Täyttä laukkaa laitumelle

Muistan lapsuudesta sellaisen isoäidin sanonnan kun vilkkaana lapsena ryntäilin sinne tänne "Sinähän olet kuin keväällä hakaan irti päässyt varsa!" Mietin pienessä mielessäni mitä ihmettä sanonta mahtaa tarkoittaa ihan tarkkaan ottaen? Ajattelin, että kun olin pitkä ja minulla oli myös melko hontelot jalat muistutin jotenkin varsaa poninhäntäni kanssa. Tänään pääsin todistamaan jotain sellaista, jota en ole koskaan elämässäni nähnyt ja huikeaa oli! Nyt myös ymmärrän miten se varsa ihan oikeasti käyttäytyy pitkän talvikarsinassa olon jälkeen päästyään kesälaitumelle ensimmäisestä kertaa. Ihan samoin siis olen itse käyttäytynyt silloin "varsana" ollessani niin innoissani :)

Kylämäen Hevostilan laidunkauden avajaiset olivat tänään. Hevostila on Marttilassa, joka sijaitsee suunnilleen Turun ja Forssan puolivälissä. Kylämäen hevostilan ylpeys on jo 30-vuotias suomenhevosori Pette. Pette on voittanut ravikuninkuuksia sekä pohjoismaiden mestaruuksia ja jätettyään raviradat siirtynyt vielä ratsupuolellekin. Pette on toiminut myös jalostusorina ja eläkeläishepalla onkin melkoisesti jälkeläisiä. Siellä se mutusteli heinää ja vähän saatiin silitelläkin.

Ensimmäinen erässä laitumelle pääsivät kirmaamaan 1-vuotiaat oriit. Mukana olleet valistivat minua, että nämä ovat vielä niin nuoria etteivät ala vielä "äijäillä" vaan meno on muuten vaan hauskan lennokasta ja riehakasta laitumella. Kun testosteronia tulee lisää iän myöten ne nahistelutkin alkavat sitten. Pojat ovat poikia hevosissakin... :D

Toisessa erässä ja eri laitumelle pääsivätkin sitten jo vähän isommat oriit 2-3 vuotiaat. Laidun oli paljon isompi ja sinne tulikin lähemmäs kymmenen hevosta laiduntamaan kesäksi. Jännä oli nähdä miten uusi tulokas otettiin vastaan ja kenestä alkaisi muodostua laumalle johtaja. Sellaista poikien välistä kisaamistakin nähtiin ja takajaloilla potkimista mutta oliko minulla kameraa juuri silloin valmiina - no ei ollut! Saatte tyytyä vähän vaisuihin kuviin eikä tänään meno kyllä kovin hurjaksi edes yltynyt. Minua valistettiin taas asiantuntijoiden toimesta, että osa hevosista on saattanut tutustua toisiinsa jo aiemmin eli siksi suurempaa välien selvittelyä ei tarvittu. Upeita olivat kyllä kaikki ja loppu kohden osa hevosista näytti jo väsyneiltä sekä hikisiltä juoksemisen jälkeen.

Hienoa menoa oli ja sitä katsoessa tuli nälkä. Pääsimme ihan avoauton kyydissä huristelemaan takaisin Kylämäen Hevostilalle koska nälkä kurni jo vatsassa. Tarjolla oli hevostilan Unki ravintolassa totta kai hevoshampurilaista lisukkeilla. Täytyy myöntää, että hyvää lihaa hevonen oli vaikkei minulle kovin tuttua lihaa hampurilaispihvinä.

Kylämäen Hevostilalta on mahdollista vuokrata kokoustiloja sekä Unki ravintolassa voi järjestää juhlatilaisuuksia. Mukavat tilat, ystävällinen palvelu ja hyvä ruoka. Mahdollisuus nähdä suomenhevosten lisäksi myös aaseja pihapiirissä. Pihapiirissä on moderni luhtiaitta, jossa voi tarvittaessa yöpyä ja hevostila myy myös tammanmaitokosmetiikkaa.

Ihan superhauska ja erilainen perjantai iltapäivän päätös. Kiitos Marjon matkassa mukana olleille. Itsestäkin tuntui, että olin kuin laitumelle päässyt varsa kun katselin hevosten menoa. Ja nyt ymmärrän mitä se tarkoittaakin.... :)