Ruskeita pahvilaatikoita taiteellisesti

Osana Helsingin Juhlaviikkoja Taiteiden yötä vietettiin taas ympäri Helsinkiä torstaina. Mietin kuumeisesti kuinkahan mones kerta tämä mahtoi olla kun taidetapahtumat valtaavat katukuvan? Pakko oli lopulta googlettaa ja paljastui, että jo vuonna 1989 vietettiin ihan se ensimmäinen talkoovoimilla kasattu Taiteiden yö! OHO -  pitkät perinteet tällä tapahtumalla kyllä on ja toivottavasti happening tulee edelleen jatkumaan.

Muistelin taaksepäin sellaisia kokemuksia, jotka minulle ovat jääneet parhaiten mieleen vuosien varrelta Taiteiden yöstä ja niitä on kyllä todella monia. Suurena Viivi ja Wagner fanina olen useammankin kerran jonottanut Juba Tuomalan signeerausta sarjakuvakirjoihin keskustan kirjakaupoissa. Muutenkin kirjakaupoissa on ollut äärimmäisen mielenkiintoisia kirjailija haastatteluja monena vuonna ja siellä myös aina törmää tuttuihin vuosien takaa tyyliin "Ai, säkin olet Taiteiden yössä?"

Makujen Piazza Senaatintorilla oli mielestäni herkullinen lisä tapahtumaan mutta harmi, että se järjestettiin vain kaksi kertaa 2000-luvun taitteessa. Senaatintorin Rock, rytmi, rakkaus 2008 oli myös ikimuistoinen musiikkitapahtuma. Beatlesin Hey Jude kuulosti mahtavalta Michael Monroen ja Paula Koivuniemen duetto vetona. Viime vuoden Soitinpuistosta pidin ja harmittelen sitä, että sairastumisen takia missasin aikoinaan merellisen Perle kulkueen Senaatintorilla. Perle kulkue olisi ollut upeaa kokea livenä.

Olin ennakkoon bongannut netistä Senaatintorin Raksa tapahtuman. Tällaiset ihmisiä osallistavat jutut ovat aina hauskoja. Muistatte varmaan viime kesältä bloggaukseni kun olin rakentelemassa aurinkokeittimiä Antto Melasniemen Solar Kitchen ravintolaan Teurastamolla. Em. ei sinänsä liittynyt Taiteiden yöhön mutta osallistavaa toimintaa sekin oli ja äärimmäisen hauskaa. Alat täysin ventovieraiden ihmisten kanssa tehdä ohjeiden mukaan jotain ja saat seurata sen edistymistä.

Raksa tapahtuma oli alkanut jo kello 15 iltapäivällä ja me pääsimme mukaan tapahtumaan vasta 19 aikaan illalla. Monikin tuttu oli postanut jo kuvia Facebookiin kuinka siellä ruskeista pahvilaatikoista paksun teipin avulla oli koottu kuutioita ja niistä sitten piirustusten mukaan kasattu rakennuksia.

Yleisö sai toukokuun aikana äänestää mitkä rakennukset helsinkiläiset haluaisivat rakentaa arkkitehti ja taiteilija Olivier Grossethêten johdolla ja lopuksi kaataa ne nurin niskoin. Ranskalainen Olivier Grossetête on johtanut vastaavia projekteja useiden vuosien ajan ympäri maailmaa ja olin Youtubesta katsonut miten projekteja oli tehty. Senaatintorille päätettiin yleisön äänillä rakentaa Keskustakirjasto, Lastensairaala ja Guggenheim-museo.

Olivier Grossetête keskimmäinen henkilö kuvassa.

Sitten vain työn tohinaan ja laatikoiden kantoon sekä teippaukseen. Megafonilla annettujen ohjeiden mukaan mentiin ja mukana kaiken ikäisiä ihmisiä. Minulla on mukana pikku apulainen Minnie myös :) ja muitakin nelijalkaisia karvakavereita siellä oli.

'

Kerrankin siis rakennustyömaa, jonka kyltti toivotti kaikki tervetulleiksi. Auttavia käsiä olisi kyllä tarvittu vähän enemmän sillä alkuperäinen aikataulu venyi reilun puolituntisen kun Guggenheim oli vähän väärässä kohdassa ja rakennus oli myös jäljessä muista. Toivottavasti tämä ei enteile mitään oikeassa elämässä... Lopulta auttavia käsiä saatiin lisää rakentamiseen. Selkeät rakennusohjeet - ehkä olisin kaivannut vähän enemmän ääntä megafonin käyttäjältä.

Etualalla Guggenheim ja takana Keskustakirjasto.

Tässä Lastensairaala, josta tosin jäi aikapulan takia puuttumaan useita kerroksia. Talot rakennettiin ylhäältä alaspäin eli ensin katto-osaset ja sitten koko pahvilaatikkorakennelmaa nostettiin yhdessä ja toiset työnsivät uusia palasia rakennuksen alle. Rakennukset oli tuettu köysillä sillä Senaatintori ei ole ihan tasainen paikka ja kaatuminen tässä vaiheessa ei vielä ollut suotavaa.

Guggenheim-museota korotetaan - hiiiop - ylös ja alas!

Lopuksi rakennelmat oli tarkoitus sitten rakentajien toimesta kaataa taas maan tasalle siis

panna ihan nurin niskoin kuten yksi pikkupoika asian ilmaisi :)

Valitettavasti Marjon matkassa ei voi julkaista yhtään kuvaa itse kaatamistapahtumasta, koska yllätys yllätys puhelimeni akku pimeni juuri h-hetkellä. Damned! Yksi tuttuni lupasi laittaa videota mutta vielä en ole sitä häneltä saanut. Melkoinen rysähdyshän näiden kaatuminen oli ja mietin, että romahtaako tämä Lastensairaala läheisen taksijonon päälle. Näin ei käynyt - onneksi!

Hauska tapahtuma kaiken kaikkiaan ja kuvataiteilija Olivier Grossetêten omin sanoin "tällä pyritään riisumaan arkkitehtuurista vallan symbolit ja annetaan kaupunkilaisille mahdollisuus unelmoida rakennukset uusiksi".

PS. Löysin tämän bloggauksen julkaisemisen jälkeen tämän Hesarin tekemän videon, jossa tuo kaataminen näkyy hyvin.