Lomalle lompsis

Viimeiset viikot sekä työ- että kotirintamalla ovat olleet sen verran kiireisiä etten ole edes ehtinyt bloggailla kaiken hulinan keskellä. Huono omatunto blogihiljaisuudesta on vaivannut minua päivittäin kun juttuja vaikka millä mitalla muhimassa pääkopassa odottaen vain sitä hetkeä, että voisin hetkeksi istahtaa koneen äärelle ja vain kirjoittaa. No, nyt on aikaa kun eilen alkoi vihdoin odotettu kesäloma ja kiirettömyys seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Ja mikä parasta ilmat ovat alkaneet taas lämmitä joten voisinkohan vihdoin ottaa vaikka flip-flopit jo esille.... :D

Varaslähtö kesälomaan otettiin jo torstai iltana kun kävin piipahtamassa hyvän lapsuudenystäväni kesänviettopaikalla tuossa Lopella. Aivan ihana vanha hirsitalo 20-luvulta ja kaunis paikka maaseudun rauhassa vihreiden peltomaisemien ja metsän siimeksessä ♥ Muistan elävästi kesähetkiä Lopelta jo vuosien takaa kun olimme vanhempieni sekä veljeni kanssa viettämässä siellä kesäpäivää. Paljoa eivät maisemat ole vuosien saatossa muuttuneet. Ainoastaan iso hakkuualue viereisellä tontilla oli saanut pihapiirin paljon valoisammaksi ja auringonvalon tupaan :) 

Meidän ystävyys Leenan kanssa on alkanut jo vuosia sitten kun molemmat olimme pieniä tytöntylleröitä ja perheemme olivat muuttaneet Helsingistä espoolaiseen lähiöön keskelle metsää ja ei mitään. Samassa taloyhtiössä kun asuimme myös perheemme tutustuivat totta kai toisiinsa ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Aloitimme yhdessä koulunkäynnin, Leena kävi meillä koulun jälkeen "iltapäiväkerhossa", kävimme pianotunneilla saman opettajan luona (Leenan piti kyllä aloittaa viulunsoitto mutta jotenkin se vaihtuikin pianoon?), kirjoitimme ylioppilaiksi samasta koulusta ja luokalta ja aloitimme opiskelijaelämän molemmat omalla tahollamme. Elämänkirjoon on kuulunut niin yhdessä koettuja elämän iloja kuin surujakin. Aina emme ole ehtineet pitää kiinteästi yhteyttä toisiimme mutta ystävyys on jatkunut silti aina luontevasti pitkienkin aikojen kuluttua siitä mihin edellisellä kerralla jäimme. Hyvä ystävyys ei siis kuole vaikka elämässä mennään välillä eri suuntiin ruuhkavuosina :)

Matka Lopelle on sen verran lyhyt, että sinne voi hyvin mennä myös vain piipahtamaan joten melko ideaalinen mökin sijainti. Perillekin löydettiin pienen ylimääräisen mutkan jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että näissä maisemissa päivän kiireet hävisivät mielestä totaalisesti ja mieli lepäsi.

Viinimarjapensaat notkuivat jo marjojen painosta ja nyt vain täytyy toivoa etteivät rastaat verkoista huolimatta pääse popsimaan kypsiä marjoja parempiin suihin. Mökin puutarhassa oli pieniä kriikunapuita, reheviä musta- ja punaherukkapensaita, karviaismarjapuskia ja Leenan perunamaa, jota hän ylpeänä esitteli. Vielä Timo-perunan varret olivat melko pieniä mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä satoa odotellessa....Tänään on muuten ehdottomasti ostettava taas uusia perunoita ja nautittava niitä - kesän makua sillin ja voisulan kanssa - mums!

Puutarha oli myös täynnä Leenan huolella kasvattamia ja vaalimia kauniita kukkia, jotka ovat jo hänen äitinsä peruja vuosien takaa. Pidän tällaisista luonnonmukaisista puutarhoista mökillä eli jos sormustinkukka on siementänyt vähän penkin ulkopuolelle annetaan sen kasvaa siellä eikä yritetäkään siirtää takaisin penkkiin. Riittää, että ruohikko on leikattu niin hyvältä näyttää.

