Ihana italialainen Pjazza - il posto per tutti

Bloggaajanne on jo reppumatkallaan hurahtanut Italiaan ja saapasmaan taivaalliseen ruokaan. Maistanut Sisiliassa tuoretta juuri merestä pyydettyä pesce spadaa persiljan ja sitruunan kera rantaravintolassa muistaen vieläkin ensimmäisen suupalan maun. Lounastanut raikasta prociutto crudo con melonea kuuman rantapäivän lounaana edessä Välimeri. Rakastunut häikäisevän kauniissa Sorrentossa insalata capreseen syrjäisellä kujalla pienessä osteriassa, jossa kaikki pöydät keikkuvat ja tuolit olivat eri paria. 

Saanut eteensä Pesarossa annoksen risotto negroa ja parasta sellaista ikinä. Nautiskellut Milanon messumatkalla kenkäshoppailun uuvuttamana mainiota pizzaa. Viettänyt Roomassa "kuokkavieraana" pitkän kaavan mukaan kulinaristista iltaa ja syönyt peräti 5 tuntia! MUMS....pizzat, pasta, raviolit, risotot, tiramisut, parmesanit, musakoisot, artisokat, kuivatut tomaatit, pecarinot, brusetat - voiko sitä kiteyttää muuten kuin sanomalla, että olen menettänyt sydämeni italialaiselle ruualle!

Viime syksynä - taisi olla syys-lokakuussa - avasi italialaisravintola Pjazza ovensa Yrjönkadulla G-18 tiloissa. Ravintolan konsepti on tarjota italialaisten kokkien valmistamaan italialaista ruokaa jazz-musiikin tahdissa. Melko mielenkiintoinen yhdistelmä, mietin! Itselläni on sellainen periaate etten heti mene uuteen ravintolaan vaan annan tomun vähän laskeutua ja toiminnan alkukankeuden helpottaa ennen ensivisiittiä. Pjazzan ruokia ja palvelua sekä arvosteltiin että kehuttiin blogeissa ja netistä löytyvissä arvioissa. Jonkun mielestä palvelu oli hidasta, joku toinen taas koki, että ruuat olivat ylihintaisia ja toinen taas hehkutti oikean italialaisen ruuan vihdoin rantautuneen kaupunkiin. Hesarin Nyt-liite taisi arvostelussaan mainita, että Pjazzan pizzapohjat on Helsingin parhaita ruokaseurueessa mukana olleen aidon italialaisen miehen mielestä.

Viime lauantaina Marjon matkassa teki ensivierailun lounaan merkeissä Pjazzaan. Interiööri on todella jännä ja kun entisen tyttökoulun tiloissa ollaan huonekorkeutta riittää. Äänimaailma muuttui ehkä hieman meluisaksi kun ihmismäärä lisääntyi ruokailumme edetessä ja mietin miten sen käy kun siellä soitetaan live jazzia? No, asia täytyy käydä tarkistamassa itse ennen kuin siihen ottaa enempää kantaa. Huomasin jostain aiemmin otetuista kuvista netissä, että Pjazzassa on ollut ikkunaverhot mutta lauantaina niitä ei näkynyt. Toivottavasti olivat vaikka vain pesussa ja palaavat takaisin koska auttaisivat akustiikkaan. Ravintolassa näytti olevan kaiken ikäisiä ihmisiä ja lapsiperheitäkin. Myös syöttötuoleja näytti löytyvän viereisen pöydän suloiselle pallerolle!

Meillä ei ollut pöytävarausta mutta pääsimme silti lounastamaan. Monissa pöydissä näkyi varauslappuja joten kannattaa varmaan jatkossa tehdä varaus mahtuakseen varmasti ruokailemaan. Kiva hieman loft-mainen sisustus. Baaritiskin päällä raffeja teollisuusvalaisia ja pöydissä puupinnat, joka sopi kivilattian seuraksi hyvin. Keittiö oli erotettu tilasta todella korkealla hyllysysteemillä, johon oli jätetty aukot keittiön puolelle eli tässä ravintolassa ei keittiöön nähnyt. Pöytiä vähän paljon tilaan nähden mutta näin näyttää olevan monessa uudessa ravintolassa.

Minä koin ravintolan palvelu äärimmäisen ystävälliseksi. Tarjoilijamme - nimilampun mukaan Neal Saponi - yritti ensin palvella suomeksi mutta vaihdoimme sitten englantiin ja minusta oli ihan mukavaa kun hän välillä puhui italiaakin. Non è un problema! Neal kävi kysymässä useaan otteeseen maistuuko ruoka meille ja suositteli mm. viiniä. Ainoa pikku kömmähdys palvelussa tapahtui kun toinen tarjoilija, joka korjasi pääruokalautaset pois unohti tuoda ruokalista uudelleen jälkiruokien valintaa varten mutta Neal korjasi sujuvasti tilanteen kun pyysimme sitä häneltä.

Itse tilasin alkupalaksi AFFETTATI MISTI ITALIANI lautasellisen italialaisia leikkeleitä mm. parmankinkkua ja mortadella. Lisukkeena vihreitä oliiveja. Annos oli reilun kokoinen joten sen voi hyvin jakaa myös kahden ruokailijan kesken. Seuralaiseni otti alkupalakseen PARMIGIANA DI MELANZANE - uunissa kypsennettyä munakoisovuokaa tomaatin ja mozzarellan kera.

Alkupalalistalla oli muitakin minua kiinnostavia annoksia kuten CARPACCIO DI BRESAOLA

bresaolo carpaccio rukolapedillä, jossa parmiggaino juustolastuja, oliiviöljyä ja sitruunaa. Kyytipojaksi tuli talon puolesta leipää ja oliiviöljyä. Leipäpaloja olisi voinut olla vähän enemmän kun italialainen leipä on niin hyvää....

Pääruuan osalta mietin pitkään monenkin eri vaihtoehdon välillä kuten LINGUINE  ALLE VONGOLE tai RISOTTO AI FUNGHI. Risottoa muuten valmistetaan aina kahdelle ja sen osalta listassa pyydetäänkin varautumaan 30 minuutin valmistusaikaan. Myös pizza lista kiinnosti mutta päädyin lopulta niinkin perinteiseen valintaan SPAGHETTI ALLA CARBONARA - pancetta-pekonia, kananmunaa, parmiggianojuustoa, mustapippuria. Oikeaan italialaiseen miilunpolttajan pastaan ei todellakaan lisätä kermaa, valkosipulia tai yrttejä. Monissa ravintola-annoksissa pasta ui kermassa ja on todella kaukana esikuvastaan. 

Omaan annokseeni olisin kaivannut aavistuksen lisää mustapippuria mutta muuten se oli suussa sulavaa. Annoksella on todella runsas koko ja pastahan on täyttävää. Rohkaisin mieleni ja pyysin loput doggy bagiin kotiin viemisiksi eikä minua katsottu yhtään kieroon. Siitä riittää syömistä vielä iltapalaksi. Pjazzan pasta annokset näyttivät muissakin pöydissä todella runsailta.

Ystäväni päätti ottaa pääruuaksi valkoista pizzaa DIAVOLETTA - kirsikkatomaattia, tulista, salamia, puhvelimozzarellaa, basilikaa. Monissa pöytäseurueissa tilattiin pelkästään pizzaa enkä yhtään ihmettele jos kerran pizzapohjaa on todella kohotettu 96 tuntia ennen paistamista. Pizzataikinan pitkä kohotusaika kuulemma vähentää ähkyntunnetta pizzan jälkeen ja pizza sulaa myös paremmin ruokailun jälkeen. Kaikki pizzat on mahdollista saada myös gluteenittomina. Hyvä juttu! Vaikka pasta-annokseni oli äärimmäisen herkullinen niin ystävän pizzan nähdessäni iski pieni annoskateus. Itse ottaisin kyllä pizzani perinteisesti tomaattikastikkeella.

Sitten tuli jälkiruokien vuoro. No, vatsani oli jo sen verran täynnä ja olo kylläinen, että viisas ruokailija olisi jättänyt makean väliin mutta pakkohan se oli maistaa kun listalla taas vaikka mitä houkutuksia. Voiko italialaisen ruuan suurfani millään vastustaa tällaista kolmikkoa: PANNACOTTA DELLA CASA, CREMA CATALANA ALLA MENTA, TIRAMISÚ ! Riittävän pienet annokset ja tämänkin voi hyvin jakaa kahden ihmisen kera.

Lauantai lounaalle tuli hintaa vajaa 40 euroa koska en ottanut viiniä ruuan kanssa vaan tyydyin kivennäisveteen. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja ystävällinen palvelu. Neal kätteli meidät lopuksi ja toivotti mukavaa päivänjatkoa sekä arrivederci! Uskon tulevani uudelleen joko testaamaan pizzavalikoimaa tai sitten nauttimaan sunnuntai brunssia, jolloin on myös mahdollista kuulla sitä elävää jazz musiikkia ja testailla paikan akustiikkaa. Toivon Pjazzalla menestystä ja niille hieman kriittisesti paikasta kirjoittaneille uutta vierailua paikassa. Aina voi antaa toisen mahdollisuuden myös ravintolalle :)