Pariisilaista teetä ja sympatiaa Villa Randalassa

Viime lauantaisen Naantalin päiväreissun ehdoton kohokohta oli odotettu vierailu ihanassa Villa Randalassa. Olin kuullut pelkkää positiivista ja suitsutusta tästä vanhasta, historiallisesta porvariskodista, joka on saanut uuden elämän majoituspaikkana, kahvilana ja tilausravintolana. Villa Randala sijaitsee  ihanteellisella paikalla Naantalin vanhan kaupungin rannassa ihan Rantatien toisessa päädyssä. Hennon vaaleanpunainen talo huokui menneen maailman henkeä ja kun kurkkasi sisälle rakennukseen tuntui kuin olisi tehnyt aikahypyn menneisyyteen. Meri on ihan kivenheiton päässä Villa Randalasta ja Kultarantakin näkyy villan ikkunoista.

Villa Randala on täynnä kauniita vanhoja esineitä, kalusteita, valaisimia, taidetta ja kaikkea mielenkiintoista. Sain jopa kurkata keittiöön, jossa valmistui pientä suolaista ja salaattia tarjottavaksi kahvilan vieraille. Vanhojen astioiden suurena fanina olisin voinut viettää tässä lasiverannalla enemmänkin aikaa vain ihaillen kaikkia kauniita esineitä.

Villa Randalan leivonnaiset ja pikkusuolaiset ovat itsetehtyjä ja todella tuoreita. Näin keittiössä vaikka mitä hyvää, jota olisi tehnyt mieli tilata. Yrittäjäpariskunta Hanna Pulla-Kankimäki ja Olli-Pekka Kankimäki pyrkivät suosimaan lähialueen tuotteita ja luomua sekä ruuassa ja viineissä. Päädyin itse lopulta ottamaan chevre-viikuna quichen salaatin kera. Riittävän ruokaisa annos pikkunälkään ja syntisen hyvää. Kankimäet ovat pitäneet Villa Randalaan nyt reilun vuoden ja sitä ennen he isännöivät Olkkalan kartanoa. Olkkalan kartano onkin tuttu paikka....

Kuva on lainattu Turun Sanomien sivuilta, kuvaaja Marttiina Sairanen,

Villa Randalan terassilla oli mukava istuskella auringonpaisteessa ja kuunnella päivämatineaa kitaralla ja huilulla. Jos ilma on sateinen aiemmissa kuvissani vilahtanut verannan teesalonki toimii konserttipaikkana. Villa Randalassa on ilmaista elävää musiikki 12.8. saakka ellei ohjelmassa toisin mainita. Muusikoille sai jättää omantunnon mukaan tippiä pöydän kulmalla olevaan purkkiin. Mukavaa musisointia joten tippipurkkiin jäi vaivanpalkkaa näille opiskelijoille!

Kuva on lainattu B&B Villa Randalan omilta nettisivuilta.

Villa Randalan on Naantalin ensimmäinen teehuone. Yrittäjä pariskunnan ystävä Helena Petäistö on konsultoinnut teevalikoiman laatimisessa. Listalta löytyi vihreää, valkoista ja mustaa teetä. Päädyimme ottamaan mustaa, pariisilaista teetä ja se oli maidon kanssa erinomaista. En osaa juoda teetä ilman maitoa mutta koskaan en teetäni makeuta millään. Villa Randalassa oli muuten tismalleen samanlaiset teekupit, joita meillä oli kotona kun olin pieni tyttö. Kupit olivat ihanan ohuet ja teekannu oli puettu hauskaan virkattuun myssyyn, joita oli erivärisiä. Kyllä Villa Randala tarjoilee myös kahvia jos kahvihammasta kolottaa ja saatavana on sekä viinejä että väkeviäkin juomia. 

Villa Randalassa on mahdollista myös yöpyä ja minua alkoi harmittamaan, että oltiin vain päiväretkellä koska tähän vanhaan 1700-luvun pihapiiriin olisi ollut kiva jäädä pidemmäksikin aikaa. Koska en vieraillut huoneissa livenä kurkin niitä kotiin tultuani netistä ja valinnanvaraa olisi kyllä ollut päärakennuksen yhteydessä oleviin huoneistoihin, huoneisiin tai sitten aittarakennuksen huoneisiin. Päätalo ja aitat rajasivat kauniin pihapiirin, jossa oli myös suuri kanihäkki. Häkissä asuu kuulemma kaksi kania, mutta kumpaakaan pitkäkorvaa ei näkynyt. Olivat ehkä päivälevolla kuumana kesäpäivä mökissään.

Kuva on lainattu Villan Randalan omilta nettisivuilta.

Villa Randalan yhteydessä on myös sauna, josta voi kipaista mereen vilvoittelemaan ja jatkaa sitten taas makeissa löylyissä saunomista. Villa Randala on auki myös talvella mutta silloin aittahuoneet ovat kiinni, koska niissä ei ole lämmitystä talvisin. Talvella sitten rohkeimmat avantoon....

Tähän paikkaan ihastuin niin perinpohjaisesti, että ehkä vielä vierailen tänä kesänä toisenkin kerran. Yöpyminen kyllä ei taida mahtua suunnitelmiin elokuussa tai mistä sitä koskaan tietää. Huoneisiin saa myös vielä koiran joten täytyy laittaa mietintämyssyyn.....

Pääasioita - onko tukka hyvin?

Viimeksi käydessäni Kaisun luona Hiusmuotoilu Inochissa sain ensikosketuksen L'Oréalin uuteen PRO FIBER hiustenhoitosarjaan. Kysyin perinteiseen huolestuneeseen tapaani "Ovatko hiukseni jotenkin huonossa kunnossa?" ennen hoidon aloittamista. Sain kuulla luottokampaajaltani, että hiukseni voivat hyvin mutta tämän hoidon avulla hiuksistani saadaan vieläkin upeammat. Siinä sitten ammattilaisen käsittelyssä aloitettiin PRO FIBER hoito ja samalla kahlasin läpi valtavan lehtipinon. Harmi kun näin kesäaikaan ei Maken makoisaa kakkua ole saatavilla...

Kaisu valitsi minulle PRO FIBER sarjasta korjaavat siniset RESTORE tuotteet, jotka on tarkoitettu hieman käsitellyille hiuksille. L'Oréalin uutuussarja sisältää myös luonnollisille hiuksille tarkoitut punaisen RECTIFY tuotteet sekä violetit RECONSTRUCT -tuotteet, jota sopivat herkistyneille hiuksille koska ne ovat eniten jälleenrakentavat.

Hiukseni pestiin ensin shampoolla - Restore PRO FIBER. Inochin tunnelmalliseen hiustenpesuhuoneeseen levisi shampoosta todella jännä tuoksu, jota en ensin osannut yhdistää mihinkään aiemmin kokemaani. Ainoa hajumuisto, joka minulle tuli mieleen oli ne seetripuiset vaatteiden raíkastajat, joita vuosia sitten myytiin vaatekaappeihin. Vähitellen aloin pitää tuoksusta ja nyt ihan rakastan sitä. Shampoossa tuoksuu todellisuudessa pioni, iiris ja santelipuu. Raikas tuoksu joka tapauksessa ja sellainen "nenää avaaja vaikutus" :)

Seuraavaksi hiukseeni levitettiin PRO FIBER Re-Charge naamio. Sain ohjeet laittaa naamion hiuksiini joka neljännen pesun yhteydessä. Muuten käyttäisin hiustenhoitoaineena sinisen Restore sarjan omaa hoitoainetta. Lisäksi pyyhekuiviin hiuksiin tulisi vielä saman sarjan jätettävä hoitoaine. Kaikki tuotteissa on sama raikas tuoksumaailma.

Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen hiukseni tuntuivat äärimmäisen elinvoimaisilta ja kiiltäviltä. Ne olivat myös helpommin hallittavissa kuin ennen hoitoa. Minulla on paljon hiuksia mutta kun joukossa on vähän luonnonkiharaa niin pörröisyys tulee esille kosteina päivinä. Pörröisyys pysyi poissa ja hiukset tuntuivat ihan älyttömän hyviltä harjatessa. 

Ensimmäinen hoitokerta minulle tehtiin 11.heinäkuuta ennen kuin kampaajani jäi kesälomille. Olen ehtinyt nyt tehdä kotona yhden naamiokäsittelyn ja muuten jatkan Kaisun ohjeilla hoitorutiineita. Hiukseni ovat äärimmäisen hyvänkuntoiset edelleen eivätkä hoitoaineet missään tapauksessa tee tukastani liian raskaanoloista. Liian hoitavat tai paikkaavat tuotteet eivät sovi minulle kun minulla on paljon hiuksia ja ovat vielä pitkät. Tukka ikäänkuin lässähtää jo seuraavana päivänä pesusta jos käytän liian hoitavia tuotteita. Hiuksiani ei onneksi tarvitse pestä kuin kahdesti viikossa.

