Kesäkuun viimeinen päivä

Olen putkahtanut tähän maailman kesänkuun viimeisenä päivänä joten olen totaalisesti kesän lapsi niin mieleltäni kuin sielultanikin. Rakastan kevättä ja ennen kaikkea kesää vuodenajoista eniten. Olen joskus vitsaillut, että voisin ottaa sellaisen vuoden, jossa olisi yksi kuukausi syksyä ja toinen talvea ja loppuosa voisi jakautua tasaisesti kevään ja kesän välille. Tai ehkä tarkemmin ajateltuna vielä niin, että kesää olisi kuitenkin 2/3 osaa loppuajasta :)

Kun kevät aurinko alkaa paistaa ja päivä pidentyä alan jo haaveilla tulevasta kesästä ja lämmöstä sekä siitä, että voin alkaa kulkea ilman sukkia ja vähemmillä vaatteilla. Rakastan kesätuulta hiuksissa ja sitä, että voin istua auringossa parvekkeella juomassa aamukahvia Hesarin kanssa vaikka arkiaamuna ennen töihin lähtöä ja viereisissä koivuissa laulavat kilpaa kaikki aamuvirkut sirkuttajat. 

Kesäillassa voisin taas tuijottaa lumoutuneena taivaalle kirkuvia nopeasti lentäviä pääskysiä, jotka keräävät viimeisiä hyönteisiä poikasilleen iltaruuaksi. Rakastan kulkea kukkaniityllä poimimassa mukaan kimpullisen luonnonkukkia ja jaksan aina ihailla sitä Luontoäidin monimuotoisuutta ihan tavallisissa kedonkukkasissa, jotka omalla herkkyydellään päihittävät monet viljellyt kukkaset. 

Pidän uimisesta järvivedessä ja sen jälkeen makaamisesta pyyhkeen päällä rantahiekassa kuunnellen aaltojen liplatusta. Soutaminen veneellä tyynellä järvenselällä on nautinto ja jos siihen voi yhdistää vielä mato-onkimisen ollaan jo taivaassa. Se ensimmäinen hetki kun voit paljain jaloin kävellä nurmikolla ja tuntea varpaittesi alla hieman kostean vastaleikatun ruohon tuoksun. 

Kesä on NIIN minun juttuni ja saan siitä voimaa ja energiaa :)

Koska on syntynyt 21.6. - 22.7. välisenä aikana olen siis horoskooppimerkiltäni rapu. En tiedä olenko ihan tyypillinen rapu mutta yhden asian allekirjoitan täysin varauksetta. Olen luonteeltani äärimmäisen sitkeä ja päämäärään pyrkivä. Jos en pääse ihan suoraan eteenpäin saatan ottaa pari askelta sivulle ja jopa taaksepäin edetäkseni taas sisukkaasti eteenpäin :D Rapunaisena minulla on myös terävät sakset, joilla saatan tarttua melko tiukasti kiinni asioihin, ihmisiin, ajatuksiinkin .... 

Kovan kuoren alla ravuillakin on äärimmäisen pehmeä sydän, jota heidän panssarinsa suojaa.

Ravun horoskooppi kuvauksessa tunnistan myös itsessäni suuren intuition ja herkkyyden. Seuraan melko tiukasti vaistojani eli aina en osaa selittää miksi toimin jollain tietyllä tavalla koska teen niin siksi "kun minusta tuntuu, että näin pitää tehdä". Täytyy sanoa, että intuitioni ei juurikaan ole pettänyt minua joten tällä tiellä ajoin jatkaa tästä eteenkin päin. Olen tehnyt ja tulen varmasti tekemään suuria päätöksiä perustuen intuitiooni.

Ravun merkeissä syntyneitä kuvataan usein taiteellisiksi henkilöiksi. Totta on, että rakastan arjen luksusta eli haluan tehdä niistä joka päiväisistäkin hetkistä mieleenpainuvia ja kauniita. Rakastan ruuanlaittoa ja pöydän kattamista ateriaa varten vaikka söisin vain yksin. En voisi kuvitella lusikoivani jotain mikroaaltorasiasta keittiöjakkaralla istuen. Voin syödä kyllä sen Saarioisten Äitien tekemän ruuan mutta omalta lautaselta ja "vähän somistettuna basilikan lehdillä". 

