Vappuaaton tunnelma nousee

Nyt se alkaa kevään kohokohta ja vappujuhlinta - POKS...POKS..... POKS.... 

Ylioppilaslakkeja näkyi jo liikenteessä ja ilmapalloja ihan hirveästi. Olisin niin halunnut meille kotiin sellaisen koirailmapallon mutta tuon russelipusselin ilmapallokammon takia oli pakko jättää ihanuus kauppaan. Meillä mennään siis serpenttiinien  kanssa tämäkin vappu. Saatan ehkä kaivaa pinkin peruukin esiin koska sopisi niin älyttömän hyvin hieman kellastuneen yo-lakkini kanssa yhteen. Uudet, keltaiset vappukynnetkin Anneli taikoi minulle :) kiitos! 

Juhlikaa maltilla pitäen silti keväistä hauskaa yllinkyllin :)

Matomotelli, moumou ja muuta mukavaa

Viime lauantaina järjestettiin jo kahdeksatta kertaa Kaapelilla Kierrätystehdas. Me siirryimme sinne Etanaellin kanssa suoraan Indiedays bloggers tapahtuman jälkeen joten pahin aamuryysis taisi olla jo ohi. Toki käytävillä ihmisiä mutta Merikaapelihalli on ihanteellinen paikka järjestää tapahtumia kun siellä on todella kuutioita eikä tila tunnu koskaan liian ahtaalta. Viime keväänä vierailijoita oli kahden päivän aikana yli 11000 ja näytteilleasettajiakin 70. Tapahtuman tarkoituksena on tarjota saman katon alta mahdollisimman kattavasti tietoa, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia liittyen ekologiseen ja vastuulliseen kuluttamiseen.

Poimin tähän lyhyesti minua kiinnostavia juttuja Kierrätystehtaan annista.  

KongaRoon uniikit takit valmistetaan 60-70 lukujen kierrätyskangaista asiakastilausten mukaan. Käykää kurkkimassa yrityksen Pinterest sivuilta miten hauskoja ja värikkäitä nämä tuotteet ovat. Materiaalit tämä kahden lapsen mäntyharjulainen ompelija äiti haalii kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista, lähetystoreilta sekä kellarien että ullakkojen kätköistä. Kaikki materiaalit pestään hajusteettomalla pesuaineella ennen ompelua.

Kipriikan osastolla oli puolestaan tuiki tarpeellisia kestohedelmäpusseja. Ostan itse todella paljon isompia hedelmiä ilman pusseja kokonaan. Mm. banaaniterttuun kiinnitän vain suoraan hintalapun samoin kuin granaattiomenaan. Olen jo vuosia myös yrittänyt selvitä vain yhdellä hedelmäpussilla eli kaikki hedelmät kyllä punnitaan erikseen, pakataan yhteen pussiin ja tarrat sitten vain pussin päälle. Tällainen olisi kyllä kätevä! Kipriikka valmistaa kierrätysmateriaalista tuotteitaan ja kankaita kuvioidaan käsin painamalla.

Kierrätyskeskuksen Plan B "always in trashion" -osastolla mm. tämä ihanan värikkäästi verhoiltu nojatuoli. Tuotteet ovat uniikkeja uusiotuotteita eli toista samanlaista ei kävele vastaan. Plan B -tuotteet valmistetaan siis kiertoon tulleista materiaaleista. Tuotteita myydään keskitetysti Nihtisillan tavaratalossa, Suomenojan kaupassa sekä Itäkeskuksen kaupassa. Nyt on poikettava kyllä tuossa Nihtisillan myymälässä katsastamassa laajemmin tarjontaa.

Kierrätystehtaalla oli myös ilmaistori "tuo ja vie" periaatteella. Vaatteita, leluja, huonekaluja, asusteita, jalkineita ja yksi huonetila varattu kulttuurille: kirjoja, levyjä, elokuvia, lehtiä, pelejä. Aika tyhjää oli jo siinä vaiheessa kun me kävimme eli parhaat olivat jo päätyneet jonkun onnellisen kotiin.

