Minulla on yksi vähän erikoinen harrastus, jonka nyt jaan kanssanne. Tunne suurta mielenkiintoa purettavia ja hylättyjä taloja kohtaan. Jos vain suinkin mahdollista pyrin kuvailemaan niitä mikäli matkassani sattuu vain olemaan kamera tai edes kännykkä. Hylätyissä tai autioituneissa rakennuksissa minua viehättää niiden rappioromantiikka. Jonkun kotitalo on saanut purku-uhan ja vuosia rakkaana kotina toiminut rakennus yhtäkkiä joutuu telaketju- ja puskutraktorien murjomaksi.
Rikkoutuneessa ikkunalasissa roikkuu vielä kylpyhuoneen vaaleanpunainen verho, jota kesätuuli heiluttaa vienosti. Huoneen lattialla kasa särkyneen peilin sirpaleita. Onkohan muuttokiireessä tullut seitsemän vuoden epäonnea pakkaajalle vai onko peili vain hylätty romuläjään? Lattiharja on siivoamisen jälkeen siististi roikkumassa parvisängyn rungosta ja ikkunalaudalla ikkunapokan avaaja paksun pölyn peitossa.
Rujon betonin kauneus ja siitä esiintyöntyvät metalliputket viehättävät minua.
Punaisia tiiliä kasoittain ympäriinsä - betonijulkisivut ovat olleet tiiliverhoillut. Kuluneita portaita pitkin on noustu monta kertaa luhtitalon toiseen kerrokseen ja avattu oman yksiön tai kaksion ovi, joka on saattanut vähän jo narista vanhassa talossa. Nyt ovien paikalla on vain ammottavat aukot joten yksityisestä kodista on tullut yhteistä katseltavaa. Turkoosit kaakelit kielivät tietystä vuosikymmenestä ja samoin retrokattovalaisin.
Katon aaltopeltiä on revittynä maassa ja kaikkialla johtoja, metallirautoja ja kaikkea mitä pitää varoa kun koira sylissä hiipii täällä. Olen luvatta tällä purkutyömaalla illalla eli pujahtanut yhdestä aidanraosta sisälle kuvailemaan tätä purkuoperaatiota ja ihailemassa. Kauaa täällä ei uskalla olla koska ohitse kulkee ihmisiä ja minut saatetaan huomata puuhissani....
Kun kävin kuvailemassa tätä purkutaloa touko-kesäkuun vaihteessa 2012 minulla ollut aavistustakaan, että ystäväni Minna on muuttamassa samalla tontille rakennettavaan uuteen taloon. Eipä tainut Minnalla itselläänkään vielä siinä vaiheesssa olla :) Upea uusi rakennettu ja uljas talo on nähty ulkopäin ja uudet asukkaat ovat muuttaneet sinne jo viime vuoden loppupuolella mutta tänään on Minnan odotetut tuparit eli palaan siis "rikospaikalle".
Tuparilahjaksi en saanut toivottuja asioita mutta lahjakortti sisustusliikkeesseen on hankittu Minnalle samoin pullo kuohuvaa on jääkaapissa viilenemässä. Mekko täytyy vielä vähän oikoa rypyistä joten illan tuparijuhlia tässä jo odotellaan.
Tämä postaus on omistettu Minnalle
ONNEA UUTEEN KOTIIN <3
miksi toi purettiiin kun ei näytä edes vanhalta? hometta?
VastaaPoistaTalot olivat matalia luhtitaloja ja niitä oli kaksi kappaletta. Tontille oli varmaan painetta saada isompia ja moderneja kerrostaloja :) Meillä täällä Suomessa kun tilaa on niin vähän niin pitää rakentaa tiiviisti lisää....
PoistaNo, vakavasti puhuen en osaa sanoa.
Lapsena seikkailimme usein autiotaloissa, joita kodin lähistöllä oli useampikin. Lähin naapuritontilla.
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku muukin on harrastanut tälläista.
PoistaMinä olen tehnyt sitä lapsesta saakka.... :D
Hienoja kuvia ja teksti oli niin mukavaa luettavaa. Kiitos että laitoit linkin blogiini!
VastaaPoistaKiitos Kristiina :) Tämän talon ohi on tullut kuljettua monta kertaa ja kun sitä aloitettiin purkaa heräsi halu mennä vähän tutkimaan sitä. Luvattahan olin alueelle mennyt aidanraosta eikä purkutyömailla ole edes kovin turvallista olla. Ja minulla oli siis vielä koira sylissäni kun maassa oli niin paljon lasi ja muuta pistelevää.
PoistaSain inspiraation jakaa tämän sinun Ahvenanmaan ihasta hylätyistä taloista!