lokakuuta 18, 2025

Håkansbölen Hehkussa on 22.10.2025 saakka Alexander Reichsteinin upeaa valotaidetta

 

Håkansbölen Hehku -valotapahtuma käynnistyi 16. lokakuuta ja matkasimme Mimmin kanssa Vantaalle katselemaan Alexander Reichsteinin upeaa "He olivat täällä -valoteosta". Kartanonpuiston ovat valloittaneet mystisesti hehkuvat hahmot menneisyydestä mukanaan paljon historian havinaa. Reichsteinin työt ovat minulle tuttuja jo LUX Helsinki 2016 -tapahtumasta sekä myös Lohjan museon valotapahtumasta 2023 ja Lohjan museon Lennon aika 2024. Alexander Reichsteinin teokset ovat nyt ensimmäistä kertaa nähtävillä Vantaalla. Mikä parasta valoteokset on sijoitettu historiallisen Håkansbölen kartanon puistoon. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoinna 22. lokakuuta asti klo 18-21. 

Kuva: Museokortti 

Vuonna 1908 valmistuneessa Håkansbölen kartanossa on monia erityislaatuisia piirteitä. Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli jugend-tyylisen päärakennuksen, joka on rakennettu puusta kun yleensä jugend-linnat on perinteisesti tehty aina kivestä. Tällä hetkellä päärakennuksessa on menossa mittavat kunnostustyöt, joissa entinen yksityiskoti palautetaan alkuperäiseen asuunsa ja siitä tulee kartanomuseo, joka avaa ovensa kesällä 2026 yleisölle. Pimeässä puistossa en saanut yhtään onnistunutta kuvaa upeasta kartanorakennuksesta joten jouduin lainaamaan yllä olevan kuvan. Odotan jo innolla, että pääsen kiertelemään uuteen loistoonsa palautettuun jugendhelmeen. 

Håkansbölen Hehku -valotapahtumassa on rajallisesti parkkitilaa joten tapahtumaohjeissa vinkataan, että auto kannattaisi jättää Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalle (Luotikuja 2). Järjestäjät ohjeistavat myös "Saavuthan mieluiten kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla." Torstai iltana pääsin itse ajamaan ihan parkkipaikalle saakka mutta varmasti nyt viikonloppuna on enemmän ihmisiä liikkeellä. Pääkaupunkiseudulla vietetään nyt Syysloma -viikkoa joten moni saattaa suunnata Hakunilaan. Toki näyttely on avoinna vielä ensi keskiviikkoon saakka (22.10.). 



Håkansbölen Hehkussa on toki myös työpajoja sekä lapsille että perheille, syysmarkkinat ja karusellikin. Kaihoisasti katselin taas ihanasti pyörivää, lapsuudenmuistot herättävää karusellia ja melkein olin jo kysymässä "Voivatko myös vähän vanhemmat tytöt tulla karusellikyytiin?". Karusellit ovat minun heikkouteni vaikka olenkin jo aikuinen. Musiikki, valot, kauniit puuhevoset ja pyöriminen hurmaavat sekä vievät takaisin lapsuuden huolettomuuteen. 



Tarjolla olisi ollut myös kahvia, virvokkeita, leivonnaisia ja makkaraa. En malttanut jäädä tilaamaan mitään kun oli jo kiire päästä katsomaan valotaidetta kartanonpuistoon. Vähän harmitti kun makkaroiden herkullinen tuoksu kutkutteli nenää ja olisi tehnyt mieli puraista sinapin kera edes yksi haukkaus grillimakkarasta. Edellisen grillimakkaran olen nimittäin nautiskellut kesäkuussa.

Ja sitten saavuttiin kartanon isolle puistoalueelle, johon Alexander Reichsteinin upeat valoteokset levittäytyvät. Kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan hyvät jalkineet sillä itse puistoalueella liikutaan lähes pimeässä maastossa. Jos omistat taskulampun ota se mukaan tai hätätapauksessa käytä kännykän valoa etten kompuroi pimeässä. Vain Reichsteinin teokset on valaistu muuten liikutaan pimeässä. Puutarha on rinteessä eli myös pieniä korkeuseroja löytyy. 