Ravun horoskooppimerkissä on myös paljon itselleni täysin vieraita asioita. En masennu helposti, en käperry kuoreeni, kieriskele itsesäälissä, en todellakaan ole ujo tai jännitä esiintymistä ja suuria joukkoja. Olen luonteeltani pikemminkin energisen positiivinen - joskus jopa yltiöoptimisti ja rakastan väkijoukkoja eikä esiintyminen koskaan jännitä minua. Olen mielelläni keskipisteessä enkä tunnista tuota käpertymistä itsestäni. Osaan kyllä tarpeen vaatiessa olla pisteliään piikikäs ja kalistella saksiani mutta pyrin välttämään konflikteja. 

Näin syntymäpäiväni kunniaksi katsoin mitä mtv3 kesähoroskooppi lupaa minulle. Sanoisin ettei ollenkaan paha vai mitä mieltä olette.

"Tänä vuonna sinulla on paljon ideoita ja voit testata niiden hyvyyttä ystävilläsi. Ja ystäviä sinulla riittää, sekä vanhoja että uusia. Kesäsi on täynnä rakkautta ja intohimoa. Syksyllä saat bisnesmahdollisuuden, johon sinun kannattaa tarttua, olitpa valmis tai et. Talvella keskityt perheeseesi ja vietätte ihania yhteisiä hetkiä. Onnenkuukautesi on elokuu."

Tämä kesäkuun viimeinen on ollut todella oivallinen syntymäpäivä. Pedikyyrissä Living Day Spassa, kiharat kuosiin ja pizzaa Putte's Bar and Pizzassa. Kotona pöydällä on kimppu vaaleanpunaisia pioneita ja pimenevään ukkosiltaan sytytettiin pari kynttilään. Superihana päivä ja mikä parasta enää 

KOLME AAMUA KESÄLOMAAN.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa kesän lapsi mä oon.
Aa poissa huoleni on.

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Ajelin eilen töiden jälkeen Tammiston Plantageniin hankkimaan vähän lisää kukkia parvekkeelle :) Enkös sitä aavistuksen edellisen käyntikertani jälkeen uumoillut ettei tämä kukkien hamstraaminen tähän vielä lopu. Ostin kellokukkaamppelin ihan naurettavan halvalla - tarjous 10€ sekä vähän muutakin kivaa kesäkukkaa ruukkuihin. Lisäksi mukaan lähtivät vihdoin kukat myös hautausmaalle. Kauniit valkoiset kesäbengoniat sekä isolankaköynnökset istutettiin Irjalan vehreään maisemaan. Kuin hain vettä uusille istuksilleni näin tämän hellyttävän kyltin, jonka sanoma ei varmasti jää kenellekään epäselväksi. Isoon vesiastiaan pudonnut orava parka pääsee kipittämään lankkua pitkin ylös ja välttyy varmalta hukkumiskuolemalta. Ihanaa välittämistä tupsukorvista!

Tätini sai vaivanpalkaksi ison riippupelargonian avustaan minulle tässä kuluvan kevään aikana. Tädin omassa puutarhassa - vanhassa mummolassani - särkyneet sydämet kukkivat kilpaa syvänpunaisten, upeiden pionien sekä juhannusruusun kera. Tuli taas niin nostalginen olo Peltolan talon ja pihapiirin maisemissa. Muistui mieleen lapsuuden kesiä ja sattumia menneisyydestä.

Kotiin ajettaessa tietämme reunustivat ihan valtaisat villit lupiini pellot. Violettia, vaaleanpunaista ja valkoista. Joskus muinoin en voinut sietää lupiineja mutta nyt pidän valtavasti niiden muodosta ja ylväästä suoraselkäisestä olemuksesta tienpientareella. Lupiineja voi hyvin myös tuoda maljakkoon koska kestävät sitä mutta jätin tällä kertaa keräämättä. Ehkä huomenna kerään kuitenkin...

