Loviisan Wanhat Talot - osa II

Lupailin kakkososaa Loviisan Wanhojen Talon tapahtumaan ja tässä se vihdoin on. Bloggailu jäi vähän Design viikon jalkoihin mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Seuraavaksi suuntasimme Loviisan ainoaan porttitaloon Vackerbackaan, joka sijaitsee osoitteessa Puutarhakatu 34. Tässä vaiheessa Suolatorilla oli lauantaina jo sellainen ihmisvilinä ja puheensorina, että olisi pitänyt arvata, että tässä kohteessa tulee olemaan myös melkoinen tungos. Toisaalta sopu sijaa antaa ja joulukodeissakin mahduimme kaikki oikein hyvin tänne vähän jonottaen maistelemaan makeita jouluherkkuja. 

Huomasin vain harmikseni kun olimme saapuneet Loviisaan, että olin laittanut jalkaani taas tennarit, jotka pitää solmia. Ensi vuonna on muistettava, että jalkaan vain sujautettavat kengät ovat AINOA oikea jalkinemalli Loviisa viikonloppuun. Ei sitten tarvitse kyykkiä ja tasapainoilla sinisten muovitöppösten kanssa kymmenien muiden ähkivien kanssa pienissä tiloissa. Täytyy varmaan laittaa tästä muistutus kännykkään, että varmasti ei unohda tätä ensi kesänä :)

Tina ja Juha Karvosen talon projektia on ollut mielenkiintoista seurata omien käyntivuosien aikana. Nyt vanhempien korkea, upealla kristallikruunulla varustettu makuuhuone oli valmis. Äärettömän kaunis tapetti kruunasi huoneen ja sointui niin hyvin valkoiseen kakluuniin. Erittäin onnistunut kokonaisuus ja pidin tästä hyvin paljon. Vackerbackan talo oli muuten yksi taidekohde Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa. Hauska idea tuoda viikonlopun ajaksi taidetta ihmisten koteihin ja myös meidän vierailijoiden katseltavaksi. En muista onko tällaista ollut aiemmin?

Ihailimme lastenhuoneessa (taisi olla pojan huone rummuista ja baseball takista päätellen) mahtavia kultakirjailtua sänkyjä. Huomasin sitten kotona, että Loviisan Wanhat Talot -lehdestä, että nämä sängyt oli löydetty Loviisan Suurkirppikseltä. Hempeän keltainen tapetti antoi hyvän kontrastin tähän huoneeseen ja kiva yksityiskohta oli mielestäni laittaa kasvi piirongin laatikkoon kasvamaan.

Vackerbackan talo on rakennettu 1700-1800 -luvuilla. Tässä talossa on jouduttu kyllä tekemään melkoisia kunnostuksia kun kaikki lattiat on kaivettu auki ja vuotavan katon takia lahonnut hirsiseinäkin on mennyt vaihtoon. Hatunnoston arvoista, että vuonna 2011 kunnostuksen aloittanut pariskunta on saanut jo näin paljon valmiiksi ja kaiken lisäksi sisustanut talonsa todella tyylikkään persoonallisesti.

Minusta on hienoa nähdä tällaisia kuluneita maalipintoja ja sitä ajan kerroksellisuutta taloissa. Kaiken ei siis todellakaan tarvitse olla viimeisen päälle laitettua ja puunattua. Talon useassa huoneessa näkyi upeita kakluuneita ja mietin, että voikohan niitä käyttää edelleen? Muistan lukeneeni jostain, että Vackerbackassa olisi jouduttu purkamaan vanhat huonokuntoiset hormit joten ehkä näiden kakluunien takkatulesta voi siis vain haaveilla.

Hauska keinulauta nallelle ja kukkasille keskellä olohuonetta. Kaiken ei tarvitse todellakaan olla sisustamisessa haudanvakavaa.

 

Harkitusti vanhoja esineitä patinoituneessa kaapissa, jonka ovet ovat huolimattomasti auki. Tässä kodissa kyllä kaikki vähän huolimattomatkin yksityiskohdat ovat kyllä tarkoin harkittuja.

Perheen esikoispojan uuninpangolla oleva tila oli kyllä jännä paikka. Sinne oli pakko päästä kurkistamaan ja olisi itsekin tehnyt mieli ryömiä tähän todella matalaan tilaan syömään vaikka popcorneja ja lukemaan sarjakuvia. Tästä tuli jotenkin mieleen lapsuuden majaleikit kun veljeni kanssa rakensimme kotona pöytien alle ja nojatuolien väliin sängynpeittojen ja tyynyjen avulla salaisia piilopaikkoja.

Pohjoinen osa Vackerbackan talosta on jo perheellä asuinkäytössä mutta eteläistä taloa vielä kunnostetaan. Talojen väliin jäävä pihapiiri on myös todella mielenkiintoinen paikka ja siellä taisi olla kirpparikin mutta oma huomioni keskittyi vain taloihin tässä kohteessa.

Tässä näkymiä eteläisestä talosta. Jos kurkaatte joulupostaukseeni niin on täälläkin tapahtunut melkoisia muutoksia ja myös kaksi vuotta sitten kesällä näytti ihan erilaiselta - klik! Ihan ensimmäisellä kerralla kun kävin Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa oli tässä rakennuksessa taisi ihan olla maalattia ja kaikki muukinihan alkutekijöissään.

Vackerbackan talon sisustuksessa on myös jännä yllätyksellisyys eli vanhaa yhdistettynä klassikkoihin tai paljon uudempaan ja moderniin luo muuten todella hyvin kontrasti. Vitran DAW-tuolit vaan ovat niin klassisen kauniita. Tässä mielestäni oiva asettelu Vitran tuoli vasten todella vanha hirsiseinään ja tekninen "härveli". Tässä juuri mietin olisiko tuo vimpain peräti mankeli? Valaiskaa tietämätöntä?

Ajurintalo (Puutarhakatu 32) toivottaa aina vieraat tervetulleiksi näillä persoonallisilla kumpparikukkaruukuilla. Ihan huippuhauska idea ja sopii perheen tyyliin. Tällä kertaa en muuten nähnyt vilahdukseltakaan Poran perheen kissaa, josta minulla taitaa olla kuvia edellisiltä reissuilta kun se täysin raukea makoilee sängyllä vähät välittämättä ohikulkevista katselijoista.

Tästä jääkaappimagneetista 10+ perheenäidille. Voiko tätä paremmin kiteyttää eli ei ne äiditkään aina jaksa painaa kotitöitä. Tämä magneetin sanoma menee silloin varmaan perille :D

Minusta on kiva juttu, että jokaisena vuonna Poran perhe on ottanut olohuoneen ruokailupöydälle esille näitä talon kerroksellisuudesta kertovia vanhoja tapetteja ja muutakin seinästä löytynyttä. On hauska katsella kuinka monta erilaista kerrosta vanhaa tapettia seinissä on ollut ja minkälaisia kuoseja niissä on ollut. Elämän kirjoa vuosien takaa!

Hurmaava oleskelunurkkaus vaikka lukemiseen. Tosin Ajurintalon ullakko on varsinainen loikoisa chillailupaikka. Vähän harmittaa etten tällä reissullani kerinnyt edes kurkata sinne. Ensi vuotta ajatellen täytyy kyllä vieläkin tarkemmin miettiä missä käy ja jokaisen talon osalta myös se salaiset sopukat tulee tarkistaa.

Näin sitä voi bongata uusia yksityiskohtia talosta, jossa on kuitenkin käynyt jo aika monta kertaa. Nyt vasta huomaisin miten entiset vesiputket oli luovasti naamioitu kynttilänjaloiksi! Hauska yksityiskohta.

Varmaan jos perheen usko on jossain vaiheessa ollut koetuksella talon ja remonttien kanssa on ollut hyvä katsoa tätä kuvaa ja miettiä miten kauniista talosta on kyse ja taas on saanut hurjasti halua jatkaa puurtamista eteenpäin.

Tässä on levollista nukkua hirsiseinää vasten unisiepparin alla. Sänkyä vastapäätä oli muute kauniin naisellinen selkeästi perheen äidin pöytä koruineen mutta siitä en onnistunut nappaamaan kuvaa ohikulkevien ihmisten takia.

Meillä kurni siis jo nälkä vatsassa ja olihan aamiaisesta vierähtänyt jo tovi. Tälläkin kertaa meille  valikoitui ruokapaikaksi Villa Aaltonen (Pitkäkuja 12). En ole muuten koskaan nähnyt Villa Aaltosta sisältä mutta sen puutarha on kyllä todella lumoava.

Puutarha on melko suuri ja siellä voisi kyllä samoilla pari tuntia ihan huomaamatta ja antaa vain ajan kulua. Villa Aaltonen on rakennettu 1800-luvun loppupuolella venäläisiä kylpylävieraita varten ja varmaan talon puutarhassa on silloinkin kuljeskeltu.

