Pikkukaupungin joulutunnelmia

Jouluaattoon on enää kymmenen päivää - mihin ihmeeseen tämä joulukuun alku on oikein kadonnut? Maahan satanut hentoinen lumipeite saattaa ehkä lupailla melkein valkeaa joulu ja idyllistä joulumaisemaa jos säiden haltijat pysyvät hyvällä tuulella. Vaikka kotona olisi ollut ihan yllin kyllin erilaista joulupuuhailua halusin pyhittää tämän sunnuntain muiden tekemien jouluidyllien katselemiseen ja joulukokemusten keräämiseen pikkukaupungissa meren rannalla. Ei ehkä vielä voida puhua perinteestä jos osallistuu toisen kerran Loviisan jouluun :) mutta haluan tehdä retkestä itäiselle Uudellemaalle perinteen ja jokavuotisen jouluni aloitustradition. Joten tänään jo autossa  Loviisasta lähdettäessä todettiin "Sitten ensi vuonna taas uudelleen!"

Joulukoteja oli tänä vuonna mukana tapahtumassa seitsemän ja ehdimme poiketa niissä viidessä. Tapahtuma järjestettiin kahtena viikonloppuna 29.-30.11. ja 13.-14.12. Eilen olisi ollut suuret Laivasillan joulumarkkinat ja Lucia-kulkue iltakuudelta mutta tänään kaupungin kaduilla näkyi harvakseltaan ihmisiä ja koko kaupungin päällä lepäsi rauhallinen joulualoitus tunnelma.

Aloitimme  ajamalla Kuhlefeltinkadulle Kuninkaanlammen joulukotiin ensimmäiseksi. 

Minulle vierailu Kuninkaanlammessa oli ensimmäinen vaikka niistä kuuluisista Olga-emännän piirakoista olen kuullut useita kertoja. Voi, miten ihana paikka tämä 1750-luvulta peräisin oleva talo ja sitä ympäröivä puutarha oikein olivat! Kaikki oli kuin jostain satukirjasta. Lumenpeittämät siniset puutarhakalusteet ja niiden takana näkyvä oikea Kuninkaanlampi ja sen vesi. Ilman harmaus ja päivänvalon riittämättömyys eivät tee oikeutta tälle kauniille maisemalle. 

Kuninkaanlammen pihapiirissä on myös hurmaava pikkupuoti täynnä mitä ihanampi asioita. Sieltä löytyi iso valikoima joulukortteja, designia, joulukoristeita ja suloisia koriste-esineitä. Kuka voisi vastustella katajanoksia pitelevää valkoista pupua? Minä en ainakaan voinut joten Marjon matkaan Espooseen lähti yksi valkoinen pupujussi. Ostin lisäksi hauskoja tuikkukuppeja, joista yksi on varustettu pienellä hopeanvärisellä poronpäällä. 

Seuraavaksi kurkkasimme sitten sisälle itse Kuninkaanlampeen. Todella kaunis interiööri täynnä joulunpunaisia koristeita ja upea hopeisilla puodin myymillä joulukuusenkoristeilla koristeltu joulukuusi. Talosta henki sellainen jouluinen tunnelma, jota vielä täydensivät jouluiset tuoksu keittiön puolelta ja hyasinttien vieno tuoksu. 

Meillä on valinnan vaikeutta keittiön kahviossa koska siellä olisi ollut vaikka mitä herkkuja tarjolla. Itse päädyin ottamaan sen kuuluisan Olgan kaalipiirakan ja se todella maistui hyvältä MUMS! Samanlainen maku kuin viime kevään Pietarin matkallani syömissäni suussa sulavissa piiraissa. Tarjolla oli myös venäläistä joulukakkua, mutta koska se sisälsi pähkinöitä ja manteleita jätin sen suosiolla väliin. Olgan herttainen tytär tarjoili keittiössä ja kertoi meille tarkemmin talosta ja Facebook-sivusta, josta löytyisi lisätietoja Kuninkaanlammesta. Unohdin kysäistä tämän ystävällisen kaunottaren nimen.

Olin jo joulupuodin puolella rapsutellut tätä uljasta venäjän vinttikoiraan ja teimme nyt kahvitellessa lähempää tuttavuutta kauniin Alma-Orvokin kanssa. Alma-Orvokin emäntä Eija Keckman pitää Eija's Garden nimistä elämyspuutarhaa Ahvenkoskella. Saimme kutsun tulla tutustumaan Eijan puutarhaan kun se taas avataan toukokuussa. Kuulosti niin mielenkiintoiselta paikalta, että tuskin maltan odottaa kevättä ja Alma-Orvokin uudelleen näkemistä. Kyllä oli uljas koira ja ihanan pehmeä turkki!

