Tänä vuonna on juhannukseni ollut kaikilla tavoin melko erilainen ja erikoinenkin. Juhannuksen juhlinta alkoi todella juhlavasti jo torstaina työporukan kanssa sekä maassa, merellä että ilmassa ja päivä oli kaiken kaikkiaan ihan superihana. Tästä ikimuistoisesta päivästä on tulossa ihan omaa postausta vähän myöhemmin.
Heräsin torstain-perjantain välisenä yönä melkein heti nukahdettuani ihan älyttömään hammassärkyyn ja kävin nappaamassa yhden Buranan helpottamaan oloani. No, herääminen ei ollut ainoa sillä kahden tunnin välein hammassärky herätti minut ja lopulta mietin jo ettei särkylääkkeitä voi napsia kuin karkkeja. Surffailin netissä aamulla heti koiralenkin jälkeen ja huomasin kauhukseni ettei mikään yksityinen hammaslääkäri päivystä näin juhannuksena.
Netti tosin kertoi, että espoolaisena minulla olisi oikeus myös mennä Helsingin Haartmanin sairaalaan, jossa "suun terveydenhuollon päivystyksessä hoidetaan kiireelliset ja äkilliset särky- ja tapaturmatapaukset." Minua pyydettiin tulemaan Meilahteen kello 10 jälkeen ja silloin selviäisi vasta koska pääsisin hammaslääkärin vastaanotolle.
Perillä sairaalassa sain vuoronumeroksi 672 ja odotustilan taulussa palveltiin juuri potilasta numerolla 660. Jonkin aikaa olisi siis istuttava. Pyörin kännykällä netissä ja yritin unohtaa vihlovan kivun suussani. Numerot taulussa vain vaihtuivat tuskastuttavan hitaasti. Juttelin yhden vanhemman herrahenkilön kanssa siinä odottelun lomassa ja me molemmat totesimme kuin yhteen ääneen, että oli tämäkin tapa aloittaa juhannus. Reilun kahden tunnin kuluttua oli minun vuoroni istua hammaslääkärin tuoliin.
Vaikka pelkään hammaslääkäriä kuollakseni en koskaan ole ollut niin iloinen kuin eilen. Hampaani kuvattiin ja sen juuressa oli tulehdus. Hammaslääkäri puudutteli minua ja porasi hampaan auki sekä aloitti juurihoidon. Sain antibioottikuuri ja kahta eri särkylääkettä helpottamaan olotilaani. Hammaslääkäri varoitteli minua, että poskeni saattaisi turvota ja niinhän siinä sitten kävi.
Muistutan tällä hetkellä toispuoleista hamsteria ja minusta tuntuu, että poskeni ovat kuin kahden eri ihmisen poskia! Jouduin suosiolla jättämään suunnitellut mökkireissut väliin ja pitäytymään ihan kotipiirissä tämän juhannuksen. Onneksi särky lakkasi melkein heti sairaalan jälkeen ja tuntuu siltä, että antibiootit tepsivät jo tulehdukseen.
Jaksoin jopa eilen illalla käydä niityllä hakemassa juhannuskukiksi villejä lupiinejä. Muitakin kukkien poimijoita oli liikenteessä vaikka muuten lähiseudun talot tuntuivat täysin tyhjiltä kun kaikki ovat paenneet maaseudulle juhannuksen viettoon. Minnie tykkäsi kun sai juosta niityllä ihan vapaana vaikka se kotona joutuikin tarkkaan punkki syynäykseen. Olen löytänyt tänä kesänä jo yhden pullean punkin koiruudesta ja toista en halua enää löytää joten meillä koira tutkitaan perusteellisesti jokaisen ulkoilun jälkeen.
Keskikesän juhlaan on hammaskivusta huolimatta kuulunut uudet perunat tillin ja sillin kera. Eilen ei oikein kyllä ruoka maistunut mutta tänään meni perunoita kiitettävä määrä. Tuoreita kasviksia salaatissa tuo väriä juhannuspöytään. Miten uudet perunat voivatkin maistua niin hyviltä :)
Hyvää juhannuspäivän iltaa kaikille - nautitaan vielä!