Louhisaaren loistossa

Louhisaaren myöhäisrenessanssi linna on aina kiehtonut minua. Olen käynyt Askaisissa vierailulla aiemminkin mutta viime lauantaina oli aika taas piipahtaa tässä Suomen oloissa harvinaista palatsiarkkitehtuuria edustavassa kartanolinnassa uudelleen. Kuuman helteinen kesäpäivä ja aurinkoinen sää loivat upeat puitteet päiväretkelle mutta linnan sisätiloissa on ihanan viileää. Louhisaaren vuonna 1655 valmistunut kartanolinna sijaitsee Varsinais-Suomessa, Maskun kunnassa keskellä viljavia peltoja ja pitkän tunnelmallisilla puilla reunustetun hiekkatien päässä. Linnaa ympäröi ajan henkeen sopiva iso englantilaistyyppinen puutarha.

Louhisaaren rakennutti aikoinaan Flemingin sukuun kuulunut Herman Klaunpoika Fleming. Linna oli yli 300 vuotta Flemingin aatelissuvun hallinnoima kunnes he joutuivat myymään sen verovelkojensa takia Mannerheimin suvulla. Tässä kartanolinnassa syntyi ja vietti lapsuutensa myös yksi presidenteistämme marsalkka Mannerheim. Louhisaaren historia toisti itseään ja myös Mannerheimin isä joutui pelivelkojensa takia taloudellisiin vaikeuksiin ja oli pakotettu myymään linnan sisarelleen. Onneksi nykyään Kiasman edessä seisovaan Mannerheimin ratsastajapatsaskeräykseen tuli aikoinaan niin ruhtinaallisesti lahjoituksia, että niiden turvin voitiin ostaa Louhisaaren kartano Suomen valtiolle 1961 ja kunnostaa siitä museo.

Ennen kartonolinnan pihaan astumista kannattaa katsoa ja ennen kaikkea kosketella portin vasemmalla puolella olevaa keraamista Louhisaaren pienoismallia. Tämä vuonna 2006 käyttöön otettu Design for all -pienoismalli on tarkoitettu näkövammaisille, lapsille ja pyörätuolissa istuville mutta on toki kaikkien Louhisaaressa kävijöiden käytettävissä. Yhdellä silmäyksellä pystyt hahmottamaan alueen ja koskettelemaan myös sitä. Jännä!

Louhisaaren kartanolinnassa järjestetään opastettuja kierroksia ja päästäkseen ylempiin kerroksiin kannattaa myös osallistua opastuksiin, jotka heinäkuussa ovat puolen tunnin välein. En ole itse saanut vieläkään ostettua Museokorttia joten lunastin kassalta 7 euron pääsylipun.

Louhisaaren pohjakerrokseen on sijoitettu arkisia tiloja kuten keittiö- ja ruokakamari, naistentupa, eteishalli ja kivisali. Ajan ihanteiden mukaisesti ylempiin kerroksiin johtava portaikko on koristeltu näyttävästi kattomaalauksilla linnuista. Oli tärkeää luoda miellyttävä ja näyttävä sisääntulo vierailijoille ja viestittää myös omistajien varallisuudesta.

Noustuamme kolmanteen kerrokseen eli juhlakerrokseen koin pienoisen pettymyksen kun opas kertoi ryhmällemme, että iso juhlasali on juuri nyt konservoitavana ja saimme ainoastaan kurkistaa sinne pikaisesti ovenraosta. Onneksi edes tämä pikavilkaisu tähän upeaan kattomaalauksilla varustettuun tilaan oli mahdollista. Kolmannen kerroksen useimmissa huoneissa on käsittämättömän upeita maalattuja katot ja siellä saa todella kulkea niska nurin katsellen ylöspäin. Taisi olla ihan viimeisiä hetkiä aloittaa konservointi, jotta nämä 1600-luvun ei-kirkolliset lyypekkiläisen Jochim Langhin kattomaalaukset saadaan säilytettyä tästä eteenpäinkin.

Juhlasalin ulkopuolen hallissa on hyvä esimerkki siitä miten aikojen saatossa näitä upeita kattomaalauksia on myös peitetty surutta....O tempora, o mores....