Alexander Reichsteinin veistokset on tehty taivutetusta teräslangasta, joka on ruiskumaalattu fluoresoivalla maalilla. Kun ihmis- tai eläinhahmoihin osuu uv-valo nämä hahmot heräävät eloon kuin aaveet. Koska hahmot ovat teräslangan osalta myös osittain läpikuultavia ne sulautuvat hyvin myös ympäristöönsä. Oli äärimmäisen mielenkiintoista kulkea Håkansbölen puutarhassa katselemassa ja kokemassa tätä kokonaisuutta tänään. Äärimmäisen visuaalinen ja puhutteleva näyttely, joka myös teemansa puolesta sopii hyvin tulevaan Halloween aikaan.  

Tästä teoksesta tuli elävästi mieleen isoisäni hiomassa liipalla eli hiomakivellä Otalammen kesämökillä viikatetta, jotta hän pääsisi niittämään korkeaksi kasvanutta heinää. Tosin isoisä istui aina kun hän hioi.

Tässä taidetaan kerätä niityltä isoja kiviä pois, jotta saadaan lisää viljetysmaata. 

Lehmät on selkeästi lypsetty joten maitotonkat valmiiksi maitolaiturille odottamaan meijeriauton tuloa. 

Ollaanko tässä menossa ehkä markkinoille myymään kerättyä satoa ja ansaitsemaan markkoja...

Ja järjestystä markkinoilla valvoo tietysti pitkään mantteliin ja koppalakkiin sonnustautunut toripoliisi. 

Lammaskin on eksynyt markkinahumuun eli uutta omistajaa saattaa olla etsimässä itselleen. 

Tämä hahmon kohdan pohdin olisiko hän metsämies, joka on tullut myymään saalistaan markkinoille vai olisiko sitten ohikulkumatkalla oleva sotilas? Alexander Reichsteinin teoksia ei mielestäni oltu mitenkään nimetty puutarhassa eli olen omassa mielikuvituksessani luonut heille sopivat hahmot taustoineen. 

Kuva: Länsi-Uusimaa, Eira Talka 

Alexander Reichstein (synt.1957 Moskovassa) on asunut ja työskennellyt Suomessa jo vuodesta 1990. Reichstein tekee taidetta usein lapsille ja myös lasten kanssa. Hän on taiteilijana hyvin laaja-alainen ja Reichsteinin tuotantoon kuuluukin sekä lastenkirjoja, veistoksia että installaatioitakin. Alexander on suunnitellut myös isoja interaktiivisia näyttelyitä museoihin ulkomailla. Taiteilijan kuvittama kirja Gondwanan lapset sai Finlandia Junior -palkinnon 1997. Lastenkulttuurin valtiopalkinto hänelle myönnettiin 2008. 

Tässä porvaristoon kuuluva kaupunkilais pariskunta ulkoiluttaa koiraansa puistossa. Herralla on vasemmalla kädessään lornetti eli sangattomat varresta pidettävät silmälasit sekä oikeassa kädessä kävelykeppi. Rouva on puolestaan ottanut mukaan päivänvarjon, joka muuten keksittiin jo muinaisessa Egyptissä yli 3000 vuotta sitten. Päivettyminen ei ollut näihin aikoihin lainkaan suotavaa. Ainoastaan työtä ulkona tekevät olivat päivettyneitä. 


Käyttämällä kireää korsettia saatiin aikaan upea tiimalasivartalo työistuvaan pukuun kuten tällä villakoiraa ulkoiluttavalla tyylikkääseen lierihattuun pukeutuneella neitokaisella. 


Hatut olivat aikoinaan statussymboleita ja myös kalliita. Etiketti myös sääteli hatunkäyttö eli naimaton nainen ei käyttänyt hattua. Sisätiloissa pää paljastettiin mutta naimisissa oleva nainen sai pitää hattua sisälläkin. 




Oli upeaa katsella tiimalasivartaloisten naisten taidokkaasti ommeltuja tyköistuvia pukuja ja päivänvarjoja kun he lipuvat arvokkaasti puutarhan nurmikolla. Miehillä näkyi hyvin leikattuja pukuja ja silinterihattuja kävelykepeistä puhumattakaan. Myös lemmikkikoiria näkyi rouvilla taluttimissa ulkoilemassa puutarhassa. Ja näytti siellä Amor myös ampuvan rakkaudennuolia. 










Kiitos Håkansbölen Hehku hienosti toteutetusta valotaiteesta. Odotan innolla ensi kesää ja Håkansbölen kartanomuseon avautumista. Olen suuri Alexander Reichsteinin valotaiteen fani eli vaikka suurimman osan teoksista olen nähnyt jo aiemmin minä nautin niistä taas kuin olisin nähnyt ne ihan ensimmäistä kertaa. Lämmin suositus tälle tapahtumalle, joka jatkuu siis 22.lokakuuta saakka ja sinne on vapaa pääsy! 






lokakuuta 16, 2025

Roihuvuoren kirsikkapuiston värikkäiden lehtien juhla on nyt parhaimmillaan

 

Roihuvuoren kirsikkapuistossa on nyt alkanut syksyn värikkäiden lehtien juhla eli "kōyō" tai "momijigari". Kävin eilen myöhään iltapäivällä tarkistamassa tilanteen ja nyt todella puut ovat upean punaisia. Toki näkyy vielä keltaisia ja vihreitäkin kirsikkapuun lehtiä mutta päävärinä on kuitenkin hehkuva punainen. Jos puut ovat keväällä hanamin aikaan ihanan vaaleanpunaisen värittämiä "kuin pehmeitä hattaroita" niin nyt puistossa suorastaan leiskuu oranssiset tai lähes viinipunaiset sävyt. 

Japanissa juhlitaan keväällä hanamia ja syksyllä momijigaria eli värikkäiden lehtien juhlaa. Veljeni on tyttärensä, kummityttöni kanssa juuri nyt Japanissa 12 päivän syyslomalla mutta Tokiossa ei ole vielä värikkäiden lehtien aika vielä.










Momijigari on vanha japanilainen perinne, joka tarkoittaa syyslehvästöistä nauttimista eli "punaisten lehtien metsästämistä". Momijigari sana muodostuu japanilaisista sanasta momiji eli syyslehdet tai vaahteran lehdet ja gari sanasta, joka tarkoittaa metsästystä. Japanilaiset eivät suinkaan keräile värikkäitä lehtiä vaan metsästämisellä tarkoitetaan puiden sekä niiden lehtien kauneuden tarkkailua ja myös niistä nauttimista.



Syysvärit punainen, oranssi, keltainen ja joukossa vielä vähän kesäisen vihreääkin ovat upeita!

Japanissa syyslehvistöjen värit alkavat näkymään pohjoisesta etelään kuten meillä Suomessakin ruska etenee. Parhaat momijigarin tai kyon (toinen japanilainen ilmaisu syysväreistä nauttimiselle) ajankohdat vaihtelevat paljon alueittain. Tokiossa värikkäiden lehtien juhlaa päästään nauttimaan vasta marras-joulukuun vaiheessa joten veljeni tyttärensä kanssa ei niitä valitettavasti näe. 

Japanissa myös ilmoitetaan erikseen milloin "keltalehtinen momijigari" ja "punainen momijigari" ovat parhaimmillaan. Keltaisilla lehdillä viitataan neidonlehtipuun eli  ginkgon lehtiin. Punaisilla lehdillä puolestaan tarkoitetaan japaninvaahteroihin. Tästä syytä ennusteessa on kaksi eri ajankohtaa. Oheinen kuva on lainattu japanspecialist.com -sivustolta.







Kuva Pexels

Kuva Pexels

Kuva Pexels

Kuva Pexels

Koska en ole vielä käynyt Japanissa lainasin ylläolevat valokuvat Pexels -kuvapankista. Ehkä jossain vaiheessa voisin matkustaa sinne sekä ihailemaan hanamia tai värikkäiden lehtien juhlaa. Olisi kyllä vaikea päättää kumman vuodenajan valitsisin. Totta kai myös Japanin kulttuuri, arkkitehtuuri, taide ja yleensä japanilainen elämä kiinnostavat minua. Jää nähtäväksi milloin matkaan Nousevan auringon maahan.






