Ikiomat Minna Parikat

Tänään minusta tuli vihdoin Minna Parikan kenkien onnellinen omistaja!

Kiiruhdin kamalassa räntäsateessa Kluuvin parkkihalliin asiakastapaamisesta ja tällä reitillä tulee pakosta kuljettua Minnan liikkeen ohi Aleksilla. Ja hupsista olin liikkeessä sisällä!

Sovitin vielä näitä ihanaisia sekä saman mallin fuksianpunaisia korvakenkiä. Olin muuten virheellisesti kirjoittanut edellisessä kenkäpostauksessani pupunkorvakengistä vaikka tässä Pfeiffer Leopard Ponyskin mallissa onkin kissankorvat. Puput tai kissat - suloiset molemmat!

Äärimmäisen asiantuntevan myyjän opastamana ostin puolipohjalliset koska kengät tuntuivat aavistuksen takaa kannasta. Puolipohjallinen estää nyt varpaiden liukumisen kärkeen eli istuivat kuin hansikkaat niiden kanssa.

Pakko tunnustaa, että istuin nämä hurmaavat korvakengät jalassa kotona katsoessa telkkaria illalla.... Hupsu minä :)

 IIK....on nämä tosi ihanat :)

Blinejä ja potkukelkkailua

Mielestäni blinit kuuluvat talviaikaan kuin villasukat kylmiin iltoihin. Teen itsekin niitä ja ovat maan mainioin herkutteluhetkien ruoka mutta eilen iski kotikokkiin laiskuus ja teki vain mieli mennä valmiin pöydän ääreen nauttimaan. Koska idea virisi hippasen nopealla aikataululla oli pöydän saaminen ravintoloista vähän kiven alla mutta lopulta suunnattiin ystävien kanssa Katajanokan venäläiseen Bellevue ravintolaan. Meinasi vain usko loppua kun puhuri iski vasten kasvoja Rahapajankadun mäessä melkein kaataen nälkäiset ruokailijat katuun.

Bellevue on Helsingin vanhin venäläinen ravintola eli toiminut jo yli 90 vuoden ajan Katajanokalla. Kristallia, hämyisyyttä, tummia värejä, kynttilöitä ja ripaus kultaa sisustuksessa. Tarjoilijat pukeutuneet kasakkahenkisesti. Lainasin oheiset kuvat ravintolan omilta nettisivuilta kun yleisílmettä oli vähän vaikea valokuvata kun ravintola oli mennessämme jo ihan täynnä.

Päätin ottaa blinit kaikilla lisukkeilla eli sienisalaattia, sillikaviaaria ja muikunmätiä, mums! Totta kai myös punasipulisilppua ja smetanaa tulisi annokseen. Venäläisen keittiön hengessä otin alkupalaksi 'suolakurkkua, hunajaa, smetanaa ja hatšapurin'.

Hatšapuri on georgilainen juustopiiras, jota en ollut koskaan aiemmin maistanut mutta tosi makoisalle maistui! Outoa, että pidän hunajasta suolakurkkujen kanssa vaikka muuten sitä inhoankin....

Pöydässämme herkuteltiin myös Mannerheimin suosimalla snapsiruualla eli tuolla taustalla siis worschmackia. Leipäkorissa on muuten jotain älyttömän hyvää tummaa leipää, jossa oli maistuvia "sattumia". Unohdin kysyä tarjoilijalta mitä se oli mutta vei kielen mennessään. Ja sitten tulivat blinit!

Blinit olivat riittävän rapeita ja mutta silti huohkeita. Onneksi otin vain yhden sillä niin täyttävää tämä herkku on. Sillikaviaarin mausta pidin todella paljon ja muikumäti oli tuoretta. Sienisalaatissa oli aavistuksen liikaa suolaa minun makuuni mutta aito metsäsienien maku. Olimme haaveilleet jälkiruuasta mutta blinit syötyämme toteasimme, että syrnikit ja armenlaiset suudelmat oli pakko jättää väliin....harmi! Kiva ilta kaiken kaikkiaan mutta hitaasta tarjoilusta annan pienen miinuksen. Tosin ravintola oli ihan tupaten täynnä.