Seuraavaksi suuntasimme vielä taidegalleriaan katsomaan risutaiteilija Tarja Heikkilän taidonnäytteitä. Melko taidokkaita risuista tehtyjä teoksia. Erityisesti tuo kannellinen vasu oli mieleeni. Valitettavasti Tarjan työnäytöstä emme nähneet mutta myynnissä olevan kirjan avulla olisi voinut opetella taiteilemaan risuista vaikka mitä. Tämä voisi olla kiinnostavaa puuhaa!

Seuraava joulukotikohteemme oli sitten Vackerbacka. Kiusoittelin talon isäntää siitä mahtaako marja-aronia glögi olla yhtä hyvää kuin viime vuonna ja olihan se. Siihen sitten vielä kyytipojaksi joulutorttua niin voiko jouluisempaa olla. Tässäkin talossa törmäsimme koiraan - unohdin ihan kysyä tämän leikkisän sheltin nimeä, joka kävi lelun kanssa jaloissani useaan otteeseen kutsumassa leikkiin.

Vackerbackan pihapiiriin oli LWT-tapahtuman jälkeen ilmestynyt aito puhelinkoppi, joka oli somistettu kristallikruunulla ja kukilla. Pohdimme glögimukien ääressä mitä kaikkea hauskaa voisikaan kehitellä tarpeettomaksi jääneisiin puhelinkoppeihin kaupungilla.

Siirtymä seuraavaan joulukotiin Ajurintaloon oli lyhyt eli kipitimme viereiseen taloon Puutarhakadulla. Harmikseni talon isäntäpariskunta Katja ja Heikki eivät olleet kotosalla vaan tanssitunnilla mutta toivottavasti lähettämäni terveiset tulivat perille talonvahtien kautta :)

Kuulimme, että aamusta talossa oli taas ollut kaksi bussilastillista venäläisiä ja kahvipöytään oli jätetty kauniilla käsialalla kirjoitettu kiitosviesti vierailusta. Pöytä notkui taas herkkuja, joita oli pakko syödä enää silmillään kun vatsa ei vain yksinkertaisesti enää vetänyt.

Pakko tunnustaa, että seuraavaa taloa etsiessämme lähdimme pimenevässä iltapäivässä kulkemaan täysin väärään suuntaan. Ihmisen suuntavaisto voi näemmä pettää myös Loviisan kokoisessa miniatyyrikaupungissa. Palasimme takaisin Suolatorille ja katsomaan tarkemmin seuraavan kohteen osoitteen ja siinähän se oli ihan parinsadan metrin päässä eli Pitkänpöydäntaloon olimme menossa.

Ja avattuamme oven Korpeloiden ihanalle kuistille niin kukapas muu meitä tuli vastaan kuin perheen koira Seda tällä kertaa kyllä ilman joulukaulusta mutta mukanaan toinen hyvin samannäköinen labbis. Talon emäntä valisti meitä, että toinen koira oli Sedan pentu. Kylläpäs meitä nyt onnisti nähdä paljon karvaisia kavereita tällä reissulla. Tällä kertaa keraamisesta koirakokouksesta lähti Marjon matkaan yksi laulaja....siitä sitten vähän myöhemmin enemmän :)

Otimme suunnaksi CasaItalian mutta tultuamme perille huomasimme, että talo oli pimeä. Ulkopuolella oli Loviisan joulutalojen mainos mutta sen päälle oli liimattu lappu "Sorry we are closed. Merry Christmas." Toivottavasti mitään ikävää ei ollut sattunut kun kohde oli jo suljettu ennen tilaisuuden loppumista.

Ei hätää sillä samalla suunnalla oli viimeinenkin kohteemme eli Helgas Sibeliuksenkadulla. Tämä entinen matkustajakoti oli minulle uusi kohde ja mielenkiintoinen sellainen. Kuulimme talon emännältä vähän talon historiasta sekä esineistä, joista monet olivat entisen matkustajakodin jäämistöä. Sääli ettemme ehtineet kuuntelemaan Misanel lauluyhtyeen esitystä, joka oli ollut jo aiemmin päivällä. Ihanan tunnelmallinen kohde ja paljon kynttilöitä. Tässäkin kohteessa saimme rapsutella perheen koiraan ranskanbulldoggi Untoa.

Oli aika jättää Loviisan joulukodit ja lähteä ajamaan kohti pääkaupunkiseutua. Kiitos kaikille vieraanvaraisuudesta ja mukavista juttutuokioista. Kesällä taas nähdään!

Hyvää joulua!