Vain elämää ilta

Viimeiset kuusi viikkoa ovat perjantai illat lähes poikkeuksetta olleet pyhitetty Nelosen Vain elämää -sarjan kolmannen tuotantokauden tiiviiseen seuraamiseen. Kiireisen työviikon jälkeen on ihan parhautta vain asettautua teeveen äärelle mukavaan asentoon ja nauttia hyvästä musiikista artistien jutustelujen lomassa. Joskus on kiva myös seurata sarjaa hyvien ystävien kera ja eilen oli minun vuoroni tarjota kotisohvaani innokkaille musiikkifaneille.

Töissä vierähti vähän pitkään joten mitään kovin monimutkaista pikkutarjottavaa en ehtinyt loihtia ystäville mutta jotain pikkusuolaista siihen musiikkinautintoon oli saatava. Olin ostanut Pirkan luomu ruisnappeja jo aiemmin keittiökaappiini ja päätin tehdä niiden päälle katkarapumajoneesia. Nappasin katkaravut ja muut tarvikkeet matkalla kotiin mutta kiireessä meinasivat ostetut koiraruuat jäädä kassalle. Kassatäti huuteli huolestuneena perääni, että "Nyt kyllä jotain tärkeää jäi!" HUH HUH onneksi huomasin kaupassa sillä kotoa oli kaikki koiranruoka loppu enkä millään olisi enää ehtinyt takaisin kauppaan hakemaan unohdettuja ostoksia.

Katkaravut pikaisesti valumaan siivilään ylimääräisestä nesteestä ja sillä aikaa sotkin ranskankerman ja majoneesin. Puristin mukaan tilkan sitruunan mehua  ja hienonsin tahnan joukkoon tuoretta ananasta, jonka olin kaupasta ostanut itse asiassa lauantain aamiaista varten. Ananas antaa kivasti makeutta katkaravuille ja sitten sekaan vähän suolaa, tilliä, ruohosipulia, aavistus chilijauhetta  ja pippuria. Tahnaa runsaasti ruisnappien päälle ja koristeeksi basilikan lehti, josta tulee hyvä twist tähän pikkusuolaiseen.

Olin ostanut myös granaattiomenan, jonka avaaminen sujui tällä kertaa yllättävän kivuttomasti eikä keittiö näyttänyt kuorimisen jälkeen siltä, että siellä olisi teurastettu joku eläin. Harmikseni granaattiomenan yksi lohkoista oli ihan mustunut mutta onneksi hedelmä oli sen verran suuri, että siitä tuli ihan kiitettävästi syötäviä siemeniä tarjolle ja lisäksi pilkoin persimon hedelmiä mukaan tarjottavaksi.

Siideriä, vaahtokarkkeja, turkinpippureita ja Susu pussi vielä esille niin vieraat voisivat tulla ja Vain elämääkin alkoi jo. Ovi kello soi ja meillä alkoi musiikki-iltamat. Ai, niin oli siihen käden ulottuville varattu myös Nessu-paketti ihan vain varmuuden vuoksi :D

Ihan liikuttava jaksoa taas jälleen kerran eikä niiltä kyyneleistä kotisoffallakaan vältytty. Useampikin pyyhki silmänurkkiaan katsoessaan kun illan isäntä Samuli Edelmann vetisteli ruudussa.

Olin ihan rakastunut Elastisen vetoon tällä kertaa ja siihen, että vuoden 1991 Euroviisu kappale Peggy oli päivitetty 2010-luvulle. Ihana kappale ja joka kerta joku laulaa sen myös karaokessa mutta nyt tuli uusi merkitys kappaleella ja ihan erilainen sovitus myös. 

Pitäisikö ottaa liput sitten Hartwall Arenan konserttiin siis sittenkin....