Pure Waste sain vuoden 2014 Suomalainen muotiteko -palkinnon. Pure Wasten liiketoimintamalli on melko mullistava. Kankaat valmistetaan 100% kierrätysmateriaalista: tekstiiliteollisuuden puuvilla-, lanka- ja leikkuujätteestä. Kierrätetty kuitu kehrätään langaksi ja jalostetaan edelleen neuloksiksi, kankaiksi, asusteiksi ja vaatteiksi. Yritys pystyy palvelemaan niin teollisuutta kuin kuluttajiakin pitkin koko arvoketjuaan. Yritys pyrkii tuotteillaan myös valistamaan kuluttajia ostopäätösten vaikutuksista. Ihan superupea juttu!

Merikaapelihallin parvi oli varattu erilaisille työpajoille. Trikoo- ja lakanakudepajalla askarreltiin hauskoja koruja tai leikkikaluja koirille/kissoille. Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla oli täällä myös työpaja, jossa oli mahdollista tehdä tarroja ja painatuksia vinyylileikkurin avulla. 

Aurinkolaturipajalla valmistettiin aurinkopaneelilla varustettua laturia kännykkään varten vaikka mökkireissuja varten. Pajan yhteydessä oli hauskoja härveleitä, joilla voi pomppimalla liikuttaa pienoisrautatietä tai polkemalla saada kännykkäänsä lisää virtaa. Kuhinaa, liikettä ja tekemisen iloa!

Nyt en kuollaksenikaan muista näiden kivojen hevosten ja porojen valmistajaa. Jos joku tunnistaa kenen tekosia ovat kertokaahan minullekin! Aivan hurmaavia - varsinkin tuo violetti :)

KIITOS Etanaellille vinkkauksesta eli nämä ovat Rouva Rusakon tuotoksia!

Tamperelaisen moumou DESIGNin hurmaavia VINTAGE POSTCARD meikkipusseja ja kukkaroita, joiden kuva-aiheina nostalgisia postikorttikuvia noin sadan vuoden. Toinen mallisto on nimeltään LOST IN TAMPERE ja siinä puolestaan hauskoja maisemakuvia Mansesta.

Johanna K. Desing osasto sai minut ja monen muunkin hymyilemään. Ihania nimiä tuotteilla ja hulvattomia pikkutarinoita. "Olen Pötkö-Pantteri. Kun kasvan isoksi, muutun raidalliseksi ja aloitan lauluopinnot. Aamuisin ja iltaisin tarvitsen juttuseuraa ja makoilen mielelläni kainalossa. En pidä talutushihnoista. Jos lyhyt kiharani likastuu, pese minut käsin ja kuivaa makuultaan, kiitos." Pehmolelut valmistetaan neuleiden leikkuujätteistä - upea idea! Tarinalappusten leikkaaminen hoidetaan kehitysvammaisten päivä- ja työtoimintakeskuksessa ja pahvi saadaan käytetyistä pahvilaatikoista. Johanna K. Design toimii Taivassalossa.

Ennen kotiinlähtöä huomasin vielä Kierrätyskeskuksen osastolla valtavan matkalaukun täynnä näppäimiä. Aloitin visioimaan mitä kaikkea näistäkin voisi tehdä.... Toisen romu voi olla toisen aarre...

Kevään keltainen takkilöytö

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle tästä Me Naiset lehden maaliskuun alun kuvakollaasista. Minulla on sellainen outo tapa, että kun saan käsiini jonkun uuden lehden selaan sen ensi pikaisesti läpi lukematta tai tutkimatta juttuja sen tarkemmin. Otan ikään kuin tuntuman lehteen. Pläräilyn jälkeen sitten aloitan lehden uudelleen alusta loppuun keskittyen siihen mitä näen. Siinähän oli juuri sellainen mintunvihreä takki, joka kolahti. Ja teksti "4 x ihaninta juuri nyt" kolahti! Minullahan oli jo kirkkaan vihreä takki, kirkuvan keltainen poplari, syreeninvärinen kevättakki joten eikös tämä menisi hyvin tuohon kokoelman jatkoksi. 