Lupiinien sijaan minun maljakossani ruokapöydällä on vaaleanpunaisia pioneita, joita nappasin mukaan myös Tammiston Plantagenista. Kyllästyin odottamaan naapuritalon pionipuskan aukeamista silmä kovana aina koiralenkeillämme paikan ohi aamuisin ja iltaisin. Pioninippu taisi maksaa 8€ ja puntissa luvattiin sen sisältävän viisi pionia.

Kesä ja lämpö saavat kasvit puhkeamaan kukkaansa hyvinkin oudossa paikassa. Tämäkin yksinäinen päivänkakkara osui silmiini tänään. Kukka oli päättänyt kasvaa pihapiirin ulkopuolella ja onnistunutkin siinä oikein hyvin .

Olen hörppinyt parina hieman viileänä iltana iltateetä näistä PIP Designin kukallisista mukaista, jotka raahasin Pietarin Stockmannin Hulluilta Päiviltä....ja olivathan mukit todella siellä halvempia mutta raahaaminen ja kuljettaminen junassa olivat hieman haastavampaa.

Oli pakko myös pujahtaa tänään H&M liikkeesseen etsimässä muutamaa sukkaparia kesärientoihin. Siinä ne sitten roikkuivat kassajonossa silmieni korkeudella aivan ihanat kukalliset tennistossut. Näitä käyttämällä on varmaan ihan kukkamaisen kevyt olo. Alennusrekit pursusivat muuten tavaraa mutta itse otin vain nuo tennarit mukaani. Mikä itsekuri :)

Aamukahvini hörpin useimpina aamuina näistä kauniista hieman retrohenkisistä kupeista. Viikonloppuna olen päättänyt syödä ensimmäisen kerran aamiaisen parvekkeella vaikka sataisi rakeita ja salamoisi. Parvekekaffet on ihan ehdoton kesänavaus.

Huomenna on tiedossa juhlaa ja kaikkea muutakin kivaa.

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Punatiilinen helmi Pohjois-Kymenlaaksossa

Mitä yhteistä on Kiinan muurilla, Egyptin Abu Simbelillä, Perun Machu Pichulla, Sisilian Syrakusalla, Bikinin atollilla Tyynellä valtamerellä ja Suomen Verlan ruukinkylällä Pohjois-Kymenlaakossa? Nopeasti mietittynä ei yhtään mitään mutta em. kohteet ympäri maapalloa on kaikki valittu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vuonna 1972 UNESCO hyväksyi kansainvälisen sopimuksen kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi maailmassa, jotta uhanalaiset paikat, asiat, tapahtumat, aatteet, perinteet, maisemat, eläimet jne. pystyttäisiin tarvittaessa yhteisin voimavaroin ylläpitämään, kunnostamaan ja säilyttämään tuleville sukupolville. 

Meillä Suomessa maailmanperintöluetteloon on päässyt peräti seitsemän paikka, joista Verla on yksi.Olen jo usean vuoden ajan miettinyt vierailua Verlaan mutta aina oli tullut jotain mutkia matkaa noilla nurkilla liikuttaessa. Nyt juhannussunnuntaina tarjoutui vihdoin oivallinen tilaisuus, jota ei yksinkertaisesti voinut jättää käyttämättä. Myös säänjumalat olivat suosiollisia ja aurinko paistoi todella kirkkaan kuumasti koko päivän lähes pilvettömän siniseltä taivaalta. Ihan täydellinen, miltei helteinen sunnuntai vierailla tässä punatiilisessä helmessä. 

Verlan museoalue on idyllisen pieni ja sen väritys on hehkuvan punatiilinen. Verlan pieni ruukkiyhdyskunta syntyi 1870-luvulla eikä ruukin puuhiomo ja pahvitehdas koska kasvanut isoksi yritykseksi. Silti ammattipiireissä Verlan valmistaman pahvin laatuun luotettiin todella laajasti. Verla toimitti paperia isoille kustantamoille: Otava, Gummerus, Weilin&Göös, Werner Söderström.  Fazerin makeis- ja keksitehtaat ja Riihimäen Lasi saivat kartonkia Verlasta pakkauksiinsa. Jopa Suomen tupakkateollisuus ja kirjekuori- sekä paperinjalostustehtaiden tuotteita tuli piskuisesta ruukista. Verlan valkoista puupahvia vietiin myös ulkomaille aina Etelä-Amerikkaan saakka.

