Uidaan koiraa

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen takana ja ehdin nyt vasta koneelle päivittämään kuulumisia teille. Niin se vaan on hurahtanut työn touhussa neljä päivää ihan siivillä. Pakko myöntää, että tämä helle - vaikka kuumasta pidänkin TODELLA paljon - on kyllä vienyt ihan totaalisesti Marjon mehut!

Tiistai iltana kotiin palatessa oli pakko ottaa päiväunet - APUA en muista koska olisin tehnyt näin. Aivoni tuntuivat ihan sumeilta ja jäsenet raskailta mutta 45 minuutin levon jälkeen jaksoi hyvin tehdä kunnon koiralenkin. Tosin Minnie ei pidä kävelystä liian kuumalla ja monena iltana ollaan tehty viimeinen iltapyrähdys vasta 23 aikaan :) ja törmätty tuhisevaan pihasiiliin. Lisäksi meidän nurkilla muuten hiippailee pulska citykettu mutta siitä en ole onnistunut ainakaan vielä saamaan kuvaa!

Muistatteko kun lapsena harjoiteltiin erilaisia uimatyylejä ennenkuin opittiin uimaan oikeaoppisesti sammakkoa? Koiraa yritettiin uida rantavedessä polkemalla vettä käsillä kuten koirakin tekee sekä etu- että takatassuillaan. Onnetonta räpertämistähän se oli eikä juurikaan päästy eteenpäin. Kummasti vaan koirat omalla tekniikallaan uivat hyvinkin nopeasti käyttäen häntää apunaan vedessä kuin majavat. Muistan, että joku väitti minulle kun olin pieni, että kissa ui pyörittämällä tassujaan kuin hyrrää veden alla mutta kyllä kaikki kissat taitavat uida kuten koiratkin. Tosin en ole yhdenkään kissan nähnyt uivan - oletteko te? Vai uivatko kissat edes vapaaehtoisesti....

Me kävimme ystäväperheen kanssa uittamassa koiria Rajamäellä aivan ihanassa pikkujärvessä nimeltään Märkiö. Kyllä siinä sai uida karvaturrit koiraa ihan niin paljon kun jaksoivat ja järveen heitetyt kepit toimivat hyvinä veteen kirittäjinä. Päästimme koirat veteen rannasta, joka oli metsän ympäröimä eli olimme aivan toisella puolella kuin ihmisille tarkoitettu uimaranta. Voi tätä riemua kun voi uida ja viilentää turkkia. Me saimme osamme tästä suihkusta sillä onhan se oma turkki aina ravistettava maalle päästyä ja totta kai ihan emännän/isännän jalkojen juuressa :D

Näin kuumilla helteillä on pakko viilentää koiran turkkia kotona myös vedellä  ja uiminen on siihen myös oivallinen tapa ulkosalla niin kauan kunnes pahainen sinilevä ilmestyy! Nyt olen seurannut itku kurkussa niitä valtavia sinilevä lauttoja, jotka lilluvat Suomenlahdella. Hangon rannoilla on jo todella paljon sinilevää ja kuulin ikävän uutisen yhden koiran menehtymisestä sinilevään siellä. Ystävän Facebook sivulla oli myös kuva vihreästä velluvasta massasta Hangon Vedagrundetin rannalla....niin surullista. Miten meidän Itämeren oikein käy?

Onneksi tässä järvessä ei levää vielä näkynyt joten uimaan vaan, tuumivat karvakaverit ja sitten mentiin. Valjaat jätettiin koirille turvatoimeksi jos ne jostain syystä pitää saada vedettyä vedestä ylös.

Koiran turkki tuntuu muuten ihanan silkkiseltä järvessä uimisen jälkeen. En edes huuhdellut koiraa uimisen jälkeen. Rajasaaren suolaisen meriveden jälkeen on aina pakko pestä suolat pois turkista ja melkeinpä käyttää shampoota saadakseen meren tahmaisuus koirasta. Toisaalta koira myös marinoi itsensä aina Rajasaaren rantahiekassa joten siksikin on suurkuuraus pakollinen toimenpide.

Uintireissu nostaa kivasti ruokahalua joten eikös sitä päädytty grillaamaan seuraavaksi. Sain tehtäväksi kääräistä taas herkkusienet pekoniin ja sitä ennen täyttää ne Koskenlaskija juustolla. On tämä vain sellainen grilliherkku, johon ei ilmeisimmin kyllästy koskaan. Kaipaisin sitä sinihomejuustolla maustettu Koskenlaskijaa taas valikoimiin - nyt käytettiin viherpippuria.

Entäs se tarjolla ollut grillattu halloumi! Ihan taivaallista eikä yhtään liian suolaista. Olen itse parikin kertaa tässä kevään/kesän mittaan saanut niin suolaista halloumia, että loppupäivä on sitten litkitty vettä ihan urakalla. Sain vinkin talon emännältä, että hän käyttää kuvan Filos halloumijuustoa ja tätähän olen nyt sitten itsekin kokeillut. Halloumi juustot olivat muuten Hesarin ruokatorstain testissä ja hyvin pärjäsi tämäkin siinä 3/5 pisteillä.

Sitten oli hyvää vihersalaattia, oliiveja, meloneita, uusi perunoita ja herkullista grillattua kanaa. MUMS! Miten sitä voisi olla syömättä itseään ähkyyn näin kesällä.....

Juomaksi oli ihanaa Stockmann Herkusta ostettu sitruunajuomaa, jonka nimen unohdin kokonaan kysyä. Yritän selvittää ja postailen myöhemmin mitä tämä kirpeä ihanuus oli, jota laimensimme hieman kivennäisvedellä oikean makuelämyksen saavuttamiseksi. Pidin!

Jälkiruuan syöminen oli pakko siirtää sisätiloihin sillä sen verran mustat pilvet alkoivat äkisti kertyä päällemme ja juuri ehdittiin sisälle astioiden, ruokien ja koirien kera ennenkuin räsähti ja satoi ihan kiitettävästi. Kohta kyllä taas paistoi mutta täytyy sanoa, että tätä sadetta kaipaisi ja ilma tuntui paljon raikkaammalta sen jälkeen ainakin hetken. Olen muuten miettinyt tuulettimen hankkimista kotiin - ensimmäistä kertaa muuten elämässäni - joten jos on hyviä vinkkejä otan niitä mielelläni vastaan.

Ja jälkkäriksi oli vaatimattomasti talon emännän perinteinen kesäinen mansikkakakku. Lisäksi saatiin nuoren neidin tekemään vadelmapavlovaa. Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että äärimmäisen hyvää oli ja pakko oli molempia herkkuja maistaa. Sain myös Pavlovan ohjeen joten se menee jossain vaiheessa sitten kokeiluun omassa keittiössä.

Kiitos herkuista ja koirauinti seurasta. Meillä kyllä uni maistui kotona yhdelle valkomustalle karvapallerolle oikein hyvin ja emäntä sai vähän omaa aikaa ja lukea joka kesäisiä Agatha Christie dekkareita. Menossa juuri Neiti Pinkertonin salaisuus :)

Vedyt, atomit ja muuta murkinaa

Olin saanut seuraavanlaisen ohjeen Lappeenrannasta kotoisin olevalta ystävältä ennen Etelä-Karjalan kesälomareissua "Muista mennä sitten kauppatorille vedylle: savukinkulla, kaikki mausteet, paitsi sipulit ja vielä pannukahvi. Älä polta suuta!"  

Kuusikymmentä luvun alkupuolella kehiteltiin tajunnanräjäyttävät modernit, uudet perinneherkut Vety ja Atomi. Molemmat herkut tehdään lihapiirakkaan ja mielellään Kesämäen leipomon valmistamaan piirakkaan. Vety on kinkulla ja kananmunalla täytetty lihapiirakka. Atomi on kevyempi versio eli sisältää joko kinkkua tai kananmunaa. Mausteina piirakkaan laitetaan sinappia, ketsuppia, kurkkua, sipulia jne. Ennen täyttämistä piirakkaan sujautetaan vielä nokare voita.  Täytyy vain todeta, että tässä perinneherkussa on kalorit kohdillaan..... 

Vedyn ja atomin syntytarinaan on myös hauska....klik!

Minun on pakko todeta, että koska en ole suuri lihapiirakan ystävä joten jäi tämä perinneherkku sitten testaamatta. Pannukahvia olisinkin voinut maistaakin, mutta sellaista emme mistään löytäneet. Kuumassa ilmassa ei myöskään tee mieli juoda kuumaa lisää vaan pikemminkin kylmää.

Päätimme mennä syömään Linnoituksen krouviin. Krouvin sijaitsee korkealla Linnoituksen harjalla ja sieltä olisi kesäiltana ollut mukavat näkymä Saimaalle ja yli koko kaupungin. Ravintolan ruokalista vaikutti myös netin perusteella hyvin houkuttelevalta ja Linnoituksen krouvissa oli myös terassi.

En tiedä oliko Linnoituksen krouvissa joku "tilanne päällä", vajausta henkilökunnassa ja jotain muuta hässäkkää mutta tarjoilija ei ensin huomioinut meitä ollenkaan. Minusta on vähän epäkohteliasta ettei edes tervehditä. Tästähän oli juuri Hesarissa kirjoituskin ja ajattelin ettemme me vain pääkaupunkiseudulle tervehdi naapureita mutta maakunnissa luulin tilanteen olevan erilainen. Kun viimein saimme puheyhteyden tarjoilijaan hän ilmoitti, että ravintola sulkeutuu reilun tunnin päästä ja hävisi johonkin kysymään ehtisikö vielä ruokailla. Kun tarjoilijaa ei kuulunut takaisin päätimme vaihtaa ruokapaikkaa jonnekin muualle. Tämän Linnoituksen krouvin herkut jäivät sitten ainakin tällä reissulla kokematta....

Laskeuduimme satamaan, jossa olisi runsaasti erilaisia ravintolalaivoja ja päätimme syödä siellä.

♥♥♥ 

Sätkät, sätkät, parrun pätkät

sinisellä Saimaalla seilattiin,
poijat, jätkät, pitkät pätkät,
kaunista Veeraa me katseltiin.
Ja sen tervahöyryn nimi
oli Prinsessa Armaada
ja me parrulastissa seilattiin
noita Saimaan aaltoja

♥♥♥

Lopulta päädyimme tähän ravintolalaiva Prinsessa Armaadaan kuten näemmä moni muukin illallispaikkaa etsivä oli tehnyt. Palvelu pelasi todella hyvin ja äärimmäisen ripeästi saimme myös annokset pyötään ja nälkähän meillä kaikilla jo todella oli. Mutkatonta palvelua ja hyvää ruokaa. Viereisessä pöydässä "merikarhu" viritteli ystävälleen välillä vähän serenadiakin.... :)

 Jos haluaa syödä Lappeenrannassa hyvin kannattaa ehdottomasti valita Ravintola Wolkoff,  joka sijaitsee 160-vuotiassa talossa kävelykadun varrella. Me tyydyimme vain katsomaan ravintolaa ulkopuolelta koska olimme jo aterioineet mutta hyvin idylliseltä se näytti ja ravintolalla on kaunis sisäpihalla oleva puutarhaterassi. Samassa rakennuksessa on myös Wolkoffin talomuseo sekä Viini&olutkellari&kabinetti. Seuraavalla vierailukerralla haluan tänne ehdottomasti. 

  

Kahvila Majurskasta olikin juttua jo edellisessä postauksessa ja jos kahvihammasta makean kera kolottaa suosittelen Konditoria kahvila Aleksandra nimistä paikkaa. Itse jouduin sinne vähän sattumalta kun olin yhdessä ihanassa sisustusliikkeessä ja kyselin hyvää lounaspaikkaa lähistöllä niin minut ohjattiin Aleksandraan. Olin tässä vaiheessa jo ihan puolikuollut kuumassa tarpomisesta ja tuntui, että jotain kylmää juotavaa olisi myös saatava.

Konditoria kahvila Aleksandrassa herkutteliin  uuniperunalla ja täytyy sanoa, että näin hyvää uuninperunaa en ole koskaan syönyt. Yleensä uuniperunat ovat joko liian raakoja tai sitten ne ovat liian veteliä mutta tämä osui ihan nappiin. Lisukkeena katkarapuja ja raikas salaatti sekä punasipulia,

MUMS!

Vaikka ne vedyt ja atomit jätettiinkin väliin syötiin Lappeenrannan reissulla hyvin!

Kuumassa ilmassa ei aina muista juoda riittävästi mutta itse ainakin yritin pitää huolen siitä, että koko ajan oli juotavaa saatavilla koska helteellä ei saisi edes päästää itseään siihen olotilaan, että tuntee janoa. Helle voi muuten tehdä tepposensa....

