Saaristossa stadissa

En voi olla hehkuttamatta kuinka kaunis kesäkaupunki Helsinki on <3 Kaupungissa  parveileville ulkomaalaisille ja vieraspaikkakuntalaisillekin pääkaupunkimme todella näyttää parhaat puolensa pienenä mutta hyvin monipuolisena kesänviettopaikkana. Helsinki on muutakin kuin ne polttavat, asfalttiset kesäkadut ja kivierämää. Yksi Helsingin tärkein valttikortti on mielestäni juuri merellisyys ja se miten monta pikkusaarta on ihan lyhyen venematkan päässä mantereesta.

Minulle tarjoutui päivää ennen juhannusaattoa mahdollisuus piipahtaa merellisessä Helsingissä työkavereideni kanssa juhlistamassa keskikesän juhlan alkamista. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin meidän päivä kului siis maassa, merellä ja ilmassa. Kävin jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä pyörimässä Finnairin Sky Wheel maailmanpyörässä. Harmi ettei mustaan, lasilattiaiseen vaunuun mahdu kerrallaan vain kuusi matkustajaa joten meidän piti tyytyä maisemien ihailuun ilman kuohujuomaa. Hyvät oli näkymät tälläkin kertaa ja tiirailin jo malttamattomana merelle meidän seuraavaa määränpäätä tällä reissulla.

Lyhyt kävely Kauppatorin halki ja olimme toisella rannalla valmiina lähtöön Klippanin saarelle, ihan näköetäisyyden päähän lounastamaan.

Klippan tai suomeksi Luoto on äärimmäisen pieni saari Helsingin edustalla ja yhteysalus sinne lähtee Olympia-terminaalin kupeesta kolmesti tunnissa. Venettä ohjaa hyvin kohtelias ja hyväkäytöksinen nuorimies, joka ojensi kätensä meille naisille tueksi alukseen noustessa ja sieltä poistuttaessa - WAU, I'm impressed! Tällä kaverilla on selkeästi hyvä käytöstavat ja pelisilmää koska nykyään harvemmin edes edelläsi mennyt mies tai nainen pitää sinulle ovea auki. Kohteliaisuus ei ole pahe miehelle vaan päinvastoin - wink wink!

Ravintola Klippanilla tai siis nykyään Saaristo-ravintolalla on pitkät ja värikkäät perinteet. Jugend ravintola on valmistunut jo vuonna 1898 ja sen omien kotisivujen mukaan jopa kansallisrunoilijamme Eino Leino on vieraillut aikoinaan vappubrunsseilla säännöllisesti. Klippanilla on vuosien saatossa järjestetty lukuisia hauskoja rapujuhlia, joissa itsekin olen vieraillut.

Saaristo-ravintolasta aukeaa huikeat näkymät sekä merelle että kesäiseen Helsinkiin. On melko jännittävää myös katsella kun Silja Linen valkoinen, kivitalon kokoinen risteilijä lähtee laiturista lipumaan tämän pienen Luoto-saaren ohi kohden avomerta ja väljempiä meriväyliä. Näppärästi iso laiva liikkuu! Kesäravintolan ympärillä näkyy jatkuvasti myös säännöllistä lauttaliikennettä mm. Suomenlinnaan pienistä huviveneistä puhumattakaan. Muutama vesiskootterikin tuli bongattua taivaanrannassa ja taisi siellä kajakkejakin näkyä.

Saaristo-ravintola on oivallinen paikka järjestää vaikka hääjuhlat tai viedä sinne ulkomaalaisia vieraita ihailemaan Helsinkiä mereltä käsin. Itse olen ollut täällä ainakin yksissä häissä ;)

Ai, että noissa taloissa tuolla vastarannalla olisi mukava asua.....lottovoittoa edelleen odotellen..... :)

Jääkaappini ovessa roikkuu muuten yksi tarkistamaton lottokuponki huhtikuun alkuviikoilta joten olisikohan siinä minulle menolippu tuonne...täytyypä poiketa kioskilla!

Me herkuttelimme Menu Luodon ja hyvää oli. Ensin saimme keittiöltä pienen tervehdyksen, jossa oli mm. punajuurta. Juurikin sopivan kokoinen ruokahalun herättäjä. Itse käytän punajuurta keittiössäni aivan liian vähän vaikka sen mausta pidänkin.

Alkuruuaksi nautittiin piparjuurisuolattua merilohta, suolaheinäsalaattia ja tillinäkkileipää. Jännä miten tämä näkkileipä on nyt niin suosittua ravintolamenuissa. Edellisen kerran nautin sitä jumalaista lakritsilla ja yrteillä maustettu näkkäriä Ruotsissa työmatkalla (klink tästä siihen postaukseen) joten näkkileipä on nyt selkeästi must juttu ravintoloissa. Surffailin vähän eri ravintoloiden kotisivuilla ja todella monessa paikassa kerrottiin, että näkkileipä on itse tehtyä ja maustettua. Itse olen pitänyt näkkäriä aina todella arkisena hätävara leipä ja se on tuonut kouluruokailuun liittyviä muistoja mieleen mutta nämä maustetut näkkärit ovat herkullisia. Edelleen kaipailen sitä reseptiä siihen lakritsinäkkäriin....

Pääruuaksi tarjoiltiin karitsaa kahdella tavalla: grillattua kareeta ja ylikypsää entrecotea, creme fraiche -perunaa ja rakuunakastiketta. En yleensä syö lampaanlihaa ollenkaan mutta olin unohtanut ilmoittaa ravintolaan siitä etukäteen enkä halunut tehdä numeroa annoksestani joten päätin rohkeasti maistaa ylikypsää entrecotea. Ja täytyy sanoa, että se oli herkullisen hyvää eikä maistunut lampaalta ollenkaan. Grillattua karettakin maistoin vähän mutta siinä lampaan maku oli selvempi. Olen ylpeä itsestäni, että söin nyt sitten ensimmäistä kertaa lammasta mukisematta. Annos on kaiken kaikkiaan oikein maukas ja rakuunakastike antoi siihen kivan sävähdyksen.

Ennen jälkiruokaa saimme vielä maistaa valikoiman pohjoismaisia juustoja. Viinit aterialle oli valittu ravintolapäällikön suositusten mukaan ja ne toimivat hyvin. Punaviiniä en migreeniherkkyyteni vuoksi edes maistanut mutta muut nyökyttelivät hyväksyvästi.

Ja sitten päästiin jälkiruuan kimppuun. Luoto-menu sisältää normaalisti jälkiruuaksi mantelikakkua, karamellia ja omenaa. Minulle manteli-omena allergiselle tuotiin muista poikkeava annos eli Opalys -valkosuklaata ja vadelmasorbettia sekä kauden marjoja. Kaunis esillepano ja raikas maku kaiken kaikkiaan. Kahviakin tuli vielä nautittua aterian päätteeksi.

Parin tunnin ruokailuhetki oli hauska ja naurua kyllä riitti meidän pöytäseurueella. Te ootte kaikki NIIN ihanaisia! Laivalla takaisin mantereelle ja kävely työpaikalla hakemaan autoa. Kävely teki herkuttelun jälkeen hyvää täpötäydelle vatsalle.

Jos haluaa hetkeksi saaristoon stadissa voi vaikka poiketa Saaristoon :)