From Russia with love - vol.1

Marjon matka itärajan taakse on nyt sitten onnellisesti ohi! Aivan superkiva minilomareissu kaikinpuolin. Junassa mietin katsoessani ohi vilistäviä peltomaisemia ja taloja, että teinkö virheen kun jätin sateenvarjon vahingossa kotiin ja olin pukeutunut toppatakkiin mutta molemmat olivat juurikin oikeita valintoja. Aurinkoa riitti kaikille päiville aamusta iltaan mutta keväinen pohjoistuuli sai ilman sekä maalla että merellä tuntumaan hippasen kylmältä. Vesilläkin tuli siis käytyä mutta siitä vähän myöhemmin. Oli hyvä, että mukana oli myös kunnon käsineet ja päähine :) Matkalaukussa oli vähän turhia juttuja mukana joten taas sitten ensi reissuun vähän keveämmällä varustuksella....hohhoijaa....koskahan sitä oppisi...

Juna on todella kätevä tapa matkustaa Pietariin. Allegron liput on hinnoiteltu kausien ja junavuorojen mukaisesti. Omalla valinnallaan voi vaikuttaa matkansa hintaan ja saman päivän aikana on useita erihintaisia junavuoroja. Toinen vaihtoehto on lentää Pietariin. Junassa oli hyvä ravintolavaunu, josta sai pientä purtavaa ja myös ruplia pystyi vaihtamaan kätevästi kiskoilla kolistellessaan. Itse rajanylitys ja passitarkastus sujuivat äärettömän jouhevasti ja hupsista olimmekin jo Venäjän puolella. Yritin tiirailla ikkunasta Viipuria mutta siitä jäi aseman perusteella vähän ankea kuva. Pyöreän tornin huomasin kuitenkin kaupunkuvasta ohi ajaessamme.

Matka Pietarin Suomen asemalta Финля́ндский вокза́л hotellille taittui nopeasti taksilla. Pietari on kuitenkin 5 miljoonan asukkaan suurkaupunki, joten liikenne siellä voi aiheuttaa kellon- ja vuodenajasta riippuen melkoisia viivytyksiä. Liikenteestä on pakko todeta, että venäläiset ajavat melko huolettomasti. Reissumme aikana pääsin todistamaan lähes kymmentä sattunutta autokolaria, joista vain yhden näin ihan livenä. Nopeudet kaupunkialueella ovat melkoiset ja kaistoja vaihdetaan tuosta vaan. Miettisin itse kaksi kertaa ennenkuin vuokraisin auton Pietarissa. Todella hienojenkin autojen puskurit ovat naarmuilla katukivetyksiin ajosta tai muusta törmäilystä. Auton voi myös pysäköidä katujen varsille veloituksetta ja joskus voi ottaa myös vähän jalkakäytävää käyttöön jos ei muuten mahdu :) näitä erikoisia parkkiratkaisuja näki todella paljon!

Poliisiautona ihan uusi Lada Priora :)

Ja sitten vähän vanhempaa autokantaa....

Sitten äkkiä tavarat hotellihuoneeseen ja kaupungille! Meidän hotellimme sijaitsi Vasilinsaarella Васи́льевский о́стров. Olimme jo ennakkoon jutelleet siitä, että liikkuisimme mahdollisimman paljon kävellen koska silloin näkee ja aistii enemmän. Tottakai suurkaupungissa kun olimme välimatkat ovat pitkiä ja metroakin käytimme mutta ehdin nähdä vain kaksi metroasemaa ja harmikseni ne eivät olleet niitä koristeellisia asemia - PAH! 

Metroon ostetaan poletti (zheton) asemalta ja metrojunat sekä asemat ovat äärimmäisen siistejä ja turvallisen tuntuisia. Ainoa minua puistattava asia oli se, että isommilla asemilla et näe metroa kun se tulee asemalle vaan odotat mustan rautaoven takana ja kun metro on asemalla ovet aukeavat ja hyppäät vaunuun asemalaiturilta. Outoa mutta on kuulemma tehty turvallisuuden takia ettei kukaan putoa kiskoille. Metron käyttäminen on äärettömän halpaa 27 ruplaa (0,55€) per poletti.

Pietarin metroissa valokuvaaminen on ollut kielletty ennen vuotta 2010 ja jos vartija näki sinut kuvaamassa sait 100 ruplan sakot. "Valokuvaaminen on metrossa rajoitettu metron käyttäjän säännössä (Правила пользования пункт 9.17.), joka tarkoittaa sitä, että kuvaaminen on kaikilta osin sallittua mikäli ei käytä salamaa, eli salaman käyttö on kielletty."

Ensimmäinen vierailupäivä oli tarkoitus pyhittää Eremitaašin Эрмитаж katseluun. Pakko tunnustaa, että tässä valtavassa kompleksissa olisi pitänyt käyttää aikaa paljon enemmän ja tuntui, että ahnehdimme yhdelle päivälle ehkä vähän liikaa. Kun näkee mahtavia saleja kymmeniä toistensa perään, upeita taideteoksia ja kävelee kilometritolkulla sisätiloissa tuntuu ettei enää vain vastaanota sitä mitä näkee. Saimme pintaraapaisun Eremitaašin valtavista kokoelmista ja sinne on ehdottomasti päästävä uudelleen ja ajan kanssa.

Rakennus itsessään on jo ulkoa käsin ihan valtavan suuri ja sisällä ollessasi menet kyllä ihan sekaisin ilmansuunnista ellet sattumalta näe ikkunasta ulos. Eremitaašin näyttelytilat käsittävät 365 huonetta ja 6 rakennusta: Talvipalatsi, Pieni Eremitaaši, Vanha Eremitaaši ja Uusi Eremitaaši sekä Eremitaašin teatteri ja reservirakennus. Rakennukset on rakennettu 1700-1800 luvuilla. Meille tulikin pienoinen paniikki kun ennen kello 18.00 tuli kuulutus, että museo suljetaan ja meillä ei ollut mitään käsitystä uloskäynnin sijainnista mutta loppujen lopuksi opasteet sitten löytyivät ja olimme taas ulkoilmassa.

Kesällä turistisesongin todella käynnistyttyä Eremitaašiin kannattaa ehdottomasti varata liput etukäteen välttääkseen tolkuttoman jonotuksen sisälle. Lippu maksaa 400 ruplaa ja jos haluat valokuvata (HUOM! ilman salamaa toki) maksat vielä erillinen 200 ruplan maksun ja saat rintapieleesi tarran, joka oikeuttaa räpsimiseen. Minä en huomannut tätä kassalla joten tulin sitten uudelleen läpi turvatarkastuksesta ja ostin oikeuden kuvaamiseen :)

Talvipalatsin Jordania edustusportaikko oli henkeäsalpaavan kaunis. 150 vuoden ajan tämä barokkirakennus oli keisarien asuin- ja palatsirakennuksena. Rakennusta koetteli 1837 iso tulipalokin ja sen sisustus osittain kunnostettiin entisen mukaiseksi osittain muutettiin.

Minun on pakko myöntää, että jossain vaiheessa Eremitaašia kierrellessä alkoi pyörryttää kun kattoja oli pakko tuijottaa ihan pää takakenossa. Ne olivat NIIN upeita! Tämän portaikon taidonnäyte.

Olin ennakkoon katsonut muutamia "must to see" juttuja netistä, joita haluaisin ehdottomasti nähdä eli ranskalaista impressionismia ja fauvismia sekä italialaista taidetta. Koska minulla on kuvia ihan tuhottomasti päätin tehdä teille tällaisen pienen koosteen niistä, jotka eniten puhuttelivat :) Koko museoalueella on 3 miljoonaa taideteosta ja minähän näin niistä vain osan....

Pitäkää huiveistanne kiinni Tatjanat ja Sergeit nyt sukelletaan taiteeseen!

Auguste Renoir, Mies ja nainen porraskäytävässä v.1876

Henri Matisse, Ballerina v.1927

Paul Gauguin, Piti Teina (Kaksi sisarta) v.1892

Melko käsittämätön oli myös Paviljonki-salin kultainen liikkuva riikinkukko kello isossa lasihäkissä. Kelloa käytetään nykyään enää kerran viikossa ja siksi siitä olikin pyörimässä video havainnollismaan tätä ihmeellistä vehjettä. Käsittämätöntä mitä kaikkea kullasta on joskus valmistettu!

KaivelinYoutubesta tämän videon. Siinä myös kukkokin kiekuu :) Tällaisten tekemiseen on täytynyt kulua aikaa ja työtunteja ihan tuhottomasti.

Tuntui siltä, että Eremitaašissa oli pitänyt olla useampi pari silmiä koska koko ajan taulujen ja veistosten lisäksi piti muistaa katsoa näitä upeita koristeellisia kattoja. Muutaman kerran olin törmätä toiseen taiteen ihailijaan vaikka saleissa olikin aikaisen kevään takia vielä todella hiljaista.

Alankomaiden taiteen saleissa seinillä roikkuvat taulut olivat todella suuria ja paksuilla kultakehyksillä varustettuja. Syvänoranssit seinät loivat niille hyvän kontrastin.

Minulle tuli yhtäkkiä ihan hirveä ikävää Minnietä ja näin vain kaikissa tauluissa koiria.

Jossain vaiheessa myös melko tiukkanoloinen venäläistäti tuli huomauttamaan siitä ettei salamaa saa käyttää. Mielestäni en edes ollut käyttänyt kuin tarkennusvaloa mutta tädin valvovan silmän alla säätelin Lumiani asetuksia kuitenkin ja täti poistui tyytyväisenä. Jokaisessa salissa oli useampi naishenkilö valvomassa vihreissä takeissa ettei mitään väärinkäytöksiä pääse tapahtumaan. En muuten nähnyt siellä yhtään mieshenkilöä valvomassa?

David Teniers nuorempi, Keittiö v.1646

Piti muistaa myös katsoa kattojen lisäksi lattioita, jotka nekin olivat melkoisia taidonnäytteitä.

En aiemmin ole ihan hirveästi pitänyt Alankomaiden taiteesta mutta nyt muutin käsitystäni ja tykästyin muutamiin tauluihin. Frans Snydersin Lintujen konsertti v.1657 toi mieleen keväiset mustanrastaan, peipon ja satakielen konsertit vaikka taulun linnut olivatkin paljon eksoottisempia.

Ennen seuraavaan näyttelytilaan siirtymistä kävelimme porrashallin läpi, jossa oli hurmaavia valkoisia marmoripatsaita ja pilarikujat molemmin puolin. Värikylläisyyden jälkeen oli mukavaa antaa aisteilleen erilaisia ärsykkeitä. Tässä porrashallissa paistoi muuten aurinko mukavasti ikkunoiden läpi ja tuntui, että se jopa vähän lämmitti :)

Italialaisen uusklassismin näyttelytilassa olisin voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Seinämaalaukset olivat niin kauniit ja paljon vaaleita patsaita - AAH niin kaunista. Meidän kanssamme samaan aikaan osui japanilaisten turisten ryhmä joten tässä huoneessa otettiin kuvia kyllä ihan urakalla.

Antonio Canova, Amorin ja Psykhen suudelma v.1794-1797

Seuraavaksi sitten lasikatolla varustettuun italialaisen/espanjalaisen taiteen saliin. Ei täälläkään jäänyt kattokoristeet huomioimatta. Upeita! Eivätkä nuo kristallikruunutkaan mitään kirppuja olleet.

Malakiitti maljakot näyttivät valtavilta jalustojensa päällä.

Raffaellon loggia Eremitaašissa oli myös henkeä salpaavan kaunis tila. Sisälle tulviva valo saa seinämaalaukset hehkumaan.

Ritarisalissa oli esillä haarniskoita sekä sotureille että heidän hevosilleen. Uskon, että tässä huoneessa olisivat pienet ja vähän isommatkin pojat viihtyneet vähän pidempäänkin mutta meidän piti kiirehtiä eteenpäin....

Kuinkahan vaikea oli pukea hevoselle painava haarniska päälle niin, että eläin pysyi rauhallisena ja suostui kantamaan kylmää metallia niskassaan?

Kohta olisi aika poistua rakennuksesta joten ryntäsimme takaisin ensimmäiseen kerrokseen koska museo suljettaisiin kohta. Meiltä jäi valitettavasti osa toisen kerroksen saleista vielä katsomatta ja kolmanteen kerrokseen emme ehtineet ollenkaan.

Juoksimme melkein Kreikan ja antiikiin salin läpi silmäillen patsaita pikaisesti. Valtaisa Jupiterin patsas valtaistuimellaan jäi täältä ehkä parhaiten mieleen.

Egyptisalissa en ehti edes ottaa yhtään kuvaa koska kello oli jo 17.55 ja meillä ei ollut mitään käsitystä missä suunnalla vaatesäilytys olisi vaikka yritimme se rakennuksen kartasta etsiäkin. Vähän harmittaa kun egyptiläinen taide olisi myös kiinnostanut.

Lopulta päädyimme käytävään, joka johti suoraan vaatteiden luokse. Tämä kierros olisi nyt tässä ja tämän jälkeen meidän oli pakko jättää mahtava Eremitaaši taaksemme siirtyä ulko-ovea kohti. Paljon jäi katsomatta mutta täytyy rehellisesti myöntää, että paljon enempää en olisi jaksanut yhdellä kerralla sulattaa.

Eremitaašin kokoa kuvaa hyvin seuraava:

Katsoaksesi kaikkia näyttelyesineitä yhden minuutin, sinun täytyisi 

kävellä 22 kilometriä ja viettää aikaa Eremitaasissa 

14 vuotta 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa.

Nyt oli aika siirtyä hotellia kohti ja syömään. Tarina Pietarin seikkailuista jatkuu.....