Middle of Nowhere ITE-taidepuistoon ehtii vielä 7.9. asti

 

Middle of Nowhere ITE-taidepuistoon ehtii vielä eli viimeinen aukiolopäivä on 7.syyskuuta. Jos olet seurannut blogiani pidempään olet varmasti huomannut, että minua ITE-taide on aina kiinnostanut ja aika monessa kohteessa olenkin jo ehtinyt vierailla. Viime kesänä Hyvinkään Kaukaisten kylään avattiin ensimmäistä kertaa ihan huikea ITE-taidepuisto, joka sai jatkoa tänä kesänä. Middle of Nowhere on ollut "must to visit" -listallani siitä lähtien kun se avattiin 25.kesäkuuta ja onneksi ehdin sinne - kesä kun on tuntuu olevan aika kiireista aikaa minulla😁Tästä voit kurkistaa kesän 2024 näyttelyyn, jossa on listattuna muitakin käymiäni ITE-taidekohteita. 

Sisääntulosta löytyy moottorisahataiteilija Juha Käkelän Bigfoot eli Isojalka -teos viime vuodelta.

Kesän 2025 uudistettu Middle of Nowhere ITE-taidenäyttely esittelee 29 itseoppineen taiteilijan töitä. Nähtävillä on yhteensä lähes sata teosta ja installaatiota. ITE-taiteilijat ovat tehneet todella omaperäiset ja kekseliäät teoksensa käyttäen puuta, kiveä, metallia ja erilaisia kierrätysmateriaaleja. Joukossa on tuttuja töitä viime kesältä mutta joukossa on paljon uutta ja mielenkiintoista katsottavaa. Paikka on kuin tehty juuri ITE-taiteen esittelyyn eli ollaan vanhalla tilalla, jossa myöhemmin on toiminut myös kauppapuutarha. Ympäristö on juuri oikea miljöö esitellä ITE-taidetta. 

Eetu Mäki, Aku Ankka ja 313 auto 

Eetu Mäen ITE-taideura on alkanut todella jännällä tavalla. Eetu veli, joka oli harrastanut jo pitkään moottorisahaveistoa, haastoi hänet mukaan moottorisahauksen SM-kisoihin vuonna 2023. Kun tuollaiseen haasteen ottaa vastaan tarkoitti se sitä, että Eetu alkoi todella ahkerasti harjoittelemaan ja veistämään erilaisia puuveistoksia. Ensimmäiset hänen työnsä olivat eläimiä. Kesän 2023 kisoissa Eetu sijoittui pikaveistokilpailuissa toiseksi, joka oli upea juttu vasta-alkajalta. Eli selkeästi Eetu on taitava ja hänellä on nyt useampia töitä Middle of Nowhere -taidepuistossa. Viime vuodelta itse muistan vain punaisen Aku Ankan auton. 

Eetu Mäki, Symbioosi 

Eetu Mäki, Ikuisuus projekti - tämä työ on minusta todella humoristisen hauska! 

Eetu Mäki, Puuboa 

Seppo Suomensyrjä, Intiaanipäällikkö Istuva Aurinko

Seppo Suomensyrjä on todella monipuolinen ja luova ITE-taiteilija. Sen lisäksi, että hän tekee kierrätysmateriaaleista veistoksia, Suomensyrjä myös maalaa tauluja ja kirjoittaa runoja. Perinteisen maalaustaiteen lisäksi hän tekee kynäruiskulla autoihin todella upeita maalauksia. Kierrätysmateriaaleista kasattuja veistoksia Suomensyrjä aloitti toteuttamaan 1990-luvun alussa ja inspiraation hän sai "Jurassic Park" elokuvasta. Hänen dinonsa ovat Motosauruksia eli ne ovat risteytys dinosauruksesta ja moottoripyörästä. 

Seppo Suomensyrjä, Planet Mars Hot Rod 

Tässä Suomensyrjän taidonnäyte runoilusta (teksti on lainattu Middle of Nowhere sivuilta).