Meidän piti alunperin syödä iltapalaa ulkosalla mutta navakka tuuli ja taivaalle kertyvät pilvet muuttivat suunnitelmat siten, että siirryttiin kesämökkiin sisälle. Hyttyset tuntuivat myös ahnaasti pureskelevan minua joten nyt se sitten alkaa se joka kesäinen riesa kun olen melko allerginen hyttysten pistoille. Raaps raaps.....ei saisi raapia mutta minkäs teet... Jos jotain inhoan Suomen kesässä niin se on juurikin hyttyset eivät paarmatkaan mieleeni ole....

Minulle tarjoiltiin herkullista linssifetapaistosta ja kesäistä salaattia sekä paikallista suussa sulavaa tummaa hapanleipää. Ja äärimmäsen hyvää oli tämä Keittiökaverin reseptin mukaan tehty paistos.  Linssifetapaistosta nälkäinen ruokailija ei sitten edes muistanut/ehtinyt kuvata nälältään....mutta ihan satsiannoksen otin kun niin hyvää oli :)

Leena oli piipahtanut Riihimäellä kirppiksellä edellisenä päivänä tehden todella hyviä löytöjä. Pärekori, nämä viisi kaunista punavalkoista kaffekuppia lautatasineen - tai oliko niitä peräti kuusi - sekä öljylamppu - KYMMENEN euroa! Hyvä löytö - täytyy itsekin mennä tässä lomalla retkeilemään siellä. Lopellahan on myös Ajan-Muisto niminen osto- ja myyntiliike, jossa kannattaa myös käydä katsomassa vanhaa tavaraa. Toki hintataso verrattuna ihan tavallisiin kirppiksiin on huomattavasti korkeampi. Me nautimme muuten kaffen kanssa juuri leivottua tiikerikakkua :)

Sekin oli viedä kielen mennessään!

Mökkielämään kuuluu myös taustalla soiva radio, jossa voi kanavana olla ihan hyvin vaikka iskelmäradio tai joku täysin erilainen kanava kuin kaupunkikodissa ollessa. En huomannut kysyä mikä kanava Leenalla soi taustalla kun me höpöttelimme.

Kesämökki fiilikseen pääsee minusta aina jostain kuuluu säveliä ja....

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa

missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan

siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan"

Satumaa-tango, kesä ja mökkeily nostavat minulla aina mieleen hyviä kesäisiä muistoja vuosien takaa: kärpäsen tasainen surina - mäntymetsän ihanat tuoksut kuumana kesäpäivän - saunan pesässä ritisevät puut ja kurkussa kutittava savun katku - itsetehdyt viilit lasisissa Aalto-kupeissa päällä paksusti kermaa - hiivaleipää voilla sekä lauantai makkaralla ja kuuma kaffekuppi keittokomerossa juoden - pääskysiä kesätaivaalla kirkumassa vasten punertavaa iltataivasta - etäisesti kuuluva junakiskojen kolina ja veturin pillin käskevä vihellys - heinäsirkka orkesterin vieno siritys niityllä - kaivosta pumpattavan veden solina emaliämpäriin - puuceen seinään kiinnittetty teksti "Jos on vaiva vatsassasi, pahanlainen pakotus. Hetken täällä oltuasi tulee sulo helpotus." ja lukemattomat julisteet filmitädistä aikojen takaa - kesäkaupan ystävällinen palvelu ja hymy ja sininen, pilvetön taivas!

Teimme vielä pienen kävelylenkin pihapiirissä ennen kotiinlähtöä ja eikös Minnie päättänyt tehdä  tutkimusretken avokompostiin saloihin. Kotona odotti sitten pesu ja onneksi Leena ei ollut laittanut tunkiolle kalanperkuujätteitä....

Ihana ilta ja kiitos vielä kerran Leena :) Blogiasi ja kauniita kuvia odotellen....