Saimaan rannalla

Jätimme kuuman pääkaupunkiseudun muutamaksi päiväksi ja siirryimme vielä kuumempaan Etelä-Karjalaan jatkamaan lomailuamme. Ihan käsittämättömän helteistä on kyllä ollut viime päivinä ja tuntuu, että koirani Minnie vain läähättää ja yrittää hakeutua varjoon tai viileään paikkaan sängyn alle lepäilemään. Menomatkalla pidimmekin yhden jaloittelutauon Pukaron Paroonin parkkipaikalla, että nelijalkainen ystävä saisi toimittaa asioitaan. Ilmastoitu auto houkutteli sen kyllä melko nopeasti takaisin sisätilaan joten kurvasimme taas kutostielle jatkamaan matkaa ja kohden Karjalaa.

Lappeenrannassa en ollutkaan käynyt useaan vuoteen joten odotin mielenkiinnolla mitä kaikkea kivaa kaupungista mahtaa löytyäkään. Majoituimme ystävien kotiin Pikisaareen ja täytyy vain todeta, että harvassa suomalaisessa kaupungissa voi kerrostalonsa edustalta pulahtaa aamu-uinnille siniseen järviveteen. Pikisaaressa se oli mahdollista eikä aamulenkillä koiran kanssa ollut yhtään outoa nähdä uimavaatteissa käveleviä lähitalojen asukkaita tepastelemassa kohden laituria kuin Välimeren rannoilla konsanaan :) Melkein kuin oltaisiin oltu ulkomailla. Välillä "mie ja sie" murrekin tuntui kuin vieraalta kieleltä :D

Veneillä oli minusta hauskoja nimiä ja mietin jos itse omistaisin veneen minkä mahtaisin antaa sen nimeksi? Entisajan merimiesperinteen mukaan tuodakseen hyvää onnea aluksen nimen piti olla kolmitavuinen naisen nimi. Sen piti päättyä a:han ja kirjaimia oli mielellään oltava pariton määrä. Veneillä näytti kyllä olevan muitakin kuin naisten nimiä eikä ne tavutkaan niin tarkasti enää menneet.

Hiekkalinna alue on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka Lappeenrannassa. Hiekkalinna on rakennettu jo 11.kerran ja tänä kesänä sen teemana on musiikki. Kun tarkasti katsotte tuolla vilahtelee The Beatles, Freddie Mercury, Bob Marley ja muitakin musiikkitaivaan tähtiä. Hiekkalinna on avattu jo 8.kesäkuuta ja valitettavasti sateet ovat jo turmelleet veistoksia joten niitä on jouduttu vähän korjailemaan mm. tuon ison naisen pään veistoksen nenä on fiksattu kertaalleen. Hiekan käsittely on kyllä melko uskomatonta taidetta! Tästä bloggailinkin jo viime kesänä eli tästä klik siihen postaukseen.

 

Huvivenesatamassa kävimme ihailemassa veneitä ja tutustumassa isäntäperheen ostamaan paattiin. Koska aikaa oli rajallisesti jätettiin vesillelähtö seuraavaan kertaan ja tyydyttiin katselemaan tätä ruotsalaista 40-luvulla rakennettu venettä vain kannelta käsin. Oli kyllä kaunis vene! Ystäväni Minna veti kipparinlakin päähänsä ja kättä lippaan joten kyllä Minnassa kapteeni ainesta selkeästi on.

Tosin en ole ihan varma vielä hänen navigointitaidoistaan....

Lappeenrannassa näkyi muuten harvinaisen paljon russeleita vierailumme aikana. Kuvissa näkyvään isä ja tytär-kaksikkoon törmäsimme useamman kerran. Isä tykkäsi polskia Saimaassa kun taas vuoden ikäinen tytär puolestaan komensi isäänsä vesirajassa :) Taisi se mennä papan perään veteenkin komentamaan. Omistaja kertoi isä russelin olevan varsinainen vesipeto eli aina vettä nähdessään on päästävä uimaan. Minnie ei sattunut olemaan kertaakaan mukana kun törmäsimme tähän parivaljakkoon joten häneltä tämä mainio kaksikko jäi näkemättä. Koirille oli varattu myös oma juomapiste satamassa KOIRIEN BAARI. Liikuttavaa!