"Elämän Highwayllä vastaan tulee hyvää sekä pahaa. Rapaa voi roiskua ja kengät kastua. Ei onni ui aina puseroon, vaikka olisi rahaa. Kun Elämän virta kuljettaa huomisen kultaista lastua. Luontoretki omaan minuuteen voi auttaa elämän karikoissa, kun purjeet ei tyynellä ulapalle ohjaa. Venehän ei hetkessä täyty, kun muistaa vaalia sen pohjaa. Omalle tontille voi aina lirauttaa, kunhan ei bootsille kaarta viitoita. Kateellisten puheisiin ei tartte lauluja kirjoittaa, ne voi kuitata väliviivoilla." 

Paula Huhtasen, Onnellinen lentokone oli mukana jo viime kesänä Hyvinkäällä. Minä rakastuin lentokoneen kauniisiin maalauksiin ja myös siihen tärkeään sanomaan mitä Huhtanen työllään haluaa viestittää. "Huhtanen on valinnut teokselleen nimen, joka herättää uteliaisuutta ja samalla viestii positiivisuudesta. ”Onnellinen Lentokone” ei ole pelkästään taideteos, vaan myös viesti, jonka tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään ympäristönsä säästämisen tärkeys."

Onnellisen lentokoneen koko tarinan voit lukea tästä. 

Mika Rintamäki, Jankon Betoni 

Mika Rintamäki, Loppuun Palanut Työmies 

Mika Rintamäen työt olivat todella hauskoja ja saivat hymyilemään ellei peräti purskahtamaan nauruun. Rintamäki on lapsesta saakka kerännyt erilaista romua ja tavaraa miettien mitä siitä voisi tehdä. Ammatiltaan hän on ravintolakokki, joka on tehnyt myös puusepän töitä, joista varmasti on ollut  paljon apua myös ITE-taidetta tehdässä. Minä ihailen ITE-taitelijoiden kykyä nähdä "toisen romu voi olla minun aarteeni" eli pois heitetystä materiaalista voi syntyä ihan uutta toisessa käyttötarkoituksessa. 

Greger Grönholm tekee Karjaalla omaperäistä kuvataidetta. Hänen piirroksensa ja maalauksensa heijastavat hyvin rohkeaa sekä myös omaleimaista lähestymistapaa. Teokset ovat todella persoonallisia mutta myös aika synkkiä. Middle of Nowhere -esittelyssä sanotaan kuitenkin seuraavasti. 

"Vaikka hänen teoksensa voivat käsitellä synkkiä aiheita, Grönholm itse säilyttää päinvastaisen tunnelman. Hän on taiteilija, joka huolimatta synkistä aiheistaan on mitä sympaattisin ja helposti lähestyttävä persoona."

Jori Tapio Kalliola, Puukansa - Kädetön pianisti

Jori Tapio Kalliolan Kädetön Pianisti ja Puukansa olivat mukana jo viime vuoden ITE-veistospuistosssa. Kädetön Pianisti -teos on syntynyt koronapandemia kriisin aikana kun valtiovallan toimenpiteiden takia kulttuuripuoli joutui ahdinkoon paikkojen sulkemisen myötä. 

Jori Tapio Kalliola, Think Twice 

Jori Tapio Kalliola on ITE-taiteilija, joka nostaa rohkeasti esille ajankohtaisia kysymyksiä ja epäkohtia tekemänsä taiteen kautta. Kalliolan teoksissa on erilaisia näkökulmia yhteiskunnasta, politiikasta, uskonnosta ja elämänkatsomuksesta. 

"Kalliola luo ihmisen kuvia puusta ja muusta. Tämä puupääkansa kamppailee maailman vääryyksiä vastaan ja etsii helpotusta ahdinkoonsa."

Leena Nio, Värisinfonia

Leena Nio kauniin värikkäät mosaiikkiteokset olivat esillä jo viime vuoden ITE-veistospuistossa. Ihastuin Leenan töihin ja tein myöhemmin kesällä vielä retken hänen omaan satupuutarhaan ja taidepolkuun Jokelassa. Tarkemmin tiedot vierailuista hänen ateljeessa löydät tästä. Leenan työt ovat satumaisen kauniita eli ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan niitä. 

Juha Käkelä, Metsän väkeä

Juha Käkelä on moottorisahataiteilija, joka on veistänyt taidetta moottorisahalla jo vuodesta 1998. Vuonna 2018 Käkelä voitti jo kolmannen kerran Suomen moottorisahaveiston mestaruuden. Hän on itseoppinut taiteilija, joka kertoo urastaan seuraavasti. 

"Minun oli tarkoitus ryhtyä savusaunan tekoon, mutta ensimmäisestä pöllistä tuli hanhi ja sitä seurasi karhu, minkä jälkeen veistäminen vei mennessään."

Shadow Room, Project No 5, 13, 16

Mielenkiintoinen ja minulle täysin uusi tuttavuus on Hakkilan Konttikylässä toimivan Shadow Room ry:n käynnistämä Hakkila Art Village -hanke. Hakkila Art Village -yhteisölle myönnettiin Maanseudun Sivistysliiton vuoden 2024 ITE-taiteilija tunnustus. Tästä voit lukea lisää yhteisöstä. Middle of Nowhere ITE-taidepuistossa esillä olevat teokset on tehty vanhojen moottoripyörien jäänteistä. 

Kyösti Iitti, Uljas kukko

Kyösti Iitti on aikoinaan aloittanut ITE-taiteen tekemisen päivätyönsä ohessa. Jäätyään eläkkeelle hierojan työstään hän on jatkanut edelleen taiteen tekemistä ja teoksia onkin syntynyt runsaasti. Iitin teoksiin liittyy aina vahvaa symboliikka. Hän käyttää materiaalina erilaisia kierrätysmetalleja. Minä haluan ehdottomasti vierailla hänen Pöytyän Kaitoonmäellä sijaitsevassa Enkelipuistossa, jonka Iitti on rakentanut omalle pihalleen sekä metsätontilleen. 

Vanhan kauppapuutarhan rauniot luovat Middle of Nowhere ITE-taidepuistoon jännän tunnelman. 

Timo Peri, Ukot 

Ihastuin ellen peräti rakastunut Timo Perin lukemattomiin ukkoihin. Perin kierrätysmateriaaleista syntyneet puu-ukot ovat todella hauskoja ja mielenkiintoisia. Olisin halunnut valokuvata ne kaikki, koska näistä puu-ukoista tuli todella hyvälle tuulelle. Timon verstaassa on kuulemma syntynyt vähintään sama määrä puu-ukkoja kuin Vaahteranmäen Eemelille Astrid Lindgrenin lastenkirjoissa. Kun katselet puu-ukkoja huomaat lukemattomia pieniä yksityiskohtia niissä ja jokaisella hahmolla on oma luonteensa. Todella nerokasta! 

Middle of Nowhere ITE-taidepuisto löytyy osoitteesta Koskenmaantie 187, Hyvinkää. Näyttely on avoinna ke-pe klo 14-19 ja la-su 12-18. Näyttelyn yhteydestä löytyy Taidekahvila, jossa on runsaasti vaihtoehtoja nautiskeluun. Pääsyliput aikuiset 13€, lapset 2-10v aikuisten seurassa 3€, eläkeläiset ja opiskelijat 11€. Ehdottomasti suosittelen käymään ja ITE-taidepuisto on avoinna 7.9.2025 asti. 

Tunnettuja ihmisiä blogihaaste

Elokuu lähestyy uhkaavasti loppuaan joten nyt on korkea aika vastata Kristiina K:n heittämään blogihaasteeseen, jossa tällä kertaa on aiheena "Tunnettuja ihmisiä". Olen lähes koko ikäni tehnyt sellaisia töitä, että niissä olen päässyt kohtaamaan monia julkisuudesta tunnettuja eri aloilla toimivia ihmisiä. Paavo Lipposen ollessa pääministerinä 2000-luvun alkuvuosina tapasimme Valtioneuvoston linnassa hänen kulmahuoneessaan. Mukava mies ja saimme ergonomia pulmat ratkaistua.  

Metropoliitta Leon sen hetkisessä virka-asunnossa Helsingissä istuessamme kahvipöydässä en kehdannut sanoa, että olen äärimmäisen allerginen tarjotulle omenapiirakalle. Kun sitten painoin lusikan piirakanpalaan se lensi jostain syystä kaaressa toiselle puolelle pöytää. Pyytelin anteeksi nolostuneena varmasti posket ihan punaisena, mutta Leo vastasi hyvin lohduttavasti "Ei haittaa ollenkaan, minulle käy usein ihan samoin." 

Koska em. henkilöitä en tietenkään työtilanteissa ole valokuvannut olen ottanut tähän postaukseen henkilöitä, joita olen tavannut blogini kautta erilaisissa pr-tilaisuuksissa vuosien varrella. 

Vuonna 2018 sain kunnian tavata yhdysvaltalaisen muotisuunnittelija Stacy Igelin kun hän oli Suomessa lanseeraamassa Boy meets Girl -vaatemallistoaan. Prisman valikoimista oli ainoastaan mahdollista ostaa Suomessa newyorkilaisbrändin tuotteita, jotka Stacy oli suunnitellut. Mallistolla korostettiin yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, rakkautta ja ylpeyttä olla oma itsensä. Tuotteissa otettiin kantaan myös kaikenlaista kiusaamista vastaan F*ck Bullies -viestillä, joka oli painettu paitoihin ja huppareihin. Vaatteet oli suunnitellut nuorille tytöille. Stacy oli todella hurmaava henkilö ja hänen kanssaan oli todella mielenkiintoista jutella muustakin kuin muodista. Aloimme seuraamaan toisiamme Instagramissa.

Myöhemmin samana kesänä 2018 jaoin Instagramissa videon Haltialan auringonkukkapellosta ja auringonlaskusta. Stacy Igel halusi tietää mistä noin kaunis sekä upean auringonlaskun kultaama auringonkukkapelto löytyy. Tästä auringonkukkapellosta syntyi myös blogipostaus, jossa otin kantaa siihen ettei minusta "auringonkukkapelto ole koskaan OUT" kuten somessa väitettiin. Upeita luonnonilmiöitä voi aina ihailla, valokuvata ja myös kirjoittaa niistä koska luonnon kauneus on niin uniikkia! 

Seuraavaksi siirrytään nauttimaan lounasmenu tarjoilua hippasen erikoisemmassa ruokapaikassa, jossa gastronomiasta vastasi televisiokokki, ravintoloitsija ja keittiömestari Akseli Herlevi. Minut oli kutsuttu osallistumaan Dinner in the Sky tapahtumaan kokemaan vähän erilainen ruokailukokemus 50 metrin korkeudessa maanpinnalta. Jos kuulostaa ufolta ja mielikuvitukselliselta niin sitä se osittain olikin mutta äärimmäisen mukava ja herkullinen kokemus. Minua ei jännittänyt kyllä yhtään koska en pode korkeanpaikan kammo ja olen hypännyt laskuvarjollakin tandem-hypyn peräti neljästä kilometristä. 

Akseli oli laatinut japanilaishenkisen menun kutkuttelemaan makuhermojamme. Edessämme olevat hopeanväriset kuvut nostettiin ylös ja sieltä löytyi valmiina meidän alkupalamme. Söimme todella herkullisen pääruoan ja myös suussasulavan jälkiruokaa. Erittäin mielenkiintoinen kokemus ja Akseli on tosi symppis tyyppi! Vielä viime kesänä Dinner in Sky elämys on järjestetty mutta kuluvan kesän osalta en löytänyt mitään informaatiota. 

