marraskuuta 25, 2013

Valoa ja iloa jo vuodesta 1949

Eilen olikin varmaan monissa perheissä jännä päivä sillä Aleksanterinkadun jouluvalot syttyivät merkiksi taas siitä, että jouluaattoon on enää yksi kuukausi aikaa! Senaatintorin ympäristöön alkoikin hyvissä ajoin yhden jälkeen kertyä malttamattomia lapsia vanhempiensa kera odottamaan paraatin alkamista.

Joulukadun avajaiset olivat minulle pienenä tyttönä ihan älyttömän suuri tapahtuma koska samallahan pääsi sitten näkemään sen Stockmannin kuuluisan jouluikkunan. Maagisen jouluikkunan edessä ei koskaan saanut seisoa ihan rauhassa vain ihailemassa niitä satumaisia tunnelmia mitä kunakin vuonna somistajat olivat luonneet koska kymmenet ja kymmenet pikkutytöt ja -pojat halusivat nähdä sen saman ikkunan ja vanhemmat hoputtivat, että muillekin pitää antaa tilaa. Näin isompana ja paljon, paljon pidempänä tyttönä sitä voi nyt ihailla vähän kauempaa ja hienoltahan se edelleenkin vuosittain näyttää.

Paraatin alkuun oli hyvä virittäytyä kuuntelemalla kaunista joulukuoroa ja mukana laulamassa kaunisääninen kollegani Anne-Maria ja osa Suomen Laulun kuorosta. Herkät, perinteiset joululaulut ja vielä kuoron laulamana saavat mieleni aina herkistymään niisk! Hyvin selvisivät myös Jesse Kaikuranta ja Antti Railio osuuksistaan ja heidän faneja yleisön joukossa selkeästi oli paljon.

Kaupunginjohtajan, joulupukin ja pastorin puheiden jälkeen tasan kello 15.00 syttyivät ne odotetut Aleksin Joulukadun valot. Ihan eivät vielä päässeet oikeuksiinsa kun aurinko ei ollut vielä laskenut mutta yhtä hienoilta ja perinteisiltä ne näyttävät kaikkina jouluna. Minusta ne ovat aina näyttäneet samoilta ja niistä tulee sellainen tuttu ja turvallinen joulunhenki.

Ja sitten alkoikin se odotettu jouluparaati!



Vähän eksotiikkaa oli tämän vuoden paraatissa. Morrison....


... ja Twist Hyvänniemen alpakoista - suloisen tyylikkäitä molemmat joulunpunaisissa pallokaulahuiveissaan :)



Joulukuvaelman Josef, Maria ja Jeesus-vauva sekä siivekkäät enkelit. Tottuneesti nämä pikkuiset kävelivät paraatissa kuin vanhat tekijät vaikka vähän taisi jännittää kun joka puolella kuvattiin.

Pikku tonttuja ja porojakin oli lähtenyt jo liikkeelle Korvatunturilta.


Nämä ensimmäistä kertaa Suomessa nähdyt Vagalumen valopuvut olivat kyllä ihmeellisen kauniita. Käsintehdyt puvut oli suunnitellut Kölnissä asuva brasilialainen valotaiteilija Fernando Cézar Vieira, joka on tunnettu eri karnevaaleihin tekemistään puvuista. WAU - melkoisia taidonnäytteitä!






Lisää eläinystäviä - koirat paraatissa - mutta missä ovat russelit :)






Entäs tämä Minien kavalkadi - tästä ei voinut tulla kuin hyvälle tuulelle!


Ja sitten tuli Joulupukki hevosen vetämässä reessä, jota ohjasti Joulumuori. Koska lunta ei ole maassa yhtään liikkui reki pyörien päällä jouhevasti. Joulupukkia seurasi valtaisa tonttujoukko.



Paraati jatkoi Aleksia pitkin ja palasi Esplanadin kautta takaisin Senaatintorille mutta me olimme jo seisseet torilla sen verran pitkään, että kipusimme Suurkirkon portaille katsomaan näkymiä sieltä käsin. Joukko japanilaisia turisteja kuvasi ahkerasti Minnietä, joka tottuneesti poseerasi heille.
Varsinainen Linssilude koko koira!


Nyt tässäkin blogissa sitten puhutaan joulusta kun Joulukatu on virallisesti avattu :) Marjon matkassa on siirtynyt siis jouluaikaan.

4 kommenttia:

  1. voi ihanuutta. upea kulkue. ja taas tuli koti-ikävä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilainen kulkue kuin aiemmin mutta tykkäsin kyllä :) Kun lumi puuttuu kokonaan on sekin tietysti vähän hassua mutta ne valita siitä.
      Voi sun koti-ikävää....onneksi sait sinne salmiakkia ja ruisleipää pahimpaan ikävää.

      Poista
  2. Tuo berhandilaisen pentu kärryissä vilahti myös uutisissa. Ainakin kuvien välityksellä se on suosikkini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentu oli todella liikuttava :) Katselin vähän pelokkain silmin ympärillä olevaa väenpaljoutta <3

      Poista