Minniekin kävi kastautumassa Saimaassa mutta juuri silloin ei kuvia ehditty ottamaan kun omistaja yritti pitää valkoisia tennareitaan poissa rannan mudasta. Ystäväperheessä on muuten kaksi koiraa shelti Manu ja labbis Vito, joka ei kyllä ollut kotosalla vierailumme aikana. Minnie tunsi suurta kiinnostusta Viton "Sihteeri"-nimiseen leluun. Lopulta se jouduttiin ottamaan riiviöltä pois, että lelu säilyisi ehjänä omistajalleen. Tuosta Minnien ilmeestä kuvassa voi kyllä päätellä

"Tätä en kyllä anna ihan helpolla!"

Lappeenrannan keskustassa on mielenkiintoinen paikka nimeltään Linnoitus. "Ruotsi-Suomi ja Venäjä taistelivat vuosisatoja toisiaan vastaan. Lappeenrannan linnoitus syntyi rajalinnoitukseksi sekä osaksi Suomen ja Luoteis-Venäjän linnoitusketjua. Vuoroin se on ollut ruotsalainen ja vuoroin venäläinen linnoitus." Lisää linnoituksen ainutlaatuisesta historista voitte lukea tästä. Linnoituksen huipulta on hyvät näkymät yli kaupungin ja siellä on kiva istuskella kesäiltana ja katsella sinistä Saimaata. Linnoituksessa on järjestetty useana vuonna Linnoituksen yö-tapahtuma mutta nyt tapahtuma viettää välivuotta nettisivujen mukaan. Linnoituksen kesäteatteri esittää Olavi Virta-musikaalia 3.elokuutta saakka. Kuulimme teatterikappaleen loppuosasta vähän sekä aplodit kun kävelimme puistossa illalla.

Linnoituksen alueella on myös asuintaloja sekä liiketiloja. Lisäksi siellä sijaitsee Etelä-Karjalan taidemuseo (Kristiinankatu 8-10), jossa on Paratiisin Hedelmiä-näyttely (puolaista nykykansantaidetta). Tyydyimme katselemaan vain museon edessä olevia puista veistettyjä eläinhahmoja, jotka olivat hauskoja. Nämä Paratiisin puu hahmot olivat ITE-taidetta.

Näistä tuli hyvälle tuulelle ja alkoi hymyilyttämään :) Suosikkini oli tuo pitkäkaulainen vähän koiraa muistuttava hahmo, josta minulle tuli jotenkin mieleen Ice Agen Jyrsis :D

Museoita alueella olisi ollut vaikka kuinka paljon kuten tämä Ratsuväkimuseo mutta meitä alkoi kuumassa kävely sen verran väsyttää, että aloitimme etsimään kahviloita lähimaastosta.

Kadun toisella puolella oli aivan hurmaava Kahvila Majurska. Talolla on ollut todella vaiheikas historia ennenkuin siihen vuonna 1986 on perustettu tämä Lappeenrannan varmaan tunnetuin kahvila. Ihana vanhan ajan tunnelma valitsi kahvilassa, jonka kaikki huoneet oli sisustettu vähän erilaiseksi vanhoilla kalusteilla. Päädyimme itse istumaan sisäterassille vaikka ulkoterassisakin olisi ollut tilaa mutta hetken viileys teki meille ihan hyvää paahteen jälkeen.

Henkilökunta oli todella ystävällistä ja mukavaa ♥♥♥

Ja mitä kaikkia herkkuja sitä olisi ollut tarjolla.... Kaikki Kahvila Majurskan myymät leivonnaiset olivat muuten itsetehtyjä ja vähälaktoosisia. Kahvilan omien nettisivujen mukaan he käyttävät myös paikallisia luomukananmunia ja hunajaa - plussaa tästä!

Itse päädyin lopulta jääteehen extrajäillä sekä rahkapiirakkaan mansikkakastikkeella. MUMS!

Herkut nautittiin sitten siellä viileällä sisäkuistilla, joka oli sisustettu ihanan merihenkisesti punasinivalkoiseksi. Seinillä oli muuten myynnissä hauskoja tauluja.

Lopuksi vielä kuljimme kahvilan eri huoneiden läpi ja ihastelimme kauniita esineitä ja huonekaluja. Pöydillä oli aitoja kukkia - plussaa tästäkin :) Jos vierailee Lappeenrannassa tätä kahvilaa ei kannata jättää väliin vaan mahduttaa sen ohjelmaansa ehdottomasti. Kiitos vielä kahvilan hyvästä palvelusta ja herkullisista tarjonnasta. Lupaan tulla uudelleen kun pistäydyn seuraavan kerran kaupungissa.

Seuraavaksi siirryttiin Kahvila Majurskan talon toiseen päätyyn, jossa olikin sitten Matroona Luova puoti ja Tyyki-suomalaista kädentaitoa kaupat. Puotien yhteydessä näytti olevan myös ompelimo. Klikkaamalla puotien omille nettisivuille näkee tarkemmin heidän tarjonnastaan.

Hauskat kukilla varustetut hatut sekä hirvipatsaat miellyttivät minua eniten.

Linnakkeella kannattaa myös kävellä ja katsella upeita maisemia sekä kaupunkiin että Saimaalle. Linnakkeen toisella puolella aukeaan Pusupuisto, josta löytyy lavan lisäksi kauniita kukkaistutuksia. Viipurin portin kautta pääsee takaisin kaupunkiin vaikka alunperin portti onkin saanut nimensä siitä, että tästä lähti kulkureitti Itä-Suomen merkittävimpään kaupunkiin Viipuriin.

Talouslehti Wall Street Journal on listannut Saimaan maailman viiden vaikuttavimman järvikohteen joukkoon enkä yhtään ihmettele! Itse menetin sydämeni sekä Lappeenrannalle että Saimaalle.

Lisää postauksia tulossa kaupungista :)

Katse käsiin

Kesällä kun iho saa hieman päivetystä tekee mieli ottaa myös kynsiin jotain kivaa ja tavallisuudesta poikkeavaa. Jos perinteiset värilakkaukset eivät riitä voi hankkia vaikka tällaisia kauniita kolmiulotteisia kukkaisia muutamaan kynteen ja kesälook uudistuu kivasti.

Nämä kauniit kesäkukkaset loihti 3D-geelitekniikalla akryylimassalla (tarkkasilmäinen Kiia huomasi ettei Marjolla nyt mennyt materiaalit ihan oikein - KIITOS) Kiia Bright like a Diamond Kynsistudiossa Nummelassa. Kiia on sukulaistyttöni ja äärimmäisen taitava sekä kynsien tekijänä että koristelemaan kynsiä. Kiialta on omilla nettisivuillaan Facebookissa paljon kuvia toteutetuista kynsistä. Lisäksi Kiia tekee myös ripsiä joten jos kesälookisi kaipaa kohennusta niin kurkkaa Kiian sivuja.

Minä olen tässä juuri pakkaamassa kasseja sekä koiraa kyytiin itään suuntautuvaan lomareissuun. Lappeenranta ja ystäväni Minna kutsuvat meitä kyläilemään pariksi päiväksi. Onneksi helteet vaan jatkuvat ja tässä muuten käynnistyi tänään kolmas lomaviikko. 

IHANAA....MAHTAVAA....SUPERIA!

Kesä on kyllä vuoden parasta  aikaa :)

Kesällä myös korut ja värikkäät sellaiset näyttävät hyvältä ruskenutta ihoa vasten. Tämän kauniin oranssin rannerenkaan löysin Fidan kirppikselta eurolla muutamia vuosia sitten. Helmikäsikoru on DPN Paula Nummelan tuotantoa jo vuosien takaa. Ja tuo ketjussa oleva on Thomas Sabon uutta Karma Beads sarjaa. Muistatte varmaan blokkauksen keväältä kun Thomas laittoi minulle postia, että tällainen uusi sarja on lanseerattu ja käytin saamani lahjakortin tähän. Lahjakortilla otin tuon valkoisen jaden ja ostin tuon jaden vasemmalla puolella olevaa Karma Beads helan. Rannekoruni täydentyy sitten vähitellen muilla heloilla.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille ja nautitaan nyt kesästä♥♥♥

Algothin jalanjäljissä lohisopalle

Tätä bloggausta ei olisi olemassakaan ellei lähes satavuotta sitten Suomen valtio olisi asettanut kieltolakia, joka kielsi alkoholipitoisten aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastossapidon. Lain oli tarkoitus raitistaa Suomen kansaa, mutta viinan salakuljetuksesta ja myymisestä tulikin monelle suomalaiselle elinkeino. Kekseliäät "viinanhimoiset" suomalaiset löysivät kyllä keinot :)  

Varsinainen poliisien kanssa kissa ja hiiri-leikkiä käyvä salakuljettajien kuningas oli kuvan Algoth Niska. Algoth oli maajoukkuetason jalkapalloilija ja kaksinkertainen suomenmestarikin lajissa mutta varsinaisen uransa hän kuitenkin loi merellä salakuljettamalla viinaa. Tämä veijari on muuten sukua Dannylle eli Algothin tytär on Dannyn äiti ja Algoth siis Dannyn isoisä :D

Kuva on lainattu netistä.

