Marjon matkassa -blogin yhteenveto 2025

 

Vuoden viimeisiä päiviä tässä viedään ennen kuin vuosi 2025 voidaan hyvästellä ja toivottaa uusi tervetulleeksi juhlallisin menoin. Minulla on aika monena vuonna ollut tapana tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneen vuoden osalta blogissa. On mielenkiintoista summata itselleen sekä myös teille lukijoille mitä blogissa on tapahtunut viimeisen 12 kuukauden ajalla tai mitkä postaukset ovat olleet luetuimpia. Olen aloittanut bloggaamisen aikoinaan joulupäivänä 2012 eli pari päivää sitten starttasi jo 14. vuosi bloggausta. 

OMG 😉 niin se aika vain vierii vaikka tuntuu, että juurihan minä aloitin kirjoittamisen ja valokuvaamisen. Päivääkään en vaihtaisi pois enkä missään tapauksessa edes miettisi blogin lopettamista tai siirtymistä pelkästään Instagramiin. Bloggauksia aion jatkaa edelleen sekä myös Instagramia mutta esimerkiksi TikTokia en ole liittynyt enkä edes harkitse sitä. En koe, että TikTok on minun kanavani.

Tässä 2025 vuoden luetuimmat postaukset. 

Vuoden 2025 luetuin postaus oli vierailuni Håkansbölen Hehku-valotapahtumassa, jossa oli esillä Alexander Reichsteinin upeaa valotaidetta kartanonpuistossa. Mystisiä hehkuvia hahmoja menneisyydestä mukanaan paljon historian havinaan. 

Toiselle sijalle lukijamäärissä kipusi postaus "Jääkauden jättiläiset" näyttely Heurekassa. Yleensä Heureka kiinnostaa ja vuonna 2019 "Jättimäiset dinosaurukset" oli myös kärkikahinoissa mukana. Eläimet, biologia ja historia kiinnostavat selkeästi lukijoitani. 

Kuva: ARS Armonlinna 

Kolmannen sijan sai postaus "ARS Armonlinnan kesänäyttely", joka selkeästi kiinnosti todella monia. Kaksi vahvaa ja erilaista taiteilijaa Katariina Souri ja Johanna Oras olivat tuoneet omaa taidettaan esille historialliseen Strömforssin ruukkiin. Armonlinna on tilana todella intiimi ja kutsuva. 

Neljänneksi luetuin postaus oli odotetusti "Tropicario - trooppinen eläintalo Helsingissä". Lukijoitani selkeästi kiinnostavat eläimet ja myös epätavallisemmat eli käärmeet, liskot, hämähäkit ja muut matelijat. Olen viimeksi käynyt Korkeasaaressa 2021 LUX Korkeasaari -tapahtumassa joten nyt pitää ehdottomasti keväämmällä mennä kurkkimaan eläintarhan kuulumisia. Korkeasaaren eläinpostaukset ovat yleensä olleet aina luetuimpien joukossa. 

Viidennelle sijalle ylsi postaus "Kotini vanhin esine - haastepostaus". Tartuin blogikollega Kristiina Koon heittämään haasteeseen ja kirjoitin todella vanhoista meidän suvussamme periytyneistä esineistä. Morsiusvakka, posliinia yli sadan vuoden takaa, talonpoikaistuolit 1920-luvulta. Taisin unohtaa pesukomuutin ja kapiokirstun esittelyn mutta ne ehkä joku toinen kerta. Posliinit olen ostanut eli ne eivät ole alun perin olleet suvussamme. 

Kaikki DIY postauksen kuvat on lainattu netistä, pääosin Pinterestistä. 

Kuudennen sijan sai postaus "käsillä tekemisestä" tai siis askartelusta "DIY ideoita" eli mitä voi tehdä erilaisista kipoista, kupeista, lautasista ja kulhoista. Kun aikoinaan 2012 perustin blogin on sen sisällön kuvaukseen blogin etusivulle kirjoitettu seuraavasti. "Kirpputorien, aarteiden penkomisen ihanuudesta ja löytämisen riemusta. Toisen romu voi olla minun aarteeni. Ihanien asioiden ihailusta ilman, että niitä on aina pakko omistaa." Edelleen allekirjoitan em. ajatukset yli 14 vuoden takaa. 

Seitsemäs sija meni aika yllättäin "Hyvää vapunpäivää" postaukselle. Ehkä vappusimat, tippaleivät ja donitsit vetivät lukijoita vai olisiko se sittenkin ollut kuva kukkivasta kirsikkapuusta? Toisaalta myös usein vappupostauksissa jaan Kevätpörriäisestä napattuja lasten keksimisiä vitsejä, jotka ovat kyllä ihan huikeita. Lapsilla on kyllä sana hallussa näissä sutkauksissaan! 

Sijalle kahdeksan kiilasi postaus "Kuhakoski on Uudenmaan suurin vesiputous". Yleensä luontoon, järviin, mereen ja eläimiin keskittyvät postaukset kiinnostavat teitä lukijoita. Ensimmäisinä koronavuosina kun kävimme edesmenneen Minnie russelini kanssa katsomassa ja kokemassa lukemattonia luontopolkuja, luonnonsuojelualueita, hiidenkirnuja jne. lukijoita oli todella runsaasti. 

Yhdeksäs sija meni postaukselle "Reidar Särestöniemi 100-v näyttely". Minun käynti Didrichsenin taidemuseossa meni tosi hilkulle ennen näyttelyn loppumista koska näyttelyyn oli aina todella pitkä jono. Maria Didrichsen vinkkasi onneksi minulle, että klo 18 jälkeen ei juurikaan ole enää jonoa. Otin vinkistä vaarin ja ehdin 30.toukokuuta nähdä vihdoin upean Maailmanranta -näyttely. Museo oli vielä avoinna kaksi päivää minun käynti jälkeen. Onneksi ehdin koska tämä värikylläisyys oli lumoavaa! 

Kymmenen sijan sai postaus "Paraisten surrealistinen kalkkikivilouhos". Tämä avolouhos on käsittämättömän suuri eli 150 metriä syvä ja pinta-alaltaan se vastaa noin 150 jalkapallokenttää. Minulle tuli mieleen legendaarinen Mad Max -elokuva "Beyound Thunderdome" omasta nuoruudestani, jossa näyttelivät Mel Gibson ja Tina Turner näistä maisemista. 

Olen kirjoittanut nyt kuluvana vuonna blogiin tähän mennessä 102 postausta ja varmasti vielä pari on tulossa. Jossain vaiheessa postauksia on syntynyt paljon enemmän eli v.2019 186 postausta, v. 2018 peräti 203 postausta ja v. 2017 187 postausta. 

Kävin kurkkaamassa koko blogiurani luetuimmat postaukset tähän mennessä ja lista on aika yllättävä minusta. Aina ei nimittäin pysty itse arvailemaan etukäteen mikä postaus on luettu/pidetty ja mikä taas vähemmän luettu/ei niin mielenkiintoinen.

Never say never - postaus  2014    / näyttökerrat 43851               

                                       

Mustarastaiden pesintä ihastuttaa ja vihastuttaa  postaus 2020   /  näyttökerrat 18964  

Loviisan Vanhat Talot postaus 2014   /  näyttökerrat 18760 

Kolonoskopia ja "viime hetki" 2019  /  näyttökerrat 11182  

Jugenlinna linnan metsän keskellä - Nummelan parantola 2020  / näyttökerrat 9847  

Kahvila Aiju löytyy Träskändan kartanon pihapiiristä 2021  / näyttökerrat 9756  

Isoja näyttökertoja ovat saaneet myös postaukset Ravintola Meiccu, Kopparnäsin virkistysalue, Enni Idin värikäs taiteilijakoti, Mustarastaat lähtivät, Linnunlaulun eleganssia ja Linnanmäki iik!WEEK muutamia mainitakseni. 

Tällä hetkellä Marjon matkassa -blogissa on sivun näyttöjä yhteensä 2.794.425 eli kovasti tässä odottelen milloin 3 miljoonaa menee rikki! Vielä tarvitaan tuohon seuraavaan etappiinn 205.275 näyttökertaa. Ehkä tässä kesään mennessä ollaan tuossa 😉

Haluan kiittää kaikki lukijoitani kuluneesta vuodesta 2025 ♥ Kommenttinne ilahduttavat aina minua eli niitä saa edelleenkin laittaa. Kiitos myös niistä ideoista, joista olen saanut sähköpostiini marjoltnn202@gmail.com. Jotain lukijatoiveita on toteutettukin blogihistorian aikana. Kiitos myös ihan mahtaville blogikollegoille, joiden kanssa yhteen hiileen puhaltaminen antaa voimaa ja toisen tukeminen on mahtavaa ♥

Tikkurilaan on laskeutunut jättiläis Korppi-veistos

 

Tapaninpäivän iltana tehtiin jouluaterian jälkeen autoretki Vantaan Tikkurilaan sulattelemaan joulupöydän herkkuja. Olimme matkaamassa tutustumaan Tikkurilan Carl Albert Edelfeltin aukiolle pystytettyä peräti 12 metriä korkeaa Korppi-veistosta, jonka siipienväli on vaatimattomasti 30 metriä. Itse asiassa olin menossa veistoksen julkistamistilaisuuteen jo 9.joulukuuta mutta valitettavasti minulle tuli viime hetkillä ylitsepääsemätön este joten itse vihkimistä en nähnyt. Mutta nyt koin Korpin joulukuun illassa ja täytyy sanoa, että oli sekä suuri että myös kaikin puolin äärimmäisen vaikuttava teos! 

Helsingin Sanomat, kuva: Outi Pyhäranta / HS

Olin seurannut Helsingin Sanomien kautta Korppi-veistoksen edistymistä. Syyskuun 17.päivän artikkelissa teoksen suunnitellut taiteilijapariskunta Teija ja Pekka Isorättyä jännittivät sopiiko massiivinen pronssinokka vielä keskeneräisen Korpin päähän. Oli mielenkiintoista lukea materiaaleista, joita veistokseen on käytetty. Veistoksessa yhdistyvät eri metallit ja kierrätysmateriaalit, kuten vanhan sokeritehtaan tiilet.

Vantaalla purettiin 1980-luvulla ihan suruttomasti upeita vanhoja rakennuksia. Vantaalla taisi olla "Turun tautia" liikkeellä tuolloin kun katepillarit ja puskutraktorit hajottivat vanhaa upeaa arkkitehtuuria ihan urakalla. Tikkurilan väritehtaan (perustettu 1862) alue purettiin lähes kokonaan vuonna 1981. Tuntuu todella käsittämättömältä, että Tikkurilankosken varrelle vanhan viljamyllyn viereen aikoinaan rakennettu Vernissatehdas on ainoa väritehtaan säilytetyistä rakennuksista. Onneksi se on nyt suojeltu ja tiloissa toimii Kulttuuritehdas Vernissa. 

Helsingin Sanomat, kuva Outi Pyhäranta / HS

Aviopari Pekka ja Teija Isorättyä (synt. 1980) on äärimmäisen mielenkiintoinen taiteilijakaksikko. He molemmat ovat alun perin kotoisin Torniosta. Törmäsin ensimmäisen kerran heidän taiteeseensa kun pariskunta oli vuoden 2017 Ars Fennica -näyttelyn palkintoehdokkaana Kiasmassa. Keväällä 2022 olin Wäinö Aaltosen Museossa Turussa katsomassa heidän näyttelyään "Kuolleet sielut", joka oli tehty käytetystä kierrätysmateriaalista. Turussa oli esillä avioparin kineettisiä veistoksia, joissa yhdistyi jännästi taide ja teknologia. 

Korppi-veistos on todella vaikuttava jo kokonsa vuoksi. Koska näin veistoksen myöhään illalla lainasin HS artikkeleista valokuvia myös päiväsaikaan ja on vaikuttava myös ilman valaistusta. 

Korppi-veistos on taidetta mutta sillä on myös ihan käytännöllisiä tarkoituksia. Isorättyät ovat miettineet, että Korpin siipien ja pyrstön tehtävä on myös toimia sateensuojana kaupunkilaisille aukiolla. Itse veistos on tiilisen jalustan päällä, joka toimii maanalaisen parkkihallin hätäuloskäyntinä ja ilmastointikanavana. Nerokasta! 

Korppi on ollut suomalaisessa muinaisuskonnossa suojeluseläin eli se on siksi valikoitunut veistoksen aiheeksi. Hesari artikkelissa Teija Isorättyä miettii "Toisaalta korppi on eläin, joka soveltuu tällaiseen raffimpaan ympäristöön."

Korppi on myös poikkeuksellisen älykäs eläin. Sen ongelmanratkaisu ja työkalujen käyttö on jopa ihmisapinoita vastaavalla tasolla. Muistan katsoneeni joskus luontodokumentin, jossa kerrottiin niiden pystyvän myös suunnittelemaan tulevaisuutta. Korppien itsehillitä on hyvin korkealla eläinkunnassa ja ne myös ymmärtävät, että muilla yksilöillä on oma tietoisuus, tunteet ja aikeet. Tarhoilla elävät korpit ovat oppineet myös puhumaan. 

Kun katselee Korppi-veistosta tarkemmin huomaan, että lintu on kääntänyt päätään toisen siiveen suuntaan siten, että näkyvillä on vain oikea silmä. Veistos ei siis olekaan ihan staattinen vaan siinä on liikkuva silmä, joka on valaistu maapallo. Veistoksen silmä voi siis räpsähtää ja kiertyä sivuttain, Isorättyät ovat saaneet inspiraation tähän yksityiskohtaan sveitsiläiseltä kuvanveistäjä Jean Tinguelylta, joka oli muuten naimisissa ranskalaisen kuvanveistäjä Niki De Saint Phallen kanssa. Tästä linkistä pääset katsomaan Nikin upeaa taidetta, josta olen kirjoittanut blogiin 2016 Taidehallin näyttelyn yhteydessä. Hänen Nana -hahmonsa on valloittavia! 

Huomasin netistä, että osa Korppi-veistoksen toiminnoista sammutetaan talvella teoksen suojelemiseksi. 

Korppi-veisto on ensimmäinen Pekka ja Teija Isorättyän suunnittelemasta Kohtalokas myöhästyminen -taideteoskokonaisuudesta. Teokseen on tulossa kaksi myöhemmin valmistuvaa osaa. Junaradan varteen on kaavailtu noin 200 metriä pitkää taideaitaa "Aseman kellot" ja puistoon puistonpenkkinä toimivaa ääniteosta "Juna, jolla lähdin, ei voi tuoda minua takaisin". Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavia taideteoskokonaisuuden osia. 

Vantaan kaupunginmuseossa, joka sijaitsee myös tuossa Carl Albert Edelfeltin aukiolla pitää ehdottomasti käydä myös tulevaisuudessa. En ole käynyt siellä koskaan aiemmin joten nyt on aika ottaa haltuun myös tämä entiseen Tikkurilan asemarakennukseen avattu museo haltuun. Korppi-veisto kuuluu Vantaan taidemuseon Artsin kokoelmiin. 

Korppi-veistos on minusta todella upea eli jos ole liikkellä Vantaan Tikkurilassa niin poikkea ihmeessä katsomaan joko päivällä tai illalla. Valaistus teoksessa on vasta illan hämärtyessä. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Joulupäivien leppoisuutta - hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja perinteitä

Hyvää tapaninpäivän iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Jouluaatto sekä joulupäivä menivät ihan hujahduksessa ja nyt on todellakin jo tapaninpäivän ilta. Jouluaatto aamun starttasi perinteinen Joulupukin kuuma linja, joka avautui aattoaamuna jo kello 7.30. Monessa lapsiperheessä jouluaatto aamu menee rattoisasti lastenohjelmia katsellen ja samalla myös kuullaan miten suomalaiset ympäri maata viettävät jouluaattoa. Joulupukki ottaa puheluita vastaan aina legendaarisen Lumiukko-animaation käynnistymiseen saakka. Tämä on sellainen jouluaaton traditio, jonka minä muistan jo omasta lapsuudestani ja edelleen tv-ohjelma voi pyöriä taustalla tuomassa joulutunnelmaa kotiin. 

Kuva lainattu netistä 

Minun jouluuni on liittynyt myös todella monta vuotta Ihmeellinen on elämä -elokuva, joka löytyy myös YLE Areenasta. Frank Capran ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuvan klassikko on jo vuodelta 1946. Pääosia siinä näyttelevät James Stewart ja Donna Reed. Elokuvasta ei aikoinaan tullut välittömästi klassikkoa, vaan se tuotti jopa tappiota ensi-iltavuonnaan. Nykyisen klassikko- ja kulttimaineen elokuva saavutti vasta vuoden 1973 jälkeen, jolloin sen tekijänoikeudet raukesivat. Elokuva kertoo joka jouluisen tarinan George Baileystä. En paljasta enempää juonesta mutta George ei riistäkään omaa henkeään ja kiitos tästä kuuluu suojelusenkeli Clarence Odbodylle, joka saa siivet. Niin ihanan jouluinen, nostalginen ja koskettava ♥

Jouluaatto aamun hämärissä syötiin riisipuuroa kanelin ja sokerin kera kynttilän valossa. Aamulla oli kalenterin 24.luukku avautunut Mimmille ja sieltä löytyi sitten tämän joulun viimeinen namu. Hän olikin ihan ihmeissään sekä joulupäivänä että nyt tapanina miksei aamulla tule mitään "namia kalenteriluukusta". Äkkiä sitä koira tottuu joka aamuiseen ekstra kemakupalaan! 

Ja totta kai sitten Turun virallinen Joulurauhan julistus puolilta päivin. Joulurauhan julistus on luettu Turussa lähes katkeamattomana perinteenä 700 vuoden ajan! Jouluaatto on ainoa päivä koko vuonna, jolloin keskiajalta peräisin olevaa Brinkkalan talon parveketta käytetään. Tänä jouluna oli ennätysyleisö eli 20000 ihmistä kerääntyi kuulemaan joulurauhan julistusta. 

Minä ehdin hautausmaalle vasta tänään tapaninapäivänä. Jouluaattona veljeni kävi sytyttämässä kynttilät vanhempien, isovanhempien ja isoisovanhempien haudalla. Kaunis oli hautausmaa kynttilöineen mutta vielä kauniimpi se olisi ollut jos edes kevyt lumipeite olisi peittänyt maata. Katsotaan miten nyt viikonloppuna käy eli tuoko myrskytuuli meille mitään muuta kuin vesipisaroita. Jouluna kaipaan kyllä edes vähän valkoista maisemaa. 

Olen perinteisesti aina piipahtanut myös Espoon Vanhaan Kirkkoon jouluna. Historiallinen Espoon vanha kivikirkko on yli 500 vuotisen elämänsä aikana nähnyt varmaan kaikenlaista. Vantaan Pyhän Laurin kirkon jälkeen on Espoon kirkko mahdollisesti toiseksi vanhin kirkkorakennus pääkaupunkiseudulla. Valitettavasti kirkko on nyt remontissa ja avautuu vasta jouluna 2027 joten tänä vuonna en päässyt hetkeksi hiljentymään sinne. Tästä pääset postaukseen, jonka tein jouluna 2022 Espoon Vanhasta Kirkosta. 

Viimeiset joulukoristeet laitettiin paikoilleen vasta aatonaaton iltana.  Koko ajan sai olla varuillaan ettei Mimmi keksi taas ottaa jotain "huopahiirtä tai muuta joulukoristetta" itselleen riepoteltavaksi. Kävin aatonaattona hakemassa Mimmille ruokaa Peten Koiratarvikkeesta ja samalla ostin hänelle joululahjaksi uuden pedin. Kyselin myyjältä "onhan tämä jackrusselin kestävä" ja hän vakuutti "ehdottomasti on".  Kun olen seurannut neidin "pedin käsittelyä" olen ehkä vähän eri mieltä kestävyydestä mutta aika näyttää.... Ystäväni, jolla on ollut russeleita koko ikänsä sanoo aina "rautakanki on lelu, jota russeli ei saata revittyä." 😄

Mimmi haluaa myös aina osallistua leivotaan eli kun meillä tehtiin joulutorttuja hän ei liikahtanut keittiöstä yhtään mihinkään. Mimmi myös istui uunin edessä vahtien torttujen paistumista herkemättä. Kuva on joululta 2023 kun olin paistamassa isäni luona joulutorttuja ja silloin oli todella läheltä piti tilanne neidin kanssa. 

Jouluiset tyynynpäälliset näyttivät myös kiinnostavan Mimmiä eli niitä piti nuuhkia todella tarkasti. Jos jossain olen onnistunut niin siinä ettei Mimmi koskaan hyppää sohvalle ellei hänelle anneta siihen erikseen lupaa! 

Pähkinänsärkijät kuuluvat jouluun mutta tänä vuonna päätin ottaa vain kolme niistä esille. Minä myös rakastan joulukirjoja, joita itselläni onkin muutamia. Osan olen saanut vuosien varrella lahjaksi ja osan olen hankkinut kirppareilta. Tekemässäni vuotuisessa joulukalenterissa - tänä vuonna Hupsis tupsis, pimpelipompeli - on käytetty valokuvia juuri näistä joulukirjoista. Tästä tuli blogin lukijaltani emailin kautta kysymys ja nyt tässä on vastaus mistä kuvat ovat peräisin. 

Meillä oli taas jälleen kerran "uusia perunoita" eli Wennborgin tilalta heinäkuussa 2025 ostettuja, joista minä sitten rapsuttelin kuoret pois kesähelteessä. Olihan siinä hommaa mutta kyllä kannatti koska perunat maistuvat ihan kuin kesällä. Tästä voit kurkistaa ohjeen kuinka minä teen "uudet perunat jouluksi". 

Meillä oli taas perinteisesti sekä tuoresuolattua että kylmäsavustettua lohta, mätiä smetanan sekä sipulihakkeen kera, silliä, italiansalaattia, skagenia, kanamunanpuolikkaita Kallen Mätitahnalla tillin kera ja uusia perunoita alkupalaksi. 

Tuoreita katkarapuja sekä savustettuja katkarapuja, salaattia, italiansalaattia ja totta kai perinteistä rosollia. Olin unohtanut ostaa kerman joten tällä kertaa ei ollutkaan perinteistä vaaleanpunaista kermavaahtoa rosollin kanssa. Vähän hävetti kun meillä on ollut sitä aina joulupöydässä. 

Veljeni oli paistanut kinkun mutta siitäkään ei näemmä ole otettu kuin valokuva yhdestä kinkkusiivusta lautasellani. Jouluna ei vain muista kaikkea ja tärkeintähän on se yhdessä olo sekä hyvän jouluaterian syöminen ja valokuvaaminen unohtuu. 

Jälkiruoaksi oli sitten kahvia ja niitä joulutorttuja, joita Mimmi oli kytännyt vesi kielellä jo muutamia päiviä. Hän sai jouluaaton kunniaksi oman "kanaisen" purutikun, joka katosi kyllä ennätyksellisen nopeasti parempiin suihin. Totta kai myös joulusuklaita, lakritsia ja pipareita tuli siinä illan mittaan napsittua. Onneksi joulun ja uuden vuoden välillä voi ihan hyvällä omallatunnolla herkutella ja sitten taas vuoden alussa aloitetaan "uusi elämä". 😉

Miten sinun joulusi on sujunut? Oliko teillä kaloja alkuruoaksi ja sitten laatikoita kinkun kera? Leivoitko joulutorttuja ja pipareita? Meillä piparkakut tulivat tänä vuonna kaupasta kun aika ei vain riittänyt kaikkeen. Minusta amarylliset ovat niin ihania, että ajattelin ostaa niitä vielä lisää kun ensimmäiset ovat kohta jo kukintansa loppupuolella. 

Mukavia joulun välipäiviä kaikille ja alkavaa viikonloppua 🎅🎄🎉

Hupsis tupsis, pimpelipompeli -joulukalenteri - luukku 24.12.

 

24.12.2025

Jouluaatto aamu ja riisipuuro hautuu lledellä. Kohta äiti kutsuu koko hiiriperheen syömään herkullista puuroa ja joku onnellinen löytää mantelin riisipuurostaan. "Miksi ihmeessä joulupuuroon laitetaan manteli" miettivät hiirulaiset lusikoidessaan herkullista puuroa.

Isä kertoo, että "Joulupuuroon laitettava manteli juontaa juurensa jo Antiikin Kreikkaan, jossa iloisissa illanvietoissa johonkin ruokaan oli tapana piilottaa papu. Pavun löytäjä oli juhlan kuningas tai kuningatar, joka sai määrätä muille juhlijoille erilaisia hölmöjä tehtäviä. "Onpa hassu juttu, että molempien hiirulaisten puuroista löytyy manteli ja äiti iskee silmää isälle. "Joulun taikaa varmasti" miettivät hiirulaiset.

Hiirulaisia hermostuttaa tuleeko Joulupukki käymään kun jouluateria on syöty. He muistelevat tapaamista lumisena päivää ennen joulua kun he ihan sattumalta näkivät Joulupukin apulaisensa kotinsa lähellä. "Kyllä Joulupukki ihan varmasti tulee kun on aika." lohduttaa isoäiti. "Nyt syödään ensin joulukinkkua, joululaatikoita, rosollia, kalaa ja kaikkea muuta herkullista palanpainiketta, joita pöytää notkuu" rauhoitteli isoisä.

Joulukuusen valot tuikkivat, kynttilät palavat ja takassa loimuaa tuli kun yhtäkkiä ovikello soi. "Nyt tulee Joulupukki" hihkuvat hiirulaiset ja ryntäävät avaamaan oven. "Hyvää joulua taloon" toivottaa tuttu Joulupukki apulaisensa kanssa. "Tässä talossa on todella kilttejä ja tuttuja lapsia, jotka kohtasimme jo muutamia päiviää sitten kun meille sattui haaveri auton kanssa."

Hiirulaisia naurattaa ja he ovat iloisia kun Joulupukin lahjasäkistä paljastuu monia paketteja. "Kiitos, kiitos Joululupukki näistä lahjoista ja hyvää joulua!" toivottavat hiiret kun Joulupukki jatkaa matkaa eteenpäin.

Kiitos kaikille, jotka seurasivat vuoden 2025 joulukalenteria "Hupsis tupsis, pimpelipompeli" ja oikein hyvää joulua kaikille