Minsu Ministeri

Olen viime viikkoina potenut huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehtinyt riittävästi viettää aikaa Minnien alias Minsu Ministerin kanssa.Työpäiväni ovat venyneet vähän turhan pitkiksi ja kotona on odotellut liikuntaa kaipaava russeliriiviöni. Nyt on ryhdistäydyttävä yhteisen aikamme  suhteen ja myös oiva tilaisuus esitellä tämä valkomusta karvapallo blogissani.

Yhteinen historiamme alkaa syksystä 2005 kun minun piti vain mennä katsomaan russelinpentuja mutta kuinkas sitten kävikään. Serkkuni  kanssa ajoimme Sipoon Söderkullaan ja jo puhjennut koirakuumeni ei todellakaan helpottunut sillä reissulla...päinvastoin se vain paheni :)

Pentueen emä Minttu oli synnyttänyt 3.lokakuuta viisi pentua, joista kolme oli uroksia ja kaksi narttua. Pennuille oli annettu nimiksi Maximus, Mini, Miio, Minnie sekä Miilo ja tässä kuvassa M-pentueen pikkuiset ovat kahden päivän ikäisiä. Yhtä poikaa lukuunottamatta kaikki olivat saaneen valkomustan värin äidiltään.  

Minnie on äärimmäisen ihmisrakas kuten tästäkin kuvasta näkyy. Ensitapaamisemme aikana sulatti sydämeni täydellisesti luonteellaan ja kiipesi heti lähelle rapsutettavaksi.

Tässä Minnie vähän kurittaa siskoaan leikin tiimellyksessä.



Minnie oli viimeinen pentu, joka noudettiin eli tämä kuva on otettu päivältä jolloin hain oman russelinpentuni kotiin. Emo Minttu vaikutti jo selvästi helpottuneelta, että pääsi villistä viisikosta eroon ja oli paljon huolestuneempi siitä ruokasäkistä, jonka kasvattaja antoi minulle mukaan kuin viimeisen pentunsa lähdöstä. 

Serkkuni ajoi autoa kotimatkalla ja minä istuin koiranpentu sylissä ja aluksi tuntui, että Minnie vain uikutti surkeasti lähtöään kunnes nukahti pieneen kerään. Uuteen kotiin päästyään pikkuinen tepasteli asunnon läpi ja meni omaan petiinsä nukkumaan kun olisi ollut täällä aina. Muistan kuinka ensimmäisenä yönä heräsin vähän väliä katsomaan, että pennulla olisi kaikki hyvin. Muistan myös miten pieni Minnie oli silloin eli yritin turhaan etsiä tänne blogiin kuvaa siitä kun nuoli jugurttipurkkia puhtaaksi ja sen koko pää oli purkin sisällä. Minusta tuntuu, että mahtui kahdelle kämmenelle koko koira. 

Minnie on pennusta saakka on ollut äärimmäisen kiltti eli kotona ei ole repinyt kuin yhden eteisen käytävämaton reunoja. Minsu jätti rauhaan kaikki huonekalut, kengät, sähköjohdot ja jalkalistat mistä olen äärimmäisen ylpeä. Omat pehmolelunsa on russelien tapaan "tappanut ja nylkenyt" eli vanut ja vinkupillit ulos mahdollisimman nopeasti. Olen suonut hänelle sen riemun, että omat lelut saakikin tuhota. Vasta viimeisen vuoden aikana lelut ovat säilyneet ehjinä. Nyt Ikeasta ostetut rotat Musta ja Valkoinen ovat täysin ehjiä ja neiti kanniskelee niitä mukanaan kodissamme.

Minnielle on keksitty lukemattomia lempinimiä matkan varrella ja niistä yleisin on Minsu. En tarkkaan ottaen muista kuka keksi tuon Ministeri nimen mutta nimen alkuperä lähti siitä, että Minnie matkustaa autossa aina takapenkillä häkkissä ja hänellä on oma autonkuljettaja - siis minä - kuten ministereillä konsanaan. Tuolla lempinimellä on myös vinha perä sen suhteen, että Minnie omaa todella vahvan terrierin luonteen eli lähes päivittäin käymme pientä kissanhännänvetoa siitä kumpi on Kuningatar ja kumpi Prinsessa. Toistaiseksi olen saanut pitää valta-aseman mutta kovasti tämä neiti sitä valtikkaa itselleen yrittää napata :)

Minnie rakastaa kuvissa poseeraamista ja tässäkin pääsiäisen aikaan pari vuotta sitten otetussa kuvassa istuu kiltisti pääsiäismunien kanssa :) Minniellä on Facebookissa omat sivut  ja 229 fania, joista kaukaisimmat taitavat olla jenkeistä. Lisäksi Minsu esiintyi myös Kenkälaatikon blogissani ruokapalkkaa vastaan :) Muotitietoinen koira siis!

Olen iloinen, että ajoin marraskuussa 2005 Söderkullaan ja tutustuin tähän hurmaavan persoonallisuuden omaavaan nokkelan älykkääseen ja valppaseen russeliinii, joka tarvittaessa tekee etutassupunnerruksen ja joskus nostaa takajalkaa kuin uros tai siis dominoiva narttu. I LOVE MINSU <3