Syvänmeren ihmeellistä elämää

Harmikseni en ole koskaan itse harrastanut syvänmeren sukellusta mutta Designmuseon Gallerian kevään avauksessa pääsin kurkistamaan kuvittaja Laura Laineen aivan uskomattomaan merenalaiseen maailmaan. Lauran pitkäraajaisia, runsas tukkaisen surrealistisia naishahmoja on näkynyt kansainvälisten muotibrändien kampanjoissa jo pitkään ja hän onkin tällä hetkellä todella kuuma nimi  kuvittajien joukossa. Tämän päivän Hesarissa oli koko aukeaman juttu Lauran elämästä ja töistä. Designmuseon Gallerian The Wet Collection näyttely on vuonna 2011 Vuoden nuori muotoilija- palkinnon saaneen kuvittajan kokeilua lasimaailmassa.  

Lasityöt ovat syntyneet yhteistyössä Hollannin Leerdamin Kansallisen lasimuseon kanssa ja ne on tehty ryhmänäyttelyyn, jossa Lauran lisäksi oli muitakin kutsuttuja taiteilijoita. Tehtävänä oli tulkita uudelleen 1800-luvulla vaikuttaneen saksalaisen biologi Ernst Haeckelin tieteellisiä piirustuksia. Haeckel oli myös eläintutkija ja taiteilija. Näyttelyssä oli lasitöiden lisäksi myös esillä Laura Laineen satumaisen kauniita piirustuksia tulevista lasiveistoksista.

Olen kerran itse päässyt kokeilemaan lasinpuhallusta ja se oli äärimmäisen vaikeaa. Sain aikaan oudon klöntin vaikka kuinka yritin puhaltaa puhallusputkeen ja pyörittää sitä ohjeiden mukaan. Lasinpuhallustekniikoita on monia ja helpolta näyttävä puuha vaatii kyllä melkoista ammattitaitoa tekijältä. Lasinpuhaltaminen on taitoa ja taidetta jotta saadaan aikaan näyttelyssä esillä olevia mahtavia luomuksia. 

Designmuseon Galleriassa kannattaa ehdottomasti istahtaa hetkeksi ja katsoa lyhyt videokooste näyttelyn esineiden tekoprosessista. Siinä näyttää olevan melkoisen kuumat oltavat ja tekijöiltä vaaditaan myös ripeitä liikkeitä kun he kiikuttavat uuneihin teoksia kovettumaan. Videolla esiintyvät lasinpuhaltajat ovat kyllä aika velhoja. Lasi on joustavaa vain hetken ja virheitä siinä ei sallita.

Laura Laineen lasikalat olivat mielestäni todella herkkiä mutta samalla myös erittäin voimakkaita. Pidin teosten kirkkaista väreistä ja siitä unenomaisesta syvänmeren tunnelmasta, jota ne välittivät. Kalojen hampaat olivat liioitellun suuria ja ehkä myös uiskentelijoiden silmät melko korostuneita. Kalojen on sanottu olevan groteskeja. Toisaalta kauniisti läpinäkyvän luurankomainen kala näytti hämmästyttävän aidolta. Mukana oli myös vähän merivuokkoja muistuttavia otuksia. Minulle tuli mieleen lapsuudesta Jacques Cousteuan punainen pipo, Merten salaisuudet ja Calypso-alus.... :)

Kauniiseen The Wet Collection näyttelyyn voi tutustua 15.3. saakka Korkeavuorenkadulla jos ei pääse sukeltamaan talvilomalla kirkkaisiin, turkoosinsinisiin vesiin jossain lämpimässä paikassa. Ehkä jonain päivänä uskallan itse kurkistaa syvänmeren salaisuuksia silmästä silmään....