Sitten kävi kuten minulle usein eli unohdin takin olemassaolon tyystin kunnes eräänä päivän harpoin Aleksia pitkin ja huomasin kuin sattumalta Monkin liikkeen. Muistin takkibongauksen yli kuukauden takaa joten siis sisälle ja tutkimaan rekkejä. Nämä mintunvihreät takit olivat jo ehtineet alerekkiin mutta sopivia kokoja ei enää ollut. Damned, tuumin kunnes huomasin samassa rekissä jotain vieläkin kiinnostavampaa. Kevään keltainen tai aavistuksen ehkä limenkeltainen takki kutsui sovittamaan itseään. Oikea koko löytyi myös ja se oli just kuin minulle tehty!

Takki lähti sitten Marjon matkaan ja ihan naurettavalla hinnalla 20 euroa! Tosin ei takin alkuperäinenkään hinta ollut kuin 85 euroa mutta sehän olisi ollut ihan synti jättää tätä kaunokaista roikkumaan Monkin rekkiin vai mitä :) Ja nyt on sitten pirteä uusi kevättakki ahkerassa käytössä.

Mikä ihaninta olen saanut takista paljon kivoja kommentteja "Ihanan pirteä väri!" "Oih, miten keväiseltä sä näytät." "Sopii sulle kuten aina kirkkaat värit."

Takissa on jännä vyö eli se on edestä näkyvissä ja takana vyö menee takin sisälle. Ihanan pehmeä ja valmistusmerkintöjen mukaan ei kestä vesipesua. Takin vyö oli kaupan jäljiltä hieman nuhruinen roikuttuaan lattialla ja huuhtelin sitä kyllä vesihanan alla eikä mennyt pahaksi mutta kun takki joskus vaatii pesua taidan silti luottaa pesulapalveluihin.

 

Kyllä tämä takki sai hymyilemään myös sunnuntain kaatosateessa kun kävin piipahtamassa Veturitalleilla. Sisustusbloggaajien kirppikselle oli vain sellainen tunku ja satojen metrien pitkä lähes liikkumaton jono, että tänä keväänä tämä tapahtuma jäi kyllä väliin.

Minua ei yhtään haittaa vaikka vappuna sataisi räntää tai lunta sillä takki on myös lämmin. Löysin itseltäni ohuen ohuet nahkahanskat kaapista, jotka ovat ihan samaa sävyä kuin takki. Hanskat ovat Stockalta muutaman vuoden takaa ja hieman nuhjuiset kämmenpuolelta. Olisiko teillä hyviä vinkkejä millä voisin koittaa puhdistaa niitä?

Indiedays-päivä yläilmoissa

Eilen oli odotettu kevään Indiedaysin bloggaajapäivä ja paikkana tällä kertaa Maxine Simonkentän kupeessa. Noustessamme hissillä ylöspäin mietin etten ole koskaan ennen käynytkään täällä tai ainakaan paikan ollessa tällä nimellä. Eikös tässä aikoinaan sijainnut Sedun yökerho Lux vai muistanko ihan väärin... :) Minulla oli seuranani bloggaajapäivässä ihana Etanaelli ja ensimmäiseksi kävimme ihailemassa upeita maisemia yli Helsingin. Upea ja aurinkoinen päivä sai näkymät vieläkin komeimmiksi. Pakko sitä oli vähän fiilistelellä kuohuvan kanssa keväälle ja kauniille 

pääkaupungille. 

Kultajousen osastolla esiteltiin MYiMenson mielenkiintoista kaulakorua, josta bloggaajalla oli mahdollisuus koota oman mielensä mukainen. Itselleni MYiMenson tuotteet eivät olleet tuttuja joten päätin aloittaa kasaamalla itseäni miellyttävän kokonaisuuden. Tarvitaan vain medaljonki - kaksi eri kokoa, hopeinen, kelta- tai punakultainen - joka napsautetaan auki kynnellä hyvin näppärästi. Riipuslaattoja oli hurjan paljon ja itselleni melkein iski jo valinnan vaikeus mitä laittaisin omaan koruuni kun mieluisia vaihtoehtoja olisi ollut monia.

Itse medaljonki valintani on kuten kuvassa näkyvä mutta kokoa 34mm ja väri toki lempparini eli hopeinen. Riipuslevyksi halusin ehdottomasti valkoisen ruusun, joka näkyy ao. kuvassa takanrivissä. Riipuslevy oli hieman kaareva eli ruusu jäi toiselle puolelle ja sileämmän osan päälle sitten erikokoisilla ympyröillä koristeltu levy. Ketjunkin valinta oli parista vaihtoehdosta helppoa.

Ihana ja ihan minun näköinen lopputulos!

Stailaamani kaulakorun oheen piti sitten valita kello ja koska pidän isoista kelloista oli DKNYn valkoisella rannekkeella varustettu kello oiva pari korulle. Sitten vain kuva Instagramiin ja nyt sitten jännitetään olenko tämän kilpailun onnellinen voittaja :) Pidetään peukkuja....

Philipsin osastolla vieressä oli käynyt sellainen kuhina Satu Tuomiston ympärillä, että arvasin Steam & Go -laitteiden jo huvenneen nopeimmille bloggaajille. Sääli, että missasin tämän koska äärimmäisen laiskana silittäjänä olisin halunnut kokeilla laitetta kesämekkoihini tulevana suvena. Harakka menin ensin kiiltävän luo joten itseäni vain voin syyttää väärän aloituspaikan valinnasta.... 

Melko mullistava oli myös uuden Philips Lumea IPL karvanpoistotekniikka. Häpeän tunnustaa tätä mutta sääreni kaipaisivat pientä fiksausta aina näin talven jälkeen koska vahojen, karvanpoistoaineiden, epilaattorin tai höylien kanssa sählääminen on tuskaista ja olen siinä hieman huolimaton pimeimpien kuukausien aikana. 

BikBokin osastolla niin kesäistä jo ja Etanaelli ihastui kivaan vähän 70-lukuiseen haalariasuun - vastaava kuin tuolla oikeanpuoleisessa mallinukella mutta eri värisinä. Myös paljon ihania pitsisiä paitoja, hameita ja toppeja. Voi kun olisi jo kesä!

L'oréalin Prodigy hiusväritrendeihin näytti olevan ruuhkaa ja ihan jonoa. Olisiko osuutta ollut myös TVOF-tähden Jesper Anttosen läsnäololla. Aika namu ja hänen kanssaan olisi päässyt kuvaankin.

Fresita Loungessa oli ihania cupcakeja, tuoreita mansikoita ja mikä parasta Fresitasta tehty Rustiikki niminen kupliva keväinen juoma. Aivan uskomattoman kiva maku, joka tuli drinksuun raparperi "De Kyuper Sour Rubarb" likööristä. Tätä täytyy kokeilla kotona tuumimme Etanaellin kanssa. Siinä kuplivaa siemaillessa olisi saanut myös kynnet kuntoon tarvittaessa. Saimme myös mukaan

Fresitan 5 raikkaan kuplivan reseptin-kirjasen ja juhliahan tässä on tulossa jo ensi viikolla...

Tarjottavat taas jälleen kerran suussa sulavia.....

Tomaattipestoa, manchegojuusto, mansikkaa crostinileivällä

Canapé savustetusta ankanrinnasta, kirsikkahillokkeesta ja ryyni dijon majoneesia

Ylikypsää karamellisoitu lampaanniskaa, hummusta ja taboullehsalaattia

Parmankinkkua, viikunahilloa, viikunalohko ja Päivärinteen ruislastu

Täytettyjä kirsikkatomaatteja

Scampin pyrstö ja keltainen gazpachon

Indiedaysin bloggaripäivän aikana tulee aina nähtyjä tuttuja bloggaajia ja vaihdettua kuulumisia sekä tutustuttua myös uusiin bloggareihin. Mielenkiintoisia keskusteluja ja kuulumisten päivitystä.

