Ylijäämä munat ja muuta mutinaa

Viime sunnuntaina, siis Palmusunnuntaina meillä vieraili tasan tarkkaan YKSI virpoja. Kummityttö 7v. oli ilmoittanut hyvissä ajoin etukäteen tulevansa heti aamusta koska virpomispaikkoja oli paljon käytäväksi päivän mittaan ja minullehan se sopi hyvin. Virvon varvon tuoreeks terveeks vitsa sulle palkka mulle :) toivotettiin niin kirkkaan heleästi. Oikein kaunis pääsiäisoksa tulikin ja virpojan pinkkiin koriin sujahtivat pääsiäismunat. Ei tainnut olla ensimmäinen virpomispaikka päätellen korin runsaasta sisällöstä....

Sen jälkeen sitten odoteltiin ja odoteltiin mutta ovikello ei soinnut yhtään kertaa päivän aikana joten nyt sitten taloudessamme on pääsiäismunia melko reilusti. Illalla kuuden aikaan kun olimme lenkillä huomasin kaksi virpomasta tulevaa poikaa (olivat ihan sonnustautuneet kissoiksi), joilla oli toinen kori vielä täynnä virpomisvitsoja ja toinen pääsiäismunia. Koska olimme niin kaukana kotitalostamme eikä minulla ollut virpomispalkkaa mukana en raaskinut pyytää poikia piipahtamaan vielä meillä koska muuten olisivat kyllä saaneet reilusti pääsiäismunia ja minä vitsoja maljakkoon.

Kaivelin hetki sitten kaapista lasiset pääsiäiskanat sekä puput ja kuurailin ne vuoden pölystä puhtaiksi. Täytän sitten varmaan pääsiäismunilla kanat ja puput ja asettelen loput munat esille vaikka kulhoon. Eiköhän ne pääsiäisenä siitä sitten häviä vähitellen kun vieraille iskee suklaanhimo.

Olen myös miettinyt pääni puhki mihin ihmeen varmaan säilytyspaikkaan olen viime pääsiäisen jälkeen säilönyt ovikranssin, jossa on sulkia ja pääsiäismunia. Sitä ei nimittäin löydy mistään? Ovikranssi on itse tehty ja harmittaa jos se on hävinnyt jonnekin. Täytyy vielä tarkistaa kerran kellarin uumenista olisiko siellä tai jos ei löydy niin sitten ulko-oveen pääsee riippumaan pupukoriste tuunattuna parilla koristepääsiäismunalla.

Valkoisen lumisateen jälkeen on kaikki taas muuttunut kuraisen vetiseksi ja Minnie on todella likainen ulkolenkkien ja koirapuiston jälkeen. Ihan hyvä etten siis pessyt sitä viime viikolla. Pesuoperaatio on kuitenkin suoritettava vielä ennen pääsiäistä jotta koiruudesta saadaan yhtä siisti ja hyväntuoksuinen kuin tässä pääsiäiskuvassa kahden vuoden takaa. Hysss.....ei silti mainita pesuun joutuvalle mikä häntä odottaa ennen perjantaina koska pesut eivät ole neidin mieleen.

Fredrikan perintö ja sässynät

Hämeenlinnan linja-autoaseman vieressä on vaaleanpunainen viehättävä vanha talo nimeltään  Wetterhoffin talo. Fredrika Wetterhoff oli oman aikakautensa naiseksi poikkeuksellisen valistunut ja rohkea oman tiensä kulkija. Helsinkiläistyttö Fredrika oli lapsena muuttanut Hattulan Inkalan kartanoon perheensä kanssa. Opinhaluisena nuorena naisena hän halusi oppia tekemään koristeellisia käsitöitä, opiskella ranskan kieltä ja sekä moitteetonta seurustelutaitoa. 

Fredrika opetteli myös suomenkielen ja piti koulua kartanon työläisten lapsille. Muutaman muun naisen kanssa hän perusti 130 vuotta sitten myös työkoulun, jonka tarkoituksena oli opettaa kansakoulun päättäneille tytöille erilaisia käsityötaitoja. Opettamalla tyttöjä kutomaan kangaspuilla kangasta tarjoutui tytöille mahdollisuus ansaita toimentuloa itselle ja perheelleen. Arvostettu ja aikaansaava Fredrika esiteltiin jopa Venäjän keisari Aleksanteri III tämän Suomen vierailun. Melko kyvykäs nainen siis!

Kuva on lainattu Wetterhoffin omilta nettisivuilta.

Fredrika Wetterhoffin talolla on mielenkiintoinen historia ja siitä voitte lukea lisää tästä linkistä. Koulu ei suinkaan alusta lähtien ole toiminut tässä osoitteessa ja sen historiassa on monia värikkäitä vaiheita. Nettisivuilta löytyy Historia-osiosta huikea artenomi Eila Anttilan kirjoittama artikkelisarja, joka imaisi ainakin minut lukemaan lisää ja lisää.

 Kuluva vuosi on Wetterhoff 130-juhlavuosi ja ohjelmassa on vaikka mitä kiinnostavaa.

15.huhtikuuta klo 14-17 on Wetterhoff NYT! tapahtuma, jossa keskustellaan aiheesta Virkata vai koodata? - Käden taidon merkitys tulevaisuudessa. Keskutelemassa mm.  virkkaaja, bloggaaja ja yrittäjä Molla Mills. Molla on itse muuten valmistunut oppilaitoksesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Sässynämarkkinoille ei enää tänä keväänä ehdi sillä ne pidettiin nyt 28.maaliskuuta Wetterhoffin talolla. Markkinat järjestää Kulttuuriosuuskunta Kide ja heillä on myös oma Kide-myymälä Wetterhoffin talossa. Mutta mitäs ne sässynät sitten ovat mitä markkinoilla olisi ollut mahdollista ostaa? Sässynät ovat sellaisia käsityötavaroita, joita meillä on kaapeissamme eli ylijääneitä lankoja, nauhoja, nappeja, kankaita, pitsejä, kuteita, askartelumateriaaleja jne. Tarkemmin sanottuna epämääräisiä pussukoita täynnä lankakerän pätkiä, joista ehkä joskus tehdään jotain tai parittomia nappeja, joita saattaa tarvita jne. Sanan alkuperä taitaa olla karjalainen ja jos joku tietää tarkemmin mitä sässynä ihan tarkasti ottaen tarkoittaa niin kertokoon myös espoolaiselle bloggaajalle :)

Wetterhoffin talossa toimii myös hurmaava Perinnetekstiili- ja antiiikkiliike Niittyvilla. Hillevi Kaarlenkasken kanssa juteltuani ymmärrän miksi joku voi hurahtaa niin täysillä vanhoihin tekstiileihin. Ihailen itsekin vanhoja kirjailtuja pöytäliinoja, taidokkaita käsivirkattuja pitsejä, upeita aplikointeja ja käsittämättömän taidokasta koruompelua. Uskokaa tai älkää olen teini-ikäisenä virkannut pitsejä hyllynreunuksiin, pöytäliinoja, kutonut mattoja ja raanun sekä tehnyt vaikka mitä muitakin käsitöitä mutta harrastus on nyt muiden kiireiden takia jäänyt. 

Minulla jos kenellä olisi niitä sässynöitä vaikka muille jakaa. Pitäisi ehkä herättää käsityöharrastus uudelleen henkiin koska tammikuussa Hesari kirjoitti, että "Käsitöiden tekeminen kannattaa" -nimisen artikkelin. Käsitöiden tekeminen lievittää stressiä, parantaa keskittymiskykyä ja mikä tärkeintä suojaa muistia. Pitäisikö sitten alkaa kaivella niitä sässynöitään esille....ja panna virkkuukoukku laulamaan tai puikot heilumaan... :D

Tässä muuten niitä tyypillisiä sässynöitä Niittyvillan puodista.

Voiko tätä kauniimpaa reunuspitsiä edes olla?

Tällaisenkin olen joskus tehnyt koulussa käsityötunnilla vai oliko se sittenkin jossain käsityökerhossa....

Wetterhoffin talon alakerrassa on myös Korttien Talo niminen puoti, jossa myydään mm. Martta Wendelinin tuotantoa ja muita klassikko kortteja. Lisäksi näytteillä on oikeita vanhoja, lähetettyjä postikortteja vuosien takaa. Korttien Talon yhteydessä on usein myös pop up -myymälöitä. Viime lauantaina oli myös Penkojaiset eli kortteja, kirjoja, lahjakasseja ja muuta kivaa oli myynnissä. Wetterhoffin talosta löytyy myös viehättävä Cafe Hoffi, jossa voi istuskella kahvilla tai nauttia peräti lounasta. Kahvilassa on ihana punavalkoruutuinen lattia. 

Ja löytyyhän alakerrasta toki Wetterhoffin oma myymälä, josta löytyy kaikkea kivaa. Täältä olen aikoinaan ostanut itselleni sen Leninki-maljakon, joita kuvissanikin vilahtelee. Samoin kodistani löytyy musta, taottu kynttilänjalka Bremenin soittajista: aasi, koira, kissa ja kukko. Yksi kokonainen seinä myymälässä on täynnä värikkäitä lankoja, joista sitten myöhemmin tulee niitä sässynöitä.... :D

Useampikin ystäväni on opiskellut täällä Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, joka on nykyään osa Hämeen Ammattikorkeakoulua HAMKia. Koulu toimii Hämeenlinnan korkeakoulukeskuksen D-rakennuksessa ja siellä on mahdollista opiskella vaatetus-, jalkine- sekä lasi- ja keramiikkamuotoilua. Pitkä matka on kuljettu 130 vuoden takaisesta tyttöjen työkoulusta, jossa opetettiin käsitöitä tähän päivään ja koulussa opiskelee tyttöjen lisäksi myös poikia.  

Fredrika Wetterhoff oli rohkea ja aikaansa edellä oleva nainen!

Kuva on lainattu Wetterhoffin omilta nettisivuilta.

Katariinan kesäkoti

Kadriorgin puisto ja keisarillinen palatsi ovat ehdottomasti yksi lempipaikoistani Tallinnassa. Italialaistyylinen barokkipalatsi saa minut palaamaan sinne yhä uudelleen ja uudelleen sekä kesällä että talvella. Paikassa on myös jotain todella romanttista♥ sillä keisari Pietari Suuri rakennutti sen melkein 300 vuotta sitten vaimolleen Katariinalla♥  Ei liene vaikea siis arvata, että myös viime viikonlopun reissulla vierailimme siellä. 

Olenkohan entisessä elämässäni elänyt jossain vastaavassa miljöössä kun pidän linnoista ja palatseista niin valtavasti :) Tai sitten vain rakastan menneen maailman loistoa ja historiaa. Tämän bloggauksen kuvista vain osa on otettu viikko sitten, osa taas on viime ja edelliseltä kesän reissuilta vähän lämpimimmissä olosuhteissa.  

Kadriorgin puistokaupunginosa on Narva maanteen varrella Pirittaan päin ajettaessa. Sinne pääsee helposti taksilla - hinta on 6-7 euroa riippuen vähän kuskista. Toinen vaihtoehto on raitiovaunu, nrot 1 ja 3. Palasimme raitiovaunulla ja yhden lipun hinta taisi olla 1.60€. Jos viipyy kaupungissa pidempään voi toki ostaa Ühiskaart-matkakortin. Hauska kokemus ja raitiovaunu muistutti Suomessa vuosia, vuosia sitten olleita vihreitä ikivanhoja raitiovaunuja. Eikä edes tungosta perjantai iltapäivällä Kadriorgista keskustaan.

Kadriorgin puistoalue on 70 hehtaarin suuruinen ja varsinkin kesällä on ihan oma elämys kävellä puistossa ilman kiirettä ja vain nauttia maisemista. Joutsenlampi heti puistoon tultaessa oikealla on kaunis paikka istuskella ja vaikka syödä picnic eväitä joutsenia katsellen. Joutsenlammen lähellä (Weizenbergi 22) on myös Katharinenthal elegantti kahvila-ravintola. Talvella en siellä olen käynyt mutta kesällä mukava paikka ainakin. 

Hauska yksityiskohta puistossa on kivetty kanava, jota pitkin puistoon on johdettu vettä Ülemiste-järvestä. Vaikka suurin osa Kadriorgin puistosta on tehty barokin ihanteiden mukaan tiukan symmetrisesti on alueella myös enemmän luonnontilassa olevaan, metsämaistakin aluetta. Lintuja ja oravia näkyy paljon joten picnicillä kannattaa pitää varansa.  

Kadriorgin sisällä pää menee pyörälle jos pitkään tuijottaa kaksikerroksisen päähallin kattoa. Katto on äärimmäisen taitavasti maalattu ja täynnä upeita stukkotöitä. Mieleeni palasi viime kevään Pietarin matka kun taas tuijottelin niska takakenossa tätä kaunista upeaa kattoa. Candore omnia vincit! 

Kun Viro itsenäistyi uudelleen aloitettiin mittava restaurointi Kadriorgin palatsissa ja se avattiin entistä ehompana vuonna 2000. Kaksikerroksinen päähalli on ehdottomasti vaikuttavin huone ja sitä voi katsella myös toisen kerroksen sisäikkunoiden kautta. Mietin aina tässä hallissa mitä siellä on tehty, minkälaisissa puvuissa naiset ja miehet ovat liikuskelleet tilassa ja mistä siellä on keskustelu?

Yksi ihailun kohteeni Kadriorgin palatsissa on upeat kakluuniuunit toisessa kerroksessa. Uunit on rakennettu jännästi "pienten jalkojen päälle" eli ne ovat irti lattiasta. En muista missään muualla nähneeni tällaisia kakluuniuuneja. Ehkä joku enemmän rakennushistoriaa tunteva osaisi valaista miksi ne on rakennettu näin? Paloturvallisuuteen liittyvä juttu vai vain kaunis yksityiskohta? Rakastan uunien sinivalkoista väritystä ja siinä näkyviä yksityiskohtia. Kaksipäinen kotka, itämaista maisemaa, kasviaiheita - niin herkkää ja kaunista. Tulee mieleen kiinalainen posliini...

Kadriorgin palatsi on pieni verrattuna vaikka Pietarin edustuslinnoihin ja alun perin palatsi rakennettiin vain väliaikaiseen käyttöön. Palatsin rakentaneen italialaisen arkkitehti Niccolo Michettin käsialaa on myös Konstantinin palatsi Pietarissa, johon Pietari Suuri kuitenkin kyllästyi saatuaan Pietarhovin valmiiksi. Kadriorgin palatsissa on mittava kokoelma sekä venäläistä että länsimaista taidetta: maalauksia, veistoksia ja painoteoksia. 

Yksi lempitauluni on "Muuan mies" - en valitettavasti muista taiteilijaa mutta muikean näköinen mies, lievä puna poskilla on maalattuna kankaalle ja katse tiukasti kohden maalaria. Taulu on sellainen hyvänmielen taulu :) Toissa kesänä Kadriorgissa on Repinin huikea näyttely ja viime kesänä hauskoja silhuettikuvia. Kadriorgissa on siis myös vaihtuvia näyttelyitä.  

Tämä taulu ei ole Muuan mies :) en löytänyt itseltäni kuvaa lempparitaulustani - sorry!

Kadriorgin palatsin lisäksi alueella on paljon muita mielenkiintoisia rakennuksia. Palatsin entiseen keittiörakennukseen on perustettu yksityisen keräilijän Johannes Mikkelin taidekokoelmaa esittelevä museo. Käymisen arvoinen paikka, jossa on mm. neljä Rembrandtin etsausta. Kivisessä pienessä Pietari Suuren talomuseossa eli vanhassa palatsissa keisari yöpyi ennen

Kadriorgin valmistumista.

Kadriorgin alueella on myös Lastenmuseo Miiamilla, jossa 3-11 lapset ja lapsenmieliset vanhemmat voivat kysyä, katsoa, koskea, kokeilla ja oppia. Tämä keltaisella tornilla varustettu talo on rakennettu vähän myöhemmin 1937 ja itse en siellä ole vieraillut mutta tuttavat ovat suositelleet. Talossa voi askarrella ja siellä on myös lastenkahvila.

Jos shoppailuilta Tallinnassa jää aikaa ja tarmoa kannattaa ehdottomasti ottaa suunnaksi Kadriorgin puisto ja palatsi. Mielenkiintoinen historia ja paljon katsottavaa. Ihmekös Marjon matka suuntautuu sinne niin usein... :)