Monimuotoinen

Luonnolla ja eläimillä on aina ollut suuri merkitys omassa elämässäni. Koska meillä lapsuudenkodissani oli allergiaa ei mitään karvaista eläinkaveria voinut hankkia mutta veljelläni oli akvaario. Hän oli nimennyt isot kalat (älkää kysykö lajia koska en tiedä/muista) hauskoilla nimillä Kauno, Kuuno ja Ilmari :)  Kaloja tarkkailtiin ja syötettiin ahkerasti mutta lopulta niistä kasvoi niin suuria, että ne oli pakko myydä Kapteenin Eläinkauppaan takaisin. Kävimme pari kertaa jopa tervehtimässä kalakolmikkoa siellä....tätä eläinkauppaakaan ei varmaan ole ollut enää vuosiin...

Koulussa biologia oli yksi lempiaineitani ja liityin vielä vapaaehtoiseen bilsakerhoon, jossa teimme biologian opettajan kanssa mitä moninaisempia juttuja luontoon ja eläimiin liittyen. Meistä oli jopa artikkeli paikallislehdissä ja Seura -lehdessä kun olimme niin aktiivisia oppilaita. Saimme opettajan avustuksella preparoida hiiriä ja tutustua sitä kautta niiden sisäelimiin ja rakenteeseen. 

Saattaa kuulostaa teistä kauhealta mutta hiiret olivat kuolleita eikä minusta tuntunut yhtään pahalta katsoa ja tutustua tarkemmin mitä hiirien turkin alta löytyi. Kerran opettaja toi auton alle jääneen kissan ja myös sen preparoimme kerholaisten kanssa yhdessä. Kasvatimme sammakonkudusta pikku sammakoita, jotka sitten laskettiin takaisin luontoon. Kamalin muistoni biologiakerhon toimintaa liittyy hiiripoikueeseen, jonka isähiiri oli syönyt yön aikana....yöks! 

Minulla oli jossain vaiheessa vakaa aikomus ylioppilaskirjoitusten jälkeen pyrkiä yliopistoon lukemaan biologiaa koska reaalissa olin keskittynyt vain bilsan kysymyksiin ja opettajani kannusti minua tälle uralle. Sitten tuli elämässä muita kiinnostuksen aiheita ja biologian opiskelu jäi mutta intoa luontoon ja eläimiin se ei sammuttanut minusta. 

Edelleen yritän aina katsoa ajan antaessa myöden luonto-ohjelmissa telkkarista ja muistelen kaiholla Merten seikkailuja Calypsolla ja Jacques Cousteaun punaista pipoa :) Myös Avara luonto ja David Attenboroughin rauhallinen brittienglannin aksentti ovat ihan legendaarisesti mielessä.

Viime lauantaina lähdimme veljentytön (kummityttöni) kanssa retkelle Eläinmuseoon Pohjoiselle Rautatienkadulle. Tiedän, että pitäisi puhua Luonnontieteellisestä museosta mutta minä olen paikkaa aina kutsunut tällä Eläinmuseo nimellä :) Ihanan aurinkoinen päivä oli saanut muitakin liikkeelle joten kassalla sai tovin jopa jonottaa.

"Onpas afrikannorsu Elmeri suuri!" pohdimme aulassa. Tämä jättiläinen on muuten kotoisin eteläafrikkalaisesta Krügerin kansallispuistosta, jossa norsukantaa harvennettiin 1970-luvulla ja yksi norsuista päätyi Suomeen ja Eläinmuseon aulaan.

Eläinmuseossa on hyvin otettu huomioon lapsivieraat ja aulassa on Museon Top10 kartta koko rakennuksen tiloista. Hauska kartta kuljettaa vierailijaa ympäri taloa mielenkiintoisiin kohteisiin, joissa etsitään vihjeitä ja tehtäviä kuhunkin kohtaan liittyen. Aloitimme innoissamme tutkimusretken.

Museo lainaa täyttämiseen tarvittavia keltaisia lyijykyniäkin :)

Pääsimme tutkimaan mm. lehmän luiden anatomiaa vähän tarkemmin kun aloitimme kierroksen ensimmäisen kerroksen Luut kertovat -näyttelystä.

Nämä eläinten luurangot olivat vähän pelottaviakin kyllä mutta kiehtovia toisaalta. Paljon museossa oli piirtäjiä luonnosvihkojen kanssa ja varsin taitavia olivat kaikki, tuumi kummityttö. Tässä luonnostellaan pientä apinaa.

Toisen kerroksen aulassa oli todella kaunis ja pitkäkaulainen kirahvi, joka toivotti meidät tervetulleeksi Maailman luonto -näyttelyyn. Kuulimme kun opas kertoi yhdelle ryhmälle ettei tämä suurensuuri kirahvi ole edes suurimmasta päästä vaan voi kasvaa tätäkin isommaksi - WAU!

Olen itse nähnyt eläviä kirahveja Barcelonan eläintarhassa ja minulle on niiden pitkän kaulan lisäksi jäänyt elävästi mieleen niiden sininen kieli :) 

Tällä veijarilla oli suu tiukasti kiinni joten emme nähneet sen kielen väriä.

Tässä kerroksessa oli koko maapallon eläinkirjo hyvin esillä. Näimme pikkupandoja, riikinkukkoja,

kenguruita, tiikereitä...

...leopardeja, karhuja, ilveksiä, majavia, kettuja....

...seeproja, antilooppeja, erilaisia lintuja...

....merten elävistä puhumattakaan...

Afrikan yössä leopardi on napannut saaliikseen thomsoningasellin. 

Tämä Afrikka-huone oli täysin pimeä ja vain katossa olevat tähdet toivat valoa jännästi tilaan, jossa kaskaat sirittivät taustalla pimeydessä.

Talvisessa maisemassa lentelivät riekot ja lapsilla on mahdollista ryömiä myös karhun talvipesään. Kummitytön kehotuksista huolimatta jätin kuitenkin pesän väliin :) 

Seuraavaksi siirryttiin museon kolmanteen kerrokseen, jossa aukesi huikea Elämän historia -näyttely.

Salia hallitsi tämä valtava petodinosauruksiin kuuluva giganotosauruksen luuranko.

Entäs tämä katon rajassa roikuva oikosarvi? Ei todellakaan olisi ollut mukava uintiretkellä meressä törmätä tällaiseen kymmenmetriseen otukseen. Nämä nilviäiset tosin kehittyivät noin 495 miljoonaa vuotta sitten ja kuolivat sukupuuttoon noin 225 miljoonaa vuotta myöhemmin joten ei hätää enää :)

Entäs sitten nämä pienen pienet salaperäiset akritarkit, jotka ilmaantuivat maapallon vesiin noin 1500 miljoonaa vuotta sitten?

Huomasimme tässä vaiheessa, että meidän pitäisi palata vielä toiseen kerrokseen koska emme olleet löytäneet Surinamin kennokonnaa. Kummityttöni oli nuorempana todellinen sammakkofani ja tämä poikaset selästään synnyttävä sammakko olisi ehdottamasti löydettävä ja löytyihän se lopulta ihan lattianrajasta yhdestä huoneesta.

Katsoimme vielä hyönteisosion pikaisesti ja täytyy kyllä todeta, että tavallinen hyttynen suurennettuna tähän kokoon näyttää todella ikävältä piikkeineen. Kesää ja näitä verenimijöitä siis odotellen....

Ihailimme myös sienten monipuolisuutta ja mielikuvituksellisia muotoja ja värejä ja lopulta löysimme myös sen kennokonnankin. Lisäksi huomasin, että kummitäti oli merkinnyt Museon Top10 -lomakkeeseen virtahevon kohdalle sarvikuonon....joten sekin piti korjata, jotta saimme aikaiseksi sen oikean sanan, joka muodostui kaikkien kerättyjen vihjeiden avulla.

M O N I M U O T O I N E N

Arvasin, että seuraavaksi tulisi kysymys, johon pitäisi osata vastata fiksusti ja selkeästi 6-vuotiaalle

"Mitä se monimuotoinen tarkoittaa?"

Yritin selittää, että monimuotoisuudella tarkoitetaan varmaan sitä, että olemme täällä museossa käyneet läpi muutamassa tunnissa koko maapallon nykyisen ja osittain historiallisenkin elämän monimuotoisuuden erilaisten eläimien, kasvien, sienten, hyönteisten, lintujen ja kalojen avulla. Kaikilla lajeilla on/on ollut uskomaton kyky sopeutua juuri niihin olosuhteisiin missä ne elävät pärjätäkseen siellä.

Sanoin, että meidän tulee säästää ja suojella luontoa, jotta tämä elämän monimuotoisuus ei ole uhattuna tulevaisuudessakaan eikä enää uusia lajeja tule kuolemaan sukupuuttoon.

En tiedä osasinko vastata oikein mutta ainakaan jatkoakysymyksiä ei tullut.

Kävimme vielä katsomassa Jussi Mäntysen Hirvi -patsasta ennen kotiinlähtöä. Hauska ja informatiivinen päivä - me molemmat kummitytön kanssa suosittelemme!