Kaisu on vähän väläytellyt, että haluaisi tehdä tukastani tasapitkän joten viidestä sentistä joutuisin luopumaan latvoista. Sanoin laittavani asian mietintämyssyyn. Itseäni askarruttaa haluanko enää pitää otsatukkaa vai alanko osittain kasvattaa sitä sivulle? No, eiväthän nämä maailman suurimpia asioita ole mutta sitä vain miettii miten uudistaisi hiuksistaan.

Olen erittäin tyytyväinen näihin L'Oréalin uutuus PRO FIBER tuotteisiin. Mukavia käyttää, tuoksuvat hyvälle ja tekevät tukasta helpon käsitellä sekä kiiltoa riittää.

Kuvissa näkyvän kauniin lettikampauksen loihti ystäväni Laura ja tässä kampauksessa oltiin Porin Jazzeilla. Lettikampaukset toimivat hyvin pitkässä tukassa kuumalla ilmalla.

Bloggaus on tehty yhteistyössä Inochin kanssa.

Loistaa kuin Naantalin aurinko

Naantalissa on aina paistanut aurinko siellä vieraillessani ja niin kävi viime lauantaisenkin päiväreissumme yhteydessä. Ei siis ihme, että Naantalin vaakunaan on ikuistettu keltainen aurinko ja siitähän tuo vanha sanontakin "Loistaa kuin Naantalin aurinko." tulee. Tarkemmin "auringon alkuperästä" tästä. Ja Naantalissahan on toki Muumimaailma ja Väskin seikkailusaari mutta paljon paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Naantalin vanhankaupungin kapeilla kaduilla on mukava kuljeskella ja katsella kuinka mielikuvituksellisia nimiä rakennuksilla on Hattu, Isokarhu, Jeremias, Pusa, Humppi, Tymppi…

Jos Naantalin taloilla on hauskoja nimi niin eivät vanhankaupungin katujenkaan nimet ihan tavallisemmasta päästä ole vai mitä sanoitte seuraavista: Hamppukehruunkatu, Storläkäri, Rakkaudenpolku, Katinhäntä tai Aapiskuja. Miltähän mahtaisi asua Rakkaudenpolulla :)

Vanhankaupungin Mannerheiminkadun varrella on ihania pieni liikkeitä, puoteja ja putiikkeja oikealla ja vasemmalla. Putiikki Roosa myy maalaisromantiikka, nirunarukenkiä, naisellisia heiluvia helmoja, kuluneita pintoja, romanttisuutta eli oivallinen paikka esteetikoille.

Ateljee Galleria Kristina Turtosen ikkunan edessä jännät hahmot ihailemassa vaaleanpunaista hortesiaa. Koko Naantali on muuten täynnä mitä ihanampia kukkia talojen edessä, puistoissa ja roikkumassa seinillä. Niin kaunista katsoa kulkiessaan...

Jossain vaiheessa kun on riittävästi ihaillut ja kävellyt tulee mieleen, että voisi istahtaa johonkin kahville ja pienelle makealle tai vähän suuremmalle suolaiselle. Juurikin oivallinen paikka tähän tarkoitukseen löytyy Kahvila Ravintola Cafe Antonius. Tässä paikassa tulee ehdottomasti nauttia marenkinkermakakkua nimeltään Aatoksen unelma. Ei tätä turhaan oltu kehuttu, vei kyllä kielen mennessään. Istuessamme ulkona kahvilla tuli tunne ettei olisi ollenkaan ollut edes Suomessa vaan jossain Välimerellä.

Naantalin vanhankaupungin kadulla kannattaa välillä myös katsella ylöspäin niin näkee hauskoja kylttejä talojen seinissä. Naantalissa järjestetään myös lapsille keskiviikkoisin Risto Räppääjä - elokuvan jalanjäljillä - kierros, jossa pääsee tutustumaan ihan oikeisiin leffan kuvauspaikkohin "Rauha- ja Elvi-tädin" opastuksella. Pääsisiköhän tänne aikuisetkin mukaan...

