If I could turn back time

Viime viikkoni oli sen verran kiireinen etten yhtään postausta edes ehtinyt tänne blogiin kirjoittelemaan. Pahoittelut siitä teille lukijoilleni! Matkavalmistelut tulevalle Pietarin matkalle viisumin hakuineen pitivät juoksussa samoin yhden stailausprojektin loppuun saattaminen. Onneksi nyt taas väljemmillä vesillä ja takaisin on line tilassa teidän kanssanne ja sormet näppäimillä.

Eilen oli ehdottomasti yksi kevään odotetuimmista tapahtumista ainakin minun mielestäni eli Kaapelintehtaan Retro & Vintage Design Expo. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Merikaapelihalliin on kerääntynyt satakunta näytteilleasettajaa eri puolilta Suomea esittelemään ihania retro/vintage tavaroitaan. Tapahtuma on ensimmäinen Helsinki Retro & Vintage Design Expo nimellä järjestetty ja vielä auki tänään sunnutaina klo 11-17. Jos tunnet yhtään kiinnostusta 20's - 80's tuotteisiin kehotan ottamaan suunnaksi Ruoholahden ja Kaapelitehtaan.

Tapahtuma on luonteeltaan vähän erilainen kuin perinteiset antiikki/design messut, joilla olen myös ahkerasti käynyt ihailemassa vanhoja tavaroita nyt viimeksi Habitaren yhteydessä Messukeskuksessa. Ehkä kävijäkunta eilen oli kirjavampaa kuin Katajanokan Wanhan Sataman messuilla ja meno todella letkeän hauskaa. Mukavia keskusteluja syntyi useammankin myyjän kanssa.

Merikaapelin valtavan iso halli ja ulkoa sisääntulviva kevätaurinko loivat kyllä mahtavat puitteet näytteilleasettajille. Miinuksena parkkitilojen vähyys meille autoileville retro/vintage harrastajille. Itse kiertelin useammankin kerran Kaapelin ympäristöä ja otin lopulta riskin jättämällä autoni viereisen liikekiinteistön asiakaspaikalle säästyen tällä kertaa pysäköintissakoilta - huh! Täytyy varmaan ensi kerralla laittaa suosiolla auto Ruoholahden parkkihalliin ja ottaa pieni happihyppely tuokio välttyäkseen turhalta pyörimiseltä. Toisaalta saavuin paikalle melko nopeasti tapahtuman avauduttua joten ruuhka saattoi johtua myös siitä.

Kaapelin Retro & Vintage Design Expossa oli vaikka mitä jännää ja mielenkiintoista. Kauniita vanhoja elokuva julisteita olen aina kuolannut ja miettinyt yhden minua puhuttelevan ostamista ja kehystämistä kotiin vaikka eteisen seinälle. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan riittävän haluttavaa.

Edwin L.Marinin vuonna 1947 ohjaama Christmas Eve elokuvan suomenkielinen leffajuliste Kohtalon tiet / Ödets vägar. Tyylikäs kuin mikä!

Toinen pitkään hankintalistalla ollut ovat nämä koulujen opetustaulut, joita olen useitakin tässä vuosien varrella pohtinyt ja puntaroinnut ja jo melkein ostanutkin. Mielenkiintoinen standi tällä Kimmo Pohjapellon Roomage nettikaupalla. Osa näistä opetustaulut olivat ehkä minun makuuni liian "sisälle meneviä" :D

Roomagen osastolla samoin kuin nettisivuilla on myös klassikkokalusteita kuten tämä Harry Bertoian Diamond-chair. Valikoimissa myös vanhoja puisia limpsalaatikoita, kenkälestejä. metallilaatikoita ja kelim mattoja. Tuo mustavalkoinen matto oli superihana. Roomagella näyttää olevan myös showroom Kulmakadulla Kruunuhaassa joten siellä on myös pistäydyttävä tulevaisuudesssa kurkkimassa lisää.

Vanhat lelut ja kirjat ovat yksi ihailuni kohde tällaisissa tapahtumissa vaikka niitä ei tulekaan juuri koskaan itselle hankittua.

Ruotsalaisen Pekka Töpöhäntä -kirjojen kirjoittajan Gösta Knutssonin lastenkirja kahdesta ystävyksestä, mäyräkoira Tumpista ja kissaneiti Tassusta. Minulle vähän tuntemattomampi kirja mutta ihana kuvitus kannessa :)

IIK Mary Marckin tyttökirjojen kannet ovat niin kauniita. Näitä en ole koskaan lukenut mutta kansien perusteella varmaan pitäisi ja kaipa näitä vähän isommatkin tytöt voivat lukea :D

Entäs tämä matkalevysoitin! Myyjä ei ollut ihan varma toimiiko tämä mutta pattereita se ainakin kuulemma vaatii monta! Ihan superretroa!

Fiskars täyttää tänä vuonna 365 vuotta ja tässä ihanan värikäs Fiskamin muovilautanen 1960-luvulta. Fiskamin-sarja valmistettiin Tammisaaren tehtaalla, ja esineiden suunnittelijoina olivat Olof Bäckström, Matti Ingman ja Birgitta Kokko. Sain kutsun ensi viikolla avattavaan Orange - and more  -näyttelyyn joten Fiskamista vähän enemmän tulevissa postauksessa.  

Arabian vanhoja kuppeja löytyi monissa eri kuoseissa. Sain isoäidin jäämistöstä itselleni aikoinaan Kaj Franckin Sointu sarjan astioita ja keräisin pikkuhiljaa kirppareilta sekä erilaisista myyntitapahtumista puuttuvat osat itselleni. Sointu sarjan hempeän harmaa kahvikuppi näkyy tuossa sinisen Killan (nykyiseltä nimeltään siis Teeman) vieressä vasemmalla. Ennen joulua Bukowskin huutokaupassa on melko iso erä Sointua kaupan ja näytti menneen hyvin kaupaksi.

Viereisellä myyntipöydällä oli hyvä valikoima Kupittaa Saven tuotteita mutta ei juuri sitä haalean turkoosia pikkulautasta, jonka onnistuin särkemään nyt joulusiivouksen tohinassa. Täytyy jatkaa metsästystä. Kupittaa Saven tuotteet ovat haluttuja joten löydänkö uutta koskaan rikkoutuneen tilalle tulee aika näyttäämään.

Tämä neitokainen seisoi yhdellä hyllyllä käsi vienosti alaosansa peittona vaikka muuten olikin ihan nakuna. Olisi pitänyt kysäistä myyjältä mihin esine mahtoi olla suunniteltu....

...toiset tytöt olivat taas ihan kaulaan saakka napitut kansallispuvut päällä sievästi riveissä.

Värikästä lasia en voi vastustaa ihailemasta koskaan ja juurikin näin ikkunan eteen asetettuna värit pääsevät kyllä oikeuksiinsa. Rubiininpunaista lasista pidän tosi paljon vaikken omistakaan yhtään vanhaa tämän väristä esinettä. Ainoat rubiininpunaiset lasiesineet minulla ovat Iittalalta ja Pentikiltä. Erityisesti pidän Tamara Aladin erilaisista punaisista maljakoista ja pulloista.

Oli pakko lainata tähän netin syövereistä Chiliparkin taimitarhan sivuilta pari ihanaa värikästä lasia sisältää kuvaa. Jonkun intohimona on siis kerätä tätä ihanaa lasia - WAU!

Nyt tulin vähän kateelliseksi....

Vanhat nukkekodinkalusteet ovat myös aivan huippumakeita. Itselläni on parinkin tuoli/pöytä settiä, jotka olen ostanut joskus kirppiksiltä - nyt tyydyin vain ihailemaan tätä metallikalusteryhmää.

Tässä tapahtumassa oli myös F-16 hävittäjän pienoismalli ja tyylikäs nahkarahi. Jokaiselle siis jotain :)

Lisää tarkkoja opetustauluja anatomiasta....Kaapelitehdas luo kyllä älyttömän hyvät puitteet tällaisille tapahtumille - kerrankin riittävästi luonnonvaloa niin värit pääsevät oikeuksiinssa.

Väri-ilottelua 60-luvulla. Meillä oli kotona työpöytävalaisin kääntyvällä varrella ja kuinkas muuten kuin pirteän oranssina. Myös lapsuudenkotini keittiö on joskus olla vihreä-oranssi väritykseltään.....

Periaatteessa inhoan näitä Lomonosovin posliinieläimiä mutta tuo oranssi, suu auki ammottava virtahepo ja etualalla liivihame päällään, kana kainalossaan kiiruhtava kettu olivat tosi hauskoja hahmoja. Ihan nauratti ääneen :)

Aika stylet aurinkolasit mustavalkoisella värityksellä. Näiden kanssa olisivat sopineet ihan älyttömän hyvin Minna Parikan kevään uudet Luna Black-Graphic kengät. Lasit olivat vain auttamattoman pienet minulle. Onkohan mulla liian suuri pää?

Lisää väriä ja muovia astioissa. Kyllä ennen öljyäkriisiä on muovia käytetty todella paljon ja älyttömän monissa väreissä. Samaan aikaan muovi siirtyi myös huonekaluihin ja syntyivät Eero Aarnion klassikot Pallo ja Pastilli tuolit.

Jos on väriä ollut muovituotteissa ja -kalusteissa niin maalilla on sudittu 60-luvulla myös sitten piiloon puusävyt kuten nämä Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolit. Meillä kotona oli keittiössä juurinkin tällaiset vihreät tuolit - tuskin kuitenkaan nämä koska väri oli vielä tummempaa vihreää. Nyt taas rapsutellaan maalia tuoleista pois ja kaivetaan alkuperäistä väriä esille....elämän kiertokulkua :D

Ja täytyihän sitä saada soittaa värillisiä puheluitakin vaikka vihreällä luurilla. Meillä oli lapsuudenkodissani kirkkaanpunainen eteinen ja puhelimena Ericson Cobra eli se sellainen seisova punainen puhelinkone, jossa numerovalitsin oli pohjassa. Äitini päätti jossain vaiheessa luopua siitä koska meiltä lapsilta puhelut menivät usein poikki kun laitoimme puhelimen kädestä alas ja puhelu poikkesi pohjan osuttua pöydän pintaan. Puhelinkone meni vaihdossa puhelinyhtiölle ja tätä on äitini monasti jälkeenpäin harmitellut. Voitte vain kuvitella kuinka paljon minä asiaa nyt harmittelen koska Cobra-puhelimet ovat äärimmmäisen haluttua ja hinnakasta tavaraa nykyään.

Eilenkin Kaapelilla ainakin yhdellä standilla oli näitä ihanuuksia. Damned!

Väriä on tarttunut 60-luvulla myös lasitettujen rautapatojen pintaan. Ihanaa keltaista!

Eikä pidä unohtaa sisustustekstiilejä...muitakin kuoseja kuin Unikko on ollut olemassa.

Retrosiskon osastolla kävi koko ajan melkoinen kuhina enkä yhtään ihmettele. Retrosisko on saanut alkunsa Seija Pernun omasta keräilyharrastuksesta ja hän laajentanut sitten harrastustaan tavaran myymiseen ja ostamiseen. Marjon matkassa tulee ehdottomasti vierailemaan Retrosiskon liikkeessä tässä tulevan kesän aikana.

  

Löysin muuten aivan mahtavan vintagevaatteita ja -asusteita sisältävän osaston, josta lähti sitten Marjon matkaan vihreä yöpaita, josta kyllä tuunaan päivämekon. Laitan siitä kuvaa myöhemmin mutta tässä vähän muita kuvia tästä turkulaisen Osto- ja myyntiliike K.J. Simolinin osastosta. Ihan mahtavia mekkoja sekä leninkejä jostain kuolinpesästä varmaan ja huippukuntoisia. Seuraavaksi kun suuntaan Turkuun täällä on käytävä.

Aivan huipputapahtuma ja toivottavasti tulee uudelleen toisenkin kerran. Ihmiset rennompia kuin perinteisillä antiiikkimessuilla ja varsinkin vintagevaatteet olivat todella hyvin edustettuina tässä tapahtumassa. Kiva aamupäivässä, jossa sain hyvän läpi leikkauksen menneiden vuosikymmenten esineisiin, vaatteisiin ja elämään.

Mukavaa sunnuntaita. Nautitaan nyt kevätsäästä.

Moiks!