Minä en ollut Olympiastadionilla Katri Helenan "Viimeinen ilta" spektaakkelissa eli mittavan laulajanuran päätösillan konsertissa mutta laulajan olen tavannut kyllä Finlandiatalossa vuonna 2017. Tammer Brands (ent. Tammer Tukku) oli järjestänyt tilaisuuden, jossa lanseerattiin Katri Helena Suomi Finland Collection -tuotteet. Vietettiin Suomen 100-vuotis juhlavuotta joten kuka olisi parempi brändilähettiläs kuin sinivalkoinen Katri Helena. Suomalainen perheyritys Tammer Brands oli jo yli 60 vuoden ajan ollut yksi Pohjois-Euroopan johtavista tukkukaupoista, jonka tuloksena yritykselle myönnettiin 2016 Vuoden perheyrittäjä -tunnustus. 

Tammer-Tukun suunnittelija Hannele Kiviniemellä syntyi idea lähteä kehittelemään Suomi 100 kuosia ja juhlamallistoa, joka olisi sinivalkoinen, harmoninen ja Suomen luonnon ainutlaatuisuutta toistava. Mallistolle tarvittaisiin toki myös keulakuva ja kuka edustaisi paremmin sivivalkoisuutta ja suomalaisuutta kuin koko kansan oma sinivalkoinen Katri Helena. Hannele Kiviniemi ja Katri Helena tuntevat toisensa myös entuudestaan yhteisen harrastuksensa perhokalastuksen kautta. 

Malliston kulmakivinä on suunnittelijan ja Katri Helenan kiinnostus suomalaisen luonnon metsään, järviin ja tähtitaivaaseen, josta syntyi ensin kuosi sinisävyisestä metsämaisemasta. Kuosin ympärille alkoi muotoutumaan sitten koko mallisto, jonka tuotteet valittiin tarkoin suunnittelijan, tuotepäällikkön ja Katri Helenan yhteistyönä.

Ja totta kai Katri Helena myös lauloi legendaarisen Anna mulle tähtitaivas -kappaleen! 

Lokakuussa 2018 sain vähän mystisen kutsun Hanna Sumarilta. "Tervetuloa tutustumaan Lampe Bergeriin - ihanaan kodin koruun, joka raikastaa huoneilman." Kutsussa kerrottiin, että kyseisen pienen pullon voisi täyttää joko tuoksullisella tai tuoksuttomalla nesteellä. Tuote on valmistettu Ranskassa ja sen luvattiin poistavan hajut eikä vain peittävän niitä. Kuvan korumaisen kaunis pullo ja ajatus "mistähän ihmeen hölynpölystä tässä on oikein kyse?" houkuttivat minut Lampe Bergerin esittelytilaisuuteen Hotel F6:een. Ja onneksi menin sillä minä todella yllätyin positiivisesti tuotteesta!

Olen ihan alun perin tutustunut Hannaan kun hän oli juontamassa yhtä entisen työnantajani tilaisuutta. Meistä tuli Facebook kavereita sen jälkeen ja olen myös käynyt ostamassa häneltä muutamia kenkäpareja, koska olemme molemmat Hannan kanssa kenkähulluja. 

Tästä pääset kurkistamaan tarkemmin tuohon "mystiseen tilaisuuteen" ja itse tuotteeseen,  joka on jo yli 120 vuotta vanha. Minä käytän kotona säännöllisesti edelleen Lampe Berger tuoksulamppua ja minusta se todella toimii erinomaisesti. Vaikka aluksi olin skeptinen mahtaako tällainen pieni hetkeksi sytytettävä lamppu edes poistaa mitään hajuja kuten lupaa mieleni muuttui. Minun on pakko rehellisesti todeta, että kyllä se toimii! 

Otan postaukseen mukaan myös tunnetun ihmisen eli Ulla-Maija "Uma" Aaltosen eli isäni sisaren, kummitätini ja tätini. Vaikka hän on edesmennyt sukulainen haluan mainita hänet koska Uma oli todella tärkeä ihminen minulle eläessään sekä kummitätinä että myös esikuvana. Muistan edelleen hänen hautajaispäivänsä, jossa niitä "tunnettuja ihmisiä" oli varmaan enemmän kuin meitä sukulaisia. Elisabeth Rehn, Heidi Hautala, Marko Björn ja Johanna Tuomi muutamia mainitakseni. 

Tässä olen kummitätini Uman kanssa ja minulta on näemmä lähtenyt juuri yksi maitohammas. Lapsuudessani oli ihan normaalia, että meidän mummolassa kävi Uman työkavereita Yleisradiosta eli niitä tuttuja "illalla teeveessä esiintyviä uutistenlukijoita" tai hänen ulkomaalaisia ystäviään, jotka eivät osanneet sanaakaan suomenkieltä. Jotenkin me vain löysimme yhteisen sävelen ja muistelen aina lämmöllä miten hauskoja juttuja heidän kanssaan koin.

Kuva: YLE

Olen kirjoittanut tänne blogiin 4.kesäkuuta 2021 postauksen #Blogiperjantai21 - sitä kokemusta en unohda. "Kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat myös jääneet lähtemättömästi mieleen - kuten yhdysvaltalainen muotisuunnittelija Stacy Igel, virolainen primaballerina Dagmar Rang-Saal, Kanadan suurlähettiläs Andrée Noelle Cooligan, muotisuunnittelija Sinikka Nikander iltapukuineen, Frenchic Paint -kalkkimaaliyrityksen perustaja Pam Gruhn ja Palonin perustaja Minna Särelä." Eli niitä tunnettuja ja merkityksellisiä ihmisiä löytyy muitakin.

Tätä postausta oli hauska kirjoittaa ja muistella menneitä joten kiitos Kristiina ♥

Elokuisella kukkapellolla Kytäjällä kampaaja-Kaisun kanssa

 

Viime lauantaina lähdimme kampaajani Kaisun kanssa Kytäjälle Wennborgin kukkaniitylle. Kaisu oli jo aiemmin viikolla käynyt katsastamassa sekä Haltialan että Tuomarinkylän pellot löytämättä sieltä enää kylvettyjä kesäkukkia. Vain muutamia pieniä auringonkukkia oli hänen saaliinsa tuolta kukkaretkeltä. Minä poikkesin ostamassa mansikoita ja vadelmia Wennborgin tilalta keskiviikko iltana 20.elokuuta. Kotiin lähtiessäni huomasin hurmaavan kukkaniityn mutta en enää lähtenyt sinne poimimaan kun oli kiire jo sovittuun tapaamiseen. 

Olen käynyt vuodesta 1999 Kaisulla ja seurannut häntä useissa eri liiketiloissa. Hyvä kampaaja on naiselle yhtä elintärkeä kuin hyvä gynekologi tai hammaslääkäri. Kolmea en vaihda ja Kaisu on yksi niistä ♥ Hän tuntee hiukseni ja antaa aina hyviä hoito-ohjeita sekä vinkkejä. 

Ensimmäisen kerran tapasin Kaisun Yrjönkadun Napsin liikkeessä, jossa hän loihti minulle kampauksen juhlaesitystä varten. Sen hetkisen työpaikkani toimitusjohtaja täytti pyöreitä vuosia ja meillä oli kolmen kollegani kanssa suunniteltuna juhlaan oma ohjelmanumero. Huikeat vaatteet haettiin MTV3:n puvustosta ja meille oli varattu myös kampaajia Napsista eli olemme siis Kaisun kanssa tavanneet ensimmäisen kerran ihan sattumalta. Nyt on yhteistä taivalta takana kohta 26 vuotta ♥ Tästä pääset kurkistamaan kuvan kun olen tanssinut monisatapäisen juhlayleistön edessä ja aukonut suutani The Supremesin Stop in the name of love -biisin tahdissa. 

