Pölkinvuoren satumaisessa elämyspuutarhassa Urjalassa

 

Viime sunnuntaina tein viimein päiväretken Pölkinvuoren satumaiseen elämyspuutarhaan Urjalassa. Olin lukenut ensimmäisen artikkelin Urjalassa sijaitsevasta Pölkinvuoresta jo 2020 muistaakseni Meillä kotona -lehdestä. Kun koronakurjimus sulki kaikki lempipaikkani, siis ihanat museot, taidenäyttelyt, ravintolat ja kahviot minä siirryin edesmenneen Minnie jackrussellini kanssa liikkumaan luonnossa missä tilaa riitti lukemattomilla luontopoluilla sekä luonnonsuojelualueilla. 

Ajelimme jo keväällä 2018 Raaseporiin Gullö Gårdin Blomdalen - Kukkalaaksoon ihailemaan 40 000 narsissin kukkamerta. Olen toki aina pitänyt kukista sekä puutarhoista mutta lopullisesti hurahdin niihin Hollannissa kun 2016 keväällä ehdin viikon työmatkan viimeisenä päivänä piipahtamaan Keukenhofin 7 miljoonan kukkasipulin väriloistosta. Pölkinvuoren elämyspuutarha oli jo kevään 2024 "must to see" -listallani mutta työkiireiden ja kipeän lonkkani takia se siirtyi. Mutta nyt toukokuun 18.päivänä käännettiin auto kohden Urjalaa ja kukkia! 

Kuva: Forssan Lehti, Lassi Puhtimäki 

Pölkinvuoren uniikin elämyspuutarha alueen on perustanut Veli-Pekka Weckman. Weckman kertoo itse Pölkinvuoren nettisivuilla, että hän sairastui 2012 luuston rappeutumista aiheuttavaan sairauteen ja joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Weckman oli aiemmin perinyt sedältään Urjalasta maa-alueen, joka oli jo hänen lapsuudessa ollut tärkeä leikkipaikka nuorelle Veli-Pekalle. Osana omaa kuntoutustaan Weckman alkoi raivata perimäänsä maata istuttaen sinne vihanneksia sekä myös sipulikukkia kasvimaan lähellä olevaan koivikkoon. 

Kerrotut tulppaanit ovat minusta hurmaavia ja ne muistuttavat ihan pieniä pioneita. 

Ystävät ja tuttavat alkoivat lopulta kyselemään olisiko kasvimaan satoa myös ehkä myytävänä. Kukkapuisto metsän keskellä herätti kiinnostusta ja sitä käytiin keväisin ihailemassa. Pienestä metsäpuutarhasta kasvoi suurempi ja 2017 se avattiin virallisesti myös isommalle yleisölle. Ja tällä hetkellä puutarhassa taitaa olla 400 000 sipulikukkaa aina keväisin kukkimassa. Oheinen valokuva Weckmanista on lainattu Forssan Lehden artikkelista kun siinä meidän juttelumme lomassa unohdin ihan tyystin ottaa valokuvan. Nostan hattua sille miten Veli-Pekka on kääntänyt vastoinkäymiset voitoksi ja luonut näin upean paikan!

Aikoinaan tulppaanit olivat vain tosirikkaiden huvia ja luksusta. Arvostetuimpien tulppaanilajikkeiden hinnat saattoivat nousta moninkertaisiksi verrattuna tavallisen työläisen vuosipalkkaan. Varsinainen tulppaanimania koettiin Alankomaissa 1634-1637. Tästä voit kurkistaa kun kirjoitin Oodin tulppaaneille 2022. 

Kukkien katselun ja elämyspuutarhassa kävelyn lomassa voi myös piipahtaa alueelta löytyvässä hurmaavassa kahvilassa. Viime sunnuntaina Urjalassa oli lämmintä +20C astetta joten oli todella mukavaa mennä hetkeksi sisätiloihin istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan. Myös ulkopöydissä voi toki istuskella. Kahvilassa on jännä silokalliolattia ja siellä on myös käytetty kierrätysmateriaalia. Weckman on itse suunnittelut kahvilan ja hänen puolisonsa Erkki Seppälä on toteuttanut sen. Mielenkiintoinen kokonaisuus! Tarjolla sekä suolaista että makeaa, jäätelöä, virvokkeita ja kahvia. Hienosti oli myös panostettu siihen, että esim. virvoitusjuomat olivat paikallisten yrittäjien tuotteita. Kahvilassa ja myös itse puutarhassa on esillä taidetta. 

Kahvilan edessä kukki minulle entuudestaan aivan tuntematon kirsikkaluumupuu. Erikoista oli se, että kirsikkaluumupuu oli niin täynnä pieniä valkoisia kukkia ettei itse puun oksia edes näkynyt satojen ellei tuhansien kukkien alta. Kotiin tultuani oli pakko etsiä lisätietoa tästä hedelmäpuusta. Netti tiesi kertoa, että kirsikkaluumu (Prunus cerasifera) eli myroblaani on eurooppalaisten ja japanilaisten luumupuiden risteytys. Nopeakasvuinen kirsikkaluumu on nimestään huolimatta luumu eikä kirsikka. Puu oli todella kaunis ja minusta se myös tuoksui todella makealta ja mieleen tulvahti ehkä vähän mesiangervon tuoksu. Luumukirsikkaa on viljelty mm. Turun seudulla jo 1800-luvulla. Jännää etten koskaan aiemmin ole nähnyt kirsikkaluumua. Kaunis joka tapauksessa ja ihailin kukkivaa puuta pitkään.

Ihailin myös hennon vaaleansinisiä kevätkaihonkukkia ja erivärisiä kauniisti kukkivia kevätesikko mättäitä Pölkin elämyspuutarhassa. Kevätkaihonkukista tulee mieleen isoäitieni nostalgisen kauniit puutarhat, jossa oli paljon vanhoja perinnekukkia. Olen pitkään haaveillut siitä, että olisin joskus Ahvenanmaalla toukokuussa kun kevätesikot kukkivat. Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kevätesikko on luonnonvaraisenakin kasvava perenna, joka kukkii keltaisin tuoksuvin pikkukukin upeasti. Bloggaajakollega Kristina K oli juuri uusimmassa postauksessaan ollut entisen Bomarsundin linnakkeen raunioilla ja valokuvannut siellä Ahvenanmaan maakuntakukan eli kevätesikon. Ehkä ensi keväänä minäkin ehdin Ahvenanmaalle.

Kevätkaihonkukka muistuttaa etäisesti lemmikkiä, jota pidetään monissa maissa rakkauden symbolina. Ei siis ihme, että sen nimi monissa kielissä on "Forget-me-not". 

Kevätesikoita oli kiva ihailla levähtäen hetki penkillä, jonka ylle oli taivutettu pihlajia jänniksi kaariksi. Tuntui kuin olisi ollut vihreässä huvimajassa istumassa. Koirat saa myös kytkettynä ottaa mukaan Pölkinvuoren elämyspuutarhaan. 

Seuraavaksi oli aika kivuta katsomaan maisemia itse Pölkinvuorelta. Aluetta kiertää kilometrin mittainen luontopolku mutta näköalatasanteelle on mahdollista päästä myös hiekkatietä pitkin. Näköalatasanne on 163 metrin korkeudella merenpinnasta ja kirkkaalla säällä on mahdollista nähdä jopa 40 kilometrin päähän. Näkymää näköalapaikalta on jopa verrattu useisiin Suomen kansallismaisemiin ja äärimmäisen kaunista olikin katsella kaukaiseen horisonttiin pienen tuulenvireen puhaltaessa. Kun katsoi tarkasti huomasi, että myös Pölkinvuoren maisemiin on istutettu tulppaaneja. Alapuolella virtaavaan Kokonjokeen on 87 metrin pudotus. Tarkemmin Pölkinvuoren luontopolusta ja historiasta voit lukea tästä. 

Taidettakin löytyi näköalapaikan luota. Marika Kinnusen "Vieraslaji" hongan kyljessä. 

Seuraavaksi Pölkinvuoren metsäpuutarhan luontopolun varrella alkavat kukkimaan alppiruusut ja atsaleat. Näköalatasanteelta löytyy myös kota, jossa voi syödä omia eväitään. 

Ennen kotiinlähtöä piipahdin vielä uusimman osan eli Lempilammen viihtyvyys- ja tapahtuma-alueella. Tällä lampialueella istutukset sekä myös ympäristö on rakennettu sellaiseksi, että voit viettää siellä mahdollisimman stressittömän elämyshetken. Koska olen horoskoopiltani rapu minä viihdyn hyvin juuri veden ääressä. Tällä alueella kukkivat lukemattomat eriväriset tulppaanit upeasti ja välillä saattoi vaikka istahtaa takorautapenkille vain katselemaan lammen pintaan tarttuvaa tuulenvirettä. Päivä oli lähes helteinen joten lepo- ja juomataukoja oli ihan viisastakin pitää. 

Pölkinvuoren kahvilaan ja taimimyymälään on vapaapääsy. Kevätsesongin ajan 3.5. - n.15.6. aikuisille 8 euron sisäänpääsymaksu puistoon ja alle 18 v. ilmaiseksi. Kevätsesongin jälkeen 30.9. saakka sisäänpääsy 5 euroa/aikuinen. Parkkialueita on useita ja ne ovat veloituksetta käytettävissä. Alueelta löytyy upean kahvilan lisäksi myös hyvät ja siistit saniteettitilat. Pölkinvuori löytyy osoitteesta Ikaalantie 105, Urjala. Meiltä Espoosta sinne ajeli vähän reitistä riippuen vajaa kaksi tuntia. 

Pölkinvuoressa on runsaasti tapahtumia nyt kesällä. "Kukkivan vuoren kutsu" -puistotapahtuma päättyi n.15.6. (kannattaa ottaa seurantaan Pölkinvuoren Facebook ja Instagram, jossa tarkemmin aina kukinnan etenemisestä). Pölkinvuoren juhannusta vietetään 20.-22.6., Avoimet puutarhat 6.7. klo 10-18 (vapaa pääsy), Puistohulinat 10.8.klo 10-17, Pölkin venetsialaiset 30.8. klo 20-24 ja Nuku yö ulkona turvallisesti 30.8.-31.8. Tästä voit kurkistaa tarkemmin em. tapahtumista. HUOM! tapahtumapäivinä Pölkinvuoressa on eri sisäänpääsy- ja parkkimaksut ellei toisin ole mainittu. 

Minä menetin sydämeni Pölkinvuoren satumaiselle elämyspuutarhalle. Tänne on ehdottomasti päästä uudelleen ehkä vielä tänä kesänä. Kun sipulikasvit ovat kukkineet puhkeavat lukuiset alppiruusut ja atsaleat, sitten sormustinkukat, heinäkuussa ruusut, liljat ja värilumpeet, elokuussa nauhukset ja liljoja lisää. Ja koko kauden päättävät keltaisena leiskuvat preeriakasvit. Kiitos Veli-Pekka Weckmanille mukavasta juttuhetkestä ja upeasta elämyksestä! 

Tropicario - trooppinen eläintalo Helsingissä tarjoaa eksoottisia eläimiä

 

Purjelisko

Kävin pitkästä aikaan kurkkimassa mitä mahtaa kuulua Tropicarion käärmeille, liskoille, hämähäkeille ja muillekin matelijoille. Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka aloitti toimintansa Hämeenlinnassa jo vuonna 2000. Kun tilat kävivät vähitellen ahtaaksi kasvavalle eläinmäärälle siirtyi Tropicario Helsingin Sturenkadulle isompiin tiloihin 2007. Olen ensimmäisen kerran vieraillut Tropicariossa heti sen saavuttua pääkaupunkiseudulle. Sen jälkeenkin olen piipahdellut siellä melko säännöllisesti joten nyt on korkea aika tehdä tästä mielenkiintoisesta paikasta myös ihan oma blogipostaus. 

Olen lapsesta saakka ollut todella kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Oma edesmennyt isäni on siirtänyt minuun tämän ominaisuuden. Avara luonto -ohjelma televisiossa oli ehdoton suosikkini aikoinaan siinä missä myös Merten salaisuudet ja punapipoinen Jacques Cousteau. Biologia sekä maantiede olivat lempiaineitani koulussa ja olin jossain vaiheessa aivan varma, että minusta tulee isona biologi. Toisin kuitenkin kävi mutta kiinnostus eläimiin sekä luontoon on säilynyt edelleen. 

Tropicarion tiloissa on esillä maailman myrkyllisimpiä käärmeitä, suurikokoisia varaaniliskoja sekä lukuisia muita matelijoita. Eläintalon erikoisuus ovat suuret kuristajakäärmeet, joita on esillä enemmän kuin missään muualla Pohjoismaissa. Joukossa on myös useita todella harvinaisia lajeja, joiden kasvattamiseen Tropicariossa erityisesti keskitytään. Tropicariossa on myös hyvin seurallinen hopeasarvinokkalintu Harri, jolla on todella paljon sanottavaa ja hän kuulemma rakastaa erityisesti lapsia!

Harri, hopeasarvinokkalintu 

Tropicariossa on syntynyt musta vesivaraanin poikanen tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa partenogeneettisesti eli neitseellisesti vuonna 2017 ja vielä toistamiseen 2020. Tropicario keskittyy pääasiassa esittelemään käärmeitä ja liskoja sekä tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää ja suojelua. Tropicariossa asutaan tilavissa eläintiloissa, jotka vastaavat kunkin lajin luonnonmukaisia elinolosuhteita. 

Musta vesivaraani 

Kuningasboa kasvaa 2-3 metriseksi ja sen asuinaluetta on koko Etelä-Amerikka. Ravinnokseen kuningasboa nauttii pikkunisäkkäitä sekä lintuja. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka ovat pituudeltaan noin 40-50 cm mittaisia. Useimmat käärmeet lisääntyvät munimalla, mutta poikasten synnyttäminen on kehittynyt itsenäisesti monelle lajille. 

Maailmassa elää nykyään yli 4000 käärmelajia ja ne ovat jalattomia matelijoita. Etelämannerta lukuun ottamatta käärmeitä löytyy ihan kaikista maaosista, useimmilta trooppisilta ja lauhkeilta saarilta sekä valtameristä. Käärmeitä löytyy sademetsistä, tundralta, aavikoilta ja vuorenhuipuilta. Jotkut käärmeet elävät maan pinnalla, jotkut maan alla, puissa tai vedessä. Käärmeiden luuranko koostuu kallosta, alaleukaparista, jopa 450 selkänikamasta, niihin kiinnittyneistä kylkiluista sekä jopa 250 häntänikamasta. Käärmeiden kallo, leuat ja kylkiluut ovat erittäin liikkuvia, mikä auttaa niitä mm. suuren saalin nielemisessä kokonaan, ryömimisessä ja munien kuljettamisessa. 

Käärmeiden ruumista peittävät suomut ja ne luovat nahkansa kasvaessaan. Tropicariossa ainakin yhdessä ellei kahdessa käärmeterraariossa oli nahan luominen käynnissä. Toisin kuin matelijoilla käärmeillä ei ole raajoja. Käärmeillä ei myöskään ole korva-aukkoja tai silmäluomia. Käärmeet elävät ja nukkuvat koko ikänsä avoimin silmin. Käärmeiden kaksihaarainen kieli aistii molekyylejä. Jotkut käärmelajit pystyvät aistimaan myös lämpösäteilyä. Moni käärmelaji pystyy avaamaan myös suunsa niin suureksi, että se kykenee nielemään suuria eläimiä ihan kokonaisena. 

Chilen pitkäkarva tarantula elää Atacaman aavikolla Chilessä. Laji on myrkyllinen mutta luonteeltaan rauhallinen. Ruumiin pituus on 6-7 cm ja jalkojen väli 12-16 cm. Tämä musta tarantula, jonka jalkoja ja takaruumista peittävät kerman/harmaanväriset karvat syö hyönteisiä, pieniä liskoja ja pieniä nisäkkäitä. Chilen pitkäkarva tarantulan eturuumiin kuori heijastaa jännästi roosanväriä. 

Magrovevaraanit ovat muiden liskojen tavoin yksineläjiä. Ne elävät luonnossa Pohjois-Australiassa, Papua-Uusi Guineassa ja lukuisilla Indonesian ja Tyynen valtameren saarilla ja vesistöjen läheisyydessä. Mangrovevaraani kasvaa 80-140 cm mittaiseksi. Tropicarion eläinesittelyssä kerrottiin "Se on lähes täydellinen petolisko, hyvä uimari ja kiipeilijä sekä myös maalla nopea. Lisko on aktiivinen, utelias ja suhteellisen aggressiivinen." 

Valkohuulilehtisammakko elää Papua-Uusi Guineassa ja Australian koillisosissa. Laji on hidas maalla mutta erittäin ketterä puussa. Sammakko kasvaa 10-15 cm mittaiseksi ja ravinnokseen se käyttää hyönteisiä. Valkohuulilehtisammakko naaras laskee munansa veteen, jossa poikaset kehittyvät. Minusta tämä nukkuva sammakko oli todella suloinen otus! Tuijotin sammakkoa todella pitkään ja mutta kaveri taisi olla niin kaukana höyhensaarilla ettei minun katseeni saanut häntä heräämään. 

Skorpionilisko on yöeläin, joka viettää päivänsä luolissa ja onkaloissa. Se on kooltaan 70-120 cm mutta suurimmat urokset voivat kasvaa jopa 140 cm mittaiseksi. Skorpionilisko on yksi maailman kolmesta myrkyllisestä liskolajista. Liskon myrkky on voimakasta ja potentiaalisesti ihmiselle purema on kohtalokas. Skorpionilisko elää Meksikossa ja Guatemalassa vain neljällä eri alueella. Vierailuni aikana lisko otti kuitenkin leppoisasti päiväunia koska se on yöeläin.   

Purjelisko elää vain Filippiineillä ja se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Postauksen alussa on isompi kuva upean vihreänkellertävästä purjeliskosta. Liskon kyljissä näkyi melkein kullanvärisiä raitoja ja se vaikutti luonteeltaan hyvin vilkkaalta. Minusta tuntui, että purjelisko otti minuun katsekontaktia ja tuli jopa uteliaasti lähemmäs meitä erottavaa lasiseinää. Lisko syö kasveja, hedelmiä, marjoja, hyönteisiä, linnunpoikasia ja pieniä nisäkkäitä. Lisko lisääntyy munimalla. 

Silmälasikaimaani on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji, joka elää Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Koiras voi kasvaa kaksi- tai jopa kolmemetriseksi kun naaras on pituudeltaan vain kaksimetrinen. Painoa silmälasikaimaanilla voi olla jopa 300 kiloa! Kaimaani lisääntyy munimalla ja se syö kaloja, vesilintuja, sammakkoeläimiä, nisäkkäitä ja linnunmunia. Silmälasikaimaanilla kulkee kuonon tyvestä luinen harjanne, joka reunustaa myös silmiä. Harjanne muistuttaa silmälasinsankoja, josta laji on saanut nimensä. Minusta silmälasikaimaani näytti ihan "älykkäältä professorilta". 

Kuningaskäärmeet ovat tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmesukua. Niitä tavataan Amerikan mantereelta, jossa niiden levinneisyysalue  ulottuu Kanadasta aina Ecuadoriin saakka. Aavikkokuningaskäärme on yksi kuningaskäärmeiden alalaji, joka syö muita käärmeitä - myös myrkyllisiä, pieniä liskoja, nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Aavikkokäärme on erittäin toivottu asukas maatiloilla koska se pitää myrkylliset käärmelajit poissa. 

Niilinkrokotiili on suurikokoinen krokotiilieläin, joka voi kasvaa jopa kuusi metriä pitkäksi. Uros voi painaa peräti 900 kiloa! Niilinkrokotiili elää Afrikassa lukuun ottamatta Saharaa ja Lounais-Afrikkaa. Laji elää kaikenlaisissa vesistöissä järvissä, joissa, suolla ja murtovesissäkin. Niilinkrokotiilin puruvoima on valtava ja vuosittain Afrikassa sadat ihmiset joutuvat valitettavasti krokotiilin saaliiksi. Koska krokotiilin hampaat ovat tylsät, ne eivät voi jauhaa saalistaan. Siksi ne repivät saaliinsa kappaleiksi vedessä heiluttamalla ruumistaan rajusti ja sen jälkeen nielevät kappaleet. 

Niilinkrokotiilia pidettiin muinaisessa Egyptissä pyhänä eläimenä, jota palvottiin jumalana ja niitä myös muumioitiin.

Tästä linkistä voit kurkistaa Hesarin vuosia sitten tekemään artikkeliin, jossa kerrottiin pari sataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua muumioidusta krokotiilistä, joka skannattiin Lillen luonnontieteellisen museon toimesta. 

Keltainen anakonda elää Etelä-Amerikassa (Pohjois-Argentiina, Paraguay, Kaakkois-Bolivia, Brasilian eteläosat). Anakonda kasvaa 2,5 - 3,5 metriseksi mutta jopa 4,5 m pitkiä yksilöitä on havaittu. Käärme synnyttää eläviä poikasia, jotka on syntyessään jo 35-50 cm pitkiä. Ravinnokseen keltainen anakonda käyttää nisäkkäitä, lintuja, matelijoita ja jopa kaimaanit voivat joutua anakondan ruokalistalle. 

Tropicarioon saapui elokuussa 2022 täysin uusi laji. Eläintarhoissa äärimmäisen harvinainen Rainerquenterinvaraani, joita maailman eläintarhoissa on vain kaksi yksilöä ja niistä toinen on siis nyt Tropicariossa. Luonnossa varaania tavataan lähinnä Molukkien saaristossa. Tämä yksilö, joka nyt on Suomessa on Euroopassa viranomaisten salakuljetuksesta takavarikoima. Onneksi se pääsi hyvää hoitoon Tropicarioon. Varaani syö luonnossa pieniä nisäkkäitä, kaloja ja äyriäisiä. Jännän nimensä varaani on saanut saksalaisen herpetologi Rainer Quinterin mukaan. Herpetologia on tieteenala, joka tutkii matelijoita ja sammakkoeläimiä eli "herppejä". 

Timorinpython on harvinainen laji ja äärimmäisen harvoin nähty myös eläintarhoissa. Laji on jännän keltainen tai lähes kullanvärinen, ja sen selässä sekä kyljissä on verkkomainen kuviointi. Timorin python voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja se elää Indonesiassa Timorin sekä Floresin saarilla. Laji lisääntyy munimalla ja se syö pieniä nisäkkäitä sekä lintuja. 

Kuningaspython on suhteellisen pienikokoinen (80-190cm) kuristajakäärme, joka on kuitenkin melko tukevarakenteinen. Laji asustelee Afrikassa Ghanan, Togon ja Beninin sademetsissä. Käärme on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja piiloutuu mielellään. Häirittynä tai uhattuna se kietoutuu tiukaksi palloksi, pää kerän sisälle suojattuna. Käärme syö pikkunisäkkäitä sekä lintuja ja lisääntyy munimalla. 

Kalliopython elää Etelä-Afrikan eteläosissa ja se kasvaa 4-6 metriä pitkäksi. Käärme elää savanneilla ja ruohikoilla jokien, virtojen sekä läheisyydessä. Kalliopython hakeutuu usein myös karjatilojen luo. Se käyttää ravinnokseen pieniä ja nuoria antilooppeja, koiria, apinoita ja muita nisäkkäitä jopa leopardeja. Suurten yksilöiden tiedetään tappaneen myös ihmisiä. Python on ehdottomasti äärimmäisen aggressiivinen käärmelaji. 

Gumbrechtin palmukyy on todella upean kirkkaanvihreä ja poikkeuksellisesti naaraat ovat koiraita suurempia. Naaraat synnyttävät 5-15 elävää poikasta. jotka ovat n. 15 cm mittaisia. Vuonna 2016 palmukyy pariskunta sai Tropicario ssa viisi poikasta. Kuvassa on koiras, jonka erottaa sen punaisesta raidasta sekä myös siitä, että koiraan silmät ovat punaiset. Laji elää Koillis-Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa, Kiinan Junnanin maakunnassa ja Myanmarissa. Aika veikeä otus väriensä puolesta! 

Meksikossa elävä Pueblan maitokäärme oli väritykseltään myös upea ilmestys. Jännä juttu, että laji on arka mutta lajin sisällä esiintyy kannibalismia ei lajitoverin voi siis popsia poskeensa. Maitokäärme munii munia ja vastakuoriutuneet poikaset ovat suhteellisen suuria eli 20-30 cm. Pueblan maitokäärme käyttää ravinnokseen jyrsijöitä, pieniä käärmeitä, liskoja ja harvoin myös lintuja. 

Tropicariossa on valtavasti mielenkiintoista katsovaa ja mikä parasta se on avoinna joka päivä klo 10-18. Juhlapyhien aukioloajoista tiedotetaan erikseen netissä sekä myös Tropicarion Facebook sivuilla. Trooppinen eläintalo Tropicario löytyy osoitteesta Sturenkatu 27, Helsinki. Sisäänpääsy aikuisilta 17 €, lapset (4-14 v.)  12 € ja opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, varusmiehet 14 €. Lipunmyynti lopettaa klo 17.15. Kannattaa ehdottomasti varata runsaasti aikaa koska Tropicariossaon sekä katsottavaa että  ihmeteltävää riittää. "Tropicario on Pohjoismaiden suurin trooppinen eläintalo, joka keskittyy esittelemään pääasiassa käärmeitä sekä liskoja ja tekemään opetuksellisessa mielessä tunnetuksi niiden kiehtovaa elämää sekä suojelua."