Aamiainen Erottajalla Minna Parikan kanssa

Viime perjantai aamuna istuin jo autossa aamuruuhkassa pyrkien kohden keskustaa kun huomasin, että olin kiireessä ottanut mukaani väärän vaihtokenkäpussin. Damned! Vilkaisin kelloa Audin kojelaudassa ja totesin etten enää pysty mitenkään palaamaan kotiin myöhästymättä Helsinki Design Weekin tilaisuudesta Design Forum Showroomissa Erottajankadulla. Kotieteiseen olivat siis jääneet poninkarvaiset, pupunkorvilla varustetut Pfeifferit korkeilla koroilla ja pantterikuosilla. Minulla oli jalassani lyhytvartiset mokkanilkkurit ja vaihtokenkinä Tigerin nudet ballerinat pussissa. AGHHH!!!!

Syy miksi olisin juuri tänä kesäisenä aamuna halunnut sujauttaa jalkaani nuo ihanat korkkarit oli se, että tämä miniseminaari, johon olin matkalla oli järjestetty Vuoden nuori muotoilija 2014 kunniaksi ja em. tittelihän sai kenkäsuunnittelija Minna Parikka. Pfeifferit ovat Minnan suunnittelemat kengät ja mikä olisikaan paremmin sopinut tuohon tilaisuuteen kuin omat Parikat jalassa ikäänkuin onnentoivotuksena Vuoden nuorelle muotoilijalle. Tänä vuonna palkintoa ei jaettu vaan Minna Parikka sai koko palkintorahan itselleen.

Aloitimme aamiaisbrunssilla ja siinä etsiessäni istumapaikkaa huomasin ainakin yhdellä seminaariin osallistuvalla mustavalkoiset Minnan Caracal kengät jalassa. Varmaan useammallakin oli omat Parikat jalassa mutta vähitellen unohdin kenkähässäkkäni ja aloin nauttimaan kahvia aamiaisen kera ennen haastattelijana toimivan Maria Veitolan ja Minnan ilmestymistä estradille. Siellä jo odottivatkin vesikarahvi ja kaksi vesilasia miniseminaarin päätähtiä.

Ja sitten he saapuivat paikalle. Minnalla on jalassaan oman malliston leopardikuosiset Bunny Sneaksit ja Maria Veitolalla puolestaan jännät mustat mokkakengät, jossa olivat paksut platform pohjat ja korot. Mielestäni nämä eivät olleet Minnan mallistosta. Minna on pukeutunut ihanan tyttömäisesti kukalliseen puseroon ja hameeseen kun Marialla puolestaan oli hauska musta mekko, jossa jännittävää kirjailua miehustassa ja nuotteja.

Pidän Maria Veitolan haastattelutemposta ja hänen napakasta mutta rauhallisesta tyylistään pitää haastateltava esitetyssä kysymyksessä vaikka välillä käytäisiinkin vähän syrjäpolulla aiheesta. Saimme kuulla Minnan tarinan siitä miten hän sai kimmokkeen lähteä 19-vuotiaana Englantiin opiskelemaan kenkäsuunnittelua. Täytyy vain todeta, että itse en ehkä olisi ollut niin rohkea kuin Minna ja perustaisi omaa tuotemerkkiä 25-vuotiaana. Minna osasi myös hauskasti kertoa siitä miten parasta mitä hänelle sattui Italian kenkäteollisuudessa työskennellessään oli se hetki, jolloin hän sai kenkää italialaisilta. Pidän Minnan huumorista ja tavasta osata nauraa itselleen!

Minna on aina hehkunut sellaista positiivista energiaa hymyllään ja olemuksellaan, että varmaan luovuuden ja inspiraation lisäksi se on ollut yksi kantava voima hänen urallaan. Minna on myös pitänyt päänsä kylmänä ja mielensä positiivisena kuten silloinkin kun kenkien valmistaja Espanjassa ilmoitti ettei tilattua toimitusta ole aloitettu edes vielä valmistamaan kun sitä jo odotettiin Suomessa kuumeisesti. Minnalle luvattiin, että parin kuukauden kuluttua toimitus saataisiin toimitettua vaikka syyssesongin kengät tulisivatkin myöhästymään tilauksen jo jättäneiltä tilaajilta. 

Kun sovittu määräaika oli kulunut umpeen tuli taas Espanjasta ilmoitus, että he eivät olleet alkaneet tehdä Minnan kenkiä eivätkä myöskään aloita tekemään niitä. Minna kertoi kuinka hän itse siinä vaiheessa oli lentänyt Espanjaa ja löytänyt onneksi uuden valmistajan, joka sitten toimitti kengät vaikkakin myöhässä. Minusta tämä kertoo siitä, että Minna Parikalla on peräänantamaton luonne ja uskoa tulevaan synkälläkin hetkellä. Em. tarinassa parasta oli se ettei yksikään tilaaja peruuttanut Minnalle jättämiään tilauksia. En tiedä miten olisin itse käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa koska en koskaan ole ollut yksityisyrittäjä mutta toisen palkollisena työskennellessä olen kyllä joutunut vähän vastaavien tilanteiden eteen, jotka on vain jouduttu sitten ratkaisemaan käyttäen järkeä ja kylmänrauhallista harkintaa. Panikoimalla asiat eivät edisty!

