Must to have - opas

Kun koirakuumeen vallassa lähdin kahdeksan vuotta sitten "vain katsomaan" niitä söpöjä russelinpentuja olisin ehdottomasti kaiken hankkimani tiedon lisäksi tarvinnut juuri tällaisen kompaktin "Koiran omistajan oppaan", jonka löysin viikko sitten Akateemisen alepinoista. Olin hankkinut koiraa varten pedin, ruokakupit, hihan, pannan, leluja ja muutamia koirakirjoja lainannut sekä kirjastosta että ostanutkin omaan kirjahyllyyn mutta pakko tunnustaa, että yhtään koirakirjaa en ole kauttaaltaan lukenut vaan sieltä täältä kiinnostavia aiheita.

Täytyy sanoa, että harvaa opaskirjaa olen lukenut samalta seisomalta läpi mutta nämä "käyttöohjeet, ongelmanratkaisu ja ohjeet elinikäistä ylläpitoa varten" sivut menivät ihan hujahduksessa läpi. Olisikohan intoani lisännyt se, että kirjan kuvituksessa on juurikin käytetty russelia - tosin valkoruskeaa mutta silti :)

Oppaan ovat kirjoittaneet amerikkalaiset David Brunner ja Sam Stall. Kirjan mahtava kuvitus on Paul Kepplen ja Jude Buffumin käsialaa. Tämä Kariston kustantama kirja on vuodelta 2012 ja sen on suomentanut Virpi Vainikainen.

Minun on pakko lainata tähän kirjan takakannesta pari lausetta "Miksei koirien mukana ole käyttöohjeita? Nyt on! Tämä kirja auttaa jokaista koiranomistajaa niin yksinkertaisilla neuvoilla ja tarkoilla opaskuvilla sekä -kaavioilla, että insinöörikin ymmärtää ja löytää sisäisen koiranomistajansa. Kirja opastaa niin perusohjelmoinnissa kuin vaativienkin lisätoimintojen asennuksessa sekä auttaa välttämään monia virhetilanteita." :D

Jostain kumman syystä tämä siis kolahti tällaiseen luovaan hörhöön, jossa ei ole yhtään insinöörimäistä putkiajattelua aivoissa vaan melkoisen naismaiset tippaleipä aivot. Aina sitä voi ilmeisesti yllättyä myös omista uusista piirteistään.

Koiraopas on jaettu 10 hauskasti nimettyyn lukuun:

1. Merkit ja mallit

"Koirapaketit" ovat siististi kuin kaupan hyllyllä varustettuna sisältötekstein. Minnien paketissa on ilmeisimmin lukenut "Valpas ja älykäs jackrusselin terrieri, NOUTAMISSOVELLUS sis.hintaan."

Tarkemmin "merkistä" on kerrottu mm., että se on terriereistä ärhäköin ja tempperamenttisin. Koska se on jalostettu ajamaan pienriistaa (lue ROTTIA) maanalaisista koloista russeli on innokas takaa-ajaja, tappelija ja kaivaja. Ihanneomistaja on kokenus koiranomistaja, joka pystyy tarjoamaan koiran vaatimaa johdonmukaista koulutusta ja määrätietoista kohtelua. (Upsista.....eihän kerrota kenelläkään, että russeli on ensimmäinen koirani....pidetään asia ihan meidän keskinäisenä salaisuutena....)

2. Kotiasennus

Pennun kotiin tuloon on syytä varustautua hyvin mm. ottamalla matot pois lattialta (meillä taisi mennä vuoden päivät ennenkuin lattiat taas peiteltiin matoilla), keräämällä sähköjohdot pois pienten naskalihampaiden tieltä, huonekasveista mm. peikonlehti kannattaa laittaa pennun ulottumattomiin ja tukkia pikku pennun mentävät aukot.