Toiminta Verlassa loppui jo vuonna 1964 mutta onneksi itse ruukkimiljöö on säilynyt koskemattomana senkin jälkeen. Paikasta tekee ainutlaatuisen juuri se, että tehtaan yli sata vuotta vanhat koneet ovat edelleen paikoillaan ja itse ruukkiyhteisö on kokonainen kun muissa Pohjoismaissa vastaavat yhteisöt ovat valitettavasti hävinneet. 

Vaikka Verlan tuotanto oli tehdasvalmisteista kulkivat pahvit useiden käsiparin kautta tehtaalla joten sillä oli käsityönleima. Verlan ruukkiyhteisö muodostaa upean arkkitehtonisen kokonaisuuden, jota ei ole muutettu sen jälkeen kun viipurilainen saksalaista syntyperää ollut arkkitehti Eduard Dippell sen suunnitteli. 

Verlan tiiliarkkitehtuuri on saanut vaikutteita englantilaisesta ja saksalaisesta teollisuusarkkitehtuurista. Ensimmäinen sähkövalo Verlan ruukkiyhteisöön on muuten syttynyt jo vuonna 1889 pienen generaattorin avulla.

Kartta on lainattu Verlan omilta nettisivuilta

Verlassa voi halutessaan osallistua reilun tunnin mittaiselle museokierrokselle koska itse tehdastilaan pääsee ainoastaan sisälle opastetuissa ryhmissä. Tarkemmat tiedot löytyy Verlan omista nettisivuilta kierrosten aikatauluista ja hinnoista. Koska meillä oli koira mukana eikä kuumalla ilmalla karvakaveria voinut jättää helteiseen autoon jätimme tällä kertaa museokierroksen väliin. Tehdasalueella riittää kyllä riittävästi katsottavaa ilman kierrostakin. Lisäksi infon alakerrassa olevaan perusnäyttelyyn voi tutustua milloin haluaa. 

Verlan alueella on myös komea puinen Patruunan Pytinki, joka on toiminut tehtaanjohtajan asuintalona. Koristeellinen talo on saanut vielä myöhemmin kaksikerroksisen tornimaisen laajennusosa kylkeensä. Pytingin ulkopuolella on talon puisto kukkaistuksineen sekä keilarata paviljonkeineen sekä kuusikulmainen palokalustovaja. Tehtaanjohtajalla on ollut melko hulppeat tilat asustaa perheensä kanssa.

Vuonna 1902 on puistoon rakennettu vielä Dippelin suunnittelema koristeellinen makasiini rakennus, jossa tällä hetkellä toimii kahvila. Tämä myöhemmin osittain myllyksi muutettu rakennus muurattiin alueen punatiilisen ilmeen kevennykseksi vaaleasta, harvinaisesta Rakkolanjoen kaakelitehtaan valmistamasta maasälpätiilestä. 

Kahvilan ulkopuolella oli mukava istuskella mutustellen karjanpiirakkaa reilulla munavoi annoksella ja maistella Werlan omia limonadeja. Limut ovat Verlan luomuviinitilan valmistamia ja ne maistuivat aivan ihanille. Testasimme mansikka- ja mustikkalimonadit. Tarjolla taisi olla lisäksi vadelma- ja omenalimuja. Makasiinirakennuksen toisessa päädyssä toimii kesäaikana myös Viinipuoti ja Viinitupa, josta voi ostaa Verlan luomuviinitilan tuotteita. Lisäksi kaupan näytti olevan myös leipätuotteita.

Vanhaan tallirakennukseen on sijoitettu sosiaalitilojen lisäksi joukko puoteja. Tarkemman puotiluettelon löydätte tästä linkistä. Tarjolla oli mm. hauskoja keppihevosia, ihania retromekkoja, kudottuja villasukkia ja lapasia, heijastavia kukkaheijastimia, hunajaa, mehuja. Verlassa oli sunnuntaina melko paljon turisteja ja heille eksotiikkaa olivat selkeästi villasukat, joita ihasteltiin ryhmissä. Taidettiin siinä muutama pari ostaa kotiin viemiseksi Suomesta.

