From Russia with love - vol.3

Tässä juhlahumussa kun pääsiäinen ja vappu osuivat tänä vuonna näin yhteen olen kokonaan unohtanut postata tänne jo valmiin tekstin Pietarin reissun kolmannesta päivästä.

Hatarapäinen minä - no, tässä se tulee :)

Kolmaskin kaupunkilomapäivä näytti parhaat puolensa matkalaisille ja taivas hehkui kirkkaansinisenä. Nyt olisi sitten viimeinen mahdollisuus käydä katsomassa ne kuuluisat kirkot sisältäkin päin. Pikainen tankkaus brekkaripöydän antimista ja ulos reippailemaan lähintä metroasemaa kohden.

Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että kirkot eivät olleet vielä auki joten päätimme kierrellä keskustassa ja aistia vielä Pietarin miljoonankaupungin ilmettä. Ihmisiä kiirehti töihin mutta vanhuksella oli aikaa ruokkia rauhassa kyyhkysiä puiston laidalla.

Myös tässä empiretyylisessä Venäläisen taiteen museossa olisi ollut hauska piipahtaa jos aikaa olisi ollut enemmän. Museon edessä oli kaunis puisto, jonka keskellä Puskinin patsas ja joukko japanilaisia kuvaamassa toisiaan. Taas päästiin ottamaan muutamia kuvia iloisen nauravista turisteista Pietarissa - say cheese :)

Koska aikaa kirkon aukeamiseen oli vielä runsaasti päätimme pistäytyä Singerin kahvilassa Nevski-prospektin ja Gribojedovin kanavan risteyskohdassa. Tänä eklektismistä jugendia edustava liiketalo on aikoinaan rakennettu amerikkalaista Singer-ompelukoneyhtiötä varten. Rakennus tunnetaan myös nimellä nimellä Dom knigi - Kirjojen talo, jossa on toiminut iso kirjakauppa sekä useita kustannusalan yrityksiä. Tämä Pietarin ensimmäinen metallirunkoinen rakennus on saneerattu 2000-luvun alussa ja sen toisessa kerroksessa on hurmaava kahvila. Ystäväni Alli oli ehdottomasti vannottanut, että kävisin reissun aikana tässä kahvilassa.

Siis tämän talon lattia.....ihan huippu ihana!

Onnistuimme saamaan ikkunapöydän, josta oli suorat näkymät vastapäiseen Kazanin katedraaliin. Leivonnaiset olivat tosi herkullisia MUMS ja ystävällistä palvelua!

Kirjankaupan puolella oli ihanan nostalginen tunnelma ja olisin todella mielelläni selaillut kirjoja näin kauniin lasimaalauksilla koristellun katon alla. Interiööri oli vastustamattoman ihana. Jos menette Pietariin kannattaa sisällyttää tämä paikka ohjelmaa. Sieltä saa pientä syötävääkin eli lounaan voi hyvin kuitata Singerin kahviossa.

Suunnitelmiin tuli pieni muutos ja pistäydyimme pikaisesti ikkunasta näkyneessä Kazanin katedraalissa. Siellä oli menossa pienimuotoinen jumalanpalvelussa, jossa osallistujat kävivät sivualttarilla suutelemassa lasilla peitettyä ikonia. Ennenkuin seromoniaa johtanut pappi suuteli samaista ikonia pyyhittiin ikonin lasi huolellisesti ennen papin huulien painumista siihen :)

Kaunis ja harras tunnelma katedraalissa kyllä oli ja olin muistanut peittää huivilla pääni.

Sitten matka jatkui Gribojedovin kanavan laitaa kävellen kohti Verikirkkoa. Juuri kanavien takia Pietari muistuttaa todella paljon Venetsiaa. Verikirkon mielikuvituksellisesti koristellut sipulikupolit näyttivät kirkkaassa auringon valossa todella upeilta. Niiden upea väritys oikein loisti auringossa ja ne tuntuivat jotenkin epätodellisen värikkäiltä.

Kirkon ulkopuolella oli suuri puutarha-alue, jota kehuttiin kaikissa esitteissä ja netissä äärettömän kauniiksi paikaksi viettää aikaa kävellen. Olisimme halunneet mennä puistoon mutta puisto olikin suljettu ja avattaisiin vasta 30.4. jotta nurmikot saisivat rauhassa kuivua talven jäljiltä.

Tässäkin taas yksi syy palata Pietariin kesällä :)

Jos Verikirkko oli ulkoa koristeellinen ja kaunis niin sisältä sitä on vaikea edes kuvailla sanoilla. Antaa näiden kuvin puhua puolestaan siitä kaikesta äärettömän taidokkaasti tehdystä kauneudesta mitä kirkko piti sisällään. AAAH!!!!

Seinämosaiikit peittävät kaikki seinät kirkossa ja niiden kokonaispinta-ala on yli 7 000 m².

Miten taidokkaita yksityiskohtia mosaiikissa.

Verikirkko tai Kristuksen ylösnousemuksen katedraali rakennettiin tsaari Aleksanteri II:n muistoksi paikalle, jolla hänet salamurhattiin vuonna 1881. Paikalla oli punainen risti ja se oli katettu.

Jos Eremitaasissa vihreätakkiset tädit vahtivat silmä kovana turisteja niin täällä Verikirkossa tädeillä oli punaiset takit yllään mutta yhtä tiukkoja he olivat. Ruotsalainen pariskunta sai huomautuksen salamavalon käytöstä, minä pidin varani tällä kertaa :)

Verikirkosta olisi ollut mahdollista ostaa pieniä ikoneita. Toisessa vitriinissä myytiin Fabergen

munia muistuttavia taidokkaasti tehtyjä värikkäitä munia.

Takaisin ulkoilmaan ja reipasta kävelyä kohden seuraavaa kirkkoa. Hotellilta tulisi kuitenkin lähteä hyvissä ajoin taksilla kohden Suomen asemaa ja meidän oli tarkoitus lähteä vielä kuluvan päivän iltana takaisin Allegrolla Helsinkiä ja kotia kohti.

Ennen Iisakin Kirkkoon menoa kävimme katsomassa Nevan rannalla olevaa Vaskiratsastaja patsasta, joka on symboloi tsaari Pietari Suurta. Patsaan tekeminen on ollut aikoinaan todella haastavaa teknisesti. Luonnonkivi, jonka päälle patsas on nostettu on kuljetettu Suomesta erityisesti tuota tarkoitusta varten rakennettua tietä pitkin. Jotta patsaan kestävyys on saatu tukevaksi on patsaan ja kiven väliin sijoitettu vielä käärmekin.

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa Iisakin kirkko.  

Tiedätte varmaan sanonnan, joka kuvaa jotain ikuisuushanketta "Tehdään kuin Iisakin kirkkoa!". Tätä ortodoksikirkkoa tehtiin todella neljäkymmentä vuotta ja ihmisiltä alkoi lopulta loppua usko, että kirkkorakennus tulisi koskaan valmiiksi. Barcelonassa on myös vähän samanlainen hanke Antonio Gaudin Sagrada Familian kirkko, joka ei vieläkään ole valmis. Upea paikka sekin vaikka vielä

kovin keskeneräinen.

Kirkko näytää ulkoapäin melko karultakin mutta sisälle mentäessä sen kauneus kyllä lumoaa.  Sisältä interiööri on hyvin rikkaasti koristeltu marmorilla, malakiitilla ja lasuriitilla. Iisakinkirkon kupoli on todella korkealla ja maailman kupolirakennuksista se on neljänneksi korkein.

Näytin huivissani ihan maatuskalta mutta olin sentään peittänyt hiukseni kuten naisten kirkossa kuuluukin :) kaikki eivät olleet näin tehneet kyllä.

Iisakin kirkossa on muuten ollut Foucault'n heiluri vielä neuvostoaikana kun kirkossa toimi ateismin museo. Omat vanhempani ovat vierailleet Leningradissa 80-90 lukujen taitteessa ja silloin he ovat nähneet tuon maailman suurimman 67 metrisen heilurin kirkossa toiminnassa. Nyt heiluria ei siellä enää ollut.  

Sisätiloissa vietetyn ajan jälkeen päätimme kävellä takaisin hotellille koska junassa saisi taas istua kotimatkalla ihan riittävästi. Halusin myös vielä fiilistellä Pietaria, jolle kyllä selkeästi menetin sydämeni tämän minilomareissun aikana. Kyrilliset kirjaimetkin tuntuivat yhtäkkiä palanneen mieleni sopukoista ja tekstit tuntuivat ihan luettavilta.

Marjon matka ja matkakertomus Pietarista päättyy nyt tähän kuvaan. Toivon pääseväni uudelleen tähän hurmaavaan kaupunkiin, johon junalla pääsee vajaassa neljässä tunnissa ja lentäen 45 minuutisssa.

Näkemiin Pietari ♥