Joulupyhien tunnelmaa

Jouluaatto aamussa on aina parasta se hetki kun hiipii vielä pimeässä aamussa keittiöön ja sytyttää ensimmäisen kynttilän. Palavan tulitikun tuoksu ja hennosti talviaamussa lepattava liekki tuovat mieleen sellaisia muistoja lapsuudesta, joita haluan aina vaalia ja pitää omassa joulussani mukana. Seuraavaksi sitten aloitetaan riisipuuron keittäminen ja odotellaan malttamattomana milloin pääsisi maistelemaan höyryää riisiherkkua ja etsimään sitä mantelia puuron seasta. 

Riisipuuro on ehdoton osa jouluani ja sen seuraksi kaipailen sellaista rusinakeittoa kun isoäidillä oli tapana tarjota aina jouluna tai luumusoppaa. Myös sekametelisoppa tai siis sekahedelmäkeitto olisi ihanaa mutta en ole itse sitä keittänyt moneen jouluun. Isoäitini teki aina todella hyviä hedelmäkeittoja ja sitten oli tapana vielä laittaa kermavaahtoa keiton päälle jos söi hedelmäkeittoja ilman riisipuuroa.

Perinteiset jouluruuat on minusta todella hyviä ja joskus toivoisin voivani syödä lanttu- tai perunalaatikkoa joulun jälkeenkin. En ole nyt pariin vuoteen itse tehnyt laatikoita mutta ehkä taas ensi jouluna sitten isoäidin reseptillä kunnon imelletty perunalaatikko - sellainen paksu ja keltainen, joka ihan valuu lautaselle. Pidän myös kalapöydän antimista lohesta eri muodoissaan, mädistä ja katkaravuista, joita meillä on aina myös joulupöydässä vanhempieni luona. 

Täällä pääkaupunkiseudulla tai yleensä rannikolla taitaa olla enemmän tapana myös syödä kalaa ja juurikin lohta jouluna. Itä-Suomessa syödään tietääkseni myös karjanpaistia joulupöydässä ja tiedän koteja, joissa laatikoita on runsaammin tarjolla mm. maksa- ja makaronilaatikoita. Suomalainen ruokaperinne on rikasta ja se on hyvä juttu!

Usein sitä syödään jo niin paljon ruokailessa ettei enää ole tilaa jälkiruualle kuten ei tänäkään vuonna. Joulupukkia odoteltaessa keitettiin kuitenkin joulukaffet pipareilla ja joulutortuilla höystettynä. Joulupukin odottaminenkin on raskasta puuhaa kun pitää vahtia ikkunoita ja ovea miettien tuleeko pukki koska vai onko ehkä mennyt ohi meidän talon :)

No, tulihan se Joulupukki lopulta ja pienten apulaisten kanssa jakoi valtavasta lahjasäkistään kaikille lahjoja. Joku taisi jopa saada Robin-henkisesti eriväriset kengätkin ja ihan valtavasti Frieds-legoja. Minnie puolestaan sai niin mieluisen paketin ettei sen avaamisesta edes saatu kuvaa kun nälkäinen "korvanmetsästäjä" silppusi pakettinarun ja paperin silmänräpäyksessä. Ja sitten ruokapöydän alle herkuttelemaan joululahjalla :)

Joulupäivän aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja houkutteli lähimetsään kävelylle. Sää oli sen verran kylmä ja pakkanen purevaa, että puettiin oikein kunnolla päälle talvivarusteet. Tassutkin olisi mitä ilmeisemmin pitänyt suojata fleecetöppösillä koska kylmän luminen maa sai hassun "kolmijalka koira"- efektin esille melko pikaisesti metsässä. Veimme linnuille talipalloja läheiseen metsikköön ja joku oli tuonut myös kauralyhteen metsän asukeille. Onnistuin näkemään ensimmäiset punatulkut tänä talvena mutta kuvaan saamiseksi ne olivat aivan liian vikkeliä.

Joulupäivänä iltana tehtiin sitten perinteinen retki hautausmaalle sytyttämään lyhdyt haudoille. Ajoimme Vihtiin ja hautausmaa näytti kauniilta lumisessa maisemassa ja tuhansien kynttilälyhtyjen palaessa vasten mustaa iltataivasta. Kynttilöiden sytyttäminen vainajien muistolle on kaunis tapa ja siitä haluaisin pitää ehdottomasti pitää kiinni. Myös joulukirkossa käyminen aattona on kuulunut jouluihini mutta tänä jouluna se piti ajanpuutteen takia jättää valitettavasti väliin.

Piipahdimme myös viemässä joulutervehdyksen tädilleni Oinasjoelle isän entiseen kotitaloon siis meidän Peltolan mummolaan. Siellä taas notkui pöytä jouluherkuista joten siinä sitten vain ihan vähän syötiin lohileipiä, tuorejuustoa ja vihreitä kuulia. Jouluaikana tulee kyllä mässäiltyä ihan kauheasti mutta sitä helpompi on sitten tehdä ryhtiliike heti vuoden alusta.

Kotimatkalla ajoimme vielä ihailemassa Espoon vanhan kivikirkon maisemia ja viemässä muutaman kynttilänlyhdyn myös tälle hautausmaalle. Päivän ylensyönnistä ja kiertämisen rankkuudesta kertoo ehkä se jotain, että asettauduin sängylle lukemaan uutta joululahja kirjaani kunnes heräsin kello 3.00 yöllä siihen, että yövalo palaa edelleen ja makaa kyljelleni kirjan päällä :D

Saa nähdä miten rankka tästä Tapaninpäivästä tuleekaan :)