Minusta oli upeaa seurata nyt keväällä-kesällä kun Minna teki irtioton Suomesta ja matkusti Aasiaan sekä tutkimaan paikallisia markkinoita siellä että tekemään vapaaehtoistyötä Nepalissa. Seurasin Minnan reissua Facebookista ja kyllähän hän varmaan tarvitsi vähän reissunsa jo senkin takia, että Aasian markkinoille havittelevan tulee tutustua paikallisiin oloihin huolellisesti. Miniseminaarin jälkeisessä keskusteluosuudesta Minna korosti juuri sitä miten tärkeää on tuntea markkinat ja niillä toimivat yritykset sekä eri kulttuurit. 

Minnan vapaaehtoistatyöstä oli hellyttäviä kuvia Facebookissa ja varmaan aika Nepalissa ei ollut mitään lomailua vaan sekä henkisesti että fyysisesti rankkaa puuhaa vaikkakin antoisaa. Mielenkiinnolla muuten odotan Minnan ensi kevään ja kesän mallistoa, joka on suunniteltu Aasiassa olon aikana. Minna vähän paljasti, että Aasiasta on tullut paljon tilauksia uuden malliston osalta ja se on hyvin sarjakuvamainen ehkä surrealistinenkin.....ja varmaan myös erilainen.

Olen vähän kateellinen Minnalle siitä, että hän tuli reissultaan takaisin junalla halki Peking-Siperia-Mongolia-Venäjä reitin. Olen itse aina haaveillut tekeväni tämän extreme-matkan seikkaillen junassa keskellä ei mitään. Tutut, jotka ovat tehneet reissun ovat kertoneet Siperian taigasta vaihtumattomista maisemista ja junareissusta hurjia juttuja :D

Miniseminaari vahvisti kuvaani Minnasta suunnittelijana ja olin todella iloinen, että menin sinne kenkähässäkästä huolimatta. Pidin myös siitä Minnassa, että hän korosti ettei olisi mitään ilman hyvää toimivaa tiimiä. Minusta Minna vaikka iso nimi onkin on silti ihanan vaatimaton ihminen.

Meillä oli mahdollisuus vielä seminaarin jälkeen tehdä kysymyksiä Minnalle ja hyviä kysymyksiä tulikin yleisön joukosta. Saimme myös kuulla tästä uudesta mainoskampanjasta, jossa on hypitty trampoliinilla ja saatu aikaan aivan huikean lentäviä kuvia, jossa mallilla on Parikat jalassa. Akrobaatti, jolla on mallinvartalo ja olemus sekä Parikan kengät jalassa ei voi olla huono yhdistelmä.

Minulla oli hetki aikaa vielä katsella Minnan esille laitettuja kenkiä ennen töihin säntäämistä. Ehdin jopa ottaa muutaman kuvankin näyttelystä, joka valitettavasti sulki ovensa eilen 14.syyskuuta.

Läheskään kaikkea en ehtinyt nähdä koska meitä vieraita oli aika paljon ja liikkuminen tilassa oli vähän hankalaa. Onneksi näin juuri sellaista mitä halusinkin.

Minnan kengissä on leikkisyyttä ja naisellisuutta sopivassa suhteessa toisiinsa, Minnan kengät ovat ehkä myös vähän surrealistisia. Minnan on kulkenut jännän tien hyvinkin naisellisista burleskityylisistä alkuaikojen kengistään tähän päivää ja uudet Bunny Sneaksit ovat ihan ylivedot ja todella erilaiset Parikat. Sellaiset ovat nyt Marjon hankintalistalla. En vain pysty päättämään väriä....mutta kaikkia värejä tuskin pystyn hankkimaan! Syksyn ja talven mallistossa on muitakin minua puhuttelevia kenkiä kuten Tail-Chelsea Purple-Orange ja Mousey Pink-Black.

Kävin viimeksi viikko sitten Aleksin lippulaivaliikkeessä hipelöimässä Minna Parikan kenkiä ja lähes päivittäin kuljen ainakin liikkeen ikkunan ohi. Minnan liike on isojen tyttöjen karkkikauppa :)

Sitä on vaikea vastustaa ja sinne mennessään on ihan pakko vähän sovitella tai ainakin kosketella kenkiä ja saappaita.

Kiitos Minna Parikka, että teet ihania kenkiä meille naisille ♥