Osa kukista kukoisti kuten nämä hortensiat todella runsaina istutuksina ja osa kesäisemmin kukista oli lakastumassa pois. Omenapuut notkuivat omenoiden painosta. Puutarhassa kukkii muuten yli 60 erilaista ruusua. Juuri tähän puutarhaa on ehdottomasti päästävä katselemaan kukkivia ruusuja.

Ihania pieniä veistoksia ja patsaita ympäri puutarhaa ja levehdyspaikkoina metallisia puutarhatuoleja ja istuskeluryhmiä. Puutarhassa oli menneen maailman tuulahdus.

Sammaloitunut leijonapariskunta vartioi taloa. Tässä puutarhassa alkoi kyllä sormia syyhyttämään ja olisi tehnyt mieli tehdä jotain puutarhatöitä tai edes kuljeskella kastelukannua kädessä tämän kukkaloiston keskellä kuin puutarhuri.

Sitten nokka kohden Pitkänpöydäntaloa (Mariankatu 7). En ollut tähän mennessä vielä nähnyt yhtään karvaista kaveria - en kissaa enkä koiraa yhdessäkään talossa joten toivoin saavani silittää Korpelan pariskunnan ruskeaa labbista Sedaa Pitkänpöydäntalossa. Koin kuitenkin pettymyksen kun Seda oli lähetetty hoitoon täksi viikonlopuksi yleisen hälinän ja ihmisvirran takia. Toisaalta ymmärrän sen oikein hyvin sillä oma russeliriiviöni Minnie menisi varmaan ihan sekaisin jos meidän omassa kodissa ramppaisi ihmisiä ulos ja sisään. Sedalle siis virtuaalisesti rapsuja <3

Voiko olla hurmaavampaa tapaa toivottaa vieraat tervetulleiksi pihalleen. Mieletön oivallus käyttää metallisänkyä kasvimaan alustana samoin kuin Singerin-jalustan päällä kasvattaa vaikka salaattia.

Pitkänpöydäntalon kuisti on aina yhtä kutsuva oli sitten kesä tai talvi. Juurikin tässä sohvan vieressä oli se valtavan kaunis joulukuusi talvitapahtumassa. Hauska valaisin tuolla seinällä ja kivasti sointuvat värit yhteen seinän kanssa.

Sinistä posliinia keittiön avokaapissa ja taustana toimii hyvin keittiön sinivalkoinen tapetti. Keittiön ilmettä saa kevennettyä ottamalla kaapinovia pois huomattavasti. Itse vain mietin niitä pölyjen pyyhkimisiä mutta kaunishan tämä oli.

Rakastan itsekin tyynyjä ja niin näyttävät Korpelatkin tekevän. Ihana nähdä, että muillakin on tyynykasoja. On hauska vaikka lukiessa kirjaa nojailla tyynyvuoreen.

Olohuonetta hallitsee keltainen kakluuniuuni, joka on kaunis kuin koru. Tuo leopardikankainen tuoli melkein houkutteli minut istumaan itseensä....ai, miten niin pidän eläinkuosista :) Pitkänpöydän talossa on paljon taidetta ja osa siitä on varmaan perheen äidin Kaisan tekemään.

Bloggarin selfie Korpeloiden kultakehyksisen peilin kautta. Tuli ihan prinsessa olo tässä ovaalissa peilissä heijastuvassa maisemassa ja rakastan näitä erivärisiä kynttilä asetelmia, joita talossa oli muuallakin. Prinsessat eivät taida silti pukeutua anorakkiin :D

Eteishallin renginkaapin päällä maatuskat sievässä rivissä. Edelleenkin harmittelen etten itse silloin keväällä Pietarista saanut itselleni maatuskoita.

Korpeloiden pihapiirissä oli sitten myynnissä talon emännän tekemään keramiikkaa kuten nämä hassunkuriset koirat...onkohan perheen oma koira ollut innoittajana näissä....

....upea siniset kasvot vai oliko tämä peräti naamio....

.... hauskoja vähän keskiaikaisilta linnaneidoilta vaikuttavia keraamisia nukkeja!

Minua eivät pihapiirin taloja koristavat pääkallot ja luurangon osat ollenkaan haitanneet päinvastoin mutta edellämme mennyt pariskunta päivitteli niitä suureen ääneen. Mietin, että pitäisivät mölyt mahassaan sillä jokainen meistä saa sisustaa/somistaa/laittaa pihapiirinsä juuri kuten haluaa.

