Pääasioita

Torstaina ennen pääsiäistä istahdin taas jälleen kerran Kaisun käsittelyyn Inochin tuoliin laittamaan tukkaa kuosiin seuraavaksi kuukaudeksi. Olin itse jo kiinnittänyt huomiota siihen, että päänahkani kutisi ja pelkäsi jopa, että minulla on hilsettä kun harjatessa päänahka vähän pölysi. Kaisu lohdutti minua ettei hilseestä todellakaan ollut kyse mutta talvi ja pipokausi olivat kuivattaneet päänahkaani ja olisi hyvä tehdä päänahan perusteellinen kuorinta sekä tehohoito helpottamaan tilannetta ja kutinaa.

Keväässä muuten yksi ihan huippujuttu on se kun aamulla voi lähteä koiruuden kanssa lenkille laittamatta sitä iänikuista pipoa päähän :) Muutenkin aamupukemiset hoituvat paljon kevytrakenteisemmin kuin vielä muutamia kuukausia sitten kun toinen katsoo mantelinmuotoisilla silmillään vaativasti "Nyt heti - haluan aamupissille!" ja itse vain ähertää päälleen villasukkaa, toppista ja kaulaliina sekä muita kylmyyden loitolla pitäjiä. Tämä oli muuten ensimmäinen (koputtaa puuta) talvi kun säästyin ilman yhtään flunssaan! Wau - upea tunne :)

No, takaisin nyt sitten kampaajantuoliin....

 

Luovutin estradin Kaisulle ja näin etenimme.  

 

 

Ensiksi päänahka kuorittiin Kérastasen Exfoliant Hydratant kosteuttavalla shampoolla kuivalle päänahalle. Shampoo sisältää kuorivia mikrojyviä, jotka puhdistavat, siloittavat ja kosteuttavat päänahkaa. Shampoo rauhoittaa kuivan ja kireän päänahan. Shampoo levitetään kosteisiin hiuksiin ja jätetään vaikuttamaan 2 minuutiksi. Sen jälkeen päänahkaa hierotaan 4 minuuttia ja huuhdellaan shampoo huolellisesti pois. Päähieronta on muuten sellainen asia, jossa kyllä pääsee sellaiseen nirvanaan, että melkein nukahtaa.  

 

 

Seuraavaksi hiuspohjaan levitettiin Kérastasen Specifique Sensidote Dermo-Calm Soothing Calming Masque rauhoittamaan hiuspohjaani. Ja taas sain päänahkaa ihanaa hierontaa. Minusta käytettävien tuotteiden tuoksu on myös tärkeä juttu ja näissä tuotteissa se oli miedon mukava. Useiden hiusnaamioiden ongelma on mielestäni se, että ne ovat "liian hoitava" ja jättävät hiukset rasvaisen tuntuisiksi mutta tämä rauhoittava naamio ei tehnyt sellaista vaikutelmaa vaan päinvastoin hiukseni tuntuivat todella ilmavilta kuivina.

 

 

Hiuksieni latvoihin Kaisu teki tehohoidon käyttäen Kérastase Concentré Densifique ampullia.

Oli ihanaa vain maata silmät kiinni Inochin kynttilöin valaistussa pesuhuoneessa ihan yksin omien ajatusten kanssa ja antaa jonkun hemmotella itseään ja hiuksiaan.. Osui vielä sellainen päivä, että olin ihan yksin pesuhuoneessa ilman mitään häiriötekijöitä. Samalla värjättiin sitten myös kulmat niin pärjään seuraavan kampaamokäyntiin. Yleensä pyrin itse nyppimään kulmani kun ne aina punottavat nyppimisen jälkeen mutta nyt kun minulla ei ollut mitään menoa kampaajankäynnin jälkeen annoin Kaisun siistiä ne niin en näytä ihan Mörrimöykyltä. Mitä lähemmäksi nenänvartta mennään nyppimisessä saan ihan hirveän aivastuskohtauksen ja nenäni alkaa vuotaa kuin kevätpuro mutta siltäkin vältyttiin tällä kertaa.

 

 

Sitten takaisin liikkeen puolelle ja latvojen sekä otsatukan siistintä saksiminen sekä föönäus ja kihartaminen suoritusraudalla. Kyselin Kaisun mielipidettä uudesta Babyliss C1000E automaattiisesta kihartimesta, jota minulle oli kehuttu. Oma suuri huolenaiheeni on se, että jos tämä kiharrin ei aukeakaan ja omat hiukset jäävät sinne väliin. Onko teillä kenelläkään kokemusta tästä tuotteesta? Kaisu vakuutti, että varmaan toimii ihan kuten luvataan mutta ymmärsin ettei hän itse ollut sitä vielä kokeillut.

 

 

Lumia1020 kamerani kuvasi tukkani kyllä Inochissa ihan väärän värikseksi mutta tältä hiukset näytti koko hoidon jälkeen. Hiukseni ovat huomattavasti enemmän lämpimämmän sävyiset joten laitan tähän kuvan niistä eri valaistusolosuhteissa.

 

 

 

Kotiin viemiseksi sain Kérastasen Densifique Bain Densite shampoota. Shampoo antaa hiuksiin lisää volyymia ja ryhtiä. Hoitoaineenksi sain  Kérastasen Densifique Masque Densite hoidon. Hiukset ovat tuntuneet todella elinvoimaisilta ja kiiltäviltä hoidon jälkeen.
Päänahkani ei ole enää kutissut eikä hilseillyt yhtään. Ihanaa!

 

 

Kiitos Kaisu - kiitos Inohci.
Ja ai niin Maken kakku oli taas tosi hyvää :)

Osa postauksen tuotteista on saatu Inochilta.

 

 

 

 

 

 

 

Aurinkoinen pääsiäinen

Voi, että on keväistä vai pitäisikö sanoa jo kesäistä ulkona! Ihan mahtavat säät ovat hellineet nyt pääsiäisenä ja lämpömittari kipusi toissapäivänä meidän keittiön ikkunan takana +17.5C asteeseen. Pääsiäinen on tänä vuonna todella myöhään ja reilun viikon kuluttua on jo vappu :) Pääsiäisen laskeminen on aina ollut minulle vähän mysteeri mutta onneksi google taas auttoi tietämätöntä.

Täytyy ensi keväänä koittaa laskea sitten tämän muistisäännön mukaan :)

"Pääsiäisen ajankohdan laskeminen on hieman monimutkaista, mutta tämä suhteellisen yksinkertainen muistisääntö auttaa: Pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeen. Kevätpäiväntasaus eli ajankohta, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät, on 19.–21.3. Tänä vuonna se oli 20.3. Pääsiäispäivä voi sijoittua ajanjaksolle 22. maaliskuuta – 25. huhtikuuta."

Minun pääsiäiseni alkoi jo kiirastorstaina ystävien kahvitteluhetken merkeissä, johon väsäsin matalan kakun, jonka sitten koristelin tuoreilla vadelmilla, pensasmustikoilla, marengilla ja kermalla. Jostain kumman syystä kermavaahdosta tuli oudon keltaista, joka vielä korostui valkoisien marenkien kanssa. Maku oli ihan hyvä mutta väri outo, PÖH! Illalla perinteinen kolmen ja puolen tunnin hiljentyminen Johanneksen kirkossa Matteus-passion lumoissa. Suosittelen ehdottomasti!  

Taaskin pärjäsin ilman istuintyynyä ja eväitä. Vieruskaverini söivät väliajalla banaaneja.

Pitkänä perjantaina olin vanhemmillani kyläilemässä ja samalla leivottiin rahkapiirakkaa äidin ohjeen mukaan. Perinteinen murotaikinapohja peitetään runsaalla rahkaseoksella: 2 purkkia maitorahkaa, 2dl kuohukermaa, 2 munaa, sokeria ja vaniljasokeria. "Mitä enemmän rahkaa sen parempaa piirakkaa" on ollut mottonamme jo lapsuudesta saakka. Meillä ei kotona ole koskaan laitettu piirakkaan muuten rusinoita. Vielä parempaa piirakasta saa jos jaksaa tehdä sen pullataikinaan. MUMS!

Lankalauantaina käytiin kummityttöni Amandan perheen kanssa pyörähtämässä Tennispalatsin Chaplin kuvissa - näyttelyssä. Ihan mahtava näyttely ja siellä pyöri nostalgisia pätkiä Chaplinin mustavalkoleffoista. Saimme myös mennä "Kulkurin nahkoihin" ja pukeutua Chaplin henkisiin vaatteisiin kuvausta varten. Taustalla Nykyaika elokuvan miljöötä. Kuvauksen jälkeen piti vain muistaa nyppäistä nuo tekoviikset irti. Näimme kummitytön kanssa ainakin yhden naishenkilön, jolle viikset olivat unohtuneet ylähuulen päälle :) meitä nauratti.

¨

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä olikin sitten minun vuoroni kestitä sukua ja hääriä keittiössä pääsiäisherkkujen kimpussa. Laitoin kananfileitä uunissa. Olin ensin ruskistanut niitä pannulla hetken ja sitten latonut uunivuokaan puna- ja keltasipulilohkojen kanssa. Maustoin valkopippurilla, curryilla, kirvelillä, paprikalla ja suolalla. Lisäsin sitten kanaliemen sekaan kermaa ja tein niistä kastikkeen, joka kaadettiin fileiden päälle vähän ennen uunista ottamista. Ostin muuten jo uusia espanjalaisia perunoita, jotka maistuivat ihan kesältä. Pöydässä oli myös keltaisia ja punaisia minitomaatteja sekä keitettyjä kananmunia ja tein runsaan vihersalaatin Pirkan Cosmopolitan salaatista kurkun ja basilikan kera. Cosmopolitan on mukava uusi tuttavuus!

Jälkiruuaksi päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen tehdä jotain "helppoa", josta kaikki pitäisivät. Kaivoin vanhan Banoffeen reseptin esille ja päätin kokeilla tätä takavuosien herkkua taas parin vuoden tauon jälkeen. Kun kyselin meidän K-kaupasta kondesoitua maitoa sisältävää tölkkiä ystävällinen myyjä vihjaili, että sitä maitoa saisikin jo valmiiksi keitettynä. Hyvä juttu tuumin ja nappasin purkin. Olen nimittäin pilannut yhden teräskattilani keittämällä siinä maitotölkkiä tunteja ohjeen mukaan sillä seurauksella, että irroitetun etiketin liima on muodostanut kurjan raidan kattilan sisäpintaan enkä saa sitä irti millään. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan!

Sitten vain kuorimaan banaanit, puristamaan sitruunasta mehua, vatkaamaan kerma ja vuolemaan suklaasta lastuja niin herkku olisi valmis. Ai, niin totta kai olin tehnyt Digestive kekseistä pohjankin tälle herkulle sulatetun voin kanssa. Yhden reseptin löydätte täältä ja monia muita erilaisia netin syövereistä. Omani olen ottanut joskus Hesarin Ruokatorstaista. Ja sitten herkuteltiin!

Toki tarjolla oli sitten myös pieniä suklaamunia ja Pietarista tuomiani karamellimunia, joiden sisällä oli manteleita ja pähkinöitä. Kyllä tänä pääsiäisenä on syöty hyvin ja ehkä vähän liikaakin.

Tänään iltasella tulossa vielä ystäviä kahvittelemaan ja silloin ajattelin tarjoilla vähän keveämmin hedelmärahkaa tämän ylensyöpöttelyn jälkeen.

Mukavaa toista pääsiäispäivää teille kaikille ja nyt ulos aurinkoon nauttimaan tästä mahtavasta pääsiäissäästä. Muistakaa aurinkorasva ja -lasit! Moiks!

From Russia with love - vol. 2

Toisenkin reissupäivän aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun avasin hotellihuoneemme pimennysverhot :) Hyvä matkasää siis jatkuisi JEE! Olimme valinneet hotelliksemme turvallisesti "kotimaisen" Solo Sokos Hotel Vasilievskyn. Hotelli sijaitsi 8. Linjalla Vasilin saarella, josta oli

10-15 minuutin kävelymatka moniin Pietarin päänähtävyyksiin. Kävelykatua pitkin pääsi myös kätevästi lähimmälle metroasemallekin noin 7 minuutisssa. Aamiaistarjoiluilut olivat todella runsaat joten päätin tankata sitten kunnolla päivän ponnistuksia varten. Jätin sentään ottamatta munakokkeli-pekonilautasen :)

Tämän puumaatuska rivin valvovien silmien alla leikattiin aamiaisella tuoretta leipää. Minulla oli haaveena ostaa Pietarista oma puunukke tai siis puunukkesetti mutta kauppa, jossa olin niitä ihaillut olikin kiinni viimeisenä päivänä joten maatuska jäi nyt sitten kaupan hyllyyn eikä lähtenyt

Marjon matkaan :(

Sitten reipasta kävelyä Nevan jokivartta pitkin kirkkoja kohti. Kalastajat olivat jo vapojensa kanssa paikalla joten jotain saalista joesta selkeästi sai. Suunnitelmissa oli, että kävisimme tutustumassa sekä Iisakin kirkkoon että Verikirkkoon. Olimme tohkeissamme sotkeneet vain viikonpäivät mielessämme koska keskiviikkona molemmat kirkot olivat kiinni.

Meille tarjoutui kuitenkin oivallinen mahdollisuus lähteä kanavaristeilylle, jotka oli juuri aloitettu talven jälkeen uudelleen. Kirkkojen ulkopuolella parveili risteilylle matkustajia kalastavia myyjiä paljon. Mukava Olga käveli kanssamme kanavalle, josta heidän risteilypaattinsa starttaisi vartin kuluttua. Reissu kestäisi puolitoista tuntia ja mukaan pääsisi pulittamalla 500 ruplaa. Tartuimme tarjottuun mahdollisuuteen totta kai!

Tässä vaiheessa vielä aluksen sisätiloissa mutta ulkokannella sitten lähes koko matka pariin huopaan kääriytyneenä. Aluksella oli runsaasti lämpimiä peitteitä koska kevättuuli puhalsi kuitenkin melko vilpoisasti. Hetkellisesti oli pakko mennä sisälle kun tuuli puski täysin läpi vaatteiden kun ajoimme merensuuntaan mutta sitten taas ulkokannelle. En tiedä olisinko välttämättä lähtenyt kotimaassa veneajelulle huhtikuussa mutta Pietarissa lähdin.

Ja sitten mentiin eikä meinattu :)

Tässä ajetaan Talvikanavaa pitkin Talvipalatsia kohti ja edessä välkkyy jo Nevan aallot tuon viimeisen kaarisillan alta. Lokit kirkuivat parvissa hyvinkin kesäisesti.

Pietari-Paavalin linnoituksen tornit loistivat kilpaa auringon kanssa edessämme Nevan toisella rannalla. Tällä reissulla ei Jänissaarelle ehditty mennä mutta ehkä seuraavalla Pietarin reissulla pääsen näkemään myös katedraalin, jonne lähes kaikki Venäjän keisarit Pietari I:stä lähtien on haudattu. Saarella on myös mielenkiintoisia museoita.

  

Eremitaašia Nevalta katsottuna - on se valtava! Jos katsot Helsinkiä mereltä tultaessa on Kauppatorin rakennusten silhuetissa paljon samaa kuin tässä. Kun Helsingistä aikoinaan tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, siitä ryhdyttiin rakentamaan edustuskelpoista hallintokaupunkia uusklassisimin mukaan, josta meidän Senaatintorin ympäristö on hyvä esimerkki.

Näiden Rostra majakkapylväiden ohi tuli parikin kertaa mentyä taksilla. Erikoiset punaiset pylväät on tehty merisotavoittojen kunniaksi ja ne on koristeltu roomalaiseen tapaan laivan keulakuvilla. Pylväiden tyvien hahmot edustavat Venäjän suurimpia jokia Nevaa, Volgaa, Dnieperiä ja Olhavaa. Eivät mielestäni kyllä ollenkaan kauniita.... Pylväiden taustalla näkyvä rakennus on kreikkalaista temppeliä jäljittelevä pörssirakennus, joka nykyään toimii merisotamuseona.

Pietari Suuren rakennuttama barokkityylinen rakennus, jossa sijaitsee tiedemuseo Kunstkamera. Alunperin museoon oli koottu anatomisia harvinaisuuksia ja luonnonoikkuja mutta nykyään täällä toimii antropologian ja etnografian museo.

Pietarin taideaketemian ohi tuli monasti käveltyä kun lähdimme hotelliltamme Nevan toiselle puolelle. Pietarin Repinille nimetyn maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin valtiollisen akateemisen instituutin edessä on kaksi aitoa Egypsistä vuonna 1832 tuotua sfinksiä. Näitä veijareita on ihan silitelty ohi mennessä.

Koska Pietari on rakennettu saarille on kaupungissa peräti 340 erilaista siltaa. Silloissa ja niiden yhteydessä on usein ainutlaatuisia yksityiskohtia ja patsaita. Nevan ylittää kymmenen siltaa, joista kahdeksan on avattavia. Jos on liikkeellä öiseen aikaan kannattaa todella ottaa huomiooon, että sillat nostetaan ylös ennen kahta useiksi tunneiksi, jotta isot alukset pystyvät kulkemaan Nevaa pitkin. Valkeiden öiden aikaan kesä-heinäkuussa siltojen ylösnostaminen saa ihmiset liikkeelle runsain joukoin ihailemaan kaunista näkyä vaikka shampanjapullon kanssa.

Tämä olisi kyllä kokemisen arvoinen asia!

Panssariristeilijä Aurora toimii nykyään museolaivana ja se on ankkuroitu jugendtyylisen Nahimovin merisotakoulun eteen. Legendan mukaan Auroran keulatykillä on ammuttu lokakuun vallankumouksen lähtölaukaus.

Modernimpaa arkkitehtuuria toisella puolella jokea.

Pienenä miinuksena kanavaristeilyllä oli englanninkielisen opastuksen puuttuminen. Vaikka itsellä oli karttaa ja opaskirjaa mukana jäi minulta ainakin hämärän peittoon mikä tällainen mahtipontinen rakennus mahtoi olla? Uskoisin, että myös englanninkielisiä opastuksia on mahdollista saada kun turistikausi on kunnolla lähtenyt liikkeelle. Laivaan sai muuten tuoda mukaan omia juomia ja eväitä. Vieressämme oli kaksi venäläistä miestä varustautuneena pienellä likööripullolla, jonka kanssa he napostelivat suklaata. Pieni tilkka alkoholia olisi kyllä lämmittänyt kivasti :)

Kirkkojen tornit ja kupolit olivat kaupungilla liikkuessa hyviä maanmerkkejä. Tässä Iisakin kirkon kultainen kupoli Nevalta päin. Liikkuminen kartan kanssa Pietarissa on kyllä helppoa ja apua voi kysyä paikallisilta, joista hyvin monet puhuvat kyllä edes auttavasti englantia. Oma venäjänkieleni on niin ruosteesssa, että kohteliaisuuksia lukuunottamattaa en sitä käyttänyt :D

Risteily alkoi lähestyä loppuaan ja ohitimme Verikirkon. Toivottavasti ehtisimme nähdä sen myös sisältä seuraavana päivänä. Mukavaa - tosin hieman kylmää - kyytiähän tämä kavanaristeily tarjosi ja toimii varmaan vielä paremmin kesällä lämpimässä säässä.

Nyt oli pakko suunnistaa nauttimaan jotain pikkusyötävää ja saada kuumaa juomaa joten Nevski Prospekt otettiin suunnaksi taas. Ja matkallahan oli pakko räpsiä vähän kuvia. Ihan vähän vaan....

Emme nähneet koko matkamme aikana kuin kolme kerjäläistä joten hyvin heidät oli siivottu pois ihan keskeisimmiltä nähtävyyksiltä ja pääkaduilta. Toinen seikka johon yllätys-yllätys kiinnitin huomiota oli koirien vähyys. Koko reissuni aikana huomasin vain kymmenkunta koiraa mutta toki liikkuimme ihan ydinkeskustan alueella. Kulkukoiria ei näkynyt myöskään ainokaistakaan.

Rakennuksia tuli kyllä tällä matkalla ihailtua ihan koko ajan. Beloselsky-Belozersky-palatsin julkisivun kannattelevia valtavia patsaita. Talossa on ihana vaaleanpunainen ulkomaali. Useissa taloissa voi muuten olla ihan hienosti entisöity julkisivu mutta jos kurkkaat sisäpihalle saatat yllättyä miten siellä kaikki on ihan rempallaan. Törmäsin tähän samaan Latvian Riikassa käydessäni.

Valitsimme istuskelupaikaksi tämän hurmaavan talon alakerrassa olevan Jelisejevin 

kahvila-herkkupuodin, osoitteessae Nevski prospekt 56. Kahvila on vuonna 2012 uudelleen avattu tsaarinajan herkkupuodiksi täydellisen saneerauksen jälkeen. Paikasta on joskus käytetty nimitystä "Temple of the Gluttons" ja sitä se todella oli. Paikalla on muuten mielenkiintoinen historia ja todella upeaa, että tämä kaunis interiööri säilyi kahvila-herkkupuotina.

Keskellä salia seisoi jättiläismäinen "ananas" palmu, ja kahvilassa soittaa automaattista sävelmäänsä mekaaninen flyygeli. Seinillä kimaltelevat kristallikruunut ja valtaisat koristelut. Kaikkialla on herkkuja myynnissä sekä hurmaavasti kahvilapöydät tuon "ananaksen" ympärillä.

Me tilasimme teetä ja blinejä punaisella kaviaarilla.

Siinä istuessamme, flyygelin soidessa oli kiva katsella kuinka tiheästi kahvilan ovi kävi ja kadulta tuli ihmisiä vain ihastelemaan tätä paikkaa. Oven suussa seisoi vartija ja jos halusit vain ottaa kuvia kahvilasta sinun tuli suorittaa joku nimellinen ruplamäärä vartijalle - jos taas olit maksavana asiakkaan kahvilassa kuvaaminen oli toki ilmaista.

Entäs ne vitriineissä myytävät herkut: parmankinkkuja, macaron-leivoksia, käsintehtyä suklaata ja mitä mielikuvituksellisempia leivoksia sekä kakkuja. Neuvostoliiton aikana puodin luksusta olivat mandariinien lisäksi banaanit ja savumakkara.  Tsaarin aikana täällä puolestaan myytiin porvaristolle tryffeleitä, etanoita ja kahvia. Hyvin on kahvila taipunut aina kulloiseenkin aikaan.

Jatkoimme kahvilasta takaisin Nevskille tavoitteena kierrellä vähän kaupoissa ja poikkesimme myös Pietarin Stockmannilla, jossa oli Hullut Päivät. Keltaista näkyi kaikkialla ja ihmisiä ihan tolkuttomasti joten äkkiä ulos. Marjon matkaan kyllä tarttui yksi keltainen kassi sisältäen paketin PIP-mukeja neljän setin 1190 ruplalla (24.80€). En oikein löytänyt muuta ostettavaa Pietarista. Se mitä olisin halunnut ostaa oli ihan tolkuttoman kallista ja mietin miten ihmisten palkka siellä riittää. Ruoka oli kaupoissa halpaa ja syöminen myös niissä ravintoloissa missä me kävimme.

Shoppailun jälkeen kävimme vielä syömässä Sovetskoje Kafe Datsniki nimisessä venäläistä ruokaa tarjoilevassa ravintolassa Mojka kanavan ja Nevskin kulmauksessa. Raput alakertaan ja olimme ravintolassa, joka oli sisustettu kuin venäläiset kesämökit - datšat.

Söimme tattiJuliennea (jota olisin voinut syödä muuten toisenkin - MUMS), munakoisotomaattipaistosta ja kanasipulipelmenejä. Lasku kahdelta oli 40€ käsittäen pullon viiniä, alkuruuat, pääruuat ja vielä jälkkäritkin. Ei paha ollenkaan.

Oli aika palata hotellille kun jalat alkoivat olla ihan poikki kävelystä päivän mittaan ja väsymyskin tuntui sekä silmissä että hartioissa kun vatsa oli täynnä. Otimme suosiolla metron Vasilin saarelle ja kävelimme sitten vain hotellilta vähän ihastelemaan Nevaa iltavalaistuksessa.

.....oli aika kerätä voimia seuraavan päivän kirkkokierrokselle....