Naantalin Taidehuoneella on Jukka Rintalan Unelmien matkassa - Flowing With Dream - näyttely vielä 9.elokuuta saakka. Sattui hyvä tuuri, että paikalla oli näyttelyn suunnitellut visualisti Matti Vaskelainen kertomassa tarkemmin näyttelystä ja sen puvuista. Kiitos esittelystä! Jukka Rintalan uniikkipuvut ovat veistoksellisen kauniita, niissä on runsaasti yksityiskohtia ja taidokkaita leikkauksia. Taidehuoneella leijui ihana freesian tuoksu, joka vielä lisäsi visuaalista nautintoa.

Naantalin vierasvenesatama on ihan vanhankaupungin sydämessä ja siinä sitä oli ihmettelemistä isojen ja pienien veneiden määrässä. Kaunis ilma ja aurinko oli saanut perheitä ja myös turisteja sankoin joukoin liikkeelle joten ravintolat ihan rannan tuntumassa olivat melkoisen täynnä. Koska nälkä ei vielä kurninut vatsassa ruokailua oli helppoa siirtää ja jatkaa sataman katsastamista. 

Höyrylaiva s/s Ukkopekka risteilee Turku-Naantali-Turku väliä 15.elokuuta saakka. Risteilyllä lapset pääsevät etsimään Pilssirotan kätkemään kulta-aarretta. Laivalla on seisovapöytä ja upeiden merimaisemien lisäksi voi ihailla Airiston ihania, vanhoja pitsihuviloita.

Jos aikaa reissulla jää voi käydä Naantalin vanhassa keskiaikaisessa kivikirkossa. Kirkossa järjestetään Naantalin musiikkijuhlat näin kesällä. Emme päässeet kurkistamaan kirkkoon sisälle, koska siellä oli alkamassa häät.

Hauska päivä aurinkoisessa Naantalissa :) Tuli sellainen tunne kuin olisi käynyt jossain ulkomailla koska vierasvenesatamassa kuuli monia kieliä ja ravintoloissa myös. Kun lähdimme ajamaan takaisin Espoota kohden tuli Muumimaailman bussi parkkipaikalle ja väsyneet mutta onnellisen näköiset lapsiperheet aloittivat myös kotimatkan. Selkeästi myös muumien kanssa oli ollut mukavaa.

Tänään muuten on vietetty Unikeonpäivää ja viralliseksi Unikeoksi nimitetty henkilö on heitetty mereen kello 7.00 aamulla. Koko päivän on kaupungilla ollut menoa ja meininkiä :)

Asuntomessujen vähän erilaiset kodit - vol.2

Vantaan Kivistön asuntomessuilla on noussut Euroopan suurin asuinkäyttöön rakennettu puukerrostalo PuuMera. Äärimmäisen mielenkiintoinen rakennus ja toivottavasti näitä tulee jatkossa enemmänkin koska mitään estettä rakentaa puurakenteisia taloja ei ole ja puutahan meillä riittää. Selkeästi talon puinen runkorakenne herätti huomiota sillä talossa oli paljon messukävijöitä.

PuuMeran kolme sisustettua kohdetta oli suunniteltu siten, että ne antoiva messuvieraille aisti- ja tilakokemuksia sekä nostivat esille ekologisen asumisen kaupungeissa. Suunnittelusta vastasivat LAMKin 3. ja 4.vuosikurssin opiskelijat. Erilaisia, mielenkiintoisia sisustuksia, jotka herättivät kyllä keskustelua kohteissa.

Kohde 2 PuuMera, Perunamaa

Perumaa on  moderni mutta mökkimainen kerrostalokoti, jossa oli paljon elementtejä kesämökkiasumisesta. Parvekkeella keinuessa voi napsia kypsiä mansikoita amppelista. Osa parvekkeen lattiasta oli peitetty keinonurmella ja valtavasti vihreitä kasveja sekä kukkia parvekkeella. Säkeissä taisi kasvaa myös perunantaimia, joten tältä parvekkeelta voi nostaa uudet perunat ja viedä ne suoraan kattilaan. 

Yrttejä kasvoi myös olohuoneen puolella katosta roikkuen ja sammalseinä oli uskomattoman kaunis. Kiva yksityiskohta oli seinältä aukeava klaffiruokapöytä, johon sisältyi myös astioiden säilytystila kun pöytä on kiinni. Makuuhuonetilassa on todella mökkifiilis mäntypuisen laudoituksen takia. Vaatehuoneessa oli hillopurkkien säilytys. Hauska kohde!

