Niitit, ketjut ja vyöt - so COOL

Jo keväällä tästä oli merkkejä ilmassa ja kaupoissa pientä esimakua mutta nyt ne ovat täällä ja joka puolella. Siis niitit, ketjut ja vyöt!!!!  Bloggasin jo toukokuun alussa mustavalkoisuuden yhteydessä niiteistä, joihin itsekin olen siis hurahtanut täysillä.

Selaisin viikonloppuna ahkerasti nettiä ja silmiini osuivat nämä Chanelin syksyn 2013 pitkävartiset loafer saappaat, jotka ovat kyllä SO COOL Chanel-ketjuineen ja niitteineen. Nämä ottaisin heti jos se lottovoitto olisi tullut pari viikkoa sitten. Näissä on asennetta!

Tämän bloggauksen kuvat on muuten lainattu netistä ellei niissä ole Marjon matkassa -tekstiä.

Yves Saint Laurentin nilkkurit puolestaan yhdistetään punkhenkisesti verkkosukkiin. Niittien lisäksi kenkiin on laitettu helmiä ja piikkejä. Grrrr!!!

Jeffrey Cambell on peittänyt melkein koko nilkkurit niiteillä, piikeillä ja soljilla joten saappaiden nimi on osuvasti Draco-Stud Ancle Boots.

Syksyn muodissa on todella paljon mustavalkoisuutta edelleenkin ja nämä metallihohtoiset niitit, ketjut ja solkivyöt tuovat mielestäni hyvin asennetta asuun. Monet syksyn neuleista ovat myös melko rouheita pinnaltaan ja niitä voi hyvin asustaa juuri tämän tyyppisillä saappailla.

Koska em. merkit ovat hieman liian hintavia omaan budjettiin siirryin lopulta seikkailemaan tutummille nettisivuille ja siinä sitten vierähtikin taas melkein tunti.

Zaran nettisivuilla oli bikerssaappaita, joita kiertävät vyönauhat solkineen runsain mitoin sekä sirolla korolla että vähän rouheammalla pohjalla varustettuna.

Biancon nilkkureissa oli puolestaan kullanväriset soljet ja ketjut. Kulta ei ole ollenkaan minun juttuni eli näiden hankkimista en siis ainakaan mieti.

 Steve Maddenin Outlaww nilkkurit miellyttivät myös ja ne saisi niin helposti tilattua Brandoksen kautta. Olen tilannut melko paljon Brandokselta ja ollut aina erittäin tyytyväinen lähetyksiin, nopeaa toimitukseen ja mahdollisiin vaihtoihin sekä palautuksiin. Zalandosta minulla ei ole yhtään ostokokemusta eli jos olette ostaneet sieltä niin miten on asiointi sujunut mielestänne?

Primebootsin Engineers Mid on varustettu kantapuolen vetoketjulla, joka olisi helppokäyttöinen ja samasta nettikaupasta kuin edelliset nämäkin ihanuudet saisi mutta hinta huikea 409€!

Xti: Ankle Boot Lady on muuten kiva mutta siinäkin tuota kultaa - juu ei siis minulle!

Ihan en nyt löytänyt Chanelin veroisia mutta pari mallia em. jäi hautumaan päähäni :) joten täytyy vielä jatkaa kiertelyä kaupoissa ja ostaa toinenkin pari tuon kevään postauksessa olleen parin seuraksi.

Löysin elokuiselta Loviisan Aitta vierailulta (tästä on tulossa ihan oma postaus jossain vaiheessa) Vågan rannekorun ja sormuksen, joissa on hauskasti yhdistetty sekä niittejä että nahkaa. Nämä kädessä on ihan COOL olo myös. Ja onhan minulla jo yhdet niittisaappaat :)

Ja eikös tämän COOL-postauksen loppuun sovikin tämä kappale Prinsessa Jää Maija Vilkkumaan albumilta

Meikit, ketjut ja vyöt  :)

Jos metsään haluat mennä nyt....

...sä takuulla yllätyt! Minä koin eilen todella positiivisen yllätyksen syysmetsässä :) 

Kaunis sää iltapäivällä sai pakkaamaan korin ja koiran mukaan ja suuntaamaan....öööööö...paikkaa en oikein voi paljastaa koska silloin menetän oman hyvän sienipaikkani. Pahoittelut jo etukäteen hyvät lukijani! Hyvän sieniapajan löytäminen on sellaista topsecret tietoa ettei sitä jaeta kuin harvan ja valitun kesken. Mukanani sienimetsässä olleet tietävät hyvin tämän paikan mutta myös heidän huulensa ovat sinetöidyt. Espoon rajojen sisäpuolella oltiin ja Kehä III ulkopuolella eli todella siis metsässä.

Ilma oli sienestykseen mitä mainioin ja ainoa mitä mitä mietin kumisaappaita jalkaan vaihtaessa oli mahdolliset hirvikärpäset. Muistan nimittäin yhdenkin metsäreissun kun näitä viheliäisia nypittiin tukasta ennen kotiinmenoa ihan hysteerisesti. Toisaalta syyskuu on ihan lopussa ja parina aamuna on ollut jo pakkasia joten toivottavasti kärpäsiä ei metsässä enää ole.

Sienestys on sellainen harrastus, johon olen oppinut tai minut on opetettu ihan lapsesta lähtien. Isoäidin ja Isotädin kanssa kävimme sieniretkillä ja heiltä ole oppinut myös sienien ryöppäämisen niksit. Lapsuuden kodissani syötiin myös sieniä paljon :) Ensimmäisen sienikirjani ostin muuten kirpparilta pari vuotta sitten ja tämäkin taitaa olla joku ikivanha painos.

Reippaasti siis polulta metsän siimekseen ja Minnie vapaaksi. Voi sitä riemua kun russeliriiviöni paineli pitkin metsää loikkien ja pomppien niin, että sammaleet vain pölisivät. Irtipääsemisen iloa parhaimmillaan :)

Suppilovahveloita tänne tultiin hakemaan ja ensimmäiset hetket niitä etsiessä ovat aina hermoja raastavia. Menin vanhaan, tuttuun paikkaan ison, kaatuneen puunrungon läheisyyteen, jossa on aina ollut suppiksia ihan silmänkantamattomiin. Mutta ensin minä en nähnyt yhtäkään sientä maassa.

Ja sitten aivan yhtäkkiä tadam, yksi suppilovahvero ja sitten toinen ja sitten kolmas JIHAA! Tältä sieniretkeltä ei selkeästi palattaisi tyhjän korin kanssa kotiin :)

Suppilovahverot ovat kyllä niin puusta pudonneiden, maatuvien lehtien väriä ja näköisiä, että niitä todella saa ensin tihruuttaa vaikka kuinka kauan. Joskus suppikset myös kasvavat aivan sammaleen seassa ettei niiden jalkoja juurikaan näe ja nopeasti katsottuna näkyy siis vain "lehtiä" sammalmatolla.

Puolukkaakin olisi vielä ollut metsässä mutta päätimme keskittyä nyt vain sieniin ja niistäkin suppilovahveroihin. Jonkin verran kangas- ja haaparouskuja myös näkyi mutta tämä sieniretki pyhitetään pelkästään vahveroille PISTE. Tullaan sitten toinen kerta ottamaan sieniä vähän laajemmin mukaan.

Kadehdin aina niitä ystäviäni, jotka sienessä noukkivat niin puhtaita sieniä ettei heidän tarvitse koskaan puhdistaa ja perata niitä kotona. Minun korissa on aina vähän rahkasammalta, lehtiä ja männyn neulasia sulassa sovussa sienien kanssa.

Emme muuten törmänneet maastossa yhteenkään ihmiseen mutta välillä metsästä kuului sellaista rytinää, että olin varma hirven/hirvien säntäävän esille jostain puiden takaa, Mutta hirviä ei nähty eikä myöskään niitä etukäteen pelättyjä hirvikärpäsiä.

Vaikka vielä pari viikkoa sitten hehkuttelin kesän jatkuvan niin kyllähän metsässä jo näkyi ruskan värejä ja saniaiset olivat ihan ruskeita. Toisaalta ilma eilen oli melko lämpöinen ja jonkun sääennusteen mukaan olisi tulossa lämmin syksy. En muuten yhtään pane pahakseni jos näin tulee käymään.

Pyörimme todella pienellä alueella metsässä vajaan tunnin ja sitten kori olikin jo melkein täynnä. Lopuksi löytyi vielä kolme keltaista kanttarellia korin päälle. Kanttarelleja olisin voinut toki ottaa enemmän mutta sienisaalis oli hyvä ja riittävä.

Sienestäjän iloinen ilme autossa "Tästä saaliista tehdään kotona kyllä herkkuja vielä." Ja yhtään hirvikärpästä ei osunut kohdalle.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Itse alan nyt uudelleenverhoilemaan muutamaa tuolia eli kerron tästä stailausprojektista joskus myöhemmin vähän enemmän. Aurinkoa päiväänne - pus pus!

Vierailu ateljeekotiin - Visavuori

Pari viikkoa sitten teimme ystäväni Allin kanssa pienen retken kansallisromanttisiin maisemiin Valkeakosken Tarttilaan. Reissumme sai itse asiassa alkunsa yhdestä kenkäkaupasta mutta naisen logiikalla on mahdollista todella päätyä usean kymmenen kilometrin päähän ihailemaan kauniita maisemia ja upeita rakennuksia. Kenkiä meistä ei kumpikaan ostanut mutta taide-elämyksiä saimme roppakaupalla :) Ei pidä antaa siis ajan eikä ajatusten kahlita vaan lähteä seikkailuun avoimin mielin.

Koska kesäsesonki Visavuoressa oli ihan loppumaisillaan saimme ensin kierrellä hyvinkin rauhassa näissä kauniin historiallisissa rakennuksissa kunnes bussilastillinen tätejä sinisissä t-paidoissa varustettuna tekstillä "Esbo Marthaförening" tupsahti maisemiin :) Sen jälkeen puheensorinasta ei todellakaan ollut pulaan.

Kiertely aloitettiin Emil Wickströmin perheen karjalaishenkisestä kodista, joka jo kertaalleen paloi vuonna 1896. Uusi - hieman muuten Gallén-Kallelan Tarvaspäätä muistuttava - ateljeerakennus valmistui 1903 ja puinen koti vuotta aikaisemmin. Mitä silmiähiveleviä värejä tässä karjalaistalossa onkaan käytetty!

Korkealle kalliolle rakennetusta Visavuoresta on muuten upeat maisemat Sääsjärven järvimaisemaan ja sieltä näkee todella kauas. Kalliolta löytyy myös arkeologinen muinaismuisto Lapinraunio, joka on pyöreistä kivistä koostuva kivikasa, jolla on pronssi- ja kivikaudella merkitty hautapaikkoja. Itse en ollut koskaan kuullutkaan Lapinraunioista tätä ennen - taas sitä oppi uutta!

Visavuori on muuten säilynyt lähes muuttumattomana niistä ajoista, kun kuvanveistäjä Wikström perheineen asui ja työskenteli siellä. Erikoisen, hirsisen asuinrakennuksen sisustus ja irtaimisto on alkuperäinen ja siellä voi vieläkin kokea vuosisadan vaihteen kulttuurikodin tunnelman.

Tässä Emil Wikströmin omakuva erikoisesti ryijyllä kehystettynä.

Pöydillä ja esineissä oli pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksilla kuvitettuja opasteita. Emil Wikströmin tytär Estelle Wikström oli nimittäin Kari Suomalaisen äiti joten siksi Karin pilapiirroksia näkyi täällä kuvanveistäjän kodinkin puolella. Hauskoja!

Vanhempien idyllinen makuuhuone. Kannattaa kiinnittää huomiota tuohon erikoiseen kapeaan ikkunaan, josta talon emännällä on ollut mahdollisuus pitää seinän takana asuvan keittiöpiian mahdollisia yövieraita.....

....silmällä. Nerokas arkkitehtooninen ratkaisu :)

Aivan ihana kukkavalaisin muuten vanhempien makuuhuoneessa.

Keittiökomerossa oli uskomaton usean hiiren pyydystämiseen tarkoitettu loukku. Myös ylähyllyllä näkyvä kammella varustettu "jäätelökone" näytti erikoiselta.

Tässä vierashuoneessa olisi ollut ilo joskus yöpyä. Pesukomuutin viereen oli kiinnitetty seinälle  pikkuruisella taskulla varustettu kangastaulu, johon on voinut laittaa sormukset sormistaan käsienpesun ajaksi. Sormukset ovat pysyneet tallessa kierimättä vaikka sängyn alle tai lattialautojen rakosiin.

Rakastan jugendin / kansallisromantiikan kasvi- ja eläinaiheita koristeluissa.Yksityiskodin puolella oli paljon kuvanveistäjä Wikströmin herkkiä veistoksia perheenjäsenistä.

Ennen siirtymistä ateljeerakennukseen piipahdimme sympaattisessa huvimajassa ihailemassa Sääsjärven kauniita maisemia. Tosin tässä vaiheessa pikku sadekuuro hieman ripotteli mutta eipä se juuri näkymää latistanut.

Ateljeerakennus on varsinainen jugendlinna. Alkuperäiseen ateljeeseen kuuluivat paitsi korkea ateljeetila, myös Suomen ensimmäinen pronssivalimo sekä Wikströmin harrastuksiin liittyviä tiloja kuten pieni pimiö ja ikioma tähtitorni. Emil Wikström harrasti myös musiikkia ja kasvienhoitoa, joten ateljeen laajennusosaan on tehty myös talvipuutarha ja urkuparvi. Hyvin monipuolinen kuvanveistäjä!

Näkymä pronssivalimon puolelle yläparvelta.

Seuraavaksi kiipesimme portaita pitkin talon omaa tähtitorniin. Harvassa taloudessa on sentään omaa isoa kaukoputkea avaruuden ja tähtien tarkkailuun.

Eivätkä ne urutkaan mitkään pienet olleet joten kunnon musisointia täällä on voinut harrastaa.

Korkea ateljeepuoli oli täynnä valoa ison ikkunan ja toiseen suuntaan aukean talvipuutarhan ansiosta.

Meille niin kovinkin tuttuja patsashahmoja ateljeessa. Emil Wikströmin patsaita ovat mm. Elias Lönnrotin ja J.V.Snellmannin muistomerkit, Kansallismuseon Karhu-patsas sekä nyt restauroitavana olevat Rautatieaseman lyhdynkannattajat.

Olisimme niin mielellämme nauttineet kupin kuumaa kiertelyn jälkeen mutta Visavuoren kahviotilassa oli alkanut valitettavasti yksityistilaisuus, joka vähän harmitti meitä. Kiertelimme vielä kauniin vehreässä puutarhassa ennen Kari-paviljonkiin siirtymistä.

Karin pilapiirroksia oli paviljongin ensimmäisessa kerroksessa ja alakerran vaihtuvassa näyttelyssä oli käydessämme graafikko, kuvittaja Mika Launiksen näyttely.

Pidän Kari Suomalaisen Hesariin tekemistä piirroksista ja muistan, että meillä lapsuudenkodissani oli Karin pilapiirroskirjojakin. Oivaltavan humoristisia kuvia ja tapa millä Kari aikoinaan on kuvannut puolueita eri hahmojen muodossa on kerrassaan nerokasta. Myös piirroksissa esiintyvä Karin oma hahmo on mainio.

 Kiva retkikohde ja auki ympäri vuoden.