Tämän talon kukkapurkit ja kukkaset kuvaan varmaan joka kerta kun olen Loviisassa mutta osoite minulta hukassa. Mistähän talosta tässä mahtaa olla kyse? Talon pihalla oli kirppis ja pakkohan meidän oli kurkistaa ihan vähäsen vaan mitä siellä oli myynnissä. Oli muuten hyvä, että kurkistimme sillä sain vanhan valkoisella raamilla varustetun ikkunapokan kolmella eurolla. Tässä vaiheessa mieleeni ei ollenkaan tullut, että miten jatkan sitten liikkumista seuraavaan taloon jos kainalossani on painava ja melko isokin ikkunanpoka. Onneksi pokan maksettuani sain jättää sen myyjille säilytykseen. Kiitos vielä kerran! Uskon, että nämä myyjät saivat kyllä kaikki ikkunapokat kaupaksi sillä olivat niin hyväkuntoisia ja halpoja. Nyt minulla on sitten ikkunanpoka odottamassa tuunausta.

Ringströms Gård (Puutarhakatu 31) on yksi kestosuosikkini Loviisan taloista. Jaksan aina ihailla tuota kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneen välistä seinämään. Siitä tulee mieleeni jotenkin ystävättäreni asunto Lontoon South Kensingtonissa. Sivustavedettävä sohva on minun haaveiden listalla ollut jo vuosia ja jonain vuonna sellaisen hankin.

Kun lähestyimme Riemumestarinhuvilaa mietin mielessäni, että täällä on nyt kyllä tehty jotain edellisen käyntini jälkeen koska huvilan ympärillä oli vielä rakennustelineitä. Talon emäntä Päivi Mattila sitten kertoikin meille siitä valtaisasta projektista, joka oli myllertänyt heidän ihanaa kotiaan kevään ja alkukesän.

Iso avoveranta oli saanut uuden katon ja etusivun punssikuistin lattia oli suoristettu. Suurin urakka oli kuitenkin ollut katon uusiminen. Päivi kertoi kuinka vanhaa pikikattoa oli poistettu yli 7000 kilon verran ja viisi lavallista sitä oli kuljetettu pois työmaalta. Huh huh....melkoinen urakka mutta nyt talo voi taas hengittää vapaasti kun painolasti on pois sen päältä. Hauskasti Mattilat olivat dokumentoineet tätä urakkaansa ja kuvista näkyi hyvin eri vaiheet projektissa.

Tällä kertaa emme törmänneet edes perheen russelipoika Lasseen, jota kävimme tervehtimässä joulukotitapahtumassa talon hurmaavan pikkutytön Martan opastuksella saman pihapiirin pikkutalossa. Tosin minä koin ilmeisesti viime talven lämpöisen joulukuun sään jotenkin kesäiseksi kun väitin kivenkovaa Päiville käyneeni heillä jo vuosi sitten kesällä :D Onneksi Päivi ystävällisesti oikaisi meidän tavanneen joulukuussa.

Tässä talossa on vaan NIIN hurmaava sisustus!!!! Näkee, että perheen äiti on arkkitehti ja hänellä on silmää yksinkertaisen kauniille skandinaaviselle sisustukselle. Kivoja vanhan ja uuden yhdistelmiä. Ruskeita lasipulloja yritän itse aina bongailla kirppareilta ja omistankin yhden ruskean apteekkipullon. Nämä taitavat olla vanhoja kaljapulloja.

Päivi kertoi, että seuraavaksi voisi olla vuorossa sitten talon keittiön remontoiminen.

Mutta varmasti Riemumaisterin huvilassa vedetään nyt vähän henkeä edellisen voimien koitoksen jälkeen.

Kyllä tässä punssikuistilla kelpasi nyt seistä ja katsella ulos kun lattiakin on suorassa. Viimeksi joulukotiin tultiinkin sisälle talon päädyssä olevalta avoverannalta.

Meidän oli aika suunnata perinteisille kaffeille ja kakkukaffelle Konditorio-Cafe Vaherkylään. Seuraavaksi piti muistaa hakea se ikkunapoka ja ehdittiin siinä vielä matkan varrella katsella vähän kirppistavaroitakin.

Kiitos kaikille loviisalaisille, jotka avasitte taas kotinne ovet meille Loviisan Wanhat Talot tapahtumassa. Nyt on kymmenen vuotta takana ja toivottavasti tapahtuma tulee edelleen jatkumaan ja Marjon matka suuntautuu taas ensi kesänä sinne. Unohtamatta joulukoteja - näkemisiin!