Never say never

Ihan kauheaa on edes tunnustaa tätä mutta en ole koskaan oikein pitänyt kameekoruista. Ehkä perinteisillä väreillä tehdyt kameekorut ovat vain tylsiä - vähän kuin Myrna-kupit (anteeksi jo etukäteen niille lukijoistani, että rakastavat kameekorujen värimaailmaa tai Myrna-sarjaa). Keskiruskealla tai pitäisikö sanoa "toffeenvärisellä" taustalla on kameekoruissa lähes aina valkoinen helmiäisestä valmistettu naisen kasvofiguuri. Usein koruihin on yhdistetty myös kultaa.

Olen vuosia vannonut ystävilleni ettei sitä päivää tule jolloin Marjolla nähdään kameekoru riipuksena, rintaneulana tai korvakoruina - ei varmasti tule! Mutta se päivä tuli kuin tulikin eteeni heinäkuun Billnäsin antiikkitapahtumassa. Kierreltyämme hikisellä ulkoalueella siirryimme viileään sisätilaan ja löysimme myyntipöydällä, jossa oli hopeasta tehtyjä kameekoruja. WAU ajattelin mielessäni - korun voi siis toteuttaa myös muulla värityksellä mitä olin aiemmin nähnyt.

-

Kuvassa lähes keskellä näkyvät pienet kameekorvakorut näyttivät yhtä aikaa sekä söpöiltä että tyylikkäiltä joten päätin kokeilla niitä korviini. Minun onnekseni ne eivät olleet läpikorvalehtien koska minulla ei enää ole ehkä yhtään reikää kummassakaan korvalehdessäni. Sain reiät korviin ollessani alle 10 vuotias ja melko pian korvien rei'ittämisen jälkeen korvalehtiini alkoi kasvaa outoa arpikudosta ja ihoni korvalehdissä alkoi paksuuntumaan. 

Kävin näyttämässä korvalehtiäni plastiikkakirurgille kun olin 16-17 vuotias koska ne välillä myös kutittivat sekä kihelmöivät ilkeästi ja sain määräyksen leikkauttaa patit pois. Lääkäri selitti, että minulla oli ns. arpikudoskasvain eli keloidi. Osalla ihmisistä on geeni, joka alistaa tällaiselle ylenpalttiselle arven kasvulle. Halusin toki heti uudet reiät korviini ja plastiikkakirurgi teki työtä käskettyä. Tämä oli suuri virhe..... 

Kului pari vuotta uudelleen rei'ityksestä ja minulle oli kasvanut oikeaan korvalehteen taas arpikudosta ja se tuntui koko ajan kasvavan vain lisää. Lopulta sitten taas turvauduttiin kirurgiseen poistoon veitsellä ja päälle sain korvalehteen vielä sädehoitoa ja nyt ovat arvet pystyneet poissa korvalehdistäni jo vuosien ajan. Sen verran rankka kokemusta tuo em. oli etten edes tohtinut ehdottaa kirurgille, että haluaisin vielä reiän oikeaan korvaani. Tästä linkistä pääsette lukemaan lisää tästä ikävästä korvaan tulevasta pahkurasta...

Olen pyrkinyt käyttämään klipseillä ja ruuvikiinnityksellä olevia korvakoruja, joita aidoista koruista vain löytyy äärimmäisen harvoin. Nyt kävi hyvä tuuri eli löysin ruotsalaiset hopeapohjalla olevat kameekorvakorut. JEEEE!!!!!

Korvakorut ovat juuri sopivat minulle eivät purista vaikka ruuvilla väännettäisiinkin melko tiukalle. Ja mikä parasta näistä kameekoruista minä todella pidän jo värityksensä takia. Ei ruskeaa missään!

Tämän bloggauksen opetus voisi olla se ettei koskaan kannata sanoa painavasti ettei joku asia/esine kiinnosta koska voi tulla aika milloin juuri tuo samainen asia/esine astuu uudelleen esille ja huomaat, että oma makusi on vain vuosien saatossa ehkä muuttunut. Kuin huomaamatta alatkin pitää esineestä tai tuotteesta ja saatat jopa hankkia sen kuten minulle kävi.

Hei, nyt on pakko mennä vaakatasoon ja ummistaa silmät melko uuvuttavan mutta mukavan Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman jälkeen. Tästä tulossa sitten huomenissa ihan uutta postausta.

Good night! 

Nukkukaa hyvin kaikki :)