Loistelias oli myös iso herrainkamari. Kattomaalauksissa eksoottisia eläimiä, valtava kristallikruunu katossa, sinivalkoinen Flemingin suvun vaakunoilla koristeltu kakluuniuuni, kiinalaista posliinia, maustekaappi ja liinavaatekaappi. Opas kertoi meille, että oli täysin tavallista, että valtavan liinavaatekaapin ovet pidettiin auki kun juhlakerroksessa oli vieraita, jotta vieraat näkisivät kuinka arvokkaita liinavaatteita isäntäperheellä oli. Myös arvokkaat mausteet olivat tässä kerroksessa, josta isäntäväki pystyi säätelemään niiden käyttöä. Nykyään mausteet ovat meille täysin arkipäiväinen juttu keittössä ja liinavaatekaapin sisältöä ei esitellä ystäville tai aloiteta kapiokirstun sisällön valmistamista jo nuorena tyttönä.

Eksoottinen huone oli myös Pirunkamari. Tämän huoneen seiniä koristivat käsinmaalatut, nauloilla seinään kiinnitetyt tapetit, jotka siis tarvittaessa voitiin siirtää toiseenkin tilaan. Huoneen "piru" on itseasiassa antiikin mytologian satyyri pirunsarvineen mutta palveluskunnan keskuudessa huoneesta puhuttiin Pirunkamarina.

Huoneen tapetteihin oli maalattu mm. muotopuutarha ja kuvia metsästysretkiltä. Värikästä ja eksoottista vaikka näytti siellä jossain kasvavan ihan kotimaisia koivujakin. Näinä aikoina otettiin mallia Aurinkokuninkaan hovista ja sekä miehet että naiset pitivät vaaleita peruukkeja ja kasvot sekä kaula puuteroitiin valkoiseksi. Aikakauden ihanteiden mukaan vettä käytettiin peseytymiseen äärimmäisen vähän ja peseytymättömyys peitettiin tuoksuilla. Mahtoi siellä peruukin alla kuhista kun samaa kampausta saatettiin pitää useita päiviä....

Tässä aikakauden sixpack matkalle mukaan. Kuusi pulloa alkoholia ja kaksi lasia. Osattiin sitä ennenkin ottaa tarvittavat juomat reissuun mukaan mutta vähän enemmän tyylillä siis :)

Kartanolinnoissa kerrotaan aina kummittelevan ja niin myös Louhisaaressa. Julman mustasukkainen Herman Klaunpoika Fleming telkesi kauniin vaimonsa aina kuvassa näkyvän oven taakse lähtiessään matkoille. Oheisen luukun kautta palveluväki antoi rouvalle ruokaa ja juomaa Flemingin poissaollessa. Tarinan mukaan Fleming unohti kerran ilmoittaa palvelusväelle olevansa matkoilla....ja lopun voitti itse sitten arvata. Opas kertoi Flemingillä olleen useita vaimoja, joista yksi kuoli "hieman hämärissä olosuhteissa" mutta nämähän ovat vain kuulopuheita....

Luukkuhuoneen vieressä kaunis pieni sininen makuukamari, jossa C.G.E. Mannerheim syntyi vuonna 1867. Makuukamari on sisustettu 1800-luvun lopun tyyliin poiketen muuten kerroksen tyylistä. 

Iso makuuhuone sinisen huoneen vieressä oli ihan käsittämätön paikka. 1600-1700 luvulla oli tapana, että palatsien ja linnojen makuuhuoneiden pylvässängyissä otettiin vastaan myös vieraita ja ylipäätänsä makuutilassa kuhisi ihmisiä aamuin illoin. Linnanherra saattoi siis loikoilla tuossa valtavassa verhojen reunustamassa vuoteessa ja tavata vieraitaan. Harmi, että olen rajannut kuvani ulkopuolelle messinkisen pitkällä kahvalla varustetun astian eli sängynlämmittimen, johon palveluskunta kylminä iltoina täytti hehkuvia hiiliä ja liikutteli sitä sänkyvaatteissa ennen nukkumaanmenoa lämmittäen lakanoita. Tosin hyvin usein näissä pylvässängyissä ei oikeasti nukuttu vaan nämä toimivat enemmänkin vallan esittelypaikkoina.

Seuraavaksi siirryimme oppaan johdolla toiseen kerrokseen, joka on enemmänkin Mannerheimien kerros ja sisustettu 1800-luvun tyyliin. Isossa salongissa tyylinä oli kustavilaisuus ja kalusteet oli koottu seinän vierille riveihin, josta ne sitten tarvittaessa otettiin keskilattialle. Oli erikoista huomata, että pikkutuolien taustat on verhoiltu halvemmalla kankaalla kuin muut osat ja osa huoneen "hienoutta" karisi kun näki tämän säästötoimenpiteen. Tyypillistä kuitenkin tuon ajan sisustukselle.

