Epäonninen bloggailijanne on taas palannut. Onnistuin vielä kertaalleen kadottamaan tietokoneen ja pilven välisen yhteyden, joten tässä on ollut tällainen piinallinen hermoja raastava viikon tauko kun ei ole päässyt kirjoittamaan teille yhtään mitään. Nyt pitäisi valokuvapilven olla sellaisen polun päässä etten eksy kun lähden noutamaan sieltä kuvia. I'm back again and that feels good!!!!
Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli perinteinen Loviisan Wanhat Talot tapahtuma ja tänä vuonna sain matkaseurakseni lauantaina Lumon. Hän oli ensikertalainen mutta minä jo kolmatta kertaa tapahtumassa ja olenhan ehtinyt käydä katsomassa yhden Loviisan kotien joulunkin. Minusta tuntuu, että rakastun kerta kerralta yhä enemmän tähän hurmaavaan pikkukaupunkiin itäisellä Uudellamaalla ja ennen kaikkea taloihin siellä. Myös loviisalaiset ovat NIIN sympaattisia :)
Viime lauantaina eivät säät suosineet ihan samalla tavalla kuin vuosi sitten kesällä mutta säästyttiin sateelta sekä niiltä ärhäköiltä ampiaisilta, joita vuosi sitten pörisi ihan kaikkialla. Ihmisiä ainakin lauantaina oli todella runsain joukoin liikkeellä ja joissain kohteissa jopa ihan tungokseen asti. Me
aloitimme kirppis/loppis kiertelyllä ja huutokauppakin olisi ollut tarjolla mutta se jätettiin väliin!
Hienoimmat antiikkimarkkinapöydät ovat Aleksanterinpihalla. Tämän kauniin vaaleanpunaisen talon näkee jo kaukaa ja viimeistään lähestyessään taloa havaitsee valtavan Otto-automaatille luikertelevan jonon ihmisiä. Onneksi olimme molemmat Lumon kanssa nostaneet käteistä sillä iltapäivällä automaatti olikin sitten jo tyhjä :)
Vanhat nallet ovat hellyttäviä mistä tulikin mieleen, että oma lapsuuden nalleni pitäisi viedä Nukketohtorille korjattavaksi. Poika mallinuken ilme oli myös hauskan ilkikurinen :) Jonain päivänä minullakin on puinen helmitaulu - vielä en ole raaskinut ostaa eikä huippuyksilöä ole edes löytynyt.
Lumo metsästeli ruokakuviinsa sinivalkoisia lautasia muttei löytänyt mieluisia vaikka monella pöydällä niitä olikin myynnissä. Itse löysin lopulta ikkunapokan, jota olen hakenut vuosia. Kyseessä ei ole kuvan pokan vaan omani on valkoisilla karmeilla. Kuvaa sitten myöhemmin kun saan sitä vähän tuunailtua ja laitettua. Sain ikkunapokani ihan älyttömän edullisesti!
Villa Fenix (Kuningattarenkatu 10) oli minulle Loviisassa uusi kohde. Talossa oli käytetty todella hauskasti kalastusvälineitä - verkko, airo, uistimia - sisustuselementteinä. Ihana putkiradio kiinnitti myös huomioni sekä kauniit valkoiset kukkapylväät ja upeat tapetit. Näissä loviisalaisissa kodeissa ja taloissa on tapahtumassa jotain koko ajan ja kaiken ei tarvitse olla valmista heti vaan vähitellen.
Loviisan Wanhojen talojen puutarhat ovat muuten oma luku sinänsä ja vähän harmittaa, että missasin tänä kesänä Loviisan Ruusujen hurmaa -tapahtuman, joka ajoittui juuri kesälomani alkuun. Ensi kesänä haluan ehdottomasti mukaan katsomaan kukkaloistoa parhaimmillaan. Nyt omenapuut notkuivat omenoiden painosta ja tästä näyttää selkeästi tulevan hyvä omenavuosia. Sääli, että itse olen allerginen niille enkä voi enää nauttia missään muodossa.
Museoviraston suojelema pihakohde löytyy Smirnoffin talosta (Kuningattarenkatu 6). Täällä olen käynyt joka kerta kun Loviisassa olen ollut ja tänne haluan aina palata. Tässä mukulakivillä päällystetyssä pihapiirissä aika tuntuu pysähtyvän kun katselee vanhan Magda-kilpikonnan paistattelua auringossa vaikka tällä kertaa se liikkui ja melko vikkelästi menikin.
Loviisassa kulkiessaan kannattaa myös aina pitää silmät auki koska koko kaupunki tarjoaa uskomattoman kauniita näkymiä ja yksityiskohtia kun osaa katsoa valppaana ympärilleen. Rakastan itse lohjennutta maalipintaa talon seinissä ja vähän Boho chic -tyylistä tunnelmaa pihapiirissä.
Seuraava kohde, jossa vierailimme oli Muotokuja (Mäkikuja 6). Tässä kohteessa jo verannalla meidät toivotti tervetulleiksi hymyilevien nukkien joukko. Loviisa-nuket ovat talon emännän tekstiilitaiteilija Anna Huhdan tuotteita ja niitä voi ostaa myös nettikaupan kautta.
Ihanan pirteitä räsymattoja peittämässä verannan lattiaa.
Tässä kodissa on harmonisen rauhalliset värit ja lempeä tunnelma. Lasten lelut kertovat perheen pienimpien läsnäolosta ja yhdessä kuvassa näkyy pieni kurkkaus lasten omaan valtakuntaan.
Pidin Muotokujan fiiliksestä valtavasti.
Muotokujan puutarha on myös ihana paikka. Polkupyörän ruostunut satula, posliiniesineen palasia sammaleen päällä sekä naisen figuuri keskellä kukkapenkkiä toimii hyvin ja luo jännän fiiliksen.
Perhe piti myös kirpputoria pihavajassaan.
Jaan tämän Loviisan Wanhat Talot postaukseni kahteen osaan ettei tästä tulisi ihan älyttömän pitkää. Seuraavassa osiossa sitten enemmän taloja ja puutarhoja :)
Oli kiva päivä, mielenkiintoista nähtävää ja hyvää seuraa sekä maittavaa syötävää riitti koko päiväksi!
VastaaPoistaKiitos itsellesi matkaseurasta :) Toivottavasti sait tästä kipinän lähteä sinne ehkä ensi kesänä uudelleen tai vaikka ennen joulua kurkistamaan miltä Loviisan joulukodit näyttävät.
PoistaOli niin hauska törmätä yllättäin tapahtumassa :) Olet ottanut taas kerran hyviä kuvia ja juuri niistä kohteista, joissa mekin ehdimme käydä. Kiva saada tietää tuon kilpikonnan nimi, jonka tapasimme ruohoa mutustamassa. Siellä Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilla olikin erityisen paljon vanhoja, nostalgisia leluja. Ja hyvä, että ehdimme nostaa käteistä ennenkuin se loppui automaatista :) Se olikin meillä puheenaiheena muiden jonottajien kanssa, jotka tiesivät kertoa rahojen loppuneen viime vuonnakin.
VastaaPoistaMe olemme jo ystävien kanssa varautuneet ensi vuoden tapahtumaan, jossa aiomme viettää kaksi päivää, kun yksi ei millään riitä kaiken mielenkiintoisen näkemiseen ja kokemiseen.
Olin todella mukava törmätä siellä ihmisvilinässä sinuun ja ystävääsi :) Lisää kuvia ja toinen postaus tulossa....kuviahan on taas ihan riittämiin ja vaikeutta valita mitä ottaa mukaan - mitä joutuu skippaamaan.
PoistaMinulle taisi ensimmäisessä Loviisa tapahtumassa käy niin, että käteinen loppui kesken ja sitten seisoin siinä jonossa kiltisti muiden jonottajien kanssa mutta silloin ainakin rahaa riitti. Vanhat lelut ovat kyllä upeita!
Olen itse monena vuonna suunnitellut kahden päivän tapahtumaa koska minusta olisi mukava yöpyä Loviisassa ja käyttää aikaa ilman kiirettä ja säntäilyä.
Marjon kuvissa oli yksi taulu "kalastaja ja poika" jota en nähnyt siellä Loviisassa...olisin ostanut sen ihan varmasti....
VastaaPoistaKalastaja poika taulu oli otettu Suolatorilta. Seisoimme juuri Mariankatu 1 edessä ja mietimme menisimmekö syömään läheiseen ravintolaan vai ottaisimmeko hernekeittoa soppatykistä vai mitä tekisimme :) Harmi, että olet missannut tämän taulun. Itse otin kuvan kun siinä oli värikkäitä pihlajanmarjoja, omenoita, reki ja kauniita värikkäitä kankaita. Myyjä taisi olla pukeutunut itse jotenkin erikoisesti myös....
PoistaTänne kyllä pitää ensi vuonna mennä. Ihana tunnelma. Ja kauniita taloja.
VastaaPoistaEhdottomasti sinun on Tekla päästävä tänne. Itse jo tässä odottelen Joulukoteja.... :)
PoistaKoska tulee osa 2 kyselee LOVIISAN WANHAT TALOT..
VastaaPoista