59° 43,4' N 22° 30,1' E

Yksi lapsuuteni lempikirjoista oli ehdottoman jännittävä Muumipappa ja meri. Muistan, että kirjan ensimmäisellä sivulla oli  Tove Janssonin piirtämä tarkka kartta tästä salaperäisestä majakkasaaresta, jonne Muumipappa päätti muuttaa Muumimamman, Muumipapan ja Pikku Myyn kanssa. Kirjassa majakan portaat narisevat pelottavasti, useista yrityksistä huolimatta majakan lyhtyyn ei saada valoa, majakanvartija on kadonnut saarelta mystisesti ja saaren ympärillä meri myllertää. Ahmin kirjaa sivu sivulta ja kuvittelin millaista olisi olla tuolla majakkasaarella. 

Viime viikolla tein taas matkan Bengtskärin majakkasaarelle aurinkoisessa säässä eli kaukana oltiin Muumikirjan tunnelmasta mutta silti vanha lapsuuden muisto tulvahti mieleeni saarelle matkattaessa. Olen vieraillut tässä Suomen eteläisimmässä asutussa saaressa 2000-luvun alkupuolella ja silloin jo haaveilin, että voisin joskus yöpyä majakan hotellihuoneissa. Ulkona ulvoisi tuuli ja meren kohina kantautuisi nukahtaessa korviini, tuulessa lepattaisi kynttilänvalo....aaah miten romanttista! Vielä ei tämä haave toteutunut mutta ihana päivä merellä ja majakkasaarella silti vietettiin.

Ympärillä silmänkantamattomiin aavaa ja ohi lipuvia purjealuksia ja kermaista, makoisaa lohikeittoa näkkärin kera, mums! Voisiko lomapäivää tätä mukavammin viettääkään. Matka majakkasaarelle kesti Hangosta puolitoistatuntia ja samalla tuli nähtyä runsaasti erilaisia merilintuja vaikka merikotkapariskuntaa ei harmiksemme näkynytkään luodolla, jossa kuulemma pesii.

Bengskärin rannat ovat todella kivikkoiset eikä siellä ole mitään laituria joten huonolla säällä ja kovassa myrkyssä ei saarelle voi edes rantautua. Matkoja saarelle tehdään rajoitetusti ja vielä matkapäivän aamuna kannattaa tarkistaa sääolosuhteet ja se pystytäänkö matkaa edes toteuttamaan. Me matkustimme Hangosta lähtevällä M/S Summersea aluksella mutta muutkin laivat liikennöivät ja myös Kasnäsista lähtee laivoja majakkasaarelle. Reissu saarelle maksaa 55 € ja sillä saa laivamatkojen lisäksi ruuan menomatkalla ja opastuksen saarella.

Pakkohan sitä oli kiivetä tiirailemaan maisemia majakkatorniin ja apua, tässä kuumuudessa 52 metrin korkeuteen kipuaminen ja 252 askelmaa kyllä tuntui jaloissa kun ylös saakka oli päästy.....lievää tutinaa ja hikoilua havaittavissa....puuskutusta....

 

...mutta kyllä kannatti kiivetä! Aikoinaan majakanvartijat jaksoivat kantaa petrolitynnyreitä tänne ylös polttoaineeksi valaisemaan majakkaa ja minähän kannoin vain käsilaukun ja yhden vesipullon. Ennen oli miehet rautaa :) Ulkona muuten hellelukemat ja majakan tornissa varmaan sisällä yli 40 astetta joten saunatunnelmissa mentiin mutta mitkä maisemat.

Enää ei majakanvartijoita ole vaan kaikki on automatisoitu. Parhaimpina vuosina Bengtskärin majakalla asui useita majakanvartijoita perheineen ja siellä oli jopa koulu lapsille.
Upeaa, että Bengskärin majakka on pienen rappiovaiheen jälkeen taas kunnostettu ja sinne järjestetään opastettuja kierroksia sillä moniin Suomen majakoihin ei enää turvallisuusmääräysten takia pääse kapuamaan. Rapuihmisenä rakastan merta vaikka kovassa merenkäynnissä tosi helposti tulen merisairaaksi. Silti minun olisi vaikea ajatella, että asuisin sisämaassa enkä näkisi Suomenlahtea avautumassa edessäni viikoittain.

Alaspäin tultiinkin sitten vauhdilla!

Bengskärin majakkasaarella ei kasva ollenkaan puita ja kerrotaan, että aikoinaan saarella syntyneet ja kasvaneet lapset olivat mantereella vieraillessaan luulleet puita isoiksi kukiksi. Saarella on tyypillisiä saaristokasveja ja pienimmästäkin kivenkolosta työntyy esiin elämään. Saarella pesii haahkoja ja siksi koirilta on pääsy saarelle kielletty juhannukseen saakka. Meidänkin reissussa mukana oli kaksi koiraa mutta luulen ettei Minnie olisi täällä puuttomalla saarella kyllä viihtynyt paahtavassa helteessä.

Bengtskärissa on saunarakennus, jota saaressa yöpyvät saavat käyttää ja uimaankin pääsee.

 Tämä hauska sadevedenkerääjä näytti ihan tyhjältä eli sateet ovat kiertäneet kaukaa Bengskärin majakan tänä kesänä.

  

Kallioihin oli hakattuna mielenkiintoisia asioita historiallisilta vuosilta majakkasaarella.
Elämä tässä saaressa on ollut joskus kovinkin karua sekä vaiherikasta ja jo yli sadan vuoden ajan majakan valo on ohjannut laivat karikoiden ohi turvallisesti Hankoon ja muihin lähiseutujen satamiin.

Bengtskärin majakassa on pieni museotila, jossa kuvataan majakalla asuneiden ihmisten tavallista arkea. Majakassa on parhaimmillaan asunut kolme majakanhoitajaa, sumusireenin hoitaja ja majakkamestari perheineen.  Pieni majakkakappeli on myös näkemisen arvoinen.

 

Omaa aikaa majakkaretkellä jää runsaasti eli voi tutkia saarta omin päin, lekotella kallioilla auringossa tai vaikka pulahtaa uimaan. Tai sitten vain istua ja tuijottaa ulapalle - kukin tyylillään :)

Ihana paikka ja varmasti käyn taas parin vuoden kuluttua uudelleen :) Meidän matkamme jatkui täältä Hankoon mutta siitä sitten ihan uutta postausta tulossa.  

Vi ses igen Bengtskär <3