Art meets ice

Korkeasaari on jo usean vuoden ajan viettänyt taiteellista helmikuuta. Eläintarha saareen on kutsuttu kuuluisia jäänveiston ammattilaisia ympäri maailmaa luomaan jäistä taidetta pidentyneiden talvipäivien ja hiihtolomalaisten iloksi. Ihan mistään pienestä jäänveistofestivaalista ei ole todellakaan ole kyse sillä pelkästään jäätä Korkeasaareen tuodaan 40000 kiloa taiteilijoita ja valmistuvia jääveistoksia varten. Korkeasaaressa on myös poikkeuksellisen pitkät aukioloajat helmikuussa jäänveistosten ajan.

Parikilpailun voittajakaksikko venäläinen Alexander Parfenov ja latvialainen Vilius Matutis työstävät tässä viime sunnuntaina Let's fly bird -jääveistostaan.

Yleensä säät ovat olleet suosiollisempia jäänveistotapahtumaan ajatellen mutta tänä talvena surkeat talviolot valitettavasti eivät ennusta kovin pitkää olemassaoloaikaa tälle jäätaiteelle. Vesisade ja lämmin sää ovat varmaan jo totaalisesti sulattaneet yksilökilpailun veistokset, jotka tehtiin jo kaksi viikkoa sitten pidetyssä kilpailussa. Viime viikonloppuna kisattiin parikilpailussa ja ehdin silloin piipahtamaan talvitapahtumassa. Itselläni jäi selkeästi kipinä päälle viime keväisestä jäänveistosta ja halusin nimenomaan seurata ammattilaisten työskentelyä valtavien jäälohkareiden parissa. Viime sunnuntain sää oli tihkusateinen kun kuvista näkyy ja todella kostea kaikin puolin. Jääveistoksia oli jouduttu tukemaan erilaisilla rakennelmilla. Melkoisia työkaluja veistäjillä oli mukanaan ja taidokkaasti he haastavissa olosuhteissa muokkasivat veistoksiaan yleisön katsellessa.

Jo viikkoa aiemmin tehdyt yksilökilpailun työt näyttivät melko sulaneita ja joitain hahmoja oli vaikea jo tunnistaa ilman nimikylttiä. Sääli koska pikku pakkanen olisi antanut mahdollisuuden näiden mestariteosten ihailuun vielä pitkälle maaliskuulle. Minua miellytti erityisesti tämä karhun ja pikkutytön veistos, joka muuten oli vielä pystyssä kuluvallakin viikolla. Huomasin, että kesäiseen hiekkaveistostapahtumaan osallistunut suosikkini suomalainen Eeva Karhu oli ollut työstämässä myös jäätä mutta valitettavasti hänen työnsä oli jo sulanut tunnistamattomaksi.

Vein hiihtolomaviikon kunniaiksi kummityttöni 6v vielä retkelle Korkeasaareen viikolla torstaina mutta osa veistoksista näytti niin jo niin surullisen sulaneilta, että kummityttö ihmetteli "Miten näin huonot ovat voittaneet?" Parikilpailun veistoksista mm. tuo voittanut työ oli lähes sulanut yläosastaan - sääli!

Valtavia ovat nämä jääpalaset olleet mistä työstäminen on aloitettu. Meillä on viime keväänä kummitytön kanssa murto-osa tästä jäämäärästä :)

Kävimme pikaisesti hörppimässä kuumat kaakaot ravintola Pukissa ja suuntasimme sitten tropiikin kuumuuteen Amazonia ja Africasia taloihin, joissa oli hikisen kuumaa ja isot papukaijat kirkuivat todella kovaa häkeissään. Ehdimme nähdä iki-ihanat mangustit sekä vähemmän mukavia torakoita, liskoja ja käärmeitä hämähäkeistä puhumattakaan. Kummitytön suosikkeja olivat värikkäät sammakot sekä vesialtaassa lamppujen alla lekotteleva kääpiökaimaani, jota typerä kummitäti väitti patsaaksi. Vieressämme olleen perheen pikkupoika onneksi valisti kummitätiä "Kyllä se on oikea. Etkö sä näe kun se liikuttaa silmiään?" Juu, tarkemmin katsottuna kummitäti näki kun kaimaanin silmäluomet liikkuivat ja tunsi punan kohovan poskilleen sekä häpeästä että talon kuumuudesta johtuen :) Minä ja suuri suuni.....

Kotiinpäin lähtiessä Herra Leijona suvaitsi vielä näyttäytyä meille kuten edellisenä sunnuntainakin veistoskilpailupäivänä joten kylmän jään lisäksi nähtiin myös aitoja petoeläimiäkin. Rouva Leijonia ei näkynyt tälläkään reissulla vaan ne pysyttelivät lämpimissä sisätiloissa.

Vieläkin jäi polttelemaan tuo jäänveiston ihana työstäminen viime keväältä joten toivottavasti pääsisi taas itsekin kokeilemaan sitä pikaisesti.