Tänään oli pakko lähteä sulattamaan eilistä mässäilyä eli perinteistä potkukelkkailua lumessa ja jäällä. Ihan älyttömän hauskaa ja varmasti huomenna reidet huutavat Hoosiannaa. Useiden tuntien reippailu takaa myös taatusti kunnon yöunet. Ainakin koiruus kuorssaa jo pedissään. Ensi viikkoon :)

Tähtilampun alla

Jo ennen joulua postiluukustani kolahti Tyyli ja Koti -kirjakerhon kuukaudenkirjana Katja Rinkisen 'Sormustin ja Sorkkarauta' kirja - 40 käsityö- ja ekohenkistä projektia Parolan  asemalta. Vuodenvaihteen hässäköissä olin unohtanut koko kirjan olemassaolon mutta eilen illalla kaivoin sen esille hyllystä ja uppouduin kirjaan täysillä.

Ihanaa jatkoa Parolan asema blogille http://parolanasema.blogspot.fi/ ja Katjan edelliselle kirjalle Vintagen viemää. Mahtavia tuunailuita ja rakenteluja materiaalista kuin materiaalista! Pidän kirjan ekohenkisyydestä ja siitä ettei kaikkea vain heitä pois uuden tieltä vaan vastuullisesti laitetaan kiertoon uudelleen ja annetaan esim. sateenvarjolle tai vanhalle nahkavyölle uusi elämä. Kaunis kuvitus - me like a lot - suosittelen.

Muutama vuosi sitten kyllästyi eteistilani katossa olevaan valaisimeen ja päätin hankkia siihen jotain uutta. En löytänyt kaupoista mitään joka olisi suoraan puhutellut minua. Kuin sattumalta Ikeassa oli silloin myynnissä metallivanteinen roikkuva koriste, johon pystyi koukuilla kiinnittämään erivärisiä lasinpalasia. Lasien ihanat värit puhuttelivat minua joten koriste kainalossa lähdin tyytyväisenä kotiin.

Olin bongannut Vermon kirpparilta joskus aiemmin jo kattolampun jonka varjostin oli mennyt rikki eli se soveltuisi oikein hyvin tähän lasimetalliripustukseen sisälle. Ostin hopeanväristä maalia ja maalasin lampun valkoiset kannatinosat sillä, jotta se sointuisi paremmin metalliseen kehikkoon.

Irroittaessani entisen plafondin katosta huomasin kauhukseni, että kattoon oli jäännyt todella kurjat, piintyneet jäljet entisestä valaisimesta joten katto olisi pakko maalata kokonaan uudelleen jälkien peittämiseksi tai sitten pitäisi keksiä jotain muuta. Koska hopeista maalia oli vielä jäljellä päätin tehdä lampun päälle valaisimen kokoisen tähtitaivaan ja peittää jäljet tällä tavalla koska koko katon maalausprojektiin en todellakaan halunnut lähteä.

Sitten maalattuun hopeiseen taivaaseen kiinnitettiin koristetähtiä - en enää muista mistä ne minulle olivat päätyneet - jostain askartelukaupasta ehkä. Säästyin näin katon maalaamiselta ja katosta heijastuu aina pikkutähtiä kun valon sytyttää palamaan. Laiskan tuunailijan valaisin on katossa ja kivasti heijastuu valo värillisistä lasinpaloista.

Kotiin tullessani voin siis aina hyräillä J Karjalaisen Telepatiaa kipaletta ja olen ihan oikeasti Tähtilampun alla. Nyt lähdetään lenkkeilemään koiruuden kera joten mukavaa perjantai iltaa :)

Talvi-illan lettukestit

Ulkona paukkuva pakkanen on oivallinen syy kerätä ystäviä kokoon ja pitää lettukestit.

Lettutaikinan ohje vanhasta keittokirjasta:

1/2 litraa maitoa

2 munaa

1 rkl sokeria

hiukan suolaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl voisulaa tai öljyä

Munat ja sokeri vatkataan. Vehnäjauhot ja maito lisätään vähitellen samoin suola. Jätä taikina seisomaan noin tunniksi, jos näyttää liian paksulta lisää vähän maitoa. Lopuksi lisää taikinaan voisula tai öljyä. Kun rasva on jo taikinassa et tarvitse kun ensimmäisen letun paistamiseen rasvaa ja säästyt myös käryltä. Ja sitten paistamaan!

