Lähtölaskenta on alkanut....tik tok....tik tok....

Vuotta 2014 ei ole enää jäljellä kovin montaa tuntia. Koira juoksee peloissaan huoneesta toiseen kun innokkaimmat lähettävät jo raketteja vaikka kello ei ole edes vielä 18.00. Voi harmi - toiselle reppanalle on tulossa vaikea ilta! Eikä edes iltalenkkiä saatu tehtyä kuin muutaman kymmenen metrin päähän etuovesta ja sitten madellen takaisin.

Meille on tulossa kohta vieraita ja kaikki tarjoilut eivät ole vielä ihan valmiita. Emännän pientä hienosäätöä siis tarvitaan ja sitten pikkumustaa päälle :) Sitten vain tarjottavat esille ja POKS kuohuvaa laseihin, jotta voimme aloittaa kuluvan vuoden hyvästelemisen ja uuden vastaanottamisen.

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta teille kaikille. PUS PUS!

Olkaa varovaisia niiden rakettien ja shampanjapullon korkkien kanssa.

Palataan ensi vuonna :)

Korvapuustiveturi ja antiikkia, antiikkia

Korkeavuorenkadulle on taas ilmestynyt se ihana, punainen jouluvaloilla koristeltu korvapuustiveturi. Siinä se seisoo talon numero 4 kohdalla kuin suoraan jostain joulusadusta napattuna. Toivottavasti tämä mainosveturi saa myös olla rauhassa paikoillaan kaikkien joulunpyhien ajan. Pari vuotta sitten veturi oli mystisesti hävinnyt Cafe Bakery Succèsin edustalta loppiaisena mutta löytyi lopulta Vuorimiehenpuistikosta muutaman sadan metrin päästä. Onneksi veturin varastanut ei ilmeisemmin ollutkaan jaksanut työntää sitä pidemmälle ja vauriotkin saatiin korjattua.

Cafe Bakery Succès muuten tarjoaa niiden jättiläismäisten korvapuustien lisäksi muitakin suussa sulavia leivonnaisia unohtamatta herkullisia lounastarjoiluilta. Kävimme kollegan kanssa muutamia viikkoja sitten lounastamassa ja sekä lihakeitto että lounasmunakasta olivat molemmat maistuvia. Omalla tavalla vähän vanhahtava sisustus mutta hyvää suuhun pantavaa. Mi piace!

Viistosti korvapuustiveturista kadun toisella puolella Korkeavuorenkatu 5:ssä on Antiikkiliike Fasaani. Piipahdin taas jälleen kerran viikko ennen jouluaattoa kun etsin vanhaa kastikeastiaa hyasinteille. Löysinkin yhden kivan valkoisen, joka on vilahdellut näissä joulukuvissani. Pari juttua jäi kaivelemaan mieltä joten täytyy ehtiä piipahtamaan taas vaikka loppiaisen jälkeen. Fasaanin Lohjan liikkeeseen on tullut myytyä myös kaikennäköistä omaa vanhaa tavaraa tarpeettomana nurkista mutta enemmän minä kyllä olen Fasaanista ostanut kuin sinne myynyt :D 

Ihanaa kun jouluvaloja ja kivoja somisteita on vielä runsaasti esillä pimenevässä illassa. Sääli, että lämpötila meni nyt plussan puolelle koska se tarkoittaa todella kuraista koiraa ja vedestä kastuvia kenkiä uutenavuotena. Pikku pakkanen olisi paljon kivampi juttu mutta viime päivien hurjia paukkupakkasia en kyllä kaipaa. Eikä kaipaa muuten koirakaan.

Pakko tehdä nyt muistilista huomiselle kauppareissulle etten taas unohda puolta tavaroista kuten ennen joulua meinasi käydä. Ja hei, huomenna kaupat sekä Alko ovat auki vain kello kuuteen. Viimeisiä päiviä ja tunteja viedään ennen kuin siirrytään uuteen alkavaan vuoteen....

Pakko lainata tähän loppuun kuva korvapuustiveturista Cafe Succesin omilta Facebook sivulta.

 On se niin hurmaavan ihana vekotin!

Joulun taikaa

Aloittaessani Marjon matkassa blogin kirjoittamisen oli ensimmäinen joulupäivä kaksi vuotta sitten. Muistan vieläkin elävästi kun painoin "julkaise" painiketta bloggerissa ja mietin menikö tekstini tänne blogiini oikeasti ja olisiko se muidenkin luettavana? Siellähän se sitten oli ja on edelleenkin. Nyt kun katson tuota ensimmäistä bloggausta on siinä asettelu ja kuvatkin vähän sinnepäin mutta niin saa ollakin. Tuo oli ensimmäinen  ponnistukseni bloggailun maailmassa ja sen pitää juuri näyttääkin tuollaiselta vähän "kotikutoiselta". 

Olin miettinyt pitkään oman blogini aloittamista ja kun Kenkälaatikon Kenkätestaaja bloggailu loppui juurikin joulun alla tarjoutui tähän oivallinen tilaisuus. Toinen syy miksi halusin aloittaa juuri jouluna on tämä blogin pitäjää vaivaava jouluhulluus :) Olen aina pitänyt joulunajasta ja siitä, että saan laittaa kotini jouluiseksi ja nauttia muutamia viikkoja enemmän koristellusta ympäristöstä.

Vuosien myötä ole oppinut kyllä vähän armollisemmaksi joulun valmistajaksi eli ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse jos ei ehdi tai jaksa vaan jotain voi ostaa myös valmiina. Pariin viime vuoteen aikataulu ei vain ole antanut myöden mm. valmistaa joululaatikoita itse mutta sitä ennen tein ne joka joulu isoäidin vanhoilla resepteillä, jossa kaikki mitat olivat "hyppysellinen sitä ja siinä kattilassa niin paljon lanttuja, että vesi melkein kattilan reunaan". Hyviä laatikoita on silti tullut ja jopa imelletty perunalaatikko on lähes joka kerta ollut sellaista keltaista ja juoksevaa :)

Eräänä jouluna muutama päivä ennen jouluaattoa kävi pieni vahinko juurikin tässä laatikkoshowssa. Joululaatikot olivat jo valmiita kun tiskasin leikkuulautaa ja veitsiä. Jotenkin vain yksi veitsistä lipesi kumihanskoilla verhoilluista käsistäni takaisin altaaseen ja vähän se nipsaisi mutta nostin pudonneen veitsen vain  takaisin kuivauskaappiin ja jatkoin muiden astioiden pesua normaalisti. Yhtäkkiä tiskialtaan vesi olikin ihan punaista ja kun vedin hanskan pois kädestäni vasemmasta kämmenestä suihkusi verta. Siitä sitten keittiöpyyhe tiukasti käden ympärille ja pihalle raapimaan auton ikkunoita jäästä ja kiireen vilkkaa Dextraan. 

Keittiö näytti lähdettyäni varmaan siltä kun sieltä olisi teurastettu pikkupossu koska veriroiskeita oli siellä täällä lattialla ja kaapinovissa. Dextrassa ystävällinen lääkärisetä käski jättää nyt loput jouluhommat tekemättä ja tikkasi kämmenen. Haava ei siis ollut iso mutta sitäkin syvempi. No, tekevälle sattuu ja tapahtuu mietin ja kiitin onneani, että joulu oli melkein jo valmista :)

Ehkä se joulun taianomainen hämäryys yhdistettynä kynttilöiden lepattavaan liekkiin tekee minulle tästä sydäntalven juhlasta niin tärkeä. Tai se, että silloin ollaan yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Syödään hyvin ja pitkään eikä pidetä kiirettä mihinkään. Jossain mielen sopukoissa toki se joulun tarina, jota esitettiin joulunäytelmänä koulussa ja mahdollisesti myös joulukirkko sekä Hoosiannan hyräily kirkonpenkissä luovat ainutlaatuisen joulufiiliksen. 

Pidän myös siitä, että saan väkerrellä joululahjapaketteja kieputtamalla narua niiden ympärille. Jo pelkästään joulukorttien kirjoittaminen on minusta joulumieltä nostattava hetki. Joulun taikaa on siinäkin kun haen kellaristani esille joulukoristeet ja jälleen kerran alan selvitellä tähtinauhoja, jotka oudosti ovat kesän aikana menneet sen tuhanteen solmuun kuten parvekkeen valotkin. Olen täysin vakuuttunut, että joulukoristelaatikossa asuu joku vähemmän kiltti tonttu, joka sotkee ne aina joulun aikaan ihan sekaisin jotta minä istuisin hetken aloillani ja selvittelisin siitä kärsivällisesti :)

Oman jouluaikani aloittelen pikkuhiljaa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen eli silloin alkavat ensimmäiset joulukukat ilmestyä kotiin. En halua laittaa jouluvaloja ennen ensimmäistä adventtia parvekkeelle enkä myöskään ottaa joulukoristeita esille kuin vasta paria päivää ennen jouluaattoa. Toisaalta itse sitten venytän omaa jouluani aina loppiaiseen saakka. Katsoin tapaninpäivän iltana surullisena roskakatoksen vieressä makaavaa todella kaunista joulukuusta ja mietin miten joku oli raaskinut heittää sen jo pois?

Mutta meillä jokaisella on oikeus viettää juuri sellainen joulu ja silloin kun me itse haluamme. Kaikki eivät edes vietä joulua vaan haluavat vaikka matkustaa pois etelän lämpöön ja sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua ja yhdessäoloa perheen kanssa. Itse en siihen kyllä kykenisi :)

Välipäiväterveisin Bloggaajanne

Marjo

Kinkun sulattelua sinisessä hetkessä

Joulupyhien aikana on tullut syötyä sen verran tuhdisti, että eilen oli pakko tehdä kunnon kävelylenkki. Joulun ruokailu on sellainen hassu oravanpyörä, joka menee suurin piirtein näin. Ensin otat jotain suolaista vaikka palasen ihanaa harmaasuolattua kinkkua. No, jos vielä vähän sinihomejuustoa ja piparkakkuja kun pikkaisen vielä hiukoo. Seuraavaksi sitten tekeekin taas mieli jotain suolaista joten miten olisi vaikka pikku siivu graafilohta ja runsaalla luumuhillolla varustettu joulutorttu jälkiruuaksi. Tätä voi sitten jatkua loppumattomiin ellei siirry pois keittiöstä ja jääkaapin vaikutuspiiristä. 

Purevasta pakkasesta huolimatta teki todella hyvää ulkoilla talvisessa maisemassa ja samalla vähän sulatella kroppaan kertynyttä kalorimäärää. Ehkä ei kannata ottaa ihan hirveitä paineita siitä mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä vaan siitä mitä syö uudenvuoden ja seuraavan joulun välillä tai ainakin näin joku viisas on johonkin sloganiin kiteyttänyt asian. Joka tapauksessa joulun jälkeen kaikki kuntosalit ovat taas pullollaan uuden elämän aloittaneita ylensyöjiä :) kunnes se into vähitellen hiipuu tammikuun koittaessa tai jatkuu ehkä vähän pidemmälle ehkä peräti helmikuulle.

Kaivopuistosta aloitetulle kävelylenkille ei koirani Minnie osallistunut sillä näillä pakkasilla sen tassut ja anturat jäätyvät. Minnie omistaa useita talvella lämmittäviä takkeja sillä hän on todella herkkä kylmälle. Mutta vaikka takki antaa lämpöä koiralle jäävät tassut usein suojaamatta ellei koiralle pue fleecetöppösiä jalkaan. Pakko myöntää, että vaikka ulkovaatteet menevät ihan heittämällä koiruuden niskaan eivät töppöset ole Minnien suosikkeja. Se seisoo kyllä eteisen nurkassa alistuneena niitä puettaessa ja kävelee rappukäytävällä kuin Bambi liukkaalla jäällä töppösissään. Ulkona koira ei tosin enää muista ahdistavia töppösiään vaan juosta viipottaa hajujen perässä.

Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki myös näin talvella. Muistan kuinka jossain vaiheessa nuorempana mietin, että Helsinki on niin kauhean pieni ja vaatimaton kaupunki ollakseen maamme pääkaupunki. Mietin pääni puhki mitä esittelisin Helsingistä ulkomaalaiselle turistille hänen saapuessaan Suomeen?Nyt vähän vanhempana olen alkanut juurikin arvostaa sitä, että Helsinki todella on pieni ja idyllinen kaupunki. Kaupunkikuvasta puuttuvat vaikkapa Tallinnalle tyypilliset lasiset pilvenpiirtäjät, jotka eivät mielestäni sovi edes Tallinnan kaupunkikuvaan.  Helsingin eri kaupunginosissa näkyy niille ominaisia piirteitä ja rikasta arkkitehtuuria.

Senaatintori ympäristöineen on melko hulppea paikka kaiken kaikkiaan. Helsingin Tuomiokirkon tutut turvalliset kupolit ja apostolit kirkon katolla näkyvät pitkälle kaupunkikuvassa. Säätytalon kullalla koristellut krumeluuripilarit tai Snellmannin jykevän isällinen patsas Suomen Pankin edessä. Näissä kortteleissa tulee aina sellainen varma ja vakuuttava olotila eikä tee mieli kikatella vaan ohittaa rakennukset perin arvokkaasti. Säätytalon fasadista mieleeni tulee aina takaumat pääsiäiseen ja Via Crucis kulkueeseen. Törmäsimme muuten eilen hurmaavaan brasilianterrierin pentuun, joka leikki riehakkaasti patsaan jalkojen juuressa yrittäen välillä tehdä innokasta tuttavuutta ohikulkijoihin. Silloin teki mieli vähän kikattaa tämän pennun lumileikeille.

Sininen hetki teki loppuaan ja poskia jo sen verran nipisteli, että oli aika päättää tämä kävelylenkki ja siirtyä sisätiloihin. Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki myös talvella.

Talvipuutarhan joulu

Hammarskjöldintiellä Töölönlahden toisessa päässä sijaitsee yksi minun suosikkipaikkani Helsingissä. Ihanan idyllinen 120-vuotta vanha Talvipuutarha on hurmaava rakennus ja näin jouluna siellä kannattaa käydä kurkkimassa puutarhan tonttujen joulupuuhia. Tapahtuma avautui jo 10.joulukuuta ja kestää loppiaiseen saakka. Tonttuja hiippailee puutarhassa vähän siellä ja täällä joten kannattaa pitää silmät auki siellä liikkuessaan minkä nurkan takana ne mahtavat kurkkivat.  

Nukketeatteri Sytkyt pitää myös Talvipuutarhassa esityksiä useana päivänä ja tarkempi aikataulu tästä. Nukketeatterissa heräsi henkiin Yrjö Kokon iki-ihana Pessi ja Illusia. Todella kiva esitys ja sai hyvin lapset sekä lapsenmielisetkin mukaansa. Koin tosin myötähäpeää siitä kun esityksen jälkeen "äidinkielenopettaja" meni ojentamaan esittäjä Juha Laukkasta siitä, että tämä oli taivuttanut jonkun sanan esityksessä väärin ja että tapaninpäivä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Jotkut eivät tunnu pääsevän ammatistaan irti edes vapaa-ajalla. Laukkanen pahoitteli taivutustaan ja puolustautui ettei hän ollut kirjoittanut ohjelmalehtistä vaan Talvipuutarhan väki. Toivottavasti tuo "äidinkielenopettaja" ei lue minun blogiani koskaan koska täällä jos missä vilisee kirjoitusvirheitä kun ajatukseni juoksee aina nopeammin kuin sormeni.... :D

Karppilammikon pulleat punaiset karpit uivat laiskasti jouluisessa Talvipuutarhassa kynttilöiden valaistessa niiden uintia. Talvipuutarhaan on tonttujen lisäksi tuotu myös ihania joulukoristeita ja -kransseja kasvien joukkoon. Valkoiset atsaleat reunustivat karppilammikkoa ja ne näyttivät niin ihanan reheviltä. Itse en ole eläessäni onnistunut kotioloissa pitämään hengissä yhtäkään atsaleaa....

Nämä lintuhäkissä temppuilevat sirkustontut tuntuivat olevan monen lapsen suosikkeja Talvipuutarhassa. "Äiti, mä en ole koskaan ennen ollut näin hauskassa paikassa" arviolta neljä vuotias tyttö totesi nauraa kikattaen vanhemmilleen. 

Hassua ajatella, että ulkona on pakkasta yli viisi pakkasastetta ja täällä me vain tropiikissa katselemme toppavaatteissa näitä ihania kukkasia ja puita. Naulakkokin olisi ollut ja viisas katselija olisi ehkä jättänyt vaatteensa sinne ;)

Kukkien katselun ja tonttujen etsimisen ohella voi nauttia kahvia, teetä, virvokkeita, pullaa ja ainakin tänään oli tarjolla maukasta lemoncurd juustokakkua, jonka makua oli vielä korostettu kardemummalla....mmmm....todella herkullista. Kahvikuppi ja iso kakkupala vain viisi euroa!

Talvipuutarha kahvio on auki satunnaisesti joten kannattaa tarkistaa ennakkoon ja tarvittaessa puutarhaan saa ottaa myös omat eväät mukaan.

Talvipuutarhan suurin "joulukukka" kameliapuu oli juuri avaamassa nuppujaan. Täytyy mennä vielä piipahtamaan myöhemmin kun tämän valtaisan Camellia japonican kukat ovat avautuneet. Nyt puutarhassa kukkivat hyasintit, amaryllikset, joulutähdet, marras- ja joulukuun kaktukset.

Täälläkin oli kauralyhde ja punatulkkuja....tosin nämä olivat vain koristeita.

Osa tontuista oli hiihtolenkillä kaktusten ja mehikasvien joukossa. Siellä ne lykkivät suksillaan vaikka lunta ei Talvipuutarhassa ollut laisinkaan. Hyvä oli luisto ja pito silti tonttujen suksissa.

Ulkona alkoi jo olla käsillä sininen hetki ja aurinkokin oli laskemassa. Ainakaan tänään ei virallisista aukioloajoista pidetty niin tarkasti kiinni koska mielestäni kello oli jo yli neljä kun lähdimme ulos Talvipuutarhasta tai saatoin myös kadottaa ajantajuni tässä kukkaloistossa.

Ehdottomasti kannattaa ottaa jonkun joululomapäivän ohjelmistoon Talvipuutarha.

Puutarhaan on vapaapääsy ja ohjelmaakin lapsille.