Kollamakasiinissa on tämän kesän näyttelynä helsinkiläisen Pekka Parviaisen Illusio-näyttely. Kaunista luontoaiheista grafiikkaa hieman hämärässä korkean herkässä sisätilassa. Taidenäyttely on auki 16.8. saakka. Kannattaa käydä myös viilentymässä tilassa kuumana kesäpäivänä. Heinäkuussa kun lomani on alkamassa on muuten luvattu helteiltä....niitä odotellen :)

Alueelle saa myös viedä koiria ja paikka tuntui olevan myös motoristien suosiossa kahvittelupaikkana. Ja miksi ei olisi - kauniita maisema ja mielenkiintoinen ympäristö. Verlan ympäristössä voi myös yöpyä mökkikylässä, joka on kävelymatkan päässä museoalueesta. Lisäksi alueen tuntumassa kiertää Kokkokallion luontopolku, jonka varrella on mahdollista nähdä myös hiidenkirnuja. 

Kesäkuun 28.päivän Patruunan Pytingin puistossa vietetään Avoimet puutarhat -päivää. Verlankosken niskassa parkkipaikan läheisyydessä on mahdollista myös katsella kalliomaalauksia 7000 vuoden takaa. Innokkaimmat voivat osallistua myös Metsätietopolulle ja saada mielenkiintoista tietoa suomalaisesta metsätaloudesta. Myös työkotinäyttelyyn voi piipahtaa katsomaan miten Verlan ruukinalueella on aikoinaan asuttu.

Verla on äärimmäisen kiinnostava paikka joten jos Kymenlaaksossa päin olette liikkeellä kannattaa poiketa. Helsingistä Verlaan ajaa parisen tuntia joten hyvä päiväretkikohde. Katsomista koko perheelle sekä naisille, miehille että lapsille :)

Kesäiset juhannusruuat

Juhannuksen ruokapöytään ja herkkuihin kuulu aivan ehdottomasti alkukesän kypsynyt, uusi sato: uusia perunoita, vihanneksia, tuoreita mansikoita, raparperia. Suomessa kesässä tulee nauttia kotimaisista ihanan tuoreista vihanneksista ja kasviksista kun niitä vihdoin on saatavilla ja runsain mitoin. Kylmä ja sateinen alkukesä on valitettavasti vain hidastanut mansikkasadon kypsymistä. Kotimaista mansikkaa en täksi juhannukseksi edes haaveillut hankkivani. Ostin sen sijaan belgialaisia mansikoita omasta K-lähimarketista - olivat melko maukkaita mutta eivät toki kotimaisen veroisia. Tekivät kyllä sen verran hyvin kauppansa ettei niistä ehditty edes ottaa valokuvaa :) 

Kävin hyvän ystäväni luona juhannuspäivänä ja kätevä emäntä tarjosi kevyesti Insalata Capresen paahdetun saaristolaisleivän kanssa kun muu perhe oli maaseudulla juhannuksen vietossa Pohjois-Karjalassa. Juuri sopivan pieni suolainen pala vuolaan jutustelumme lomaan :) Kyllä siinä taas käsiteltiin naisten kesken paljon tärkeitä asioita ja laitettiin asioita järjestykseen. Sellaisia me naiset olemme. Puhumme paljon kun meillä niitä sanoja on niin runsaasti ja vaihdamme ajatuksia toistemme. Hyvät ystävät tekevät niin ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ Juttua pystytään jatkamaan sujuvasti vaikka ei oltaisi pariin kuukauteen nähtykään. Ja totta kai sitten jälkiruuaksi cafe latten kera jäätelöä ja mansikoita MUMS! Tunnelmallista istua lasiverannalla sateen ropistessa lasikattoon mutta pakko myöntää, että lämpöpuhallinta tarvittiin. Kiitos Alli inspiroivasta jutustelutuokiosta!