Jatkoimme Mimmin kanssa seuraavaksi varsinaisen Roihuvuoren kirsikkapuiston puolelle (Sahaajankatu) eli postauksen alussa olevat valokuvat on otettu myöhemmin rakennetusta Japanilaistyylisestä puutarhasta, joka löytyy Roihuvuorentien varrelta (Tuhkimotien ja Peukaloisentien välissä). Kirsikkapuut olivat sielläkin ihanasti punertuneet. 

Yritin saada Mimmiä makuulle värikkäiden lehtien päälle vähän samalla tavalla kuin pentukuvassa 2021 syksyllä mutta hänellä on niin paljon erilaisia, mielenkiintoisia hajuja nuuhkittava, että paikallaan oli ihan mahdotonta pysyä. Muitakin koiria sekä myös syyslomaa viettäviä perheitä oli liikkeellä joten Mimmin piti olla tarkkana ihan koko ajan.

Jos asut pääkaupunkiseudulla niin ehdottomasti suosittelen käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa katselemassa todella värikästä ja upeaa väriloistoa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!





lokakuuta 14, 2025

MARS: sota ja rauha -teos Tuomiokirkossa on vaikuttava

Helsingin tuomiokirkossa Senaatintorin laidalla vietettiin 4.lokakuuta Sota ja rauha -teemakuukauden avajaisia. Tuomiokirkon upeasta kirkkosalista löytyy nyt teemakuukauden näkyvin merkki eli brittiläisen taiteilijan Luke Jerramin peräti seitsemänmetrinen MARS: sota ja rauha -teos! Viime syksynä minä harmittelin kun vain pari viikkoa lonkkaleikkaukseni jälkeen en uskaltanut lähteä kapuamaan Tuomiokirkon portaita kyynärsauvojen kanssa. 

Minulta jäi sitten jalkaani kuntouttavana toipilaana näkemättä Luke Jerramin ensimmäinen upean sininen teos Helsingissä. Onneksi ystävät jakoivat paljon hyviä valokuvia somessa kirkkosalissa olleesta Gaia - Sininen planeetta työstä, joka oli osa Kestävä tulevaisuus -tapahtumaa, jonka keskeisiä teemoja olivat luomakunnan tulevaisuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, globaali vastuu sekä rauhantyö. 

Kuva: Kirkko ja kaupunki lehti 

Lokakuun 2025 teemana ja tavoitteena on puolestaan nostattaa yhteiskunnallista keskustelua siitä ettemme ole voimattomia, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa yhteiskunnan ja maapallon tulevaisuuteen. Helsingin tuomiokirkossa järjestetään myös paneelikeskusteluja Sota ja rauha -teemasta. Ensimmäinen keskustelu oikeuskysymyksistä ja demokratiasta järjestettiin jo 5.10. ja keskustelijoina olivat presidentti Tarja Halonen, professori Tuomas Forsberg ja ulkoasianneuvos Jussi Tanner.  

Myöhemmissä paneelikeskusteluissa ovat vieraina mm. vanhempi tutkija Timo Stewart, apulaisprofessori Heta Hurskainen, kansanedustaja Pekka Haavisto, piispa Kaisamari Hintikka ja ulkomaantoimittaja Antti Kuronen. Tästä linkistä pääset katsomaan keskusteluiden ajankohdat, aiheet ja osallistujat. Viimeinen päättökeskustelu on 26.lokakuuta ja samana päivänä myös itse tapahtuma päättyy. MARS: sota ja rauha -teoksen matka jatkuu seuraaviin kohteisiin, jotka ovat Truro Cathedral ja Chelmsford Cathedral Iso-Britanniassa. Sen jälkeen teos siirtyy Yhdysvaltoihin, Draper Museum Massachusettsiin.

Kävellessäni tuomiokirkkoa kohden katselin katolla näkyviä apostolien patsaita. Kirkon päätykolmioiden alle sijoitettiin aikoinaan Pietarin Iisakin kirkkoa jäljitellen kaksitoista apostoleja kuvaavaa, August Wredovin ja Herman Schivelbeinin veistämään sinkkipatsasta. Minun valokuviini osuivat Pietari (avain), Simon (saha), Tuomas (suorakulma), Filippus (risti) ja Bartolomeus (veitsi). Nämä kaksitoista apostolia muodostavat muuten yhden maailman suurimmista yhtenäisistä sinkkiveistokokoelmista. Vuonna 1997 apostolit kunnostettiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun ne oli asetettu kirkon katolle. 

Helsingin tuomiokirkko on osa arkkitehti Carl Ludvig Engelin ja kaavoittaja Johan Albrecht Ehrenströmin suunnittelemaa minun suuresti rakastamaa Helsingin empirekeskustaa. Uusklassismia edustavan kirkon ensimmäiset luonnokset valmistuivat jo 1818 mutta kirkko vihittiin vasta 1852 joten Engel oli ehtinyt jo kuolla ja suunnittelutöitä jatkoi arkkitehti Enrnst Bernhard Lohrmann. Jotta kirkko voitiin rakentaa alta purettiin ensin pois 1727 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko, jonka entinen kirkonkello on nykyään Tuomiokirkon keskitornissa. 

Helsingin tuomiokirkon näyttelyyn on pääsymaksu 5 € ja 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Jumalanpalvelusten, hartauksien ja keskustelutilaisuuksien aikana ei ole pääsymaksua. Liput voi ostaa Tuomiokirkon vierailukeskuksesta tai Johku-verkkokaupasta


Kun astui sisään Tuomiokirkkoon sitä vasta käsitti miten suuri MARS: sota ja rauha -teos oli!

Infotaulusta löytyi tarkemmin tietoa liittyen teokseen, johon on käytetty myös NASAn ottamia kuvia Mars-planeetasta. Punaisen Marsin pinnalta pystyi havaitsemaan  kraatereita, tasankoja, laaksoja, sammuneita tulivuoria ja joenuomia. Mars on meidän maapallomme naapuriplaneetta ja aurinkokunnan neljäs planeetta auringosta laskien. Planeetta on aikoinaan nimetty roomalaisessa mytologiassa esiintyneen sodanjumala Marsin mukaan. 

MARS -teoksen mittakaavana on käytetty suunnilleen 1:1miljoonaa eli 1 cm vastaa 10 kilometriä. Mars on aurinkokunnan toiseksi pienin planeetta Merkuriuksen jälkeen. Sen läpimitta on hieman yli puolet Maan läpimitasta. Marsin pinta on kuivaa ja pölyistä kivierämaata. Planeetan punertava väri johtuu kiviaineksen sisältämästä rautaoksidista. Marsista löytyy silti koko aurinkokunnan korkein vuori, yli 20 km ympäristöään korkeammalle kohoava tulivuori Olympus Mons. 






Kuva: Chichester Cathedral, Luke Jerram with the Museum of the Moon 

Luke Jerram (s.1974) on palkittu brittiläinen monialainen kuvataiteilija, joka tunnetaan veistoksistaan, installaatioistaan ja live-taideprojekteista. Jerramin teoksia on ollut esillä 800 näyttelyssä yli 50 maassa. Hänen teoksensa yhdistävät usein tiedettä, ekologiaa ja yhteisöllisyyttä. Jerram on luonut myös tunnettuja sarjoja kuten myrkyllisistä viruksista tehdyt lasiveistokset (Glass Microbiology) ja aurinkoenergialla toimivista radiometreistä tehdyt kattokruunut (Perpetual Motion Chandeliers). 

MARS: sota ja rauha -teokseen liittyi myös säveltäjä ja äänisuunnittelija Dan Jonesin erityisesti luoma äänisävellys. Kirkossa kuului merien, aavikoiden sekä NASA:n Mars-lentomatkojen sekä kaukaisten pommitusten ääniä, marssivien ihmisjoukkoja liikehdintää ja muutakin sotaan liittyvää äänimaisemaa. Äänet kuuluivat hyvin vaimeina mutta hyvin tukivat kuitenkin tunnelmaa. 

