Kasthallin tehdasvierailun jälkeen meillä suomalaisvierailla oli kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä viettämään hetkeksi aikaa Kinnaa tai lähteä lentokentälle odottamaan koneemme lähtöä. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon koska iltapäivän sää oli muuttunut yhtäkkiä todella paahtavan kuuma. Olisi mukava viettää hetki ulkona pitkän päivän päätteeksi ja vähän katsella ruotsalaisen pikkukaupungin arkea ja elämää kiireisen terminaali hälyn sijasta.
Kasthallin Peter heitti meidät ystävällisesti autollaan kahvilan eteen Kinnan keskustassa ja kehotti poikkemaan siellä ennen kaupunkikierrosta. Katsoin hieman pelonsekaisin tuntein kahvilan ikkunaa miettien minkälaisesta paikasta mahtoi oikein olla kyse kun retroasuun puettu mallinukke istui siinä hieman viekottelevasti sääri ojennettuna :)
Kahvilan nimi oli Café Skrädderiet ja se osoittautui todella hurmaavaksi paikka. Tämä vanhassa kivitalossa sijaitseva kahvila oli sisältä täynnä vanhoja esineitä, jotka loivat sinne kivan interiöörin. Vanha putkiradio, peltisiä kahvipurkkeja, vaaka, kahvikuppihylly ja kukkatapetit seinillä...söpöä!
Café Skrädderiet näytti tarjovan myös erittäin herkullisia kotitekoisia piirakoita ja muita leivonnaisia, uuniperunoita, salaatteja ja näitä kuuluisia ruotsalaisia kookospalloja, joita en yksinkertaisesti vain voinut vastustaa. MUMS!
Tästä linkistä voitte lukea lisää kahvilasta, joka muuten näyttää järjestävän talon takana olevalla sisäpihallaan myös erilaisia konsertteja ja tapahtuma. Sisäpihalla oli toinenkin hurmaava rakennus, jonka nurkalla kasvoi mansikoita. Kahvilalla on myös Facebook-sivut, jonne pääsee tästä - KLIK! Taivaalle alkoi tässä vaiheessa kertyä jo sen verran mustia pilviä, että meidän piti jatkaa matkaa eteenpäin. Jos eksytte Kinnaan niin kannattaa kyllä poiketa ja tsekata tämä kahvila!
Kahvilaa vastapäätä oli Kinnan vanha kivikirkko, jota sitten kävelimme mäkeä alas kohden mitä ilmeisemmin Kinnan pääkatua. Kinna on pieni, tyypillinen ruotsalainen pikkukaupunki, jossa on hyvin idyllisiä taloja ja keskusaukiolla erikoinen hevospatsas siivet selässään. Sen verran alkoi tämä Pegasosta muistuttava patsas kotona kiinnostaa, että kaivoin siitä netistä vähän lisätietoa.
Tässä vaiheessa alkoi jo kuulua etäisesti ukkosen jyrinää jostain kauempaa mutta eiväthän edes viisaat business naiset pysty vastustamaan liikettä, jonka ikkunassa lukee kissan kokoisin kirjaimin "Konkurs försäljing -70%" joten ei kun sisään ja tutkimaan liikkeen valikoimaan ulosheittohinnoin.
Ja BIM siinä ne olivat - minun pitkään himoitsemat Ilse Jacobsenin keltaiset kumisaappaat.
Voitte vain kuvitella miten kävin pariinkin kertaan läpi kumisaapaslaatikko pinon joutuen lopulta toteamaan raivon ja surun vallassa ettei omaa kokoani ollut enää jäljellä. PAH! Saappaiden hinta oli ihan naurettavan halpa ja minä en saanut omaa pariani.
Kukaan meistä ei ostanut liikkeestä loppujen lopuksi yhtään mitään mutta kun astuimme liikkeestä lopulta ulos totesimme, että nyt ukkonen oli jo melkein päällä ja ripsi isoja sadepisaroita. Olin ainut jolla oli pieni kokoontaitettava sateenvarjo mukana ja lopulta vettä tuli todella ihan kaatamalla kun talsimme kohden Kinnan asemaa ja sovittua paikkaa, josta taksimme tulisi noutamaan meidät kentälle.
Muistimme nähneemme jonkun grillin tapaisen siinä aseman vieressä mutta paikka olikin mennyt jo kiinni. No, siinä sitten seisottiin pienen kioskin lipan alla pitämässä tätä valtaisaa kaatosadetta ja ukkonen oli ihan päällä ja salamoikin äänekkäästi. Yritimme soittaa tilattua taksia noutamaan meidät jo aikaisemmin mutta puhelimet olivat välillä ihan mykkiä valtaisan myrskyn takia. Tällä kelillä olisin todella tarvinnut niitä kumisaappaita koska kenkäni olivat läpimärät.
Paikallisia ei rankkasade näyttänyt ollenkaan haittaavan eivätkä vettä lainehtivat kadut pitäneet heitä kotosalla vaan koko ajan kioskilla poikkesi mieshenkilöitä hakemassa veikkauksia, lottoja tai jotain muita raha-arpoja. Me jo tyttöjen kanssa mietimme, että pitäisikö meidänkin ottaa tähän osaa.
Melkoinen voittosumma olisi nimittäin jaossa....
Lopulta taksimme tuli ja kuulimme kuskilta, että ärhäkkä ukkosmyrsky on Länsi- ja Etelä-Ruotsin päällä ja mm. puhelinyhteydet olivat olleet poikki. Kentälle ajettaessa ei autosta välillä nähnyt edes ulos sateen piiskatessa autoa. Itseäni jopa hieman pelotti kun naispuoleinen taksikuljettajamme juttelin niitä näitä minulle katsomatta välillä tietä ollenkaan. Sade ei tuntunut haittaavan häntä ollenkaan!
Perillä lentokentällä totesimme, että lentomme olisi myöhässä ja myös Victoria's Secret oli jo mennyt kiinni. Halpa reissu siis ostosten suhteen mutta äärimmäisen mielenkiintoinen parin päivän pyrähdys.
Koneessa mietin miten mukavaa olisi kotona ottaa kuuma suihku ja kallistaa pää omaan sänkyyn ja nähdä taas oma pieni karvapallo, jolla oli ollut taas kissanpäivät hoitajien kanssa.
Sen verran oli muuten märät jalat, että oli ihan synti etten saanut niitä keltaisia kumisaappaita sieltä konkurssikaupasta. Ehkä jonain päivänä löydän sellaiset vielä.... mutta tuskin yhtä edullisesti. Apua, minulle tuli ihan mieleen, että taidan olla joskus melkoinen Sulo Vilen miettiessäni hintoja :D
"Jos halvalla saa niin pakkohan se on ostaa.... "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti