Mokkaa, helmiäistä ja timantteja

Lupasin teille postausta mitä Inochissa viime lauantaina tapahtui sen juorulehtipinon kahlaamisen ja kahvin lipittämisen lisäksi. Kaisu oli päättänyt, että hiuksiini laitettaisiin vähän raitoja elävöittämään muuten niin tasaista väriä tai toki hän ehdotti tätä minulle :)

Annan Kaisulle lähes poikkeuksetta melko vapaat kädet ja kuten olen aiemminkin todennut hän onnistuu aina ihan täydellisesti ehdotuksissaan. Ainoa asia, josta vähän keskustelemme on hiusten leikkaus eli onko se nyt sitten sentti, kaksi vai peräti viisi? Tällä hetkellä Marjo johtaa Kaisua tässä sakseilussa mutta voihan se olla, että joku kaunis päivä Kaisu saa luvan vaikka lyhentää hiuksiani 10cm :) tai sitten EI....

Toinen keskustelun aiheemme on nypitäänkö kulmia vai ei värjäyksen yhteydessä? Minulla on nimittäin sellainen hassu ominaisuus, että kun kulmia nypitään - tai joku toinen nyppii - nenäni alkaa vuotaa ihan solkenaan ja tämä on kiusallista. Yritän aina ennen kampaajalle menoa siistiä kulmat niin hyvin kuin pystyn mutta DAMNED aina joku hajakarva löytyy ja Kaisu pääsee iskemään pinsetteineen. Toisaalta olen kiitollinen hänelle koska itse en tietystä kohdasta osaa edes nyppiä kulmiani oikeaoppisesti.

Kaisu laittoi viime lauantaina hiuksiini timanttiraita tekniikalla raitoja, joiden pohjalla oli L'oréalin syksyn uutuusväri "vaaleanruskea mokka". Raitojen päälle sitten vielä sävynä aivan "vaaleaa helmiäiskultaa". Pesun jälkeen hiukset näyttivät todella kiiltäviltä ja elinvoimaisilta. Minua ihan punastutti kun Kaisu kehui miten hyvässä kunnossa hiukseni ovat. Onhan niitä toki hoidettukin eli joka aamu Priorinin-kapseleita ja hyvät kampaamotuotteet kotihoitoon. Pyrin noudattamaan myös hiustuotteissa minulle suositeltuja tuotteita.

Sitten leikattiin latvoja - ja tällä kertaa 2cm :) - ja otsatukkaa siistittiin reilusti. Alkanut pipokausi saa otsatukkani aina lässähtämään mutta käytän toisinaan Redkenin Wool Shake villasuihketta nostamaan otsatukkaa taas vähän huohkeammaksi.

Sitten puhallus föönilla kuivaksi ja seuraavaksi kiharat suoritusraudoilla. Kiharoiden muotoiluun käytettiin Redkenin Fashion Waves 07 suolasuihketta, joilla kiharoita saa ihanan kuohkeat ja kestävät myös. Kevyt suihkaisu lakkaa päälle ja olin valmis päivän rientoihin.

Kotihoitoon sain suosituksen jatkaa seuraavilla Kerastasen tuotteilla. Shampoona Kérastasen Nutritive Bain Satin 2 ja hoitoaineena Kérastasen Reflection Masque Chroma Riche. Lämpösuojaksi suojaamaan hiuksia Kérastasen Fondant Nutri-Termique.

Huomenna muuten 1.adventti ja tänään taidetaan jo leipoa kummitytön kanssa vähän pipareita ja joulutorttuja niin saadaan vähän joulun tuoksua kotiin. Leppoisaa lauantai iltaa :)

Valoa ja iloa jo vuodesta 1949

Eilen olikin varmaan monissa perheissä jännä päivä sillä Aleksanterinkadun jouluvalot syttyivät merkiksi taas siitä, että jouluaattoon on enää yksi kuukausi aikaa! Senaatintorin ympäristöön alkoikin hyvissä ajoin yhden jälkeen kertyä malttamattomia lapsia vanhempiensa kera odottamaan paraatin alkamista.

Joulukadun avajaiset olivat minulle pienenä tyttönä ihan älyttömän suuri tapahtuma koska samallahan pääsi sitten näkemään sen Stockmannin kuuluisan jouluikkunan. Maagisen jouluikkunan edessä ei koskaan saanut seisoa ihan rauhassa vain ihailemassa niitä satumaisia tunnelmia mitä kunakin vuonna somistajat olivat luonneet koska kymmenet ja kymmenet pikkutytöt ja -pojat halusivat nähdä sen saman ikkunan ja vanhemmat hoputtivat, että muillekin pitää antaa tilaa. Näin isompana ja paljon, paljon pidempänä tyttönä sitä voi nyt ihailla vähän kauempaa ja hienoltahan se edelleenkin vuosittain näyttää.

Paraatin alkuun oli hyvä virittäytyä kuuntelemalla kaunista joulukuoroa ja mukana laulamassa kaunisääninen kollegani Anne-Maria ja osa Suomen Laulun kuorosta. Herkät, perinteiset joululaulut ja vielä kuoron laulamana saavat mieleni aina herkistymään niisk! Hyvin selvisivät myös Jesse Kaikuranta ja Antti Railio osuuksistaan ja heidän faneja yleisön joukossa selkeästi oli paljon.

Kaupunginjohtajan, joulupukin ja pastorin puheiden jälkeen tasan kello 15.00 syttyivät ne odotetut Aleksin Joulukadun valot. Ihan eivät vielä päässeet oikeuksiinsa kun aurinko ei ollut vielä laskenut mutta yhtä hienoilta ja perinteisiltä ne näyttävät kaikkina jouluna. Minusta ne ovat aina näyttäneet samoilta ja niistä tulee sellainen tuttu ja turvallinen joulunhenki.

Ja sitten alkoikin se odotettu jouluparaati!

Vähän eksotiikkaa oli tämän vuoden paraatissa. Morrison....

... ja Twist Hyvänniemen alpakoista - suloisen tyylikkäitä molemmat joulunpunaisissa pallokaulahuiveissaan :)

Joulukuvaelman Josef, Maria ja Jeesus-vauva sekä siivekkäät enkelit. Tottuneesti nämä pikkuiset kävelivät paraatissa kuin vanhat tekijät vaikka vähän taisi jännittää kun joka puolella kuvattiin.

Pikku tonttuja ja porojakin oli lähtenyt jo liikkeelle Korvatunturilta.

Nämä ensimmäistä kertaa Suomessa nähdyt Vagalumen valopuvut olivat kyllä ihmeellisen kauniita. Käsintehdyt puvut oli suunnitellut Kölnissä asuva brasilialainen valotaiteilija Fernando Cézar Vieira, joka on tunnettu eri karnevaaleihin tekemistään puvuista. WAU - melkoisia taidonnäytteitä!

Lisää eläinystäviä - koirat paraatissa - mutta missä ovat russelit :)

Entäs tämä Minien kavalkadi - tästä ei voinut tulla kuin hyvälle tuulelle!

Ja sitten tuli Joulupukki hevosen vetämässä reessä, jota ohjasti Joulumuori. Koska lunta ei ole maassa yhtään liikkui reki pyörien päällä jouhevasti. Joulupukkia seurasi valtaisa tonttujoukko.

Paraati jatkoi Aleksia pitkin ja palasi Esplanadin kautta takaisin Senaatintorille mutta me olimme jo seisseet torilla sen verran pitkään, että kipusimme Suurkirkon portaille katsomaan näkymiä sieltä käsin. Joukko japanilaisia turisteja kuvasi ahkerasti Minnietä, joka tottuneesti poseerasi heille.

Varsinainen Linssilude koko koira!

Nyt tässäkin blogissa sitten puhutaan joulusta kun Joulukatu on virallisesti avattu :) Marjon matkassa on siirtynyt siis jouluaikaan.

Leppeä lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas jälleen kerran Kaisun käsittelyssä Inochin tuolissa istuen. Rakastan näitä kerran kuussa tapahtuvia aamuhetkiä kun tiedän olevani asiantuntijan käsittelyssä ja voin rauhassa keskittyä valtaisaan lehtipinoon edessäni nauttien samalla capuccionoa. Ihan täydelliseksi nautinto muodostuu jos tarjolla on vielä Maken leipomaan kakkua :) Kakkua maistaneet tietävät mistä puhun.... Se mitä hiukselleni tällä kertaa tehtiin paljastuu myöhemmin....malttia siis!

Eilen oli muuten ihan mahtava sää näin marraskuuksi - aurinkoa taivaan täydeltä ja leppeän kaunista ilmaa. Olin sopinut tapaamisen Kaivarin Kanuunaan mutta pakko oli vähän fiilistellä ensin ulkosalla enkä ollenkaan pannut pahakseni kävelyä autiolla hiekkarannalla ja puistossa juoruten viikon tapahtumista hyvän ystävän kanssa. Ja kyllä meillä tytöillä taas juttua riitti!

Eiranrannassa oli jo melkein kaikki venepaikat täyttyneet nostetuista veneistä. Viereisessä koirapuistossa oli täysi tohina päällä ja kymmenkunta iloista koiruutta siellä juoksi kallioilla tai peuhasi hiekassa tyytyväisenä. Eiranrannan koirapuisto on muuten tosi kiva paikka eli mekin täältä Espoosta saakka käymme siellä säännöllisen epäsäännöllisesti. Isojen ja pienten koirien puolet on erotettu toisistaan ja maisemat merelle - siis ihan luksusta sanoisin - henkeäsalpaavan kauniit.  

Kaukana ulapalla lipuvista laivoista tulikin mieleen, että Tallinnaan ja joulumarkkinoille on ehdottomasti päästävä joku viikonloppu. Aika tuntuu vain aina loppuvan kesken joulukuussa kun vilinää ja vilskettä on joka suuntaan. Edes päiväristeilylle mutta yöksikin olisi kiva jäädä.... Vanhoissa kaupungeissa kuten Riika ja Tallinna Tukholman Vanhaa kaupunkia unohtamatta on erilainen ja minua mielyttävä joulufiilis.

Vaikka se aurinko paistaa ei se todellakaan enää lämmitä tai rusketa mutta ruusupensaan aurinko on saanut puskemaan uutta lehteä vaikka pensas muuten olikin jo ihan kalju. On se luonto ihmeellinen asia ja mennyt vähän vissiin sekaisin tästä lämpöaallosta, joka uusimpien ennusteiden mukaan jatkuu kuulemma vuodenvaihteeseen. Voimme ehkä siis unohtaa sen valkoisen postikorttijoulun ainakin täällä etelässä ....

Kaivarin Kanuunasta tein muuten todellisen löydön; salaattiottimet ja tarjoilulusikan, joissa moitteettomat teak-varret. Meillä on lapsuudenkodissani useita vastaavan saman sarjan tuotteita ja ne ovat niin ihanan retroja. Ottimet on valmistettu Norjassa ja ainakin eBayssa niitä on ollut myynnissä joten tuntuvat myös olevan haluttuja. Sain omat salaattiottimeni 4 eurolla ja tarjoilulusikan 2 eurolla. What a good price!

Fiilisteltiin myös vähän joulua Variston Kodin Ykkösessä kun etsin asiakkaalleni verhoja yhteen stailausprojektiin, josta sitten myöhemmin kun on valmis esiteltäväksi.

Ilta meni kotosalla nachojen ja hyvän leffan kera. Jos et koskaan ole tutustunut Ramón Salazarin tuotantoon suosittelen katsomaan Piedras-Stones leffan. Tässä suora ehkä vähän oudon siirappinen lainaus dvd:n takakannesta "Elämän kulmakivet - Ihmisen persoonallisuuden voi sanonnan mukaan kertoa kengistä. Mutta mitä jos jalassa onkin väärä kenkäpari? Tarinamme viisi Tuhkimoa, Adelan, Leiran, Maricarmen, Anita ja Isabel etsivät sitä oikeaa kenkäparia - tietäen, että Prinssi Rohkea saattaa olla jo varattu." Elokuvan kerronta on verrattavissa Pedro Almodóvarin tyyliin ja minähän olen vannoutunut Pedro fani.

Nyt on jo vähän kiire ja suuntana Senaatintori ja Joulukadun avajaiset. Tänään on muuten tasan tarkkaan kuukausi jouluaattoon. Kohta siis täällä blogissani alkaa vilahdella niitä jouluaiheisia postauksia....

Leppoisaa sunnuntaita ja muistakaa nauttia auringosta :) PUSS

Bikers

Reilu kuukausi sitten haikailin täällä blogissa uusien niittisaappaiden perään ja hain inspriraatiota niin nettikaupoista kuin erilaisista  muotikuvistakin. Yhden lauantai aamupäivän käytin pari viikkoa sitten kaupoissa pyörimiseen. Aina jos löysin jotain minua miellyttävää ei saapasta joko ollut oikeaa kokoa tai sitten sen lesti oli jotenkin vääräntuntuinen minun pieneen sievään 41 numeroiseen jalkaani.

Olin oikeastaan jo haudannut ajatuksen löytää mitään niitti- tai bikerssaappaita kunnes vanhempieni luona kyläillessä huomasin Halensin kuvaston olohuoneen pöydällä. Korjauksena tähän postaukseen selasin siis KLINGELin kuvastoa :)  Äitini on useinkin tilannut sitä kautta itselleen vaatteita ja kotiin mm. mattoja mutta olen aina sivuuttanut kuvaston olan kohautuksella vaivautumatta edes selailemaan sitä tarkemmin. Jostain kumman syystä nyt tartuin kuvastoon ja simsalabim.....siinä olivat aivan täydelliset bikersit minulle :)

Mukavan rouheita yksityiskohtia ja taatusti sellaiset traktoripohjat, jotka pitävät myös lumessa ja jäässä tarvittaessa. Pohjat ovat luonnonkumia ja saappaan teräosa mustaa nahkaa ja varsi mustaa mokkanahkaa. Juurikin tarpeeksi bling-bling niittejä ja solki pisteenä iin päällä! Aivan täydelliset jalassa muuten ja pitkänkään matkan jälkeen eivät jalat ole yhtään väsyneet.

Selailin tätä bloggausta kirjoittaessani Halensin nettikuvastoa, eikä näitä saappaita siellä ollut. Outoa?

Outoa siis siksi, että selaisin Klingelin kuvastoa eli tämäkin korjauksena näin jälkikäteen. SORRY kun harhaanjohdin teitä.  Muutenkin siellä näytti olevan ihan erilaisia vaatteita ja jalkineita kuin siinä selaamassani katalogissa. Osaako joku teistä kertoa miksi poikkeavat näin paljon toisistaan? Saappaat oli muuten hinnaltaan 159€ mutta minusta se ei ollut näistä nilkkureista paljon, koska nahka on äärimmäsien laadukasta ja uskon näiden todella kestävän pitkään.

Olen nyt viime päivän kulkenut nämä jalassa ja meno ollut tosi rock rock fiiliksellä! Born to be wild!

 I  LOVE  MY  BIKERS  AND  YOU TOO <3

Blogissani on tällä hetkellä jo 20393 sivunnäyttökertaa - ootte te ihania kun käytte täällä lukemassa Marjon matkassa -juttuja. Halaus teille kaikille lukijoille!

Mukavaa pikkulauantai iltaa kaikille ja nautitaan näistä marraskuun illoista vaikka hyvällä musiikilla, kynttilöillä, glögillä ja yhdessäololla.

Brunssilla ytimessä

Kuluvana viikonloppuna meillä on ollut rakas ystävä kyläilemässä Joensuusta :) Ei se välimatka sittenkään ole niin pitkä etteikö ehdittäisi tavata vaikka silloin elokuussa asiaa puntaroinkin täällä blogissani hieman haikeillen. Seuraavaksi taitaakin sitten olla minun vuoroni vaihtaa farkut verkkarihousuun ja lähteä Minnan nykyisille kotiseuduille Pohjois-Karjalaan ja juoda vaikka skumppaa auringon nousuun hyvän ystävän kanssa.....

Olimme suunnitelleet aloittavamme sunnuntain shoppailukierroksen jouluun valmistautuvassa Helsingissä brunssilla ja paikaksi valikoitui Kiila Kolmen Sepän Aukion läheisyydessä. Minulle oltiin suositeltu Kiilaa ja hyvä ravintolan sijaintipaikka tuulisen Eino-myrskyn jälkeen tuntui juurikin sopivalta seurueellemme. Kiilan omilla nettisivuilla mainitaan ettei alle neljän hengen seurueille tarvitse varata pöytää. Kiilassa on kolme kattausta sunnuntaisin klo 11-13, 13-15 ja 15-17. Kun saavuimme paikalle heti yhdentoista jälkeen tuntui siellä olevan jonoa joten ensin jouduimme hieman odottamaan brunssin maksamista ja sitten vasta meidät ohjattiin pöytään.

Ensimmäiseltä pöydältä sai ottaa puuroa, leipää, leikkeleitä, jugurttia, mysliä, hilloa ja tuoreita hedelmiä. Pienen miinuksen Kiila saa siitä, että mielestäni lautaset pitäisi asettaa ensimmäiseksi ja aterimet vasta sitten koska lautasellehan sitä ruokaa laitetaan ja niitä jouduttiin vähän koukkimaan sitten muiden ruokailijoiden välistä. Samassa pöydässä olivat myös kahvi, tee, vesi ja tuoremehu piste.

Ilmeisesti en osannut käyttää tuota leivänpaahdinta tai sitten pidin paahtoleipääni siinä liian vähän aikaa koska se ei ollut paahtunut juurikaan. Ehkä seuraavalla kerralla valitsen jotain muuta leipää Kiilan runsaasta valikoimasta.

Ja sitten vain pöytään herkuttelemaan. Jos kaipaat todella rauhallista brunssipaikkaa Kiila ei ole sinua varten koska puheensorinaa riitti mutta itse pidin paikan elävyydestä. Myös lapsiperheitä paikalla oli jonkin verran. Kiilan brunssin hinta on 19,90€ ruokailijalta ja alle 10-vuotiailta lapsilta 9,90€.

Jos haluat skumppaa sitä myydään laseittain ja hinta taisi olla 3,50€/lasi.

Brunsseilla tulee aina otettua runsaasti ruokaa mutta tällä kertaa päätin jättää kokonaan itse lämpimän ruuan väliin mikä oli ähkyn välttämiseksi ihan älyttömän hyvä juttu. Tarjolla näytti olevan uunikalaa, kesäkurpitsapaistosta ja uuniperunoita ainakin. Osa seurueestamme otti myös näitä ruokia ja piti niistä.

Toisessa noutopöydässä oli oliiveja, erilaisia salaatteja, tomaattia, kurkkua, nachoja, lisää hedelmiä, herkkusieniä, täytettyjä kananmunan puolikkaita.....en edes muista mitä kaikkia herkkuja tässä pöydässä oli :) Pöytä oli somistettu hauskasti kahdella pienellä tuolilla ja vanhoilla laatikoilla. Kiilan sisustuksessa oli vähän sellainen ranskalaisen bistron fiilis eli kaakeloidut seinät ja rennot kalusteet kaiken kaikkiaan.

Se hyvä puoli lämpimien pääruokien skippaamisessa oli, että melko runsaasta jälkiruokapöydästä voin ottaa himoitsemiani juustoja runsaasti. Brunsseilla käyn aina ensimmäisenä tarkistamassa mitä kaikkea jälkiruokapöydässä on :) Munkit jätin suosiolla väliin ja omepaistoksen vaniljakastikkeen kera koska olen äärimmäisen allerginen omenoilla - harmi sinäänsä koska näytti tosi herkulliselta. Kakkua en voinut välttää.....joten pieni pala sitä lautaselle.

Kello lähestyessä yhtä meille tultiin ystävällisesti huomauttamaan, että seuraava kattaus olisi kohta alkamassa joten siitä päättelin, että runsaasti ruokailijoita olisi tulossa ja meidän olisi aika suunnata jo eteenpäin kaupungilla. Ilmeisesti kaksi tuntia on katsottu riittäväksi ajaksi nauttia brunssi ja olimmehan me syöneetkin jo riittävästi.

Kiitos brunssilla mukana olleille ja aamiais-lounaasta kanssani nauttineille. Hauskaa oli ja mukavia juttuja taas sieltä, täältä ja tuolta :)