Kohde 4  PuuMera, Kiihko

Tässä kohteessa oli hetkeksi unohdettu perinteinen ajattelu sisustuksessa ja ratkaisuissa. Kohde oli esimerkki itse asiassa valon ja värien käytöstä tilassa. Kun asuntoon astui sisälle rappukäytävästä tuli jännä avaruustunnelma kun eteistilan seinissä ja katossakin taisi olla heijastavia ja väriä vaihtavia kalvoja. Erikoinen - jännä kohde!

Kolmas sisustettu kohde 3 oli PuuMera, Aisti - valkoinen, minimalistinen kalustus ja hifi-teemaa. Tästä minulla ei väenpaljouden takia oli onnistuneita kuvia joten kurkkikaa vaikka uudesta Dekon messunumerosta/messuluettelosta. 

Ihana sisäpiha löytyi matkalla Opaalin kerrostalon kohteisiin. Ihana värikäs rakennustyöaita, joka taisi olla Vantaan kuvataidekoulun tekemä. Kuvataidekoululla on muuten oma taidenäyttely tuon PuuMeran - sitä kutsutan myös arkkitehdin mukaan Reposen taloksi - alakerrassa. Hyviä nuorten tekemiä töitä -  kannattaa poiketa katsastamassa mahdollisia tulevia taiteilijoita. Hauska pyöräteline ja polkupyörien pesuun oli varattu myös oma pesupaikka letkuineen yhden talon seinän vieressä. Ihanan, idyllinen pieni katettu terassiparvekekin löytyi ja kivoja erilaisia pintamateriaaleja sekä värejä talosta. Iloinen mutta rauhallinen sisäpiha!

Kohde 6 Opaali Kimi

Kohde on kuvitteellisen nuoren miehen - nimeltään Kimi - ensiasunto. Sisustussuunnittelusta ovat vastanneet Vantaan nuorisopalvelujen työpajanuoret. Asunnon kalusteista osa on Kimin lapsuudenkodista mukaan saatuja, osa kierrätettyjä ja oman näköiseksi tuunattuja. Minulle tuli elävästi mieleen kun olen itse muuttanut vanhempieni kodista pois ja sisustanut juurikin tämän asunnon tyylillä kotiani. 

En tiedä olenko väärässä mutta nykyään monella kotoa muuttavalla on tarkoitus saada ensimmäiseen kotiinsa todella hinnakkaita ja uusia kalusteita heti. Asumisen tasosta ei yhtään valmiita tinkimään vaan kaikki lapsuudenkodissa olleet laitteet, kalusteet ja vimpaimet halutaan myös omaan, uuteen kotiin jo muuttovaiheessa. Jos joku suostuvainen rahoittamaan tämän niin toimii hyvin muussa tapauksessa voi olla vähän hankalaa...

Hauskoja oivalluksia sisustuksessa. Eteisen seinällä maalattuja, metallisia purkkeja vaikka lenkkareiden tai muiden kenkien säilyttämiseen. Punainen polkupyörä oli löydetty roskalavalta rikkinäisenä ja se on työpajalla kunnostettu ja tuotu asuntoon somisteeksi. Asuntomessuilla vieraillut nuorimies oli tunnistanut, että asunnon pyörä on häneltä aiemmin varastettu yksilö. Koko juttu tästä erikoisesta yhteensattumasta täältä.

Vanhassa matkalaukussa voi säilyttää osan vaatteista esillä. Hauska idea! Huoneen verhot on tehty muovisista nuorisotalon jäsenkorteista. Innovatiivista!

Asunnossa oli paljon tilaan tehtyjä tauluja, jotka ovat myytävänä messujen jälkeen. Keittiötilassa oli upea lohikäärme ja eteisessä kurkisteli puutarhatonttu.

Kolmas Opaali sisustetuista kohteista oli Kasarikoti mutta tämä nostalginen aikamatka 80-luvulle oli minulle liikaa. Mietin, että oliko silloin ihan oikeasti niin kauhean näköistä kuin asunnon sisustus oli vai enkö vain muista asioita oikein? Tässä kodissa oli luvallista kurkistella kaappeihin ja hypistellä tavaroita sekä vaikka kokeilla vaateripustimissa roikkuvia vaatteita. Juu, kiitos ei tuumin ja poistuin pikaisesti. Netistä löytyy "ihania" kuvia Kasarikodista...