Marjahaku matkallani Kytäjälle 20.8. näin sekä meno- ja paluumatkalla tämän suloisen kuusipeura perheen. Mennessä meitä ajoi kolmen auton letka todella mutkikasta pikkutietä peltojen keskellä joten mitään mahdollisuutta ei ollut silloin pysähtyä valokuvaamaan tai edes katselemaan kuusipeuroja. Paluumatkalla uskalsin pikaisesti pysähtyä kapealla tiellä hetkeksi ja napsia kameralla muutamia kuvia laumasta. Harmitti vain kun minulla ei ollut mukanani parempaa objektiivia. Kun ajelimme Kaisun kanssa Kytäjän kukkareissulle täysin samalla peltoaukealla olivat taas nämä kuusipeurat aterioimassa - aika hyvä tuuri meillä ♥

Näin kauniisti kukki Wennborgin kukkaniitty ja poimittavaa oli vielä vaikka kuinka paljon. Marjatila on avoinna ainakin elokuun loppuun joten vielä ehtii poimimaan kukkia. Kannattaa seurata aukioloaikoja heidän nettisivuilta. Niittykukkien lisäksi pellolta löytyi myös pieniä auringonkukkia. 

Valkoisia ahopäivänkakkaroita ja keltaisia kehäkukkia sekä Mimmi siellä kukkien seassa yrittäen samalla metsästää perhosta. Vaikka en ehtinyt pellolle edellisen viikon marjan hakureissullani poimin silloin tienvarresta vielä muutamia lupiineita ja ahopäivänkakkaroita kotiin maljakkoon. En muista koskaan elokuussa enää nähneeni lupiineita aiemmin. 

Kesämalvikki eli kesämalva on minusta todella kaunis kukka. Sen suppilomaiset ja suuret kukat ovat väriltään vaaleanpunaisia, valkoisia tai liiloja. Niissä näkyy myös joskus jänniä ehkä vähän violetinvärisiä "suonia". Kesämalva ei tosin kestä maljakossa kovin pitkään.

Unikot ovat todella kauniita ♥ Muistelen aina ihanaa punaista unikkopeltoa, jonka näin vuosia sitten Hollannissa bussin ikkunasta lyhyen ohikiitävän hetken mutta siitä jäi ikuinen muisto. Valokuvaa siitä ei moottoritiellä pystynyt ottamaan.

Ruiskaunokeista eli ruiskukista, joka on minulle tutumpi nimi kasville tulee aina mieleen Peltolan mummola Vihdissä. Niiden sininen väri on todella intensiivinen ja muista pellolla olevista kukista poikkeava. Aiemmin ruiskukka on ollut ruispeltojen yleinen rikkakasvi mutta nykyään sitä kasvatetaan monina jalostettuina lajikkeita ja varmasti myös juuri tuon upean värin takia. 

Kun kukat oli poimittu siirryimme totta kai kahvittelemaan Kaisun kanssa. Tilamyymälästä löytyi vielä sekä mansikoita, herukoita, pensas/metsämustikoita, vadelmia että myös perunoita, kanttarelleja ja erilaisia vihanneksi sekä kasviksia. Kaisu teki hyviä ostoksia ennen kuin lähdimme kotimatkalle. 

Näin kaunis ja värikäs kukkakimppu syntyi Wennborgin kukkaniityltä poimituista kukista. Wennborgin marjatilan kukkapelto löytyy ihan parkkialueen vierestä osoitteesta Suopellontie 320, Hyvinkää. Ja matkalla saattaa nähdä myös ihania kuusipeuroja joten silmät auki kun ajelette siellä peltojen keskellä. Kiitos Kaisulle seurasta.

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!