Antiikin superviikonloppu ruukkialueilla

Eilen oli taas se päivä vuodesta kun otettiin suunnaksi vanhat ruukkimiljööt Fiskars ja Billnäs uppoutuen antiikin metsästykseen. Ei sieltä vain voi jäädä pois kun on luonteeltaan tällainen Mrs Lovejoy :) Ilma lähtiessämme Espoosta näytti hieman epävakaiselta ja pari tuttuani päättikin jättää koko tapahtuman väliin sääennusteiden takia. Turhaan skippasivat retkipäivän sillä koko reissun aikana tuli pari muutaman minuutin sadekuuroa, jotka eivät edes kastelleet. Toki alueen päällä roikkui välillä sellaisia mustia pilviä, että sydämestäni toivoi ettei ne sada päällemme ja kaikkien niiden ulkotiloihin leviteltyjen ihanien esineiden ylle. Iltapäivää ja iltaa kohden ilma muuttui todella aurinkoiseksi ja kesäiseksi kaikin puolin.

Vaikka parkkipaikkoja on lisätty vuosien saatossa tuntui, että puoliltapäivin moni tuskasteli auton pysäköinnin kanssa. Fiskarsin torin läheisyyteen kaikki eivät millään saa pysäköityä ja tämä pitää vain hyväksyä :) Fiskars on niin pieni paikka, että varmaan sinne kannattaisi tulla myös kimppakyydeillä enemmänkin etteivät niittyparkit täyty ihan heti. 

Onpas värikkäitä kukkoja! Nämä poikkesivat tyystin Oiva Toikan Kukoista. Unohdin kysyä myyjältä kenen tekijän mahtoivat olla. Himoitsin myyjän myyntipöydän pöytäliinaa mutta en kehdannut kysyä mitä hän olisi siitä pyytänyt mikäli nyt ylipäätänsä olisi edes myynyt liinansa. Olen kerran aikaisemmin ostanut vihreä-valkoisen omena pöytäliinankin, joka on täällä blogissani vilahdellut Hietsun kirppismyyjän pöydältä. Minun piti vain odotella siihen saakka kun toriaika päättyy...

Näitä Kupittaan Saven koiria en vain jaksa lakata kuolaamast. Koirat ovat niin hellyttävän suloisia ja muistuttavat ihan oikeita koiranpentuja. Hieman tuo hinta jarruttelee minua... Nämä olivat 175€ per korvapari ja hieman isompi, ruskea Kupittaan koiruus olisi keventänyt pankkikorttiani yli 200 euron verran. Myös Kupittaa Saven elefanttipatsaat ovat kauniita.

Näistä olisin halunnut keskustella myyjän kanssa mutta hän oli jossain ostamassa kahvia enkä palannut enää takaisin myyntipöydän tuo. Selkeästi ovat jostain Pohjois-Afrikan puolelta kotoisin Eivät todellakaan sovi omaan sisustukseeni tai tyyliin mutta turkoosi-punainen-hopea yhdistelmä puhuttelee minua myös koruissa.

Tässä yks uhkaavista pilvistä, joka satoi sitten alas muutan minuutin ajan. Meidän ryhmällä oli sateenvarjot mukana mutta enemmän oli huolissani miten käy myyntikojujen ja monilla oli levitettynä tuotteita myös maahan...

Nämä Rakutarin puput hymyilivät sateesta huolimatta ja popsivat tyytyväisenä porkkanaa. Voi miten hyväntuulisia hahmoja! Juttelin pupujen tekijän artesaani Hanna Viljasen kanssa ja myös taiteilija itse hymyili yhtä valloittavasti kuin nämä rakutekniikalla tehdyt patsaansa. Rakutekniikka itsessään on mielenkiintoista ja tästä linkistä voitte lukea siitä lisää.

