Viikko sitten pääsin työmatkalle Ruotsiin ja mihinkäs muualla siellä kuin "kuninkaalliselle" Länsi-Göötanmaalle. Kruununprinsessa Victoriallahan on symbolinen arvonimi "Länsi-Götanmaan herttuatar" ja hänen puolisollaan prinssi Danielilla "Länsi-Götanmaan herttua" joten ehkä saattaisimme nähdä jopa kuninkaallisia.
Lensimme sinivalkoisin siivin naapurimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Göteborgiin, jossa meitä suomalaisia oli vastassa taksi. Aloitimme noin tunnin matkan kohden Markin maakuntaa sisämaassa mutta harmiksemme aurinko ei helteisen Helsingin jälkeen paistanutkaan täällä vaan taivas oli tasaisen harmaassa pilvessä. Taksikuskimme kertoi, että aurinko oli helottanut koko päivän siniseltä taivaalta kun puolimaratoonarit olivat pinkoneet Göteborgin katuja.
Lensimme sinivalkoisin siivin naapurimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Göteborgiin, jossa meitä suomalaisia oli vastassa taksi. Aloitimme noin tunnin matkan kohden Markin maakuntaa sisämaassa mutta harmiksemme aurinko ei helteisen Helsingin jälkeen paistanutkaan täällä vaan taivas oli tasaisen harmaassa pilvessä. Taksikuskimme kertoi, että aurinko oli helottanut koko päivän siniseltä taivaalta kun puolimaratoonarit olivat pinkoneet Göteborgin katuja.
Kesä tuntui olevan jo täysin puhjennut Etelä-Ruotsissa. Vaahteranlehdet olivat kämmenkokoisia ja niityillä lehmä- ja lammaslaumat söivät tyytyväisenä tuoretta, vihreää ruohoa iloisena kesästä pitkän talven jälkeen. Taisin nähdä muutaman hevosenkin aitauksissa. Kuvien ottaminen taksien ikkunoiden läpi mutkaisella tiellä ei oikein onnistunut joten joudutte nyt vain kuvittelemaan tämän kauneuden ja idyllisen maisema.
Matkamme päättyi Västra Öresjön rannalla sijaitsevaan Två Skyttlar konferenssikeskukseen. Pääsimme majoittumaan punaisiin rivitalohuoneistoihin, jotka oli rakennettu rinteeseen päärakennuksen alapuolelle. Olimme ajatelleet tekevämme pienen kävelylenkin lähimaastoissa ennen illallisen alkua mutta harmiksemme alkoi satamaan joten kävely jäi nyt sitten tekemättä.
Kuva on lainattu Två Skyttlarin omilta nettisivuilta.
Oli aika vaihtaa illallisvaatteet päälle ja siirtyä päärakennukseen Kasthallin mattotehtaan tarjoamalle illalliselle. Meitä suomalaisia oli vain kolme mutta kohta saapui bussilastillinen iloisia Benelux-maiden edustajia paikalle joten illasta olisi varmaan tulossa hauska.
Oi, miten kauniisti sali oli katettu meitä varten, ajattelin kun menimme baarin puolelle ottamaan tervetuliaismaljoja ja näin tämän niin periruotsalaiseen tyyliin katetun salin.
Baarissa vallitsikin jo iloinen puheensorina eli sulavasti sekaisin englantia, ranskaa, flaamia, ruotsia ja suomea. Yksi isännistämme Kasthallin Peter oli juossut päivällä puolimarathonin joten nostan hänelle hattua, että jaksoi vielä istua meidän kanssa iltaa juoksu-urakkansa jälkeen. Reipasta!
Ja sitten olikin aika siirtyä illallispöytään. Pöydillä paloivat kynttilät ja pöydät oli somistettu alppiruusun kukinnoilla matalissa maljoissa. Niin keväinen, vaalea kattaus. Ruokalistamme lupaili todella hyvää ja kun Två Skyttlarin keittiömestari esitteli sitä huomasin miten nälkä minulla itse asiassa oli. Olimme ottaneet kentällä vain pientä huikopalaan Helsingistä lähtiessä.
Alkupalaksi meille tarjoiltiin valkoista parsaa sitruunan, Hollandaise kastikkeen, purjosipulin ja lohenmädin kanssa. Rakastan parsaa enkä ole vielä tänäkään keväänä kyllästynyt siihen :)
Juomaksi alkupalan kanssa oli valittu Prum Blue Riesling Kabinett 2011 Germany.
MUMS!!!
Pääruokana vasikan entrecôte, joka tarjoiltiin kevätvihannesten ja Bearnaise kastikkeen kanssa. Saimme myös pöytään kulhollisen uusia perunoita. Juomana pääruuan kanssa Les Hauts de Castelmaure Corbières 2011 France. Valitettavasti migreeni herkkyyteni takia en uskalla edes maistaa punaviiniä enää. Tuoksu oli kyllä ihana. Pakko sanoa, että tämä vasikanliha suorastaan suli suuhun. NAMS!
Apua - vielä olisi tulossa jälkiruokaa ja olin jo ihan täynnä. Meillä oli muuten hauskoja ruokapöytäkeskusteluja belgialaisten kollegojen kanssa. Itävallan parrakkaan naisen Euroviisu voitto puhutti ja partaa ei oikein mielletty noin kauniille "naiselle" sopivaksi. Juttua riitti myös siitä miten meillä Suomessa on riittävästi tilaa (303 890,89 km²) asua viidelle miljoonalle ihmiselle eikä ahtaus todellekaan paina. Belgian pinta-alahan on vain 30 500 km2 ja asukkaita maassa on 11 miljoonaa.
Yksi belgialaisista vitsailikin, että jos kotona Belgiassa ruokapöydässä pyydät jonkun ojentamaan suolaa voisi naapurisi yhtä hyvin antaa suolasirottimen sinulle :) Belgialainen pariskunta pöytäseurueestamme oli käynyt Suomessa 10 päivän kesälomalla ja ihastunut sekä luontoon, puhtauteen ja saunaan ikihyviksi. He oli suunnittelemassa uutta reissua ja kyselivät matkavinkkejä kesä-Suomesta. Olisikohan näin, että me suomalaiset emme itse osaa arvostaa oman maamme ainutlaatuisuutta ja kauneutta riittävästi? Suomi on kyllä ihana maa mielestäni asua jopa talvella ja silloinkin kun on se kaamein loska-aika..... täytyy osata vain suhteuttaa oikeaan perspektiiviin asiat.
Seuraavaksi nenäni eteen kannettiin jälkiruokaherkku, joka oli haudutettua raparperia, joka tarjottiin lakritsijugurtin, brownie keksien ja vadelmasorbetin kera. Jälkiruokaviini oli Soellner Riesling Sweet 2012 Austria. Pidin jälkiruuan erilaisista mauista yhdessä mutta raparperi olisi voinut olla pilkottu pienemmäksi syömisen helpottamiseksi. Jälkiruokahaarukka- ja lusikka eivät onnistuneet pilkkomaan sitkoista raparperia pienemmiksi suupaloiksi joten jouduin keihästämään kokonaisen raparperin palan haarukkaani ja haukkaamaan siitä palasen. Ei tainnut mennä ihan oikeaoppisesti mutta pelkäsin koko ajan liukkaan raparperin varren lipsahtavan lautaselta pöydälle kun yritin epätoivoisesti saada siitä pikku suupalaa irti.
Täytyy sanoa, että Två Skyttlarin illallinen oli äärimmäisen onnistunut kaiken kaikkiaan. Annan arvosanaksi 10 miinus raparperin takia. Två Skyttlar hankkii muuten ruuan raaka-aineet paikallisilta tuottajilta joten he tuntevat ravintoketjun kokonaisuudessaan ja sen myös miten esimerkiksi eläimiä paikallisilla tiloilla kohdellaan. Suuri plussa tästä!!!
Oli aika päättää mukava illallinen ja siirtyä jo yöpuulle sillä aamulla klo 7.00 tarjottaisiin aamiainen ja lähtisimme Kasthallin tehtaalle klo 8.00. Sade ulkona oli lakannut joten kävelimme alas Västra Öresjön rannalle ihailemaan kaunista iltamaisemaan. Jossain kaukana solisi puro/joki - emme tosin nähneet mistä vettä laskisi järveen mutta äänen kuulimme. Järvellä huutelivat kuikat ja maisema oli kyllä satumaisen kaunis. Pientä usvaakin oli ilmassa. Rannassa näytti olevan ihana iso sauna, josta voisi pulahtaa uimaan jos viipysi Två Skyttlarissa pidempään.
Tämän kuvan lainasin Två Skyttlarin omilta nettisivuilta.
God natt - tämä ilta olisi hyvä päättää tähän järvimaiseen :)
Kun painoin pääni tyynyyn kuorsasin varmaan heti....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti