälle. Kirkossa oli myös jänniä erivärisiä rukouskiviä korvaamassa rukouskynttilöitä. En ole törmännyt tällaisiin aiemmin.
Kemiönsaari reissumme jatkui vielä Sagalundiin mutta se onkin sitten jo ihan oman
postauksen arvoinen paikka....
...to be continued....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti