Kansallisromantiikkaa ja kauneutta - Hvitträsk

Olen aina pitänyt jugend arkkitehtuurista mutta lopullinen hurahtamiseni siihen varmaan tapahtui kun matkustin ensimmäisen kerran vuosia Latviaan vuosia sitten. Riian jugend talot panivat pääni ihan pyörälle kauneudellaan ja taidokkailla yksityiskohdillaan. Muistan kulkeneeni pää kohden taivasta ihaillen talojen julkisivuja ja pari kertaa taisin jopa törmätä johonkin edessäni kävelevään anteeksipyydellen :) Riian jugendtyylin museossa (Alberta iela 12) sai jopa pukeutua aikakauden asusteisiin museokierroksen ajaksi joten lintuhatussa oltiin parin vuoden takaisella vierailulla. SO CHIC! Ei siis ihme, että halusin HUONE ett RUM vierailun jälkeen jatkaa Hvitträskiin jugendin pariin tai kansallisromantiikan kuten me tätä aikakautta usein kutsumme...

Kun ajoimme jyrkkää mäkeä ylös ihmettelin mihin upea vanha kuusimetsä oli kadonnut koska alhaalla oleva Vitträsk järvi näkyi selvästi? Arkkitehtien Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin itselleen viime vuosisadan alussa suunnittelemaa erämaa-ateljen ympärillä oli avohakkuu alue ja vain muutamia vanhoja puita pystyssä. Luin myöhemmin netistä, että metsä oli kaadettu turvallisuus syistä. Metsään aiotaan istuttaa uusia puita mutta "erämaa fiiliksen" kannalta mielestäni jotain hyvin oleellista on kyllä nyt pilattu. Uuden vastaavanlaisen metsän kasvattamiseen menee kymmeniä vuosia. Sääli....onneksi englantilaistyylinen puutarha oli vielä paikoillaan. 

Hvitträskillä on mielenkiintoinen historia. Sen lisäksi, että arkkitehdit alkuvaiheessa asuivat täällä, rakennuksessa sijaitsi myös heidän arkkitehtuuritoimistonsa. Ateljeessa syntyivät suunnitelmat Helsingin Rautatieasemasta ja Kansallismuseosta. Elämänkuviotkin olivat välillä hieman mutkikkaita yhteisessä pihapiirissa. Herman Gesellius avioitui Eliel Saarisesta eronneen Mathildan kanssa ja Eliel meni naimisiin Geselliuksen sisaren Lojan kanssa saman viikon aikana. Ei varmaankaan ihan helppoa elää samassa yhteisössä exien ja nyxien kanssa....

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen yhteinen arkkitehtitoimisto hajosi ja Armas Lindgren muutti perheineen pois. Geselius kuoli vuonna 1916 ja sen jälkeen Hvitträsk jäi Saaristen kodiksi kunnes hekin muuttivat Yhdysvaltoihin 1923. Perhe kuitenkin säilytti Hvitträskin kesänviettopaikkanaan aina vuoteen 1949 saakka ja Eliel Saarinen on haudattu Hvitträskin alueella. Olimme ajatelleet käydä hautamuistomerkillä mutta polku hakkuualueen halki ei houkutellut. Sitä paitsi ulkona satoi joten keskityimme vain sisäinteriöörin ihailuun.

Hvitträskissä vieraillessa vedetään eteisessä kiltisti jalkaan asuntonäytöistä tutut siniset muovipussukat ennen siirtymistä museotiloihin ja sitten menoksi. Koko rakennus on vaikuttava mutta yksi suosikkitilani on ehdottomasti suurtupa ja Akseli Gallen-Kallelan liekkiryijy. Kierros aloitetaan tästä tilasta ja suoraan ovesta näkee tämän alun perin Suomen paviljongin Iris-huoneeseen 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn suunnittelun ryijyn. Ryijyn kutoivat Suomen Käsityön Ystävät Oy, joka on edelleen toimii aktiivisesti ryijyjen parissa. Mitkä hehkuvat värit!

Kaunis ja elegantti Matilda ja taustalla Herman Gesellius, jotka asuivat ensin Hvitträskin piharakennuksessa, jossa toimii tällä hetkellä sekä kahvila että ravintola. Sieltä bongasin myös sen Diana Gustaffsonin kierrätysposliinista tehdyn valaisimen, jonka kuvan löydätte täältä.

Valtava kattohirrestä roikkuva taottu kynttiläkattokruunu hallitsee myös suurtupaa. Hvitträskin erämaa ateljeekoti on rakennettu pyöröhirsistä ja luonnonkivistä, jotka ovat hyvin sopineet harjumaisemaan, ympäröivään luontoon, mahtaviin kallioihin ja kirkasvetiseen järveen, joka on siintänyt puiden välistä. Rakennuksessa on myös rapattuja seiniä ja jännää paanutusta. Suurtuvassa on erilaisia istuskeluryhmiä ja paljon tilaa liikkua sekä kaunis takka. Takoilla on jugendin sisustuksessa ollut tärkeä merkitys.

Eliel Saarinen ja vaimonsa Loja sekä lapset Pipsa ja Eero yhteispotretissa. Loja oli muuten itsekin monialainen taitelija, joka toteutti  miehensä rakennushankkeisiin liittyviä veistoksia ja arkkitehtuuripienoismalleja sekä toimi 1920-luvulta lähtien tekstiilitaiteilijana perheen muutettua Yhdysvaltoihin. Viime kesänä Hvitträskissä oli laaja näyttely Lojasta. Loja Saarinen on suunnittelut suurtuvan valtavan kattokruunun. Perheen lapsista Eero Saarisesta tuli myöhemmin kuuluisa arkkitehti ja Pipsa Saarisesta puolestaan tekstiilitaiteilija.

Toinen vaikuttava huone on ruokasali, jossa on hieman erityylinen Satu-ryijy peittämässä osittain sohvaa osittain lattiaa. Huoneessa on  myös äärimmäisen kaunis takka, joka yläosassa on upea maalaus. Väinö Blomstedt on tehnyt sekä katon että takan maalaukset ja koristeellisen lasimaalauksen ikkunaan. Jugendin materiaalien oli näytettävä aidoilta, värien tuli olla luonnonmukaisia - pehmeä punainen, vaaleankeltainen, tumma vihreä ja harmaa hallitsivat jugendin väripalettia. Täydellisessä jugendkodissa arkkitehdin johtama suunnittelijaryhmä vastasi kaikesta: arkkitehtuurista, huonekaluista, valaisimista, tekstiileistä, koristemaalauksista, kaakeliuuneista ja pienesineistä. Koko koti oli siis taideteos eikä siihen voinut tehdä jälkikäteen muutoksia.

Jugendin yhtenäistä ilmettä ja tunnelmaa luotiin kalustekokonaisuuksilla, kuten sohva-, seurustelu-, ruokailu- ja takkaryhmillä sekä makuu- ja lastenhuoneen kalustoilla. Myös Hvitträskin lastenhuoneessa oli ryijyllä peitetty penkkisohva ja arkkitehdin tilaan suunnittelemat ja piirtämät kalusteet, jotka olivat ikään kuin aikuisten huoneiden kalusteet pienoiskoossa. Jopa seinällä oleva "lasimaalaus" oli samanlainen kuin ruokasalin aito lasimaalaus. Tapeteissa ja tapettiboordeissa jugend näkyy usein jatkuvana orgaanisena viivana ja monenlaisina kasviaiheina.

Eliel ja Loja Saarisen makuuhuonetilassa on kauniit vihreät seinät ja taidokkaita käsikirjottuja tekstiilejä. Iso kaarevapäätyinen parivuode on N.Bomanin höyrypuusepäntehtaan tekemä ja hankittu  Hvitträskiin 1910. Kaunistautumista varten iso kampauspöytä Lojaa varten totta kai. Jugendin aikana juuri lasten- ja makuuhuoneiden kalusteissa käytettiin luunvalkoiseksi maalattuja kalusteita. Muissa huoneissa kalusteet olivat paljon tummempia.

Jugendin kasviornamentiikkaa ja tyyliteltyjä ruusuja verhoissa, koristetyynyissä ja pöytäliinassa. Muita suosittuja kasviaiheita olivat iirikset, liljat, lootukset ja eri vesikasvilajit. Käsityötä arvostettiin samoin myös käsityöläisiä.

Näkymät Hvitträskin katetulta parvekkeelta Vitträsk järvellä ovat pilvistä sadesäästä huolimatta kauniit. Ollaan korkealla puiden latvojen yläpuolella ja aurinkoisella säällä täältä näkee kyllä todella kauas. Jugendille tyypillistä paanutusta näkyy katon lisäksi pilareissa.

Pipsa Saarisen huonetta kutsutaan ruusuhuoneeksi ja sen seinät on tapetoitu upealla ruusutapetilla. Valitettavasti vastavalon takia en saanut yhtään onnistunutta kuvaa huoneesta joten käykää kurkkimassa Hvitträskin omilta tai Museoviraston sivuilta kuvaa tästä vaaleanpunaisesta unelmahuoneesta. Pipsan makuusopen takaseinä oli marjapuuronpunainen ja sen eteen voi vetää verhot tarvittaessa. Ruusuaihe toistui myös pesuvati-vesikannu setissä - naisellista!

Talossa on paljon mielenkiintoisia huoneita ja yksityiskohtia eli aikaa kannattaa varata jos haluaa enemmänkin perehtyä tiloihin ja tilajakoon. Huomioikaa myös miten kapeat portaat palveluskunnalla on ollut yläkertaan tyhjentämään vaikka alusastioita joten hoikkia tyttöjä on varmaan ollut töissä ja ketteriä myös. Lipunmyynti on entisen keittiön paikalla, joka olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä alkuperäisessä jugend asussaan mutta ainoastaan valokuvia 1950-luvun keittiöstä on säilynyt. Talossa on muuten aito jugend kylpyhuone...ja vesiklosetti... vastaavan olen nähnyt Riiassa :)

Alakerran kirjasto- ja ateljeetilassa on huhtikuussa avattu vaihtuva näyttely Hvitträskin vieraat 17.4. - 13.9.2015. Talossa asuvien lisäksi Hvitträskissä vieraili arkkitehtien yhteistyökumppanien ja työntekijöiden lisäksi myös ystäviä ja eri taiteenalojen kollegoita. Osa vieraista tuli jopa ulkomailta saakka Hvitträskiin ja siellä saatettiin viipyä pidempääkin. Näyttelyssä esitellään keskeisiä Hvitträskin vieraita ja siellä on hauska pilakuva näyttelykin kuuluisista vierailijoista.

Jos olette aurinkoisella säällä liikkeellä kannattaa ehdottomasti tutustua myös kauniiseen puutarhaan ja nauttia luonnosta ympärillä. Jugendiin on helppo hurahtaa kuten minulle on käynyt....