439 kilometriä

Olen pohtinut tässä viime viikkoina paljon ystävyyttä meidän naisten välillä. Miettinyt sitä mitkä asiat vaikuttavat siihen kenen kanssa ystävystymme tai minkälaisista ihmisistä sitten loppupeleissä tulee oikeasti ystäviä keskenään? Kestävätkö ystävyyssuhteet kun ihmisten elämäntilanteet muuttuvat? Kun sinkkuystävä alkaa seurustella tai perustaa perheen? Entä jos aviossa/avossa oleva ystävä eroaa ja aloittaa taas kaiken alusta? Kun eronnut ystävä käy huoltajuustaistelua lapsista ja muuttuu samalla ihmisenä ihan erilaiseksi? Miten käy ystävyyden jos hyvä ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle tai pahimmassa tapauksessa toiselle puolelle maapalloa? Entä silloin kuin hyvä ystävä tai hänen läheisensä sairastuu vakavasti ja et oikein tiedä mitä pitäisi tehdä tai mistä voisi puhua hänen kanssaan?

Ajatukseni lähtivät liikkeelle siitä, että hyvä ystäväni M tapasi mukavan miehen pari vuotta sitten, alkoi seurustella tämän mukavuuden kanssa ja muutti Suomessa toiselle paikkakunnalle reilu viikko sitten. Beautiful love story sai kauniin lopun. Tässä siis kesähäitä odotellaan....ehkä jo ensi vuonna...

Meidän ystävyytemme M:n kanssa alkoi aikoinaan vähän kuin vahingossa. Menin kauneushoitolaan ja sain hoitajakseni M:än. Meillä molemmilla oli koirat joten hoitojen lomassa niistä riitti puhumista. Kävi ilmi M:än siskolla oli sama nimi kuin minulla ja siskolla oli vielä saman niminen koira kuin minulla. Toivottavasti pysytte vielä kärryillä :) Aika erikoisen outo yhteensattuma tämä nimi ja koira juttu - no, joo koirat eivät sentään ole samaa rotua.

M innosti minut ja Minnien mukaan rally tokoon ja siellä varmaan se meidän lopullinen ystävyys sitten kehittyi, jalostui ja kasvoi :) Paljon ollaan yhdessä koettu viime vuosien aikana, joita ei taida olla edes viittäkään... Ollaan käyty ulkoilemassa koirien kanssa, leffassa, syömässä, shoppailemassa, Tallinnassa, festareilla, taidenäyttelyssä, Taiteiden yössä, hoidettu toistemme koiria kun toinen ollut matkoilla tai töissä pitkän päivän, käyty sienimetsässä ja poimittu inhottavia hirvikärpäsiä tukasta sen jälkeen, kahlattu auringonkukkapellolla, istuttu kahvilla Café Regatassa ja syöty mustikkapiirakkaa kermavaahdolla, kävelty jäällä, jossa minä pelkäsin sen pettävän koko ajan, nautittu Ravintolapäivän antimista ja syöty liikaa, naurettu typerille jutuille ja kerrottu niitä vielä lisää jne. Ja ennen kaikkea puhuttu todella paljon tärkeistä asioista, ihmissuhteista ja totta kai myös miehistä ;) 

Olin todella otettu kun M pyysi minut kanssaan illalliselle Ravintola Mestaritalliin päivää ennen hänen muuttoaan. Olimme monasti Rajasaaren koiraretkien jälkeen matkalla Café Regattaan katselleet paikkaa ja puhuneet, että sinne olisi kiva joskus mennä. Ja nyt sitten mentiin. M halusi tarjota ruuat ja juomat! Todellinen ystävä....niisk...niiks...minulla oli jo tässä vaiheessa vähän haikea olo ja palantunne kurkussa.

Vaikka ilta oli aurinkoisen ihana hieman viileästä tuulesta johtuen päätimme istua sisällä ja vain ihailla auringon laskemista mereen ikkuinoiden läpi. Ruoka oli äärimmäisen hyvää ja tässä pikku kooste meidän illallisherkuista.

Nams miten hyvältä kaikki maistui! Kiitos vielä kerran M :)

Siinä ruokailun ja kodin pakkailujuttujen välissä ehdittiin merkitä kalenteriin tarkasti ylös päivät jolloin ystäväni tulisi Helsinkiin loka- ja marraskuussa. Kävelimme vielä hetken Mestaritallia ympäröivässä puistossa jutustelemassa.

Autoillessamme takaisin Espooseen ystäväni M sanoi minusta niin liikuttavasti "Tuntuu varmaan oudolta ensin kun ollaan oltu niin paljon tekemisissä melkein päivittäin...siis kun on muuttanut pois." Minulle tuli ihan tippa linssiin - itsestäni tuntui ihan samalta.

Halasimme lopuksi ja lupasimme soitella.

Ja ollaanhan tässä jo soiteltukin. En usko, että ystävyys tulee kaatumaan välimatkaan tai toisen elämänmuutokseen. Ystävyys tulee muuttumaan erilaiseksi mutta jatkumaan silti. Toinen hyvä ystäväni muutti jo vuosia sitten Australiaan ja silti ystävyytemme on säilynyt. Totta kai näemme hänen kanssa harvoin - tänä vuonna poikkeuksellisesti sekä vuodenvaihteessa että nyt kesälomani aikaan - mutta jutut jatkuvat siitä mihin ovat edellisen kerran jääneet kuvainnollisesti. Hyvät ystävyyssuhteet säilyvät koko elämän jos niiden on tarkoitettu säilyvän. Ehkä joskus johonkin ystävyyteen voi tulla hetkellisesti suvantovaihe tai särö, joka vaatii aikaa korjaantuakseen mutta ystävyyssuhde jatkuu kyllä jos molemmat sitä haluavat.

Menipäs tämä bloggaus nyt filosofiseksi. Kevennykseksi tähän loppuun selvennys, että ystäväni M muutti vain 439 kilometrin päähän eihän se ole kuin tunnin lentomatka tai neljän tunnin junamatka ja vähän pidempään jos päättää lähteä autoilemaan Pohjois-Karjalaan. 

Ja kohtahan on jo lokakuu ja näemme taas :)