Olin itse melko hyvin valmistautunut tähän kotiasennusvaiheeseen mutta yhden olennaisen olin kokonaan unohtanut ja siitä tulikin sitten melkoinen soppa. Meillä oli vieraita ja yhtäkkiä alkoi kuulua pienen pentukoiran uikutusta jostain mutta kukaan ei tajunnut mihin Minnie oli itsensä kiskonut. Lopulta selvisi, että oli ryöminyt tv-tason ja seinän väliin jäävään rakoseen ja siellä vielä juuttunut patterin alle. Ei auttanut muu kuin jättää kahvittelu kesken ja alkaa purkaa tasoa pois koska pentu ei osannut peruuttaa sieltä ulos ja kenenkään käsi ei sinne mahtunut. Toinen vastaava tilanne meillä sattui kylpyhuoneessa eli Minnie aavistuksen isompana riiviönä oli punkenut itsensä pesukoneen ja seinän väliin ja taas kuului sydäntäsärkevää uikutusta.

3. Päivittäinen vuorovaikutus

Päivittäisessa vuorovaikutuksessa kannattaa aina muistaa varsinkin lapsiperheissä, että koirat nukkuvat todella paljon ja etenkin pentukoirat, joita ei missään tapausksessa saa herättää kesken unien. Ihan alkuaikoina meillä tuppasi usein käymään niin, että kodissamme ei kukaan oikein nukkunut öisin kun Minnie inisi ja halusi aloittaa leikkimisen valojen sammuttua. Pennun vuorokausirytmi tasaantui vähitellen ja kaikki saivat öiseen aikaan myös levätä.

Oppaassa on hauskasti kirjoitettu koiran "jätehuollosta". Vaikka itse yritin aina välttää näitä "luvattomia päästöjä" kotiin tuntuu, että yhdessä vaiheessa tuli kotona aina kuljettua Tolu-pullo toisessa kädessä ja toisessa rätti. Yritin olla johdonmukainen ja säännöllinen ulosviemisessä mutta joskus vaan lirahti ja vaikka kuinka olisi halunnut torua piti vain pitää mölyt mahassaan jos ei saanut ruikkiaa kiinni itse teossa. Tosin Minnie oppi kyllä sisäsiistiksi melko nopeasti mutta niitä "protestipissoja" tuli kyllä pitkään eli jos kännykässä tuli juoruttua liian pitkään meni neiti lasisen tarjoilupöydän alle ja sohotti lattialle haisevan lammikon katseella "Siitäs sait kun vaan puhut."

4. Perusohjelmointi

Perusohjelmointia me kävimme harjoittelemassa Rakkaiden Haukkujen -pentukurssilla, jossa jouduimme heti ensimmäisellä tunnilla jäähylle kun viereinen koirakko (valkoinen paimenkoira emäntineen) aiheutti Minnielle ihan hirveän haukkukohtauksen. Monet hyvät asiat kuitenkin ehdittiin oppia siellä eli voin lämmöllä suositella heidän kurssejaan.

Kävimme myös Katrin vetämillä yksityisillä pienryhmätunneilla harjoittelemassa rallytokoa ja siitä pitivät sekä koira että omistaja. Voi kun Katri taas järjestäisi meille kursseja.

5. Virrankulutus ja energiahuolto

Tämä luku on ihan älyttömän hauskasti kirjoitettu. Koirat on jaoteltu polttoaineluokkiin, pohdittu polttoaine merkin valintaa, mahdollisia polttoaineen täydennyksiä eli siis välipaloja sekä niiden määrää ja löytyy täällä tekstiä kaasupäästöistäkin.

Me olemme pitäytyneet tässä tankkauksessa aina kasvattajan ja eläinlääkärin suosituksissa mutta silti juurikin noiden välipalojen ansiosta on kaasupäästöjäkin valitettavasti joskus koettu. On hieman kiusallista istua ruokapöydässä ja jostain pöydän alta lehahtaa yhtäkkiä todella pahanhajuinen yöks tuoksu. "Juu meidän koiralla on vaan ilmavaivoja, anteeksi nyt kauheasti."

Emme myöskään enää syö siankorvia tai härän herkkupuikkoja juuri em. ongelman takia.

6. Ulkoinen kunnossapito

Tämä on sileäkarvaisen russelin kanssa ihan äärimmäisen helppoa ja tottahan myös koiran pieni koko helpottaa. Ei tule takkuja turkkiin, eikä tarvitse föönillä kuivatella pesujen jälkeen. Pentuna Minnien pesu vaati kahden ihmisen voimat mutta nykyään koira on pesutilanteissa ihan lauhkea kuin lammas.

Kynsien leikkuuseen ja korvien putsaukseen Minnie on totutttu myös pennusta joten eivät tuota vaikeuksia. Itse en ole koskaan leikannut verisuoneen mutta isäni leikkasi kerran ja sen jälkeen oli pientä aristelua mutta sen yli päästiin - tosin kynnet kuluvat melko hyvin kävellessä joten kannuskynsi on melkein ainoa leikattava enää.

Anaalirauhaset tyhjenevät itsestään eli niihin ei tarvitse puuttua ja hampaat ovat olleet ilman hammaskiveä. Kerran on eläinlääkäri vähän rapsuttanut kulmahampaita vastaanotolla ja HUOM! ilman mitään rauhoitusta. Minnie käyttäytyy eläinlääkärillä aina todella enkelimäisesti.

7. Kasvu ja kehitys

Tässä luvussa käsitellään pennun eri ikävaiheet, ravintomuutokset, hampaat ja sukukypsyys sekä sterilointi. Minulla on tallessa kolme Minsun maitohammasta, joka jäivät kiinni farkunlahkeeseeni kun ne alkoivat irtoamaan. Loput hampaat se varmaan nieli koska niitä ei löytynyt ainakaan mistään.

Minnie jouduttiin steriloimaan kolmannen juoksun jälkeen alkavan kohtutulehduksen takia mutta on nyt paljon rauhallisempi kuin juoksujen aikana. Tosi ruokavaliosta täytyy pitää tarkkaa huolto ettei bikinikuntoa menetetä :)

8. Sisäinen kunnossapito

Me olemme valinneet asuinpaikkaamme lähellä olevan huoltoliikkeen Espoon eläinlääkäriaseman ja Minnieltä on siellä omalääkäri. Minsu tietää kun lähestytään eläinlääkärin taloa ja alkaa häntää heiluttaen pyrkiä ovea kohti. Harvinainen potilas ehkä :) Olemme käyttäneet myös Eläinklinikka Herttaa koska se päivystää. Olemme pari kertaa joutuneet vierailemaan siellä viikonloppuna ja hyvää palvelua sielläkin on saanut. Muista huoltoliikkeistä meillä ei ole kokemuksia. Itse arvostan hyvää ja ystävällistä palvelua ja uskon Minnien olevan tästä samaa mieltä. Eläinlääkäri muistaa aina lähettää kutsun rokotuksiin ja antaa hyviä vinkkejä käyntien yhteydessä.

9.Suunnittelemattomat huoltoseisokit

Minnie on onneksi välttynyt allergioilta, jotka nykyään tuntuvat olevan koirilla yhtä yleisiä kuin ihmisillä. Yksi epäily on ollut nenäpunkista mutta en ole ihan varma oliko sillä niitä. Myös sisä- ja ulkoloiset on vältetty vaikka meidän koirapuistossa olikin pieni täiepidemia juuri tuossa ennen joulua. Punkkeja joudun nyppimään tahdilla yksi kesässä ja yrttipunkkipantaan on aina luotettu.

Opuksessa annetaan ihan kuvallisia ohjeita kuinka otat Heimlichin otteen jos koirasi alkaa kakoa tai sen on vaikea hengittää. Onneksi tällaiseen tilanteeseen ei ole jouduttu koskaan eikä toivottavasti jouduta.

10. Lisätoimintoja edistyneille

Opuksen viimeinen luku käsittelee hauskasti erilaisia aktiviteetteja koiran kanssa - agility, toko, rotukohtaiset tapaamiset jne. Myös koirien pennuttamisesta ja kumppaniehdokkaan valitsemisesta on juttua. Automatkat ovat vaikeita joillekin koirille meiltä ne sujuvat hyvin omassa häkissä takapenkillä matkustaen.  Myös koirien ikääntymisestä ja käytöstä poistamisesta on juttua.

Loppuun on kerätty vielä joukko sellaisia kysymyksiä, joita useinmiten kysytään koiran käytöstähäiriöistä, toimintatavoista ja erikoispiirteistä.

Ihan älyttömän hyvä koiraopas ja nyt harmittaa kun minulla ei ollut tätä kun Minnie pentuna tuli taloon. Kompakti Aku Ankan taskukirjan kokoinen opus ja NIIN hauskasti ja juurikin oikealla koirarodulla kuvitettu :) ja mikä parasta taisin maksaa tästä neljä euroa alessa.

