Joulun taikaa

Aloittaessani Marjon matkassa blogin kirjoittamisen oli ensimmäinen joulupäivä kaksi vuotta sitten. Muistan vieläkin elävästi kun painoin "julkaise" painiketta bloggerissa ja mietin menikö tekstini tänne blogiini oikeasti ja olisiko se muidenkin luettavana? Siellähän se sitten oli ja on edelleenkin. Nyt kun katson tuota ensimmäistä bloggausta on siinä asettelu ja kuvatkin vähän sinnepäin mutta niin saa ollakin. Tuo oli ensimmäinen  ponnistukseni bloggailun maailmassa ja sen pitää juuri näyttääkin tuollaiselta vähän "kotikutoiselta". 

Olin miettinyt pitkään oman blogini aloittamista ja kun Kenkälaatikon Kenkätestaaja bloggailu loppui juurikin joulun alla tarjoutui tähän oivallinen tilaisuus. Toinen syy miksi halusin aloittaa juuri jouluna on tämä blogin pitäjää vaivaava jouluhulluus :) Olen aina pitänyt joulunajasta ja siitä, että saan laittaa kotini jouluiseksi ja nauttia muutamia viikkoja enemmän koristellusta ympäristöstä.

Vuosien myötä ole oppinut kyllä vähän armollisemmaksi joulun valmistajaksi eli ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse jos ei ehdi tai jaksa vaan jotain voi ostaa myös valmiina. Pariin viime vuoteen aikataulu ei vain ole antanut myöden mm. valmistaa joululaatikoita itse mutta sitä ennen tein ne joka joulu isoäidin vanhoilla resepteillä, jossa kaikki mitat olivat "hyppysellinen sitä ja siinä kattilassa niin paljon lanttuja, että vesi melkein kattilan reunaan". Hyviä laatikoita on silti tullut ja jopa imelletty perunalaatikko on lähes joka kerta ollut sellaista keltaista ja juoksevaa :)

Eräänä jouluna muutama päivä ennen jouluaattoa kävi pieni vahinko juurikin tässä laatikkoshowssa. Joululaatikot olivat jo valmiita kun tiskasin leikkuulautaa ja veitsiä. Jotenkin vain yksi veitsistä lipesi kumihanskoilla verhoilluista käsistäni takaisin altaaseen ja vähän se nipsaisi mutta nostin pudonneen veitsen vain  takaisin kuivauskaappiin ja jatkoin muiden astioiden pesua normaalisti. Yhtäkkiä tiskialtaan vesi olikin ihan punaista ja kun vedin hanskan pois kädestäni vasemmasta kämmenestä suihkusi verta. Siitä sitten keittiöpyyhe tiukasti käden ympärille ja pihalle raapimaan auton ikkunoita jäästä ja kiireen vilkkaa Dextraan. 

Keittiö näytti lähdettyäni varmaan siltä kun sieltä olisi teurastettu pikkupossu koska veriroiskeita oli siellä täällä lattialla ja kaapinovissa. Dextrassa ystävällinen lääkärisetä käski jättää nyt loput jouluhommat tekemättä ja tikkasi kämmenen. Haava ei siis ollut iso mutta sitäkin syvempi. No, tekevälle sattuu ja tapahtuu mietin ja kiitin onneani, että joulu oli melkein jo valmista :)

Ehkä se joulun taianomainen hämäryys yhdistettynä kynttilöiden lepattavaan liekkiin tekee minulle tästä sydäntalven juhlasta niin tärkeä. Tai se, että silloin ollaan yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Syödään hyvin ja pitkään eikä pidetä kiirettä mihinkään. Jossain mielen sopukoissa toki se joulun tarina, jota esitettiin joulunäytelmänä koulussa ja mahdollisesti myös joulukirkko sekä Hoosiannan hyräily kirkonpenkissä luovat ainutlaatuisen joulufiiliksen. 

Pidän myös siitä, että saan väkerrellä joululahjapaketteja kieputtamalla narua niiden ympärille. Jo pelkästään joulukorttien kirjoittaminen on minusta joulumieltä nostattava hetki. Joulun taikaa on siinäkin kun haen kellaristani esille joulukoristeet ja jälleen kerran alan selvitellä tähtinauhoja, jotka oudosti ovat kesän aikana menneet sen tuhanteen solmuun kuten parvekkeen valotkin. Olen täysin vakuuttunut, että joulukoristelaatikossa asuu joku vähemmän kiltti tonttu, joka sotkee ne aina joulun aikaan ihan sekaisin jotta minä istuisin hetken aloillani ja selvittelisin siitä kärsivällisesti :)

Oman jouluaikani aloittelen pikkuhiljaa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen eli silloin alkavat ensimmäiset joulukukat ilmestyä kotiin. En halua laittaa jouluvaloja ennen ensimmäistä adventtia parvekkeelle enkä myöskään ottaa joulukoristeita esille kuin vasta paria päivää ennen jouluaattoa. Toisaalta itse sitten venytän omaa jouluani aina loppiaiseen saakka. Katsoin tapaninpäivän iltana surullisena roskakatoksen vieressä makaavaa todella kaunista joulukuusta ja mietin miten joku oli raaskinut heittää sen jo pois?

Mutta meillä jokaisella on oikeus viettää juuri sellainen joulu ja silloin kun me itse haluamme. Kaikki eivät edes vietä joulua vaan haluavat vaikka matkustaa pois etelän lämpöön ja sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua ja yhdessäoloa perheen kanssa. Itse en siihen kyllä kykenisi :)

Välipäiväterveisin Bloggaajanne

Marjo