Juhannuksen kunniaksi ostin itse ensimmäistä kertaa uusia perunoita. Kaupassa ei ollut enää riittävän pieniä multaperunoita joten jouduin hieman pitkin hampain tyytymään pestyihin perunoihin. Eivät olen ihan niin hyviä kuin em. mutta kyllä näistäkin tuli se taivaallinen kesän makua kielelle. Uudet perunat maistuvat parhailta sillin tai voinokareen kanssa. Näitä tuli syöty melko monta....

Kyllä se hyvin grillattu lihakin on hyvää. Tällä kertaa marinoin possun ulkofilettä yön yli ja hyvä oli vaikka itse sanonkin. Paljon taas kasviksia, salaattia, pari palaa silliä ja maissia sekä niitä uusia perunoita. Onneksi juhannuksen juhlinta päättyy nyt niin ei ihan halkea tästä syömisestä.

Koiran kanssa iltalenkillä huomasin miten ensimmäisenä kukkineet voikukat siementävät jo seuraavaa kierrosta varten. Pihasiiliä ei tänä iltana näkynyt mutta kaksi rusakkoa istui läheisen talon ruohikolla ja pupelsi keskittyneesti tuoretta ruohoa. Eivät edes huomanneet meitä kun kävelimme ohi. Ihailin myös naapuritalon valtavaa pionipuskaa, jonka pulleat nuput puhkeavat ihan lähipäivinä. Täytyy seurata pioneita silmä kovana päivittäin milloin puhkeavat.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Juhannusaatto - Midsummer Eve

♫•♪♫ ♫•♪♫♫•♪♫

Juhannus on meillä herttainen,
Kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen.
Pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
Kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
Metsiköstä kielot kannettiin,
Sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopetttaa,
Kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yö nyt ennättää.

Sielläpä silloin laulut ne soivat,
Suuret, pienet karkeloivat.
Räiskytellen kokko palavi,
Kesäyöhön sammuvi. 

♫•♪♫ ♫•♪♫♫•♪♫

Suomalaisen vanhan kansansävelen mukaan juhannusta on aiemmin juhlittu juuri em. tavalla eikä meidän juhlinta edelleenkään poikkea kovin paljon tästä idyllisestä keskikesän juhlan juhlistamisesta. Toki moni viettää perinteisen maaseudulle pakenemisen vastapainoksi trendikästä cityjuhannusta tai karkaa muille maille vierahille varmaan lämpöön Minttumaariksi.

Suomen kesässä säätila puhuttaa jo monta viikkoa ennen juhannusta juhlakansaa. Iltapäivälehtien sivuilla Ilmatieteenlaitos ja erilaiset muut sääennustajat antavat kilvan arvioitaan siitä paistaako vai sataako meillä aattoiltana? Mihin muuten on hävinnyt mennä vuosien Sammakkomies ennustuksineen? Hänen päätelmänsä tuntuivat osuvan pelottavan tarkasti oikeaan sään suhteen....

Jos vuosi sitten juhannuksena oli viileää ja olisin kaivannut kevyttoppista lämmikkeeksi ei ilma eilenkään ollut kuin morsian. Melko pitkällä oltiin iltapäivässä ennen kuin auringonsäteitä nähtiin ja lämpötilakin vähän kohosi. En kaivanut silti toppista esille vaan yritin sinnitellä juhannusjuhlissa ohuemmalla takilla nilkat paljaina. Pakko myöntää, että muutamat olivat pipot päässä ja hanskat käsissä juhannuskokolla.

Juhannuskokon sytyttäminen on juhannusaaton kohokohta ja me olimme ottaneet jo puoli tuntia ennen hoohetkeä hyvät paikat ihan vesirajasta kokolle. Sääliksi kävi kokon sytyttäjiä sillä 40 minuutin uurastuksen jälkeen he vihdoin saivat kuin saivatkin kokon roihuamaan. Sateet ja tuuli oli tehneet kokosta varmaan melko kostean. Pienimmät juhlijat hieman tuskastuivat odotteluun eivätkä karvakaveritkaan pitäneet paikallaan istumista kovin paljon. Tosin osa kävi viilentymässä vedessä välillä odottelun lomassa.