Mukava ja inspiroiva parituntinen :) Arrivederci....

Who make my clothes?

Tasan kaksi vuotta sitten huhtikuun 24.päivänä Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa sattui järkyttävä tragedia. Kahdeksankerroksinen tehdasrakennus Rana Plaza romahti kasaan kuin tulitikkutalo surmaten 1131 ihmistä ja yli 2500 ihmistä loukkaantui kerrosten sortuessa maan tasalla. Rakennukseen oli tehty kaupunginjohtajan luvalla kolme lisäkerrosta ja näihin yläkerroksiin vielä sijoitettu painavia generaattoreita, jotka aiheuttivat sortumisen. Lisäksi talon rakennusmateriaalit olivat todella ala-arvoisen huonoja. 

Rana Plaza toimi usean ulkomaisen tekstiiliyrityksen alihankkijana ja onnettomuus nosti pinnalle keskustelun siitä minkälaisista olosuhteista meidän edullisesti ostamamme vaatteet oikein ovat peräisin? Synkkä kääntöpuoli halvalle hinnalle ja alkuperän hämäryys konkretisoitui lukuisissa uutislähetyksissä ja lehtijutuissa. Mm. espanjalainen Mango ja italialainen Benetton joutuivat suurennuslasin alle mahdollisista vaate-erien tuottamisesta Rana Plazassa. Amerikkalainen Walmart ja kanadalainen Loblaw tuottivat varmuudella vaatteitaan rakennuksessa. 

Kuva laina netistä

Onnettomuuden vuosipäivää on vietetty ympäri maailmaa kiinnittämällä huomiota siihen mistä oman vaatekaapimme vaatteet ovat oikein peräisin? Tiedämmekö me edes missä trendikäs takkimme tai boyfriend farkkumme on valmistettu? Minkälaisissa olosuhteissa tämän kevään kuuminta hottia olevat boheemit 70-luvun vaatteet on ommeltu? Onko työntekijöillä kohtuullinen palkka tekemäänsä työhön nähden ja ovatko olosuhteet turvalliset työskennellä? Isoja asioita, jotka koskettavat monia ihmisiä näissä tehdasrakennuksissa mm. Bangladeshissa ja Intiassa.

Tänään vaatevallankumousta on voinut viettää vaikka pukemalla ylleen vaatteen nurinpäin ja ottamalla selfien. Ja sitten vain kuva sosiaaliseen mediaan Facebookiin, Twitteriin tai Instagramiin tageilla  #vaatevallankumous "fashrev "whomademyclothes. Tapahtumaan osallistui 71 maata ympäri maailmaa ja joukossa satojatuhansia ihmisiä. Olot eivät edelleenkään ole parantuneet Bangladeshissa joten kahden vuoden takainen onnettomuus ei saa unohtua. 

Olin itse pukeutunut Masai Clothing Companyn mustaan tunikaan, joka on ostettu Kaivarin Kanuunasta vuosi sitten keväällä muistaakseni 8 eurolla. Tanskalaisen Masain sivuilla kerrotaan, että yrityksellä on eettiset ohjeet (Code of conduct) mutta itse tunikasta en löydä missä maassa se on valmistettu. Tuotteet 100% puuvillaa tai viskoosia. 

Vaatteen valmistajan tulee antaa meille kuluttajille tietoa tekstiilien hoidosta. Vaatteistani löytyykin esimerkillisesti hoito-ohjesymboleita pesuvedenlämpötilasta, silityksen lämpötilasta, mahdollisesta kuivapesusta, kuivattamisesta laakealla alustalla, pesusta samanväristen tuotteiden kanssa, mahdollisesta kutistumisesta pesun yhteydessä jne. Hassua ettei kulutustavaroiden valmistusmaata tarvitse edelleenkään kertoa ellei valmistaja sitä halua tehdä. 

Mikään laki ei siis velvoita informoimaan kuluttajaa siitä onko ulkoilutakki lahden takaa Virosta vai ehkä Romaniasta kotoisin. Esimerkiksi S-ryhmä merkitsee valmistusmaaksi maan, jossa tuotteen pääasiallinen valmistus on tapahtunut. Yritykset, jotka kuuluvat laajaan eurooppalaiseen BSCI-auditointijärjestelmään valvovat valmistustehtaiden työskentelyolosuhteita.

Katsastin läpi muutamia tuotteita oman vaatekaappini osalta miettien tiesinkö mikä tuotteiden valmistusmaa itse asiassa on? Olenko ostopäätöstä tehdessä ollut tietoinen mistäpäin maapalloa paitani, hameeni ja housuni ovat tulleet? Joiden tuotteiden kohdalla yllätyin kyllä....

Tanskalaisen Becksödergaard tähtihuivi, 100% puuvillaa, pesumerkinnät selvästi, kutistuu max 5% pesussa mutta valmistusmaata on huiville löytänyt. Olen myös saattanut leikata lapun irti.

Ruotsalaisen Indiskan värikäs pikkumekko, pesumerkinnät, koostumus ja valmistusmaa selvillä. Tosin jo Indiskaan mennessään tietää, että tuotteet ovat Intiasta peräisin mutta sekin selvästi vaatteissa vielä erikseen merkittynä. 

Supisuomalaisen ikonin Marimekon legendaarinen taskumekko, kangas Herttoniemen tehtaalta mutta ommeltu Virossa. Tämä oli minulle pienoinen yllätys....

Tanskalaisen Soyaconseptin merkinnät muuten kunnossa mutta alkuperästä kerrotaan "imported". Jää hämärän peittoon mistä se on "maahantuotu". Bangladesh, Intia vai Kiina kenties? Portugal, Espanja tai Romania? Tai joku muu paikka....?

Suomalaisen Seppälän kotelomekko on tehty Kiinassa ja se kerrotaan hoito-ohjeiden lisäksi.  

Ruotsalaisen Lindexin omistaa nykyään Stockmann ja oranssi paitapusero on kiinalaista alkuperää.

Minullahan on tapana koluta kirppareilta myös retrovaatteita ja löysin tähän kuvattavaksi yhden Made in Finland vaatteen. Lisääkin olisi ollut mutta en jaksanut kaivella niitä esille. Tämä pitkä 70-luvun juhlapuku on muistaakseni ostettu Fidasta muutamia vuosia sitten. Mekon on valmistanut Artella, kotimainen tekstiilitehdas, joka toimi Kuusankoski/Kouvola akselilla 1960-1991. Ei toimi enää. Kahlatessani netissä löysin paljon tehtaita, jotka ovat jo historiaa: Ajaton Oy, Finn-Flare, Kaisu Heikkilä Oy, Hyvon Kudeneule Oy, Kestilän Pukimo, Kruunupukine Oy jne. Lista on surullisen pitkä...Suomesta on kuollut pois paljon tekstiiliteollisuutta. 

Toinen kotimaista alkuperää oleva juhlamekko on suomalaisen Leena Ikosen Cloth Gallerysta, joka ostohetkellä toimi WTC:n talon alakerran käytävässä jollen nyt ihan väärin muista. Mekon olen ostanut yli kymmenvuotta sitten ja nykyään Cloth Gallerylla nettisivujen mukaan olisi Punavuorenkadulla liike ja myös ilmeisesti nettikauppa. 

Mistä teidän vaatteenne ovat tulleet tai missä maassa ne on valmistettu? Oletteko ostohetkellä muistaneet edes katsoa alkuperämaata? Tai onko sitä edes merkitty vai ainoastaan "imported"?Kurkkikaapa vaatekaappiin niin saatatte yllättyä mistä maailmankolkista on tekstiilejä tullut tänne Suomeen ja mitä olette ostaneet. Varmaan osa toki valistuneesti katsoo tuotteen alkuperämaan mikäli se merkitty. Edelleen voi tagata itsensä ja nutun nurinperin someen :)