Kadonneen maailman loisto

Jo lokakuussa merkitsin kalenteriini Tallinna, Kumu, Art Déco. Tarkoitukseni oli ehtiä käydä lahden toisella puolella jo ennen joulua mutta kireä aikataulu pakotti lykkäämään tätä reissua. Vähän hirvitti lähteä laivaristeilylle lauantaina talvimyrskyyn, joka oli juuri edellisenä päivänä heiluttanut alusta melkoisesti ja lehtikuvien mukaan jopa pudottanut ja rikkonut tavaroita. No, myrskyssä oltiin mennen tullen Suomenlahden yli mutta siitä selvittiin ilman oksennuspussia ja

pakko todeta, että reissu oli todella tämän myrskyn arvoista. 

Kumusta on tulossa ihan omaakin postausta joten nyt keskityn vain ihailemaan sitä pukuloistoa, jota Kumun näyttely tarjosi. Tämän upean näyttelyn koko nimi on muuten Art Déco -muotia Aleksandr Vassilievin kokoelmasta. Vassiliev on muotihistorioitsija, sisustussuunnittelija ja lavastaja, jonka kokoelmista on tuotu tähän näyttelyyn 80 pukua, yli 200 asustetta sekä lukematon määrä maalauksia sekä valokuvia muodista vuosilta 1918-1939.

Maailmansotien välisenä aikana tapahtui isoja asioita maailmassa. Alkoi massiivinen kaupungistuminen, voimaan astui kieltolaki, uusi musiikkilaji jazz kasvatti suosiotaan, autoistuminen lisääntyi ja suuri pörssiromahdus vavisutti koko maailmaa samoin

sitä seurannut lama ja pula-aikakin.   

Myös naisten pukeutuminen muuttui todella radikaalisti maailmansotien välisenä aikana. Naiset leikkasivat pitkät hiuksensa lyhyiksi ja samaan aikaan myös hameiden helmat alkoivat lyhenemään. Hame ei enää ulottunutkaan kengän kärkiin vaan puoleen sääreen tai nousi jopa ylemmäksi. Naisten vyötärölinja hävisi vaatteista ja vyötkin alkoivat laskeutumaan lantiolle.

Muodissa oli paljon metallisia sävyjä toisaalta taas hyvinkin kirkkaita tai mustan puhuvan tummia. Naiset kietoivat kaulaansa pitkiä helminauhoja, jotka saatettiin vielä laittaa solmuun. Käsivarsiin voitiin kerätä juhliin useampia rannerenkaita ja korviin näyttävät korvakorut. Myös erilaisia pääkoristeita käytettiin runsaasti.

Rakastan pienistä helmistä tehtyjä taidokkaita kirjailuja, joita näkyi Art Déco -näyttelyssä runsaasti. Jopa juhlakenkien koroissa on koristeluna välkehtiviä koristekiviä. Näyttelyn kengissä näkyivät ajalle tyypilliset pianonjalkakorot ja useimmat kengät olivat Mary Jane -mallisia.

Näyttelyssä oli hienosti kerätty yhteen aina yhden värimaailman vaatteet ja asusteet. Oli vähän vaikea päättää mistä tässä loistossa piti eniten - niin monia ihanuuksia siellä oli esillä.

Myös vaatteiden koristelussa oli upeita yksityiskohtia - kukkia olkapäällä tai lantiolinjalla, helmikoristeluja, seitinohuita pitsimäisiä kankaita - AAH, kyllä naiset olivat naisellisia aikoinaan. Hatut olivat jänniä vähän kypäränmallisia ja niissäkin oli runsaasti koristeita. Myös turbaania muistuttavia hattuja näkyi näyttelyssä.

Nämä punaisen ja vaaleanpunaisen sävyiset musliinikankaiset hyvin valuvat kaunottaret näyttivät olevan ehkä näyttelyn kuvatuimpia. Keskimmäisen hameen kaula-aukossa on vaikutteita antiikin Kreikasta - upeat helmiolkaimet olivat kuin piste iin päällä tässä puvussa puhumattakaan puvun taidokkaista laskoksista ja kirjailusta. Myös pliseerauksia näkyi monissa näyttelyn puvuissa. Taustalla näkyvä päällystakki oli jännän pussimainen ja jopa vähän aamutakkimainen. Takit näyttivät olleen hyvin avokaulaisia - kuten myös monet juhlapuvut sekä edestä että takaa - ja takki suljettiin vain hyvin löyhästi lantion kohdalta kiinni.

Yksi osa näyttelystä oli rakennettu häämuodin ja morsianten ympärille. Todella kauniita valkoisia pukuja ja upeita koristeita niissäkin. Pitkä, upea morsiushuntu hopeisella tiaralla oli myös herkän kaunista katsottavaa lasivitriinissä. Hunnun vieressä olevassa kuvassa morsian näytti hyvin verhotulta verrattuna monen muun ajan hääpukuihin.

Sotien välisen ajan tyyli-ikoneita oli mm. Coco Chanel, jonka suunnittelema silkkisatiininen päiväviitta näkyy alla olevassa kuvassa. Myös naisten yhteiskunnallinen asema oli parantunut huomattavasti ja naiset olivat saaneet äänioikeudetkin. Meikkaaminen oli sallittua ja Art Déco näyttelyssä olikin esillä sekä kauneudenhoitovälineitä että kirkkaanpunaisia huulipunia. Myös kynsilakka oli sallittua muillekin kuin ilotytöille.

Mykän elokuvan tähtinäyttelijä Mary Pickford oli herttainen, viaton tyttö elokuvarooleissaan kun taas 1920-luvulla tähteyteen noussut Clara Bow edusti "flapper" tyttöä - koulutettu, naimaton ja taloudellisesti omillaan toimeentuleva nuori nainen. Toinen tunnettu flapper-kulttuurin ikoni oli mustasta polkkatukasta tunnettu Louise Brooks.

 Art Déco -näyttelyssä oli paljon kirjekuorimaisia iltalaukkuja ja myös jänniä pussukkalaukkuja. Pitkät hansikkaat kruunasivat iltapukeutumisen ja naisella saattoi olla pitkä savukeimuke koska alkoholin käyttö ja tupakointi olivat myös sallittuja naisille. Juhlapukeutumiseen kuuluivat myös valtavat, näyttävät strutsinsulkapuuhkat.

Yksi näyttelyhuoneista oli täynnä amerikkalaisia Art Déco vaatteita. En itse ollut edes ajatellut, että amerikkalainen Harper's Bazaar "women who are the first to buy the best, from casual to couture" muotilehti on perustettu jo vuonna 1867. Oheisessa kuvassa on lehden kansikuva vuodelta 1919.

Kaikki näyttelyn asut eivät olleet juhlavaatteita vaan sekaan mahtui myös kevyempíä kesävaatteita ajan henkeen vaikka Pärnun rantaelämään. Näissäkin kesämekoissa oli upeita helmikirjailuja Art Déco hengessä. Naiset halusivat uida, polttaa tupakkaa, juoda kuplivaa, tanssia foxtrotia ja charlestonia sekä ajaa autolla ja jopa ohjastaa lentokonetta.

Tutankhamonin haudan löytyminen 1920-luvulla sai Art Décon hakemaan vaikutteita myös arkeologiasta. Kaikki mikä liittyi Kairoon tai Egyptiin alkoi näkymään myös vaatteissa ja asusteissa.

Hätkähdyttäviä kuoseja, kimalletta ja kiiltoa, salaperäisen idän lumoa, ajatonta tyylikkyttä

näkyi naisten yllä sekä asusteissa.

Naisten hameiden lyheneminen jatkui aina vuoteen 1925 jolloin oltiin jo polven korkeudella kunnes hameet ryhtyivät taas pitenemään. Kumun näyttelyssä esillä olleissa puvuissa mainitaan aina puvun omistaneen naisen nimi ja pukuja näytti olevan ympäri Eurooppaan sekä myös Amerikasta.

Aivan mieletön katsaus naisten muotiin ja sukellus yhteen aikakauteen. Toivottavasti Suomeen saataisiin joskus tämä näyttely. Jos suunnittelet matkaa Tallinnan Kumuun kannattaa pitkää kiirettä sillä näyttely sulkeutuu 18.tammikuuta. Tästä linkistä pääset katsomaan myös Kumun aukioloajat.

Taksi laivaterminaalista Kumuun maksoi viisi euroa ja paluutaksin sai tilattua Kumun infosta. Paremmalla säällä sinne voi toki kävellä mutta lauantain myrskyssä ei ollut edes harkintalistalla. Sisäänpääsy maksu Kumuun kuusi euroa ja sillä pääsee toki katsomaan kaikki näyttelyt.

"En nyt ihan sanoisi tätä feministiseksi muodiksi, mutta nykynaisen pukeutumiselle  art déco on ollut merkittävä esikuva.  Ensimmäinen maailmansota oli kaikille valtava sokki, ja elämästä haluttiin nyt ottaa kaikki irti. Juuri tämä asenne näkyy selvästi art décossa."

Projektipäällikkö Marion Piirmets, Kumu