Toukokuun tuumailuita, touhuja ja taidetta tasapuolisesti

Mihin ihmeeseen tämän toukokuu on oikein hävinnyt? Juurihan oli vappu ja ensi viikon jälkeen on virallisesti ensimmäinen kesäkuukausi. Joka vuosi minulle käy tässä kevään ja kesän taitteessa ihan sama juttu eli päivät vain kuluvat yhtä nopeasti kuin keväinen luonto puhkeaa vihreyteen ja loistoon. Pakko myöntää, että tänä keväänä - koputtaa puuta, KOP KOP - siitepölyt eivät vielä pahemmin  haitanneet minua. Koivu onneksi jo hiipumassa Uudellamaalla ja jos siitäkin on pienellä tukkoisuudella ja silmien kutinalla selvitty niin se on vähäistä. Upea kevät tässä suhteessa takana.

Kevään ihana Tanssiopiston kevätnäytös oli jälleen kerran taas loistava ja liikuttava. Kummitäti sai pyyhkiä silmänurkkiaan useaan otteeseen kun Nukketanssi päättyi SYK:in pimeässä juhlasalissa. Pääsin myös seuraamaan cheer-tanssin esitystä alkukuusta ja siinäkin kummityttö oli oikein hyvin mukana vaikka harrastus on uusi ja vasta puoli vuotta harjoittelua takana. Cheer-tanssi oli minullekin lajina ihan vieras eli tanssillisempaa kuin cheer-leading.

Toukokuu on hurjan monien syntymäpäivien aikaa ja pääsin apulaiseksi tämän kakun tekemisessä. Kakkupohja on kummitädin tekosia mutta koristeluista, kostutuksesta ja täytteestä vastasi 7-vuotias veljenityttö ihan itsenäisesti. Tarkkaa puuhaa nuo koristeet :) Pyydän huomioimaan kastemadot, hymynaaman sekä käsilaukun, jota koristaa perhonen. Strösseleitä laitettiin sen verran tuhdisti, että niistä riitti keittiön lattialla päivystävälle koiralleni makupaloiksi. Pappa meinasi ensi olla espanjalaisesti papa mutta onneksi massaa riitti vielä yhteen P-kirjaimeen.... Oli muuten maukas kakku! Sitten lähdettiin kakun sulatuslenkille ja huomatkaa ballerinan tiukka nuttura jossa viihdyttiin koko ilta.

Toukokuussani on ollut myös huomattavan paljon taidetarjontaa. Mäntän vierailuni lisäksi myös Didrichsenin taidemuseossa piipahdettiin viime tiistaina kun Kaarina Kaikkosen teos Valssi elämälle julkistettiin. Taidemuseo tarjosi maaliskuun ajan mahdollisuuden päästä museoon veloituksetta mikäli lahjoittaa materiaalia Kaarina Kaikkosen työtä varten. Paitoja, t-paitoja ja lasten mekkoja saatiin yli 2000 kappaletta ja nyt ne löytyvät taidemuseon sisääntulon yhteydestä veistospuistosta. Valssi elämälle on teos, joka elää joka päivä tuulien ja sään mukana. Ennen virallisten avajaisten alkua pääsin mukaan vielä veistospuiston opastelulle kierrokselle. Veistospuistossa kannattaa vierailla sillä se on uudistettu täysin.

Didrichsenin taidemuseossa jatkaa kuopiolaisen Pauno Pohjolaisen Mandoliinimiehen matka -näyttely vielä 9.elokuutta saakka. Vahvaa, abstraktia taidetta, jossa on reliefimäisiä piirteitä. Minulla kävi hyvä tuuri, että huomaisin taiteilija Pohjolaisen ennen vihkimistilaisuuden alkua museossa ja sain hänestä kuvan vaikuttavan teoksensa edessä. Karismaattinen mies!

Viime viikolla myös Country Whiten Oitbackan liike täytti 1-vuotta. Onnea Ullalle ja Jyrkille upeasta liikepaikasta ja varmaan palaamme vielä tarkemmin uutuuksiin tässä lähipäivinä liikkeen tarjonnasta. Oli jännää tavata tilaisuudessa myös Oitbacka Gårdin emäntä Isabella Salenius, joka maatilan kevätkiireiltä oli kertomassa lyhyesti tilasta. Talligallerian ja Orangerin kesätaidenäyttelyt ovat muuten myös alkamassa kesäkuussa joten taidetta siis sielläkin nähtävillä. Minusta oli myös upeaa, että Isabellan vesikoira Ron tuli pyytämään minulta silityksiä vaikka ei kuulemma tee siitä koskaan vieraille. Kyllä koira koiranystävän tuntee vai miten se nyt menikään....

Viime keskiviikkona pääsin maistelemaan ihania herkkuja Vanhaan Eiraan, tapasin huippukokin Nykistä sekä Suomen villiyrttispesialistin. Tästä myös tulossa pian lisää omana postauksena. Suussa sulavia herkkuja ja mielenkiintoista juomaa tarjolla...

Ehdin Kaisunkin käsittelyyn pikaisesti Hiusmuotoilu Inochiin viime viikolla ja päivitin tilanteen sekä juorulehtien että sisustuslehtien osalta. Thank God, tukkakin kuosissa taas vähän aikaa. Bongasin muuten uuden mielenkiintoisen paikan, jossa on pakko ehtiä pistäytymään kesän aikana - Karkkilan Retro & Romu. Onko kenellekään tuttu lukijoitani? Jos olette käyneet oliko tuottoisa visiitti kenties?

Eilen otettiin kunnon irtiotto arjesta ja matkustettiin maalle katsomaan kevätlaitumella irtipäästettyjä hevosia. Huikea kokemusta ja siitä voi lukea enemmän täältä. Ylitin myös itseni sen hevoshampurilaisen suhteen sillä aluksi olin vakaasti sitä mieltä etten voi syödä sitä.

Taidetta nautittiin vielä tänäänkin eli äidin kanssa kävimme Ateneumissa katsomassa vielä Ismo Höltön valokuvanäyttelyn ja kahvittelemassa juustokakun kera. Yhtäkkiä puoli neljän maissa alkoi pääaulasta kuulua kaunista mieskuoron laulua ja kuvan joukkio siellä esitteli laulutaitojaan. Sama ryhmä oli kuulemma laulanut tänään myös Senaatintorilla Suurkirkon portailla. Yritin googlettaa löytämättä vastausta kuoron alkuperään tai tapahtumaa tarkemmin löytämättä mitään. Upeaa kuorolaulua silti - nautin ja mikä akustiikka Ateneumin sisääntulossa olikaan!

Huomenna taidan nukkua vähän pidempään ja nauttia rauhallisen aamiaisen Hesarin kera kuten tein viime sunnuntainakin. Sunnuntai aamuissa parasta on kiireettömyys ja huomiselle aamulle on varattu mansikoita ja tuoretta ananasta. Mitä te aiotte puuhailla viikonloppuna? Jos hyvin käy saatan löytää itseni huomenna Pihlajasaaresta tai sitten jostain muualta...