Jännä paikka oli myös tämä toisen kerroksen luolaksi kutsuttu huone, jossa seinämaalauksissa oli palmuja ja koivuja vierekkäin. Tässä huoneessa ovat asuneet marsalkka Mannerheimin sisaret aikoinaan. Lattialla näkyi erikoinen soitin, jonka nimeä en kuolemaksenikaan muista vaikka opas sen mainitsikin. Jos joku tietää vinkatkoon....

Ruokasaliin oli tehty täydellinen ranskalaistyylinen kattaus pitkälle pöydälle. Sinistä posliinia, luupäisiä aterimia, kristallilaseja ja hohtavan valkoiset lautaliinat taiteltuna lautasille odottivat illallispöytään istumista. Ruokasalissa oli myös kaappi, jossa lautaset voitiin pitää lämpiminä ruokailijoita varten. Itse ruoka tämän ruokasalin pitoihin valmistettiin toisessa piharakennuksessa, josta se sitten tuotiin taloon sisälle. Käytyäni itse keittiötilassa myöhemmin reissun aikana ajattelin mielessäni miten iso ero on näinä aikoina ollut ns. rahvaan ja kartanolinnassa asuneiden ihmisten välillä. Keittiö oli sen ajanmukainen mutta todella alkeellinen verrattuna itse ruuan nauttimispaikkaan, jossa kaikki oli upeaa ja hienoa.

Isoäidin Eva Vilhelmiinan Mannerheimin makuukamaria hallitsi hennonvihreä sävy, joka toistui myös katon ja seinien maalauksissa. Mannerheimien perheessä oli yhteensä seitsemän lasta joten isoäiti oli iso apu lastenhoidossa.

Koko Louhisaaren kartanolinna on täynnä yksityiskohtia ja kauneutta. Olisin halunnut viettää enemmänkin aikaa huonetiloissa mutta toki on ymmärrettävää, että opastukseen oli varattu vain rajallinen aika ennen seuraavan ryhmän tuloa.

Unohdin ottaa kuvan hauskasta "puhetorvesta", jonka avulla voitiin välittää alakerran tiloihin viestejä kerroksista. Melko "moderni" kapistus ja se todella toimi kun oppaat puhelivat toisilleen torven välityksellä. Ennen kierroksen loppua uskalsin vielä katsella itseäni Louhisaaren empiretyylisestä seisovasta pystypeilistä, nimeltään psyyke. Huomatkaa takana seisovan naisen ilme - näkyiköhän minun sieluni hänelle.... :D

Meri on aikoinaan ollut paljon lähempänä Louhisaarta ja kun kävelimme hiostavassa ilmassa vettä kohti löytyikin sieltä hurmaava rantapaviljonki, joka tällä hetkellä oli vähän huonossa kunnossa. Alunperin tästä tilasta on voinut astua suoraan meren aaltoihin, jotka olivat nyt kyllä paenneet kauas rantakaislikkojen taakse. Toivottavasti tämäkin rakennus saadaan kunnostettua ja auki yleisölle jossain vaiheessa.

Toisessa Louhisaaren piharakennuksen taloista on siis keittiö- ja pyykkitupatilat sekä esitellään Flemingin suvun vaiheita. Toissa rakennuksessa on puolestaan käsityötiloja ja valtava biljardipöydän sisältävä pelihuone. Biljaripöydästä ei ole kuvaa mutta ihailin taas näitä vanhoja kasvitauluja. Marsalkka Mannerheimin isoisä oli muuten hallinnollisen uransa lisäksi hyönteistutkija ja harrasti botaniikkaa. Isoisän mukaan on nimetty myös kovakuoriaislajeja.

Löysimme myös jännittävän Biribi-pelilautan, joka on ollut Mannerheimien suosikkipeli. Pelilauta on ollut kotitekoinen ja se on ollut oikeasti uhkapeli 1500-1800 luvun Euroopassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut pelistä uuden näköispainoksen. Pelilaudan kuvissa ja korteissa näkyy tuttuja hahmoja ja rakennuksia Louhisaaresta.

Louhisaari on näkemisen arvoinen historiallinen paikka ja siellä on myös pieni kahvila, jossa me nautimme Louhisaaren juomaa  mutta  se onkin sitten ihan oman bloggauksen arvoinen juttu....