Entäs sitten tämä äidinrakkautta huokuva jääkarhu-poikainen patsas! Aivan liikuttavan ihana. Löysin Rakutarin Facebook-sivuilta lekottelevan pupujussin porkkana päänalustyynynä. Nerokkaita ideoita. Hanna vetää keramiikkakursseja Helsingissä ja jakaa Villiwiinisavipajan Tammelassa, jossa myös rakutekniikan kursseja. Pitäisiköhän minun osallistua....?

Tänä vuoden jätettiin suosiolla ruokailu Firskars-Billnäs akselilla väliin ja käytiin herkuttelemassa päivän aikana tuttujen kesämökillä Karjalohjalla lounasta. Kiitos vielä kerran mukavasta jutusteluhetkestä ja tarjoiluista.

Billnäsissa kuhisi myös mutta parkkitilaa tuntui löytyvän hieman helpommin. Kylänraitilla takoi seppä alasintaan rytmikkäästi ja pakko myöntää, että siinä vieressä olevassa kahvilassa nautimme vielä jälkkäriksi muurinpohjaletut mansikkahillolla ja kermavaahdolla. MUMS! Ja sitten kiertämään.

Arabian ihania värikkäitä 60-luvun kahvikuppeja. Tekisi mieli alkaa kerätä yksi kuppi kerrallaan erilaisia itselleen...niin retroa niin retroa... Näistä tulee aina mieleen isovanhempien kesämökin kahvitteluhetket ja suussa sulavat leivonnaiset....AAH, kohta saa taas mustikkapiirakkaakin. 

Esillepanossa on mielestäni hurjasti merkitystä ja sillä minkälaisia "asetelmia" pöydille on tehty. Ainakin minä bongaan juuri tällaiset harkitusti tehdyt kokonaisuudet - sinisävyiset kulhot rivissä ylähyllyllä, punaiset astiat taas vierekkäin, värien harmoniaan ja hyvinkin erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja esineitä yhdessä hyvänä väripalettina. Eräs ystäväni puolestaan lähestyy kirppareilla ja antiikkimarkkinoilla vain sellaisia hieman sekavia pöytiä koska hän haluaa itse penkoa myös. Minäkin pidän penkomisesta mutta ehkä enemmän sitten kirppareilla koska antiikkimarkkinoilla esillepano on osa tätä nautintoa.

Tämän riikinruotsalaisen rouvan pöydän ääressä tulee aina käytetty runsaasti aikaa. Olen törmännyt häneen usean vuoden ajan mm. Lohjan antiikkimarkkinoilla Billnäsin lisäksi. Mukava ihminen, saa puhua hetken ruotsia ja mikä parasta hänellä on erikoisia esineitä aina mukanaan. Olen ostanut useamminkin sinivalkoisen astian häneltä.

Tältä pöydältä olisi saanut vanhanrekisterikilven. Jostain kumman syystä pöydän ympärillä oli paljon enemmän miehiä kuin naisia :) 

Ihanat vanhat nukenvaunut ja nukke Billnäsistä. Ja mikä herkullinen turkoosi väri!

Arabian voipyttyjäkin näytti taas olevan kaupan. Minusta ne olivat pitkään poissa antiikkimarkkinoilta mutta ovat taas palanneet. Arabian kukkakannut ovat kauniita myös.

Minun heikkouteni on värillinen lasia ja sitähän kodistani löytyy 50-60 luvuilta isoäidin jäämistöstä. Omat lasiesineeni ovat harmaansinistä ja violetinviininpunaista lasia lähes kaikki. Saara Hopean nyppykulhokin omistan mutta turkoosina. Tuo ovaali kulho oli myös kaunis. Keltainen lasi näytti auringonvalossa oikein hehkuvalta.

Saaliini tältä mukavalta Fiskars-Billnäs päivältä oli yhdet retrohelmet suoraan jenkkilästä ja Mums takkikoukku. Hauska päivä ja kauniita tavaroita on ihanaa katsella....aina ei siis tarvitse ostaa ja omistaa niitä...

Fiskarsin ja Billnäsin antiikkimarkkinat jatkuvat sunnuntaihin saakka joten nyt kaikki metsästämään ja/tai ihailemaan menneen maailman aarteita.