Tasapuolisesti tunneleita, tykkejä ja mustikkatassuja

Jos minun pitäisi valita Helsingistä yksi paikka, jonka saisin esitellä ulkomaalaiselle ja miksei kotimaisellekin vieraalleni se oli ehdottomasti Suomenlinna. Syitä tähän on monia ja yksi niistä on se, että sinne on matkattava lautalla. Muistan jo ihan pikkutytöstä kuinka jännittävää oli päästä Suomenlinnan lautalle ja katsella yläkannelta loittonevaa Kauppatoria. Oli sellainen tunne kun olisi lähdetty pidemmällekin merimatkalle. 

Se ihana, vanha puisilla penkeillä varustettu Suomenlinnan lautta ei valitettavasti enää liikennöi mutta tässä uudessa lautassa tai niitä taitaa kyllä olla kaksi on mielestäni koristeena jotain vanhoja hallintalaitteita entisestä lautasta. Uudet lautat korvasivat jo yli puolivuosisataa palvelleen lauttavanhuksen, joka otettiin liikennöimään Helsingin olympiavuonna.

Suomenlinnassa on aina paljon turisteja ja niin oli myös viikko sitten sunnuntainakin kun teimme sinne seikkailuretken todella kesäisessä syyskuun säässä. Lämpömittari kohosi 20 lämpöasteeseen eikä mereltä tuleva tuuli edes viilentänyt ilmaa. On tämä ollut muuten merkillisen lämmin ja ihana syyskuu mutta en valita. Suomenlinnassa vietettiin myös jonkun onnellisen pariskunnan syyshäitä ja juhla-asuisia häävieraita näkyi mukulakivikujilla kiiruhtamassa kirkkoon. 

Onnistuimme myös näkemään toisen jo vihityn hääparin, joka oli valinnut kuvauspaikaksi lautta rannan ja taustalla edestakaisin seilaavan purjeveneen hääkuvilleen. Mikä toimii ideatasolla saattaa ehkä aiheuttaa pientä ongelmaa käytännössä kun lautasta purkautui satamäärin saareen pyrkijöitä keskelle kuvaussessiota. Tunsin vähän pahaa mieltä siitä onnistuivatko heidän hääkuvansa...

Suomenlinnan pääraitin varrella sijaitsevaa vaaleanpunaista vanhaa puutaloa ja Café Vanillea on vaikea ohittaa kurkistamatta sinne sisälle. Avokuistilla on vaaleanpunaisia huopia ja liloja istuintyynyjä sekä kiemuraisia metallikalusteita ja hajuhernettä, joka kurottelee kohden verannan kattoa. Kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua joten täällä kannattaa ehdottomasti tankata vaikka juuri saareen ollaan saavuttukin. Me saimme myös silitellä ihanaa viirullista kissaa, joka kävi puskemassa päätään jalkojamme vasten kehräten.

Olen monesti miettinyt minkälaista olisi asua Suomenlinnassa vakituisesti? Keskellä 1750-luvulla rakennettua merilinnoitusta, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle? Yhteisössä, jossa ei ole asfaltoituja teitä vaan hiekkaa ja kiveä jalkojen alla? Ympäristössä, jossa autot ovat harvinaisuus raitilla koska kaduiksi ei Suomenlinnan teitä mielestäni voi kutsua. Suomenlinna on kuin pieni kylä, jossa asuu noin 800 helsinkiläistä. Silti se on vilkkaampi kuin moni suomalainen kaupunki koska siellä vierailee vuosittain satoja tuhansia kävijöitä. Vuosi 2009 oli ennätyksellinen eli Suomenlinnassa kävi 719000 vierailijaa! 

En yhtään ihmettele, että pihojen ja porttien pieleen on ilmestynyt kylttejä "asuintalo - yksityisalue" koska ei varmaankaan ole mukavaa törmätä kamera kaulassa tallusteleviin turisteihin omalla pihamaallaan kun istuu ottamassa aurinkoa kesäpäivänä. Tyylikkäin vinkkaus oman pihareviirin alkamisesta on ehkä tämä ison hämähäkin kutoma verkko talon nurkalla :)

Minulla olisi vastustamaton halu kurkistaa johonkin asuntoon sisälle näissä ihanissa vanhoissa taloissa ja samalla nähdä miltä Suomenlinna näyttää kun sitä katsoo omasta ikkunastaan ulospäin. Tunnen etäisesti työympyröiden kautta kaksi henkilöä, jotka asuvat täällä saaressa ympäröivän meren keskellä. Ehkä jonain päivänä haaveeni toteutuu ja olen vaikka kaffella jonkun suomenlinnalaisen luona....aina voi haaveilla... 

Koska saari on entinen merilinnoitus on se täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita olisi saarella peräti kuusi kilometriä. Muistan kouluajoilta kun kävimme luokkaretkellä Suomenlinnassa ja vaikka kuinka paljon pelotti piti mennä rohkeasti todella pimeisiin tunneleihin ja vakuuttaa kaikille muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti meinasi melkein pissata housuihinsa jokaisesta äänestä, joka kuului pimeyden keskeltä.

Nykyään - siis aikuisena - sitä katselee näitä tunneleita ihan eri näkövinkkelistä ja miettii mitä ihmeen pelättävää täällä on mahtanut edes olla lapsena - mörköjä? Nyt on valon ja varjon leikkiä hauska seurata tunneleissa kävellessään. Huomasimme retkellämme melko monta kuritonta turistia, jotka kiipeilivät mm. linnoituksen ikkuna-aukkoihin istumaan ja hyppivät sieltä myös alas nurmikolle melkoisen pudotuksen päähän. Vähän typerää puuhaa ja todella huonoa esimerkkiä lapsille. Sain itse selittää juurta jaksaen kummitytölleni miksei niin pidä tehdä vaikka muut tekevätkin.

Eipä tässä saaressa ole myöskään tykeistä pulaa. Suomenlinnan merilinnoituksen alueella on nimittäin yli sata erilaista tykkiä joten kohde on miesväen suosiossa selvästi. Tosin myös pienet tytöt osaavat esittää melko tiukkoja kysymyksiä liittyen sotaan ja tykkeihin. Piti ihan miettiä tarkkaan mitä vastaa ettei järkytä toisen mieltä ja miten selittää mitä sota on? Tai miksi sotaa on käyty? Tai kuinka noita tykkejä on käytetty? Mitä niillä on ammuttu ja miksi?

Toinen tiukka keskustelu käytiin linnanpihalla Ehrensvärdin hautamuistomerkin luona.

»Här Hvilar Grefve Augustin Ehrensvärd FältMarskalk Riddare och Kommendeur af Kgl Mjits Orden Omgifven af Sina verk Sveaborgs fästning Armeens Flotta»

"Mitä tuo teksti tarkoittaa? Kuka tämä setä on ollut? Koska se kuoli? Miksi tämä miekka ei lähde tästä irti? Miksi  näiden enkeleiden siivet on laitettu ketjuilla kiinni tähän?" Täytyy tunnustaa, että viimeistään tässä vaiheessa kummitäti mietti kuumeisesti oliko missannut peruskoulun historian tunneilta jotain liittyen Suomenlinnan historiaan koska ei osannut vastata tyydyttävästi kaikkeen.

Onneksi retkemme alkoi olla jo lähellä seuraavaa tankkauspaikka ja voisimme nauttia mustikkatassuja juoman kera upealla merimaisemalla. Viikko sitten oli muuten todella vilkkaasti liikkeellä vielä purjeveneitä Suomenlinnan ympäristössä ja näkyihän siellä horisontissa niitä isoja Ruotsin ja Tallinnan laivojakin. Selkeästi Cafe Piperin terassilla on parhaat näköalat ja maistuvat mustikkatassut  koska kaikki pöydät olivat täynnä ja vuoroa sai jonottaa :)

                                                                                                                                  

Suomenlinnassa voi siis kävellä tunneleissa, kiipeillä vallien päällä ja ihailla maisemia, katsella vanhoja rakennuksia ja miten niitä restauroidaan koko ajan rapautumisen estämiseksi, ihailla puiden ja luonnon vehreyttä ja kiven kauneutta muureissa, kävellä puistomaisten maisemien halki ja nauttia syyspäivästä unohtamatta herkullisia kahvila kokemuksia. Ehkä juuri kaiken em. takia tämä on paikka, jonka ehdottomasti haluan esitellä ulkomaalaiselle vieraalle. Suomenlinnassa on hauska sekoitus jännää historiaa ja linnoituselämän salaperäisyyttä sekä ympäröivä upea merimaisema, joka muuttuu luonnonvoimien ansiosta jatkuvasti.

                                                                                               

Kesäisenä päivä voi varata mukaan uimapuvun sekä huovan ja suunnata Suomenlinnan pikkuiselle uimarannalle nauttimaan vaikka eväskorin kera. Uimaranta on suojaisassa poukamassa joten ohi ajavien veneiden ja laivojen aallot eivät uiskentelua häiritse. Syyspäivänä ranta oli autio ja tyhjä mutta läheisillä kalliolla istui monia seurueita paistattelemassa päivää.

                           

                           

Suomenlinna on upea paikka ja meillä onnistunut retki. Koska tälläkään Marjon matkalla ei Lumia1020 akku kestänyt koko reissua on osa kuvista otettu iPhone5:llä. Älypuhelimet ovat kyllä varsinaisia virtasyöppöjä tai ainakaan minun käytössä ne eivät kestä päivääkään :)