Lopulta se kokko sitten syttyi valtavan aplodimeren avustuksella. Sitten poksautettiin skumppapullot ja skoolattiin keskikesän juhlalle sekä toivotettiin hyvät juhannukset tutuille ja tuntemattomillekin. Hyttysiä ja muitakin öhkömönkijäisiä kuhisi leppäpuskissa veden ääressä mutta nehän kuuluvat juhannukseen ihan kylkiäisinä. On sitten tänään raavittavia paukkamia nilkoissa.

Voiko olla suomalaisempaa maisemaa kuin kesäyössä roihuava kokko ja sen ympärillä venekuntia ihailemassa ja laskeva aurinko. On se jännää miten hetkessä maisema muuttaa muotoaan kun aurinko alkaa painua mailleen mutta vain hetkeksi noustakseen taas kohta uudelleen. En ole koskaan ollut napapiirin pohjoispuolella juhannuksena joten minulla on Lapin juhannus ja se yötön yö kokematta. Toki olen matkaillut pohjoisessa heinäkuun alussa ja silloin yötöntä yötä sekä valkeutta on aamuun saakka mutta pohjoisen juhannus on koettava joku vuosi ehdottomasti.

Juhannuksena voi sitoa kukkaseppeleen päähän myös niistä seitsemästä kukasta ja jättää laittamatta kukkia sinne tyynyn alle aiheuttamasta turhaa allergiaan ja pikku öttiäisten pääsyä lakanoihin. Tai sitten voi vaihtoehtoisesti tehdä koivunlehvistä seppeleen oman koiruuden kaulan ympärille. Toki unohtamatta vihdan sitomista juhannussaunaa varten. Itse muistan lapsuuden juhannuksista kun isovanhempien kesämökillä laitettiin aina juhannuskoivut ovien pieliin. Isoisä sitoi meille oikeaoppisesti vihdat - meilläpäin ei koskaan puhuttu vastoista - ja sitten saunottiin puulämmitteisessä juhannussaunassa. Aaah....se oli sitä juhannusta parhaimmillaan ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Suomalaiseen juhannukseen kuuluu myös minusta ihan erottamattomasti haitari ja haitarinsoittaja. Olen varmaan täällä jo joskus kertonut mutta muistan vanhempien kesämökiltä hetket kun läheisiltä juhannusjuhlinta kantautui haitarilla soitettuna Satumaa tango. Minulle nousee aina ihokarvat pystyy kun kuulen kesäyössä Satumaa tangon.... Kovin montaa kesämekkoon sonnustautunutta daamia ei eilen näkynyt näillä juhannusjuhlilla ja tanssijoilla ei näyttänyt olevan yhtään kuuma fleecepuseroissa ja pitkissä housuissa. Sellaista se on suomalainen juhannus! Käytännöllisyys esteettisyyden edelle ja enkä olisi itsekään mistään hinnasta laittanut eilen kesähepeneitä päälleni.

Juhannusyön taikoja on vaikka mitä. Perinteisesti suurin osa juhannustaioista on pitänyt jostain kumman syystä tehdä alasti - miksi ihmeessä olen aina miettinyt? Juhannusyö on täynnä tulevaisuuden lupauksia ja keskiyön auringon aikaan on oikea aika tehdä taikoja. Seitsemän kukan kerääminen on varmaan tunnetuin juhannustaikoja. Ensi vuonna voisin kokeilla jotain muuta. Voisin vaikka kieriskellä alasti viljapellossa tai heitellä saunavihtaa saunan katolle tai kuunnella kuinka monta kertaa käki kukkuu ;) 

Juhannustaiat ovat ihania ja kuuluvat ehdottomasti suomalaiseen juhannukseen. Tuon alastomuuden kanssa täytyy vain olla vähän tarkkana ettei joudu tekemisiin virkavallan kanssa. Eilisissä juhannusjuhlissa kaikilla pystyivät vaatteet päällä ja meno oli siistiä poliisien silmien alla kun oltiin. Minusta oli myös hauskaa, että mukana oli Suomessa asuvia ulkomaalaisia syömässä grillimakkaraa sinapilla meidän suomalaisten kanssa.

Mukavaa juhannuspäivää ! Toivottavasti juhannukselle on sujunut mukavasti?