Perinteinen mansikkahillo korvattiin näissä lettukesteissä hunaja- ja vesimelooni palloilla.

Ja päälle vaahterasiirappia sekä kermavaahtoa. Mums!

Mukavan makoisaa lauantai-iltaa!

Talvista maaseutumatkailua

Pääsin tänään vaihteeksi maaseutumatkailemaan Lounais-Suomeen asiakastapaamisen vuoksi ja päätin päivän päätteeksi piipahtaa pikaisesti Inkoossa ja Rosalindassa. Edellisen kerran kävin siellä viime kesänä kun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, meri välkehti sinisenä ja satama oli täynnä ihmisiä ja veneitä. Nyt raitilla kulki muutamia koululaisia ja mummo potkukelkalla.

Rosalinda oli mielestäni mukavampi ollessaan entisessä paikassaan joen toisella puolen koska Strand kauppakeskus ei ole yhtään niin viehättävä paikka kuin se vanha valkoinen talo...

Lexingtonilla on hauska sydän-tähti ketju!

Puna-sini-valkoruutuinen tekstiili näytti pirteältä vaikkei minun juttuni olekaan. Tästä tulee aina vähän jouluinen fiilis. Hyvä teksti tyynyssä hymyilytti.

Kauniit kynttilänjalat ja kynttilät ovat heikkouteni. Tänään ei mukaan tarttunut yhtään paria kuitenkaan. Vain ihailua....

Pippurikulmasta ostin hauskoja luomu 'Yummy Hot Chocolate Spoon' lusikoita eli lusikat kuumaan maitoon ja saat valkosuklaa tai tummasuklaa juomaa. Kiva lahjaidea! Nappasin myös purkillisen Magu-juustovohvelipalloja.

Kiva päätös kiireiselle työpäivälle.

Kaninkorvien lumoissa

Naisena elämääni kuuluu kolme luottohenkilöä, joita en hevillä vaihda eli kampaaja, hammaslääkäri ja gynekologi. Kun on törmännyt hyviin, ammattitaitoisiin osaajiin ei heistä luovu kuin pakon edessä. Kiitos ihana Kaisu ja www.inochi.fi taas ulkomuotoni kohentamisesta lauantai aamuna. Yhteinen taipaleeni tämän monitaitoisen tukkataiturin kanssa alkoi sattumalta jo vuonna -98 ja siitä saakka olemme tavanneet säännöllisesti kerran kuussa ja toivottavasti vielä monta vuotta tästä eteenpäinkin J

Minulla oli sopivasti aikaa ennen sovittuja lounastreffejä tyttöjen kanssa käydä vihdoin tutustumassa Minna Parikan uuteen liikkeeseen Aleksilla. Joulukuun kiireissä menin pariin otteeseen sen ohi ja loin kaihoisia katseita mutta nyt astuin ovesta sisälle tähän kenkien paratiisiin.

Liikkeessä oli ALEnurkkaus täynnä mitä ihanampia karkkivärejä. Nyt kyllä kysyttäisiin itsehillintää.....ja hyviä perusteluja miksei ihan kaikkia korkkareita voi ostaa! Täytyy myöntää, että tuli vähän sellainen "lapsi karkkikaupassa"-fíilis eli kaikkea teki mieli kokeilla ja hypistellä.

Oranssia, keltaista, vihreää, punaista, sinistä ja sitten katseeni naulautui pieniin kaninkorviin! Voi miten söpöt ja onneksi pari minun kokoani....

...Ihan pakko siis sovittaa.näitä!.Ja mikä nimi kengillä Pfeiffer Leopard Ponyskin!

Ihan älyttömän hyvä lesti ja istuvuus eli kuin minulle tehdyt.  Silittelin kenkiä ja puntaroin sillä olihan hinta nyt alennettu 260 euroon eli tuntuvasti lähtöhinnasta 380€:sta. Jäin silti vielä miettimään näitä koska palkkakin vilahtaisi tilille vasta kuukauden 15.päivänä....mutta mutta kaivelemaan jäivät.

Toki siellä olisi ollut parit muutkin kenkäparit, jotka mielelläni näkisin omassa kenkäkokoelmassani mutta toisaalta tekisi myös mieli odottaa Minnan kevätuutuksien kauppaan saapumista. Kyllä tämä kenkähullun elämä on joskus vaikeaa J

Ehdin kuin ehdinkin lauantailounaalle ja höpötin varmaan koko ajan näistä kaninkorvista. Sorry tytöt - keskikaupungillakin voi törmätä kaninkorviin, jotka lumoavat. www.minnaparikka.com



Soivilla kulhoilla nirvanaa

Kiireisen joulukuun ja vuodenvaihteen jälkeen päätin antaa itselleni vähän extra luxusta ja varasin hemmotteluajan Even Dayspa:han Tibetan Sound Massage hierontaan. Olen kerran aikaisemmin käynyt tässä uudessa hoidossa, joka perustuu tiibetiläiseen lääketieteelliseen hierontaan Ku Nye:een, joka on saanut alkunsa jo 3900 vuotta sitten. Tässä syväkosteuttavassa ja rentouttavassa hoitorituaalissa käsitellään kasvot, vartalo ja päänahka. Tunsin tarvitsevani vain itselleni 75 minuuttia jossain kaukana kaikesta hälinästä, kiireestä, touhotuksesta ja stressaavista deadlinesta.....sekä aikaa itseni kanssa.

Hoidon aluksi makasin selälläni hoitopöydällä silmät suljettuina ja kuulin vaimeita kulhojen kumahduksia eri puolilta hoitohuonetta. Hetki sitten olin ollut meluisassa kauppakeskuksessa puheensorinan ja kiireessä poukkoilevien ihmisen keskellä ja nyt tunsin olevani jossain ihan muualla. Soivia kulhoja pidetään Tiibetissä ja Nepalissa parantavina symboleina, jotka vievät ihmisen lähemmäksi jumaluutta - ainakin kulhojen ääni sai minut unohtamaan hetkeksi kiireen ja rentoutumaan totaalisesti. Kulhojen äänet vaimenivat vähitellen ja kosmetologi Minna aloitti tervetuliaisrituaalin ja sain tuoksutella aromaattisia öljyjä kasvojeni yllä. Seuraavaksi käsiteltiin akupisteet jaloissa ja käsissä painelemalla niitä kolme kertaa. Myös päänahkaani paineltiin.

Rituaali oli kaksivaiheinen eli Ku tarkoittaa "sivellä, levittää, voidella" eli tämän vaiheen aikana kehooni levitettiin ja imeytettiin aromaattisia öljyjä ja voiteita tiettyjen pisteiden kautta. Selkärankani päälle mm. tiputettiin seitsemäntoista tippaa öljyä. Hoidon aikana käytettiin myös lämpimiä kompresseja ja kuumia kiviä tehostamaan öljyjen ja voiteiden vaikutusta. Taustalla soi vaimeasti eksoottista musiikkia ja tunsin lämmön virtaavan lihaksissani. Voiteet levitettiin iholle mukavalta tuntuvalla "tai chi käsillä" jotka aluksi vähän kutittivat mutta totuin niihin ja tuntui tosi mukavalta.

Nye vaiheessa oli varsinainen fyysinen hieronta osuus eli hoitajani vatkasi, kitkahieroi, paineli lihaksiani, jännekohtiani sekä meridiaanejani. Tunsin vaipuvani yhä syvemmälle nirvanan ihanuuteen eli kun minua pyydettiin kääntymään vatsalleni tuntui ääni tulevan jostain kaukaa kuin olisin nukkunut tai melkein unessa varmaan tässä vaiheessa jo olinkin.

Alaselkääni päälle laitettiin jossain vaiheessa keskikokoisen kulho, jota sitten kumautettiin kolmasti. Kulhot on valmistettu seitsemästä erilaista metallista, jotka symboloivat 7 eri planeettaa. Värähtely tuntui menevän kehon läpi ja oudolla tavalla se sain lihakseni rentoutumaan vielä enemmän. Minna kertoi minulle, että kulhojen värähtelyt saavat lihakseni rentoutumaan seuraavan 72 tunnin ajan eli hoito vaikuttaa vielä sen päätyttyä ja vaikuttaa siten myös esimerkiksi uneni laatuun. www.eve.fi

Kun olin kääntynyt takaisin selälleni makaamaan sain kaksi kulhoa mýös etupuolelle eli pienin kulho asetettiin dekolteen alueen ja keskikokoinen alavatsan päälle. Lopulta vielä jalkani aseteltiin sammakkoasentoon ja isoin kulho asetettiin nilkkojen päälle ja sitten taas kumisteltiin. Tunsin jännän värinän kehossani kumistelun aikana.

Tuntui, että hoitoa olisi kulunut vasta vartti mutta hoitaja ilmoitti, että hoito oli jo lopuillaan eli 75 minuuttia oli kulunut ja minun piti palata nirvanasta takaisin todellisuuteen. Hoidon jälkeen suuni oli ihan kuiva ja tuntui, että naistenhuoneeseen olisi heti asiaa eli ainakin nesteet tuntuivat lähteneet hyvin liikkeelle. Hoidon tehtävä olisi poistaa toksiineita kehosta, auttaa rentoutumaan ja laukaista jännitystä sekä lisätä hyvinvointia. Ensimmäisellä kerralla olin varmaan viikon tosi energinen eli virtaa kuin pienessä kylässä. Nyt jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten tällä kertaa käy.

Buddhalaismunkki Thich Nhat Hanhin sanoin "Keho, puhe ja mieli täydellisessä symbioosissa, lähetän sydämeni tämän kellon äänen mukana. Herätköön kaikki kuulijat unohduksesta, ja ylittäköön pelon ja surun polut."

Joka tapauksessa olin itseni kanssa yksin ja rauhassa ja annoin sielun ja mielen levätä. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja jatkaa tammikuuta ja alkavia härkäviikkoja.

Eilen illalla tehtiin lenkki Helsingin ytimeen koirien kanssa ja ihailtiin Lux Valo on irti - tapahtuman mahtavia valoja puistoissa ja talojen seinissä. Käykää kurkkimassa - aikaa on tiistaihin saakka. 


Voimahaleja!

Happy New Year 2013

Hyvää Uutta Alkanutta Vuotta 2013 ystävät! Vuosi on vaihtunut iloisissa merkeissä ja nyt edessämme on 365 päivää uutta, ihmeellistä ja jännittävää seikkailua, josta emme vielä tiedä yhtään mitään - JÄNNÄÄ! Kutkuttavaa epätietoisuutta tulevasta ja ehkä kasa tehtyjä uudenvuoden lupauksia, jotka pidetään tai sitten ei. Ei kannata olla liian ankara itselleen ja luvata liikoja....ehkä jotain pientä, jonka siis pystyy pitämään arkielämän puristuksessa: Asioita, joita tulee hyvä olo itselle ja muille.

Presidentin uuden vuoden puhe oli puhuttelevan hyvä, kiitos Sauli ja nyt Wienin Filharmoonikot hemmottelevät sulosoinnuillaan korviamme. Koirani Minnie nukkuu väsymystään pois sillä raketit aiheuttavat karvaisille kavereillemme kyllä todellista stressiä aattoiltana ja yölläkin. Koiran takia oma uusivuoteni meni kotosalla muutaman hyvän ystävän kera.

Riittävästi ruokaa ja juomaa sekä juhlamieltä niin siitä on hyvä vuodenvaihteen vietto tehty! Poks ja kippis ja kulaus :) Pientä sorminaposteltavaa kun jouluna on tullut mässäiltyä.

  

Meillä valettiin perinteisesti myös  keskiyöllä tinaa ja luulenpa, että kaikki saivat mietittävää seuraavalle vuodelle sillä sen verran kummallisen näköisiä hahmoja tuli ämpäristä nostettua. Ihan naurattaa oma tinani :) En julkaise siitä tänne kuvaa koska on oma pikku salaisuuteni....

Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin  ja jatkaa bloggailua ja tämän blogin hiomista myös pikkuhiljaa. Vieläkään ei minussa asuva pieni perfektionisti ole tyytyväinen ja taaperon askelin tässä mennään vielä.

Kirjailija Anne Fried on mielestäni kiteyttänyt hyvin "Elämässä ei voi koskaan varmuudella tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Silti mikään ei tapahtu sattumalta. Kaikella on tarkoituksena, ja jokaisen ihmisen valinnoilla on selkeä logiikkaansa, joka paljastuu vähä vähältä elämän eri vaiheissa." Viisaan naisen viisaita sanoja, joihin itse uskon ja pohjaan. Uuteen vuoteen uusin kujein tervetuloa 2013!