VUH VUH VUH VUH VUH

恭禧發財 - Gong Xi Fa Chin - Gong Hey Fat Choy

Tänä iltana tasan kello kuusi vaihtui käärmeen vuosi hevosen vuodeksi. Jos ollaan ihan tarkkoja niin vesikäärmeen vuosi vaihtui puuhevosen vuoteen sillä kiinalaisessa kalenterissa vuodet nimetään paitsi eläinten myös elementtien mukaan. Kiinalaisen kuukalenterin mukainen uusivuosi on siis vasta 31. tammikuuta 2014 eikä kuukausi sitten kun me vietimme uutta vuotta.

Kiinalaisessa kalenterissa silloin ei kuitenkaan ala vuosi 2014 kuten meidän kalentereihin on merkitty. Itse asiassa perinteisesti kiinalaiset eivät ole käyttäneet vuosista juoksevaa numerointia lainkaan. Vaihtoehtoisten laskutapojen mukaan gregoriaanisen kalenterin vuonna 2014 alkava kiinalainen vuosi on joko 4712, 4711 tai 4651.

Kuulostaako kiinalaiselta - no sitä se onkin :)

Kiinalaista uutta vuotta taidettiin viettää nyt kahdeksatta kertaa Suomessa tällaisen tapahtuman muodossa. Kun juhlinta on osunut viikonlopulle olen käynyt seuraamassa Kolmen Sepän Aukiolta lähtevää kulkuetta mutta tänä vuotta kulkue jäi väliin ja ehdin käydä vain pikaisesti Lasipalatsin aukiolla piipahtamassa. Tämän vuoden juhlintaa haittasi vähän paukkuva pakkanen ja viimainen tuuli mutta ihmisiä oli iltapäivällä kyllä ihan kiitettävästi liikekannalla vaikka melkein kymmentä pakkasastetta näyttikin mittari Kampissa. Osa taisi olla työmatkalaisia mutta selkeästi tapahtumassa näkyi lapsiperheitä ja kiinalaisia ihmisiä iloitsemassa vuoden vaihtumisesta.

Ehdin nähdä vain pienen vilahduksen uuden vuoden kulkueen lohikäärmeistä ennenkuin ne poistuivat sisätiloihin lämmittelemään. Harmi! Löysin kuitenkin ihan sattumalta yhdestä kojusta ohimennessäni keltaisen lohikäärmeen, jonka kanssa ihmiset saivat kuvauttaa itsensä :)

Lasinpalatsin aukio oli täynnä kojuja, joista sai mm. ostaa kiinalaista ruokaa, joka kieltämättä tuoksui todella herkulliselle - ja minähän ole suuri kiinalaisen ruuan ystävä - mutta kylmyys ja kiire pakottivat minut unohtamaan herkuttelun. Maneki nekot, onnenkissat heiluttelivat minulle tassujaan kutsuvasti kun kiirehdin niiden ohi. Nämä varauden, onnen ja liiketoiminnan suojelijakisssat ovat alunperin Japanista mutta Aasian maissa näitä onnea kutsuvia kissoja näkee liikkeiden edessä.

Kiinan punainen on todella kaunis väri! Olen vuosia haaveillut, että minulla olisi kiinan punainen iso kaappi kotona mutta vielä tällä hetkellä se on vain haaveissa. Kodissani on kyllä pienen pieni vihertävä kiinakaappi, jonka ostin Piirongista monta vuotta sitten. Kiinassa punainen on myös hyvän onnen symboli sekä ilon väri ja häämekotkin ovat punaisia.  

Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta huipentui ilotulitukseen Töölönlahdella. Mukana ollut pikkuihminen totesi "Ihan hyvä oli vaikka just uutena vuotena näin kyllä PALJON enemmän raketteja!"

恭禧發財 - Gong Xi Fa Chin - Gong Hey Fat Choy

Hannu Hanhi päivä

Tänään täytyy sanoa, että Marjon matkassa on ollut kyllä ihan mieletöntä onnea. Kävin myöhään iltapäivällä katsomassa housuja kauppakeskus Sellossa. Olin juuri Kappahlin sovituskopissa housuröykkiön kanssa kun puhelin pirahti vaativasti soimaan ja hoidin siinä sovituksen lomassa yhdestä asiasta sopimisen toisella kädellä. Sitten kassan kautta mustat housut kassissa kotiin - NOH....pakko myöntää, että samassa kassissa oli yksi neulekin :) Kotona sitten mietin, että ennen koiralenkkiä pakko tarkistaa kalenterista yksi juttu. Mutta missä on puhelin? Missä on minun uusi Lumiani????

Minulle nousi jo kylmä hiki otsalle kun mietin, että olen ollut uuden puhelimen omistaja reilut kaksi viikkoa ja pahaisen teinin tavoin olen onnistunut jo hukkaamaan sen jonnekin. Pengoin käsilaukun kaikki lokerot, katsoin toppatakin taskut, eteisen naulakon hattuhyllyn ja sitten ryntäsin rappukäytävään. Juostessani autolle mietin, että "On se varmaan jäännyt siihen keskikonsolin lokeroon, on se siinä, ei hätää!" Mutta ei siinä auton lokerossa ollut kuin eiliseltä kaksi parkkilipuketta. Damned!!!!!

Autoon sisään ja Selloa kohti mielessä VAIN yksi ajatus "Puhelimen on pakko olla siellä sovituskopista." Minusta tuntui, että liikennevalot vaihtuivat koko ajan punaiselle lähestyessäni niitä ja edessäni oli joku etana matelemassa autonsa kanssa. Aikaa oli nimittäin kulunut jo lähemmäs puolituntia liikkeestä lähtöni jälkeen eli jokainen minuutti olisi nyt kyllä todella kallis. En malttanut jäädä odottamaan edes hissiä kellarikerrokseen vaan juoksin liukuportaita pitkin toiseen kerrokseen ja puuskutin kassalle "Onkohan kukaan tuonut tähän puhelintani?" Myyjät pudistelivat päätään ja siinä vaiheessa olin ihan tuskainen "Kännykkäni on jonkun toisen taskussa!"

Juuri sillä hetkellä sovituskoppi oli ihan tyhjä vaatteiden kokeilijoista. Sovituskoppien verhot oli vedetty siististi syrjään ja kaikki vaatteetkin oli kerätty sieltä pois joten myyjät olivat selkeästi käyneet hetki sitten sovitustilaa siistimässä. Jos he eivät olleet kännykkääni löytäneet oli siis joku ehtinyt jo siinä välissä koppiin ja napannut sen mukaan, ajattelin mielessäni jo kyyneleitä niellen. 

Kolmas koppi oikealta ja pelokas kurkistus sinne sisälle. Siellä se Lumiani nökötti istuintason kulmauksessa. Tiedättekö miten helpottunut tunne minulla oli. Melkein halasin perässäni tullutta myyjää :) Myyjäkin ihmetteli miten ihmeessä puhelin oli voinut säilyä siellä koska sovituskopeissa oli koko ajan ollut ihmisiä.... Ihan mieletön onni minulle siis kävi! 

Tulin niin iloiseksi, että kotimatkalla kävin ostamassa kimpun Reilun kaupan ruusuja ja tuossa ne olohuoneen pöydällä nyt ilahduttavat minua. Rakastan ruusuja ja nämä olen kyllä todella ansainnut. Jos tänään on joku arvonta jossain pelissä niin siihen pitäisi varmaan osallistua jos tämä hyvä onni vaikka jatkuisi :) 

Toivottavasti tästä ei nyt kehity minulle jotain kännykkä syndroomaa, että koko ajan pitää tarkistaa onko puhelin mukana vai ei. Miten ihmeessä me olemme joskus tulleet toimeen ilman älypuhelimia? Nyt jos puhelin on hukassa tai jäänyt kotiin on ihan alaston olo. Pakko myöntää tämä vaikka vähän hävettää. Olenkohan minä kännykkäriippuvainen.... :D 

Leppoisaa pikkulauantaita kaikille! Minä syön nyt pari appelsiinia :)

Taidelauantai

Eilen oli todella värikkään räiskyvä ja hauska päivä kun suunnistimme Lumon kanssa Korkeavuorenkadulle Designmuseoon puolilta päivin. Tarkoituksemme oli ensin mennä Messukeskukseen Forma-messuille mutta se vaihtui sitten lennossa taiteeseen mikä olikin äärimmäisen hyvä idea. Carpe diem :)

Designmuseossa avattiin 23.tammikuuta aivan huikea Henrik Vibskovin poikkitaiteellinen näyttely, jossa ei todellakaan tullut aika pitkäksi. Melkoisia installaatiota suoraan Pariisin muotimessuilta ja käsittämättömän iloista leikkimielisyyttä ja väriä yllinkyllin. Henrik Vibskovilla on ollut hengästyttävä tahti luoda uusia mallistoja, pitää omia näyttelyitä sekä samalla osallistua yhteisnäyttelyihin. Käsittämättömän luova ja ehtivä kaveri.

Vibskov oli muuten ainoa pohjoismainen miesten malliston suunnittelija Pariisin muotiviikoilla tänä vuonna - huikea saavutus. Soderberg palkinto Vibskoville myönnettiin vuonna 2011. Hänen näyttelyjä on ollut esillä mm. PS1, MoMa:ssa (New York), Palais de Tokyo:ssa (Pariisi) ja Röhsska museetissa Ruotsissa.

Kuljeskelimme näyttelyssä kuin Liisat Ihmemaassa ja ihastelimme sekä vaatteita että installaatioita. Vaelsimme mm. pää alaspäin roikkuvien flamingojen häkissä mutta antaa kuvien puhua puolestaan joten sukellus Henrik Vibskovin avantgardistiseen maailmaa alkaa! Nauttikaa :)

The Stiff Neck Chamber

Henrik Vibskov itse taustalla

Raidallisia oravanpyöriä, joissa mallit ovat kävelleet näytöksessä.

Face Wool Explosion

S/S07 Big Wet Shiny Boobs

S/S07 Big Wet Shiny Boobs

S/S 2013

A/W 2013

Spring 2007 Pigs collection

S/S 2007 Pigs collection

The Stiff Neck Chamber

The Russian Boys

Päät pyörällä tästä kaikesta kävimme istahtamassa hetken Designmuseon kahviossa ja nautimme hyvät pullakaffet ennen Workshopin alkua alakerrassa. Rakastan näitä taidenäyttelyiden yhteydessä pidettyjä työpajoja. Yhtenä mieleenpainuvimmista on jäänyt mieleen Emman, Espoo Museum of Modern Art, Sophie Calle – Take Care of Yourself - näyttelyn yhteydessä ollut työpaja, jossa työstimme oman näkemyksemme Callen saamaan eroviestiin.

Saimme tehdä runsaasta materiaalista Henrik Vibskovin innoittaman oman postikortin. Käärimme Lumon kanssa hihat ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Minua Vibskovin tuotannossa monessa kohtaa esiintynyt flamingo puhutti, joten otin sen mukaan ja siitä se idea sitten lähti syntymään.

Henrik Vibskovin töissä näkyy usein roikkuvia verhomaisia suikaleita, joten päätin vielä lopuksi laittaa sellaiset kuin vaatteeksi kortin ylle. Kortti saa näin liikkuessaan ilmavirtauksesta kolmiulotteisen vaikutelman. Työpajaa vetäneet mukavat "taidetytöt" kertoivat, että Vibskovin tekemä verhomainen puuinstallatio on lämmön ja kosteuden takia taipunut jossain näyttelyssä ja alkanut myös elää omaa elämään.

Tässä minun näkemykseni Henrik Vibskovin postikortista :) Ei todellakaan verrattavissa Vibskovin taiteeseen vaikka tähän kollaasiini lainasin sekä flamingon että tuon sienipäisen hahmon hänen

töistään. Liimaa on muuten vieläkin työpajalaisen sormissa ja kynsien alla....

” Ei ole mahdollista pakottaa luovuuteen tai tehdä sille rajoja. Nautin itseni laittamisesta keskelle tuntematonta. Silloin voin oppia ja mukautua kokonaan uuteen. Käytän silmiäni ja aivojani.” Henrik Vibskov, vuonna 2013

Tämän kuvan lainasin Henrik Vibskobin omilta sivuilta eli kurkkaus S/S 2014 mallistoon.

Meidän matkamme jatkui Lumon kanssa työpajasta kirjallisten nautintojen pariin Akateemisen Kirjakaupan alen loppurysäykseen, josta mukaan tarttuikin kolme opusta. Lisäksi piipahdettiin vielä Suomalaisen Kirjakaupan puolella joten loppujen lopuksi kotiinviemisinä oli paljon hyvää mieltä ja neljä mielenkiintoista kirjaa.

Mukavaa sunnuntaita kaikille - nyt ulkoilemaan koiruuden kanssa :)

Talvea meren äärellä

Parina viime päivänä on ollut niin mahtava ilma, että on ollut ihan pakko livahtaa vähän ulkoilemaan talvisen meren äärelle. Jäälle en ole vielä uskaltanut kertaakaan enkä tiedä onko se edes ihan viisasta koska pakkasia on ollut vähän aikaa vasta. Onhan tuossa Helsingin edustalla jo uutisten mukaan solahdettu jäihin muutamia kertoja saaden melkoisen kylmää kylpyä jäätävässä meressä. Itse rohkenen kävelemään jäätyneen meren päällä vasta kun jäät ovat todella paksun kantavia teräsjäitä. Minulle on jäänyt nuoruudessani tapahtuneesta Töölönlahden typerän uhkarohkeasta talviseikkailusta ikuinen pettävän jään ritinä aivolohkoihin kummittelemaan joten "kiitos ei jäälle" vielä pitkään aikaan :)

Onneksi jäällä kävelyn voi välttää koska Uunisaareen voi tepastella taas ponttonisiltaa pitkin Uunisaarensalmen yli muutamassa minuutissa huhtikuun puoliväliin saakka. Talvisaikaan Uunisaaren kahvila on harmittavasti auki vain viikonloppuna. Sieltä saa muuten todella makoisan paksua kalakeittoa lämmittämään ulkoilun lomassa, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen makunautinto. Uimarannan tuntumassa on avoin avanto talvipulahtajille HRRR....pelkkä katsominen sai minut palelemaan. Ehkä pitäisi joskus silti kokeilla avantoa kun kaikki sitä niin kovasti kehuvat tai sitä tunnetta, jonka avanto antaa jälkikäteen. Mitä mieltä te lukijani olette? Kokemuksia puolesta-vastaan anyone? Tai olisikohan minusta edes siihen....

Seuraavaksi aallonmurtajaa pitkin Liuskasaareen upeassa auringonpaisteessa. Avoin meri tuntui höyryävän kylmässä talvisäässä ja näytti ikäänkuin porisevalta kattilalta. Yllättävän paljon se myös lainehti ja nostatti melkoisia pärkeistä välillä. Liikkeellä oli runsaasti koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja valokuvaajia suuntailemassa talviluonnon kauneuteen objektiivejaan. Mietin taas paremman kameran hankkimista...

Helsingfors Segelskällskap - pursiseuran rakennus uinui syvää talviunta. Aurinkotuolit katselivat yksinäisinä lumen alta ulapalle ja ikkunoista näkyi kuinka keittiön kattilat ja pannut roikkuivat kiiltävinä odottamassa ensi kesää ja tulevia ruokatarjoiluja. Pyöreä rakennus sai mieleeni tulvahtamaan muistoja muutamista mukavista kesähäistä tässä paikassa vaikka hyinen viimaa saikin nostamaan takinkaulusta vieläkin korkeammalle. Tuplapipo ei olisi tällä reissulla ollut yhtään huono idea tai korvaläpät....

Takaisin mantereelle palattiin samaa reittiä koska mukana ollut russeliriiviö alkoi olla jo vaatetuksesta sekä töppösistä huolimatta melkoisen kylmissään. Oli pakko napata se kainaloon ja kanniskella kuin kahdeksan kilon kahvakuulaa loppumatkan. Omatkin poskeni tuntuivat jo melko tunnottomilta joten kipin kapin auton lämpöön ja juomaan kuumaa. 

Merikannontiellä näkemäni paidattomat juoksijat - siis nämä ruskean rasvan kasvattajat shortseissaan, pipo päässä ja tumput käsissään - saivat minut ihan kananlihalle pelkästä ajatuksesta, että itse luopuisin untuvatakistani ulkona. Taidan olla melkoinen vilukissa näin talvella.  

Nyt villasukat jalkaan ja onneksi kotona on ihanan lämmintä joten mukavaa torstai iltaa kaikille :)

PS. Tämä bloggaus on omistettu sinne Kuala Lumpuriin niille, jotka kaipaavat lunta ja kärsivät

koti-ikävästä <3