Oma viidakkoni

Koko pitkän kuuman kesän olen yrittänyt rakkaudella, huolenpidolla ja riittävällä kastelulla hoitaa parvekkeeni kukkia sekä muitakin hyötykasveja siellä. Selkeästi työni on kantanut jonkinlaista hedelmää sillä iltakaffella olleet ystävät suorastaan vaativat bloggauksesta viherpeukaloinnistani.

No, heille ja teille muillekin kurkistus minun parvekeviidakkooni.

Eteläparvekkeeni on pienkerrostalon ylimmässä, 3.kerroksessa ja lasittamaton. Olen pitkään miettinyt parvekelaseja mutta toistaiseksi en ole niitä halunnut. Tiedän, että talvella säästyisin lumen pudottamiselta ja parveke pystyisi aina siistinä. Toisaalta pidän siitä, että pikkulinnut vierailevat siellä säännöllisesti istumassa kukkien keskellä ja aiemmin siellä kävi joskus myös pörröinen pieni orava. Nyt on läheinen puu kaadettu eikä oravaa ole näkynyt enää.

Parvekkeeni etuosa on betonia ja mutta vino sivu parvekkeestani on puisista rimoista tehty ja lasitus pitäisi laittaa näiden rimojen sisäpuolelle joten parveketila myös hieman pienenisi. Pidän myös siitä, että juurikin tuon säleikön ansiosta maisema näyttää jatkuvan ja koko tila tuntuu paljon suuremmalta. Lisäksi siihen on kiva laittaa valoja roikkumaan sekä kesällä että talvella.

Ostin jo varmaan kymmenen vuotta sitten Indiskan alesta metallilangasta taivutetut mustat  parvekelaatikkoni. Niissä on ihania pitsimäisiä kuviointeja ja ovat kestäneet hyvin myös talvet ja lumen. Parvekelaatikot saavat sitten sisäänsä valkoiset kukkaruukut. Olen käyttänyt Ikean Kardemumma ruukkuja pitkään eikä haittaa jos sellainen talven pakkasissa rikkoutuu kun uuden saa tilalle edullisesti muutamalla eurolla. Aiemmin Kardemumma ruukkuja oli useammallakin pintakuviolla mutta nykyään vain raitaa ja viirua.

Minulla on myös valkoisia Indiskasta (ja vielä samasta alesta) ostettuja pyöreiden ruukkujen kukkatelineitä ja ne saa mukavasti roikkumaan tuohon säleseinään. Näissä oli aikoineen auringossa kimaltavia "tekojalokiviä" muutama mutta sade, ilmansaasteet ja talvi ovat saaneet kivien loiston hieman himmenemään - mutta ei se minua haittaa :)

Sisäruukut olen ostanut Piirongista varastomyynnistä joskus kauan kauan sitten ja huomasin tänä keväänä, että ne on ehdottomasti uusittavat kohta.....talvi on koetellut niitä rankalla kädellä. Tämän kesän muratit vielä kasvaa rehottavat ruukuissa mukavasti. Jätän muratit aina talven yli parvekkeelle joten ensi keväänä sitten uudet ruukut uusille murateille.

Olen jäänyt jo vuosia sitten koukkuun pelargonioihin ja vaikka jotkut sanovat, että ovat ihan mummokukkia - heh heh - niin laitan niitä silti aina parvekkeelle koska pidän niistä. Minulla oli aikoinaan pelargonioita, jotka sain talvehtimaan viileässä kellaritilassa seuraavaan kevääseen. Nyt parin viime vuoden aikana talvehtiminen on jostain syystä epäonnistunut ja olen joutunut hankkimaan uudet kukat aina keväisin. Harmittaa kun yksi pelargonioistani oli tosi vanha ja meni sitten yhtenä talvena kuolla kupsahtamaan eikä alkanutkaan enää kukoistamaan. Pelargonioiden sävy on aina ollut punainen - värisävyt ovat hieman vaihdelleet lohenpunaista kirkkaanpunaiseen mutta valkoisia pelargonioita en ole halunnut.

Siniset lobeliat toimivat hyvin pelargonioiden seurana ja ne kasvavat ihan silmissä melkoisiksi pehkoiksi. Yhtenä kesänä kokeilin niiden sijaan jotain pienikukkaista valkoista parvekekukkaan (valitettavasti nimi on pyyhkiytynyt mielestäni tai se ei ainakaan tule kovalevyni sopukoista juuri nyt ulos) mutta nämä kukat olivat melkoinen pettymys. Valkoiset kukat itsessään näyttivät kauniilta mutta niistä levisi parvekkeelle epämääräinen haju....joten kukkia ei ole enää ostettu.

Tälle kesälle hankin myös Plantagenista kolme täysin ikivihreää kasvia, jotka eivät siis tee ollenkaan kukkia. Ruskea saviruukku on saatu lahjaksi ja se on hauskaa korkean kapeaa mallia.

Käytän parvekkeella myös Ikeasta ostettuja Socker sinkkiruukkuja, jotka eivät ruostu talvella ja kestävät hyvin sateita myös.

Minulla on puusäleikön edessä aina markettoja matalassa painekyllästetyssä puulaatikossa ja parvekkeen lattiaan peittävät puiset painekyllästetyt laatat. Minsusta on äärimmäisen mukavaa seisoa tätä puulaatikkoa vasten ja katsella ulos. Jos koiruus sattuu bongaamaan alakerran koirat, rusakon tai oravia saa kukkalaatikko kyytiä tassuista joten näitä perhoskukkakeppejä käytetään pelotteena kukkientallojalle. Tänä vuonna tuohon pahimmin tallatulle alueelle on jo istutettu syysastereita kun joku oli vähän tassuillaan murjonut kukkia...mur mur...

Parvekkeeni hylly on Piirongista hankittu samoin tuo lintuhäkki, jonka olen tarkoituksella antanut ruostua sateessa. Lintuhäkissä kasvaa aina joku rehu - tänä kesänä se oli lobelia.

Pari viikkoa sitten hain ison pallokrysanteemin korvaamaan marketan tuossa lattiaruukussa. Krysanteemin ostin HongKongista. Ostin marketan heinäkuun alkupuolella Ikeasta ja se alkoi melkein heti näyttää nuutuneelta ja lopulta ruskistui kastelustani huolimatta. Harmitti! Jos olisin ostanut sen Plantagenista olisin ehdottomasti vienyt kukan takaisin koska siellä myös kasveilla on 14 päivän vaihto- ja palautusoikeus. Metallilyhty on Indiskasta.

Kesällä 2013 parvekettani ovat koristaneet myös valkoiset ruusubegoniat, jotka nappasin kerran K-kaupan kassajonossa seisoessani mukaan. Lisäksi ruukkuihin ovat päätyneet kaupasta ostetut tuoreyrtit minttu ja sitruunamelissa.

Ai, niin meinasin unohtaa lahjaksi saadun puksipuun :)

Meillä parveke toimii pitkälle syksyyn yhtenä huoneena. Siellä juodaan aamukahvit Hesarin kera, lounastetaan, luetaan kirjoja auringossa, tarkkaillaan ympäristöä (lähinnä Minnie), kahvitellaan vieraiden kanssa ja vain olla möllötetään.

Elokuun iltoihin on viritelty Ikean valosarjoja ja istuttu välillä huopa hartailla omassa parvekeviidakossa ja kuunnella pääskysten kirkumista iltataivaalla. Nyt ovat pääskyset jo lähteneet ja kuuluu vain metsäkyyhkyjen kujerrusta.

Tämä on muuten 100.bloggaukseni :)

Kiitos kun olette pysyneet mukana seuraamassa Marjon matkaa....

Uusi kirjoitus ehkä jo huomenna... :)