Tuomiokirkon alttaritaulun molemmin puolin ovat kultaiset enkelipatsaat. Alttaritaulu kuvaa Jeesuksen hautaamista ennen ylösnousemista. Tsaari Nikolai I lahjoitti aikoinaan taulun ja sen maalasi baltiansaksalainen Pietarin hovimaalarina toiminut akateemikko Timeon Karl von Neff. 

Tuomiokirkon ihan ensimmäiset urut rakensi aikoinaan saksalainen E.F. Wlcker ja niiden julkisivun piirsi arkkitehti Lohrmann. Ensimmäinen urkukonsertti pidettiin 1847 mutta virallisesti ne otettiin käyttöön vasta 1850. Nykyiset urut on valmistettu Tanskassa 1967. 

Kirkkosalia koristavat nurkkasyvennyksissä kolme patsasta Mikael Agricola (kuvassa), Martti Luther ja Philipp Melanchthon. Kaikki miehet olivat aikoinaan reformaattoreita eli uskonpuhdistajia. 

Neljänteen nurkkaukseen on sijoitettu Engelin suunnittelema pyöreä saarnastuoli kultaisine badakiineineen (saarnastuolin katos).


Ihmiskunta on haaveillut jo todella pitkään miehitetystä lennosta Marsiin. Mutta tosiasia on, että lennot Marsiin olisivat paljon vaativampia kuin Kuu-lennot aikoinaan 1969-1972. Matka Marsiin Maasta kestäisi noin kaksi vuotta ja vaatisi aivan valtavasti polttoainetta. Planeetan heikko kaasukehä on toinen suuri este eli se ei suojaisi riittävästi avaruuden säteilyltä tai meteoroideilta. Marsin heikko kaasukehä ei myöstään tarjoa suojaa avaruuden säteilyä vastaan joten tämä olisi merkittävä terveysriski. Muistan lukeneeni jonkun lööpin, että Elon Muskin twiitin mukaan miehitetyt lennot Marsiin voisivat onnistua aikaisintaan neljän vuoden päästä. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten käy...


Istuessani kirkonpenkissä ja katsellessani Mars-planeettaa minulle tuli mieleen jostain kumman syystä Pikku Prinssi -kirja ja myös näytelmä viime syksyltä Keski-Uudenmaan Teatterissa. Ehkä siksi koska edessä oli Mars-planeetta ja Pikku Prinssi seikkaili usealla eri planeetalla, joista yksi oli sattumalta Maa. 

"Kirjan juoni tiivistettynä on se, että Pikku Prinssi asuu B612 asteroidilla, jossa on kolme tulivuorta joista yksi tosin on jo sammunut. Tuolla tähdellä on myös pieni ruusu, jota Pikku Prinssi hoitaa tunnollisesti kastellen ja jutellen sille. Yksinään kun on  tylsää päättää Pikku Prinssi lähteä etsimään ystäviä muilta asteroideilta. Kirjassa hän vierailee peräti kuudella eri tähdellä, joista löytyy mitä erikoisempia hahmoja Pikku Prinssin mielestä: Kuningas, Turhamainen, Juoppo, Liikemies, Lyhdynsytyttäjä ja Maantieteilijä. Pikku Prinssi ei ymmärrä aikuisten omituisuuksia."

Ehkä meillekään ei riitä oma planeettamme Maa vaan haluamme tylsyyttämme tai uteliaisuuttamme lähteä muille planeetoille laajentamaan reviiriämme - vaikka Marsiin tai Kuuhun ja silti sekään ei ehkä riitä meille. Maailmassa soditaan nyt enemmän kuin kertaakaan 1945 jälkeen. Ukrainan sota jatkuu edelleen ja kymmeniä muita aseellisia konflikteja on Lähi-Idässä, Sudanissa, Etiopiassa, Sahelissa, Myanmarissa ja Etelä-Kiinanmerellä. Onneksi saatiin tulitauko edes Gazan ja Israelin välille. 











Suosittelen lämmöllä Helsingin Tuomiokirkon MARS: sota ja rauha -teosta, joka sai ajattelemaan sekä myös paneelikeskusteluja. Meidän ihmisten tulisi elää rauhassa eikä sotia niin paljon. Edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari 1994-2000 ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja 2008 on todennut viisaasti "Rauha on tahdon asia."