Kulttuurimatkalla Mäntässä

Todella ylpeänä totean, että olen ottanut haltuuni uuden kaupungin Suomen kartalta. Viime perjantain lomapäivän kunniaksi auton nokka kääntyi kohden taidekaupunki Mänttää vai pitäisiköhän minun kirjoittaa tähän kuitenkin Mänttä-Vilppulaa? Nämä viime vuosina tapahtuneet kuntaliitokset ovat itselle ihan käsittämätöntä hebreaa... Mukana ollut alkuperäinen mänttäläisoppaani ei varmaan tuosta kaksoisnimestä olisi kovin innoissaan joten siis Mäntässä oltiin ja piste.

Pakko todeta heti alkuun, että Mänttä on kyllä vaikuttava esimerkki arkkitehtuuriltaan korkeatasoisesta teollisuusyhdyskunnasta. Rakennuksia ovat olleet suunnittelemassa joukko nimekkäitä arkkitehteja: Valter Thomén, W. G. Palmqvist, Jarl Eklund ja Heimo Kautonen. Täälläkin on valitettavasti 1960-1970 ajan hengen mukaisesti purettu paljon vanhoja taloja mutta onneksi on myös tajuttu säilyttää arvokkaita puurakennuksia 1900-luvun alkupuolelta. 

Valter ja Ivar Thoménin Mäntän Klubi, 1920

Sain ensin hauskan kierroksen ympäri kaupunkia katsellen taloja, joissa ystäväni oli asunut Mäntässä oloaikaan. Mielenkiintoista nähdä eri aikakausien rakennuksia ja erityisesti rakastuin Laivarannankadun keltaiseen mansardikattoiseen kaunokaiseen vuodelta 1918. Talon nimi on muuten Punatulkku ja tämä historiallinen Palmqvistin talo on myynnissä Oikotiellä jos joku haluaa muuttaa Mänttään. Oli Mäntässä toki kerrostalojakin ja ensimmäinen kerrostalo nimeltään Pilvilinna on muuten rakennettu sinne jo vuonna 1930. Todella tyylipuhdasta funkkista ja lähellä Mäntän Klubia, jossa on kuulemma tanssittu myös lakkiaisia kertoi paikallisoppaani :) 

Mäntässä kaikki merkittävimmät rakennukset liittyvät Serlachiukseen ja paperitehtaaseen tavalla tai toisella. Kierros kannattaa aloittaa Gustaf-museosta, joka on aiemmin toiminut Serlachiuksen pääkonttorina. Tämän Valkoisen talon ovat suunnitelleet Valter ja Bertel Jung ja se valmistui 1934. Äärimmäisen kaunis sisääntulo, joka on rakennuksen sydän ja vaikuttava kohtaamispaikka. 

Gösta Serlachius halusi luoda ympäristön, jossa tieto välittyy helposti osastolta toiselle. Hän halusi järjestää tilat rationaalisesti, ja myös konttorihenkilöstö sai vaikuttaa sisätilojen suunnitteluun. 

Kuulostaa todella nykyaikaiselta ja tätähän toimitilasuunnittelussa on tehty taas viime aikoina :) . Pääkonttorin lattioissa on käytetty linoleumia ja kumimattoja joten myös ääniympäristö on akustisesti miellyttävä. Aulan seinämaalaukset on tehnyt taiteilija Lennart Segerstråle.

Toisessa kerroksessa sijaitsee Valkoisen talon kaikkein pyhin ylimmän johdon huoneiden sarja. Massiivisia huonekaluja, arvotaidetta ja hyvin rekonstruoituja huoneita: toimitusjohtajan sihteerin, toimitusjohtajan ja johtokunnan huone. Korkeita huonetiloja, kiiltävää puuta, puukoristeita kalusteissa ja hulppeasti neliöitä. Näissä huoneissa näkyy valta! 

Alakerran päänäyttelyä Paperiperkelettä varten napataan aulasta kuulokkeet korville ja kuljetaan huoneesta toiseen selostuksen mukaan. Näyttely on toteutettu draaman avulla ja kyllä ensimmäinen Mäntän patruuna Gustaf Adolf Serlachius on ollut erikoinen hahmo ja särmikäs persoona. Patruunan hyvä ystävä Akseli Gallen-Kallela on ikuistanut patruunan voimahahmon kankaalle tehdassalissa ja Serlachiuksen tyttären Sissin muotokuvaa taidettiin maalattiin peräti neljä vuotta. Varmaan Sissiä on jo kyllästyttänyt seisoa taidemaalarin mallina.

Gustaf-museon alakerrassa on lapsille ja lapsenmielisille sopiva apteekkimuseo. Gustaf Serlachiushan oli alun perin farmaseutti ja proviisori, joka myytyään oman apteekkinsa siirtyi puutavaran pariin. Museossa voi pukeutua ajan hengen mukaisesti ja valokuvata itseään. En voinut vastustaa tällaista kukalla varustettu lierihattua :)

Gustaf-museon sisäänkäynnin molemmin puolin ovat Jussi Mäntysen Äidin ylpeys -veistosparit vuodelta 1935. Hyvin siihen viereen sopi poseeraamaan mukana ollut kulttuurikoira Minnie, josta olin oikein ylpeä kun käyttäytyi koko reissun hyvin vaikka matkustikin vähän normaalista poikkeavissa olosuhteissa ja vieraalla autolla. 

Ennen siirtymistä seuraavaan museokohteeseen kävimme lounastamassa Myllyranta keskuksessa Keurusselän rantamaisemissa. Cafe Myllyranta sijaitsee vanhoissa veturitalleissa ja viereisessä Mäntän myllyssä on mahdollisuus ostosten tekoon: vaatteita, kenkiä, laukkuja ja sisustustavaroita. Kyllä tätä maisemaa katsoessa silmä ja mieli lepäsi auringonpaisteessa. 

Gustaf-museossa kannattaa ostaa kaksoislippu, joka mahdollistaa pääsyn myös Gösta-museoon muutaman kilometrin päässä. Tämä Joenniemen vanha kartano on Gösta Serlachiuksen koti ja sen on suunnitellut Jarl Eklund. Yhteistyö arkkitehdin kanssa alkoi takkuilemaan ja Serlachius mietti jo välillä rakennussuunnittelun siirtämisestä Alvar Aallolle mutta jatkoi kuitenkin Eklundin kanssa rakentamista. 

Gösta Serlachius oli suuri taiteen mesenaatti ja hän alkoi kartuttaa taidekokoelmaansa jo 1900-luvun alkupuolella. Serlachiuksen kokoelmissa on noin 5000 luetteloitua taideteosta. Serlachius oli ollut tukemassa Taidehallin rakentamista Helsinkiin ja hänen suuri haaveensa oli saada oma taidemuseo Mänttään. Göstan haave taidemuseosta toteutui vasta vuosia myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen.

Joenniemen kartanossa on avattu taidemuseo jo vuonna 1945 ja nyt viime kesänä museo sai uuden laajennusosan, joka mielestäni sopii vanhan jatkeeksi sekä ympäröivään luontoon ihan saumattomasti. Uuden ja vanhan välillä on lasinen yhdyskäytävä. Laajennusosa Göstan paviljonki on tummaa puuta/lasia ja sen suunnitteli espanjalainen MX_SI architectural studio. Museossa runsaan lasin käytön takia sisä- ja ulkotila ikään kuin sulautuvat toisiinsa. Göstan museolle myönnettiin eilen Vuoden museo -kiertopalkinto ja mielestäni se kyllä sen ansaitsee. Göstan paviljongissa on Synti-näyttely vielä muutamia päiviä 24.toukokuuta saakka ja 13.6. avataan uusi näyttely Kaukainen kosketus ja siitä voi katsoa lisätietoja museon sivuilta.

Joenniemen kartanon Gösta-museosta löytyy myös Gustaf museon aulaan kuvittaneen taiteilija Lennart Segerstrålen valtava maalaus tällä kertaa huonetilan katosta. Takaseinällä Gallen-Kallelan muotokuvat Gustaf Serlachiuksesta sekä Sissistä.

Museon päänäyttely on nimeltään Göstan ystävät. Toisen kerroksen huonetiloihin on koottu suomalaisen taiteen kultakauden ja modernismin töitä ja ne esitellään uudella, erilaisella tavalla. Työt ovat Serlachiuksen omista taidekokoelmista ja ne esitellään ikään kuin maalausten mallien näkökulmasta. Seinille kirjoitetut tekstit ovat kirjailija Riikka Ala-Harjan laatimia ja ne ovat kuin mallien ajatuksia. Pidin paljon sekä ripustuksesta että näistä teksteistä. Huoneessa, jossa oli Akseli Gallen-Kallelan Äiti ja lapsi -teos oli lattialla jopa aito karhuntalja kuten oikeassa taulussakin.

Kannattaa myös piipahtaa Gösta museon viinikellarissa/-tuvassa ennen poislähtöä. Rakennusten välisen yhdyskäytävän lähellä on avoinna ovi, josta pääse portaita alakertaan ja sieltä löytyy tällainen maailma. Seinillä viinistä ilokoivia hahmoja ja pyöreissä ikkunoissa lasimaalauksia. Täällä on selkeästi pidetty hauskoja illanistujaisia ja nautittua lasi jos toinenkin.

Osa Gösta museon töistä löytyy ulkoa ja kauniissa englantilaistyyppisessä puutarhassa on mukava myös kävellä Melasjärven rantamaisemassa. Siltaa pitkin pääsee pieneen Taavetinsaareen, jossa on myös mahdollista nähdä taidetta. Veden pinta oli niin korkealla meidän reissumme aikana etten onnistunut näkemään vedessä olevaa taideteosta kuin vähän veden läpi. Veistopuistossa oli mielenkiintoisia töitä kyllä näkyvilläkin :)

Jos nälkä yllättää museovierailun jälkeen voi paviljongin puolella käy ruokailemassa Ravintola Göstassa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Mäntässä järjestetään Ruoka- ja taidetapahtuma Food and Art, joka tuo tänä vuonna naispuolisia huipputason keittiömestareita Suomeen. Tapahtuma järjestetään Göstan pihapiirissä ja ohjelmassa on huippuruuan lisäksi keskustelutilaisuuksia sekä käsityöläis- ja ruokatori. Viimeistään silloin kannattaa suunnata Mänttään tutustumiskäynnille.

Kulttuurimatka oli antoisa ja varmasti kuuluu jatkossakin ohjelmistooni.
Kiitos paikallisoppaalleni informatiivisesta ja hauskasta reissusta :)