Viime maanantai iltana Marjon matka suuntautui merelle ja Kieltolaki-salakuljetus -risteilylle Algoth Niskan hengessä. Veka-Linen opastettu risteily starttaa tänä vuonna Hanasaaresta. Olen pari vuotta sitten ollut samanlaisella pirturisteilyllä ja silloin nousimme laivaan Otaniemen rannasta.

Seuraava risteily on muuten maanantai iltana 28.7. ja netistä näkyvät myös elokuun risteilyjen ajat. Klik ja pääset Veka-Linen omille sivuille. Risteilyjen varaukset hoituvat helposti netin kautta.

Sitten vain nautimme maisemista ja oppaan hauskan värikkäistä tarinoista liittyen salakuljetuksen ihmeelliseen maailmaan. Salakuljetusreissuilla sattui ja tapahtui kaikennäköistä ja pirtua salakuljettivat myös naiset. Spriitorpedoa saatettiin vetää veneen perässä tai aluksessa oli irtopohja, jonka alle lasti kätkettiin. Nyt myös tiedän mikä on liimakorkki!

Aurinkoinen sää helli meitä koko risteilyn ajan ja vesillä oli melkein ruuhkaan asti liikennettä ainakin noissa kapeimmissa paikoissa. Purjeveneitä, kajakkeja ja joku ihmeellinen muovihärpäke, jota vedettiin moottoriveneellä. Aluksessa on sosiaalitilat sekä mahdollisuus ostaa virvokkeita, kahvia ja pientä suolaista ja makeaa. Tiukkoja alkoholijuomia tällä pirturisteilyllä ei tarjota enkä usko, että sinne saa myöskään ottaa omia eväitä mukaan. Mielestäni olutta ja siideriä sai - en ole kyllä varma.

 

Risteilyllä ei enää tarjota ruokaa itse laivassa vaan ruokailu on Ravintola Johanneksessa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa risteilyn päätyttyä. Kermaista saaristolaiskalakeittoa leivän ja voin kera. Jälkiruuaksi nautimme Ahvenmaan pannukakkua, kermavaahtoa ja mansikoita. Ateriaan kuului jäävesi. Muut juomat omakustanteisesti.

Hanasaari on minulle uusi ympäristö joten ruokailun jälkeen tehtiin pieni kierros kulttuurikeskuksessa. Lainasin Hanasaaren sivuilta pienen yhteenvedon paikasta "Hanasaaren kulttuurikeskuksen vihkivät käyttöön kuningas Carl XVI Gustaf ja presidentti Urho Kekkonen 1.6.1975. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Veikko Malmio ja alkuperäinen sisustus on professori Yrjö Sotamaan suunnittelema." Osa Alvar Aallon ja Yrjö Kukkapuron alkuperäisistä kalusteista on edelleen päivittäisessä käytössä eri puolilla taloa  Lisää sisustuksesta tästä. 

Hyvin 70-lukulainen interiööri!

Myös Hanasaaren ympärillä oleva puistomaisema on mielenkiintoinen ja kävelimme siellä hetken ennen kotiinlähtöä. Sieltä löytyi jänniä isoja naisveistoksia Kauko Räsäseltä: Akrobaatin aamupäivä, Lintutyttö ja Kruunattu. Hanasaaren sisääntulon puolella taas massiivisemmat teokset Kaarina Kaikkoselta (Eteneminen) sekä Elisabet Sageforsin (lågås).

Kaiken kaikkiaan mukava merellinen ilta takana ja vatsa täynnä hyvää ruokaa sekä kulttuuriakin kaupan päälle yllin kyllin! Marjo suosittelee seuraamaan Algothin jalan- tai pitäisikö sanoa veneenjälkiä.

PS. 1930-luvun alussa julkisuuteen nousi joukko pääkaupunkilaisia naisia, jotka ryhtyivät silloisissa oloissa keräämään adressia kieltolain kumoamiseksi. Sitten hallitus järjesti kansanäänestyksen ja 70 prosentin kannatuksella kieltolaki kumottiin ja perustettiin meidän kaikkien tuntema Alko. 

Hyvä me naiset!