Tämän pääsiäisen kolme ja puolituntinen istuminen on nyt takana ja minun elämäni kolmas Matteus-passio samalla. Olen ylpeä itsestäni ja siitä, että vuosi vuodelta kehityn kuuntelemaan barokkimusiikkia ja ymmärtämään Bachin oopperamaista passiota enemmän ja enemmän. Eilen istuin ensimmäistä kertaa urkuparven ensimmäisellä rivillä. Paikka oli äärimmäisen hyvä koska näin koko näyttämön, Suomen Laulun kuoron sekä Suomalaisen Barokkiorkesterin sekä totta kai myös solistit.
Toisaalta istuessani viime vuonna kirkkosalin neljännellä tai viidennellä rivillä näin esiintyjien kasvonilmeet, joita eilen oli mahdotonta kaukaa havaita. Urkuparven irtotuolit olivat äärimmäisen mukavat verrattuna koviin, puisiin kirkonpenkkeihin. Ongelma tällaiselle kirahvijaloilla varustetulle naiselle oli polvien kolahtaminen urkuparven reunukseen koska istuin juuri ensimmäisellä rivillä. Väliajan jälkeen osasin asettaa tuolini vähän kauemmas ja sitten helpotti.
Soile Isokoski oli estynyt ja sopraano Anna-Kristiina Kaappola oli tilalla.
Väliajalla urkuparvella kaivettiin termospullot esille ja ihana kahvintuoksu levisi ilmaan. Minä olin taas yhtä huonosti varustautunut kuin aiemminkin eli pullollinen kivennäisvettä ja siinä kaikki. Koskahan sitä oppisi keittämään itse itselleen termarikaffet mukaan? Ehkä ensi vuonna... Kun ei ollut sitä kaffetta ja jalkoja oli hyvä vähän vetristellä vartin tauon aikana päätin kävellä koko kirkkosalin ympäri urkuparven kautta alttarin taakse ja toista puolta takaisin. Ihan hyvä idea ja näin parikin tuttua kierrokseni aikana. Matteus-passiossa törmää aina tuttuihin. Samalla pystyi myös ottamaan enemmän kuvia kuin istuessaan ja kuunnellessaan konserttia.
Pakko vähän murmuttaa siitä miksi ihmisten pitää kolistella konsertin aikana. Ollaan sentään kirkossa, jossa pieninkin risahdus kuuluu ihan äärimmäisen hyvin. Tai jos konsertista pitää lähteä ennen sen loppumista kannattaisi varmaan istua sellaisella paikalla, jossa ei aiheuta kanssakuulijoille ihan hirveästi häiriötä lähdöllään. En minä nyt mieltäni tästä pahoittanut mutta olin pettynyt siihen miten itsekkäästi ihmiset toimivat ja häiritsevät muiden konserttielämystä. Mur mur....ja pahoittelut jos loukkaan tällä jotain konsertissa ollutta.
Matteus-passio on hyvä tapa hiljentyä hetkeksi ja unohtaa kaikki se kiire, jota meillä kaikilla on ympärillämme ihan liikaakin päivittäin. Viettää kolme ja puolituntia istuen, kuunnellen musiikkia ja seuraten kärsimysnäytelmän kulkua kohden loppua. Huomasin eilen passiota kuunnellessani kuinka kaunista cembalon soitto on ja miten ihmeellinen on fagotin ääni. Myös kärsimysnäytelmä kulku alkaa hahmottua minulle paremmin jokaisen kerran jälkeen. Pidin Mark Wilden äänestä ja Aarne Pelkonen oli todella upean äänen lisäksi myös todella komea Jeesuksen roolissa.
Kuva Bachin alkuperäisen Matteus-passion nuoteista lainattu netistä.
Kun ihmiset lopulta purkautuvat Korkeavuorenkadulle ventovieraatkin toivottavat toisilleen Hyvää Pääsiäistä! Kaunista ja puhuttelevaa. Monille Matteus-passio on traditio ja tästä linkistä lisää siitä. Ensi vuonna sitten taas uudelleen. Kiitos Anne-Maria!
Jään jo miettimään mitä istumapaikkaa kokeilisin seuraavaksi....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti