Flowerpower

Minulla on paha tapa tai onko se nyt sitten niin paha :) ostaa aina kotiin kukkia säännöllisin väliajoin. Rakastan nimittäin kukkia ja erityisesti kauniisti sidottuja kimppuja. Joskus käyn vain kuolaamassa Runerbergin Kukan ikkunan ulkopuolella ja haaveilemassa mitä seuraavaksi ostaisin maljakkoon omalle pöydälle. Myös Sellon Kaivokukassa on minun näköisiä kimppuja ja totta kai tekevät myös sellaisia kuin asiakas toivoo.

Joskus taas nappaan marketista ennen kassallemenoa Reilun Kaupan nipun jotain värikästä ja niin kävi tänäänkin. Ostin gerberakimpun ja neilikoita. Päästyäni kotiin purin ne tosin alkutekijöihin :)

K-kaupan kimppuja ei ole sidottu kuten kukkakaupoissa eli sitten tuunailen niistä aina jotain itse. Tänään päätin tehdä matalan asetelman laatikkoon. Eli kaivoin oasis-sienet esille.

Olen leikellyt omaa oasis-tiiltä niin moneen erimuotoiseen astiaan, että tähän kukkalaatikkoon sitä piti vähän sovitella. Jouduin jopa laittaa koristekiviä laatikon pohjalle kun sientä ei olisi muuten riittänyt täyttämään astiaa. Seuraavaksi sienen palat pois laatikosta ja upotus veteen.

Oasis-sientä ei missään tapauksessa pidä kuivana kohdella kovin kovakouraisesti tai muuten se murenee käsiin. Kun sieni uppoaa vesiastian pohjalle on se imenyt itseensä riittävästi vettä. Liotusveteen voi lisätä myös kukkaraikastetta jos haluaa. Oikeaoppisesti märästä sieni-tiilestä leikataan oikeankokoinen palanen mutta tässä jouduin nyt hieman soveltamaan.

Sitten päästiin siis sommitteluvaiheeseen ja se on aina yhtä hauskaa. Uskon, että minussa asuu selkeästi pieni "floristi" sillä kukkien leikkuun jäljiltä meiltä löytyy keittiöstä kuin kukkakaupasta konsanaan kukkien varsia, lehtiä ja silppua lattialta.

Asettelun aloitan aina leikkaamalla kukkiin uudet imupinnat ja sen teen sieniveitsellä kun kukkaveistä ei harrastelija floristilta löydy :) Mikä tahansa riittävän terävä veitsi käy.

Sitten kannattaa karsia ylimääräiset lehdet pois ja aloittaa sommittelu isommista kukista. Minulla oli kolme gerberaa eli niille ensin paikat. Kukkien väliin jääviä kohtia oli sitten helppo täyttää oransseja neilikoita käyttäen. Inhosin muuten aikoinaan neilikoita mutta olen oppinut pitämään niistä enkä enää miellä neilikoita hautajaiskukiksi. Neilikat myös kestävät toista viikkoa maljakossa kun muistaa vain vaihtaa välillä vettä ja lisätä virkistettä.

Minun markettinipussa oli vähän huonoja morsiushunnunoksia eli niistä kelpuutin asetelmaani vain lopulta muutamia. Onneksi vihreitä lehtiä oli runsaammin!

En käytä omissa asetelmissani koskaan lehtikiiltoa mutta sillä saa lehdet ja kukat todella heräämää henkiin jos haluaa sitä suihkuttaa asetelmaansa.

Oranssinpunaisia neilikoita riitti vielä maljakkoon! Tuoreet kukat kotona ovat NIIN ihanan pirteitä ja kevättä kohden tässä mennään kovaa vauhtia koska talitiaiset laulavat jo kilpaa aamuisin.

Jo pikkutyttönä rakastin kukkia. Tämän mustavalko foton kaivoin esille Facebookin vanhojen